Meneillään on viimeinen vuorokausi ennen erästä Vimppa-klaanin vuosittaista urheilullista kohokohtaa. Tänään on nimittäin vuosigaalan yhteydessä perinteisesti tehtävä vuosipunnitus.
Tulos tietysti jännittää. Allekirjoittaneella on koko punnitushistorian ajalta alkaen 2008 laskeva trendi. Nyt tekee jo tiukkaa jatkuuko alamäki. Tuloksilla on merkitystä. Palkintoja ei jaeta, mutta aina on mahdollista ansaita toverillista ohjausta painonhallintaan, jos viisari heilahtaa kovin reippaasti.
Perinteisiin kuuluu lopputiristely vaihtelevalla paneutumisasteella. Tälle kerralla aion itse edetä kohti puntaria hieman kevennetyllä kaavalla. Tietysti intakeen on tullut kiinnitettyä jonkin verran huomiota viime päivinä. Vuosi sitten gaala- ja punnituspäivä sisälsi vielä kolme juoksulenkkiä ja saunan. Tänään mennään vain kahdella ja ilman saunaa.
Viikon treenaaminen olisi voinut olla tehokkaampaakin. Kelit eivät vain ole inspiroineet ja hallikin on kiinni. Keskiviikkona hipsin 10*n. 150m ylämäkivetoja. Muuten on toistaiseksi ollut kevyttä juoksentelua.
Kirjoittaa Kapu
perjantai 30. tammikuuta 2015
lauantai 24. tammikuuta 2015
Mikä on...
...kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu (laulaa Martti).
Herttualan talvirasteilla sai luukuttaa, minkä pystyi. Maasto ei olisi paljoa hidastanut meikäläistä. Mutta kun ei. Heti alkuun tuli väärä reitinvalinta (n. +35 s) ja puolessa välissä yksi ihan tavallinen blackout rastilta lähtiessä, eli ensin väärälle polulle kun ei ollut kartta oikein päin ja sitten korjaus (n. +30 s). Niinpä se keskarikin kympin radalla jäi edelleen päälle vintsaan, vaikka rata oli sangen juostava. Tonttivihreällä täytetty katuruudukko näyttää tylsältä, mutta kyllä sitä reitinvalintaa vaan pitäisi kuitenkin huolella tehdä... sitäpä olisi syytä oppia lisää myös kauden päätavoitetta varten, vaikka Saariselällä elementit ovat erilaiset.
Hyviäkin rastivälejä tänään oli, ehkäpä joskus kaikki ovat.
Etappi viimeiseltä rastilta maaliin oli ehdottomasti reissun kohokohta. Nimittäin siinä iski reitin varrelta kantaan kirittäjäjäksi Vimppojen kerhohuoneiston naurava talonmies, A. Tallkvist! Hemmetti, säästyin ohitetuksi tulemiselta vain siksi, että hoksasin puikata oikopolulle ennen kevarien risteystä. Siinä juostiin satoja metrejä noin nelosta! Mahtavaa, tuosta tuli paljon lisäaineksia Jukolan osuusspekulointiin.
Raportoi Kapu.
Herttualan talvirasteilla sai luukuttaa, minkä pystyi. Maasto ei olisi paljoa hidastanut meikäläistä. Mutta kun ei. Heti alkuun tuli väärä reitinvalinta (n. +35 s) ja puolessa välissä yksi ihan tavallinen blackout rastilta lähtiessä, eli ensin väärälle polulle kun ei ollut kartta oikein päin ja sitten korjaus (n. +30 s). Niinpä se keskarikin kympin radalla jäi edelleen päälle vintsaan, vaikka rata oli sangen juostava. Tonttivihreällä täytetty katuruudukko näyttää tylsältä, mutta kyllä sitä reitinvalintaa vaan pitäisi kuitenkin huolella tehdä... sitäpä olisi syytä oppia lisää myös kauden päätavoitetta varten, vaikka Saariselällä elementit ovat erilaiset.
Hyviäkin rastivälejä tänään oli, ehkäpä joskus kaikki ovat.
Etappi viimeiseltä rastilta maaliin oli ehdottomasti reissun kohokohta. Nimittäin siinä iski reitin varrelta kantaan kirittäjäjäksi Vimppojen kerhohuoneiston naurava talonmies, A. Tallkvist! Hemmetti, säästyin ohitetuksi tulemiselta vain siksi, että hoksasin puikata oikopolulle ennen kevarien risteystä. Siinä juostiin satoja metrejä noin nelosta! Mahtavaa, tuosta tuli paljon lisäaineksia Jukolan osuusspekulointiin.
Raportoi Kapu.
torstai 22. tammikuuta 2015
Lahjat esiin
Tämä viikko menee otsikon mukaisen uuden treeniteeman puitteissa. Olen nimittäin tuuminut, että muutamaa vammavuotta edeltäneen vuosien kilometripuurtamisen sijaan lähinnä herkistelen ja annan vain lahjakkuuden tulla lähes itsekseen esiin. Huhtikuun tienoilla sen pitäisi tapahtua. Talven maksimikilsat viikossa ovat olleet 104. Tällä viikolla olen toistaiseksi juossut vain parin päivän työmatkat, 16 km/pv. Tänään oli ensin aikomus käydä hallilla, mutta eilen tekemäni lohisopan jämät lämmitettynä vei voiton. Vatsa täynnä ei voi juosta kuussatasia, joten annoin taas lahjakkuudelle tilaa tulla.
Pientä epävarmuutta tähän tietysti sisältyy, kun ei ole aikaisemmin varsinaisesti tullut kokeiltua juosta pelkillä lahjoilla. Aina kun olen laittanut maratonin kalenteriin, on siitä alkanut harjoittelullinen verilöyly. Varmuuden vuoksi en ole vielä laittanut maratoniakaan kalenteriin. Lasinaluseen se kuitenkin jälleen kirjataan runsaan viikon päästä.
Lauantaina olisi talven toiset talvirastit, pitkä matkan karttatilaus on vetämässä ja riskillä mennään.
Toteaa Kapu
Pientä epävarmuutta tähän tietysti sisältyy, kun ei ole aikaisemmin varsinaisesti tullut kokeiltua juosta pelkillä lahjoilla. Aina kun olen laittanut maratonin kalenteriin, on siitä alkanut harjoittelullinen verilöyly. Varmuuden vuoksi en ole vielä laittanut maratoniakaan kalenteriin. Lasinaluseen se kuitenkin jälleen kirjataan runsaan viikon päästä.
Lauantaina olisi talven toiset talvirastit, pitkä matkan karttatilaus on vetämässä ja riskillä mennään.
Toteaa Kapu
sunnuntai 18. tammikuuta 2015
Treeni puree, ei ymmärrä missä vika
Olen tässä pienellä riskillä jo ennen tällä viikolla varmistunutta kisapaikkaa aloitellut juoksupainotteista harjoittelua. Jos paikkaa ei olisi saatu, olisi tuo ollut ihan turhaa ja pois hesselöintiin käytettävästä ajasta. Hesseliä en ole juoksun takia juuri nimeksikään jyyninyt Werstaalla saatika ulkoiluttanut cycloa. Pirkkahallissa on muutama vetokärsimys tullut tehtyä lähinnä vuorovetona, mutta taso on ollut aika kaukana viime talven tehoista. Pelottaa jo tässä vaiheessa kautta, kun ensi kesänä on suunnitelmissa kuitenkin kierrellä hesselikisoja kesäkuun puoliväliin asti ja silti pitäisi painottaa juoksuharjoittelua. Sen sijaan olen Artsin mahdollisia tuomitsevia kommentteja peläten aloittanut laihiksen, jotta ei käy kuin jollekin toiselle blogaajalle. Ihan vaan sen takia, kun olemme matkalla kohti arvokisoja ja allekirjoittaneen tila on liikapainoinen monellakin tapaa mitattuna: painoindeksi näyttää lihavaa kunnes saan jo pudotettujen kilojen lisäksi 6kg pois, housujen napit eivät mene kiinni, maantiepyörän polkeminen alaotteelta on mahdotonta kun vaakaputki on mahan tiellä, ajotakin vetska piti vaihtaa vahvempaan kun vanha petti, lapset huomauttelee jne. Ja mikä pahinta, vintsan vauhti ei sunnuntain pitkällä luonaa, vielä.
Toinen asia, mitä olen jo etupeltoon riskillä aloittanut, on yksi oleellisimpia asioita matkalla kohti Saariselkää - ja se on juoksupainotteisen harjoittelun lisäksi juoksun harjoittelun opettelu eli harjoittelun harjoittelu. Miten juostaan vetoja, miten juostaan palauttavaa, miten juostaan järvinen jne. Lista on pitkä. Kapun hoidellessa meidän tiimissä sieniasiat ja hän onkin muuten kahlannut talven mittaan ansiokkaasti rasteja juoksuharjoittelun ohessa, minun ohjelmassa on ollut kerran viikossa tonnit ja pääsääntöisesti yksi pitkä lenkki viikossa ja Teivo Cupit kerran kuussa. Tuskaa on, ei kulje, ei pure. Pientä kehitystä jokaisella tonnikerralla on sentään ollut, mutta se ei ole saavutus kun lähtötaso on mitä on. Treenien päälle on enemmänkin tullut nostalgiaosastoa takavuosilta kuin itsetuntoa hiveleviä tulosparannuksia.
Tänä viikonloppuna tein sitten pari hesselitreeniä. Jääkaljamien takia eiliselle suunniteltu vanha kunnon veksi eli pitkä rento VK siirtyi sisätiloihin Werstaalle hesselöinniksi, kun koirakaan ei meinannut pysyä pystyssä ulkona. Toteutuksena oli loppuun asti nouseva tehoharjoitus, kun Senseikin on aina tehnyt niitä. Jalat olivat kyllä ihan nuudelia treenin jälkeen ja pyörän alle oli tullut tulva valuneesta hiestä. Yllätyksekseni treeni kulki reisien tuskasta huolimatta varsin hyvin syksyn ja talven ajomääriin nähden. Painoin lapin kymmenen minuutin välein ja viimeinen neljäs meni päälle 290 keskiteholla ja loppuminuutit olivat arviolta 340 watin luokkaa. Tapahtumaa avitti vanha kunnon ja come backiään tekevän JJS:n veisuu Werstaan uusituista ämyreistä. Tänään ajoin sitten Pirkkahallin hesselivuorolla 2*20min vedot. Jalat olivat valmiiksi aika väsyt eiliseltä, mutta niin vaan sain molemmissa vedoissa ylitettyä 300 watin keskarit. Kuvittelin sen olevan tässä kohtaa ja näillä hesselöinneillä sulan mahdottomuuden. Treeni on siis purrut. En vaan ymmärrä tätä kuviota enää ollenkaan, miten ihmeessä juoksupainotteinen räpistely puree pyöräilyyn. Onkohan wattimittarini rikki, ainakin olen sen kalibroinut ennen jokaista harkkaa...
Näin tuumaili Peris
Toinen asia, mitä olen jo etupeltoon riskillä aloittanut, on yksi oleellisimpia asioita matkalla kohti Saariselkää - ja se on juoksupainotteisen harjoittelun lisäksi juoksun harjoittelun opettelu eli harjoittelun harjoittelu. Miten juostaan vetoja, miten juostaan palauttavaa, miten juostaan järvinen jne. Lista on pitkä. Kapun hoidellessa meidän tiimissä sieniasiat ja hän onkin muuten kahlannut talven mittaan ansiokkaasti rasteja juoksuharjoittelun ohessa, minun ohjelmassa on ollut kerran viikossa tonnit ja pääsääntöisesti yksi pitkä lenkki viikossa ja Teivo Cupit kerran kuussa. Tuskaa on, ei kulje, ei pure. Pientä kehitystä jokaisella tonnikerralla on sentään ollut, mutta se ei ole saavutus kun lähtötaso on mitä on. Treenien päälle on enemmänkin tullut nostalgiaosastoa takavuosilta kuin itsetuntoa hiveleviä tulosparannuksia.
Tänä viikonloppuna tein sitten pari hesselitreeniä. Jääkaljamien takia eiliselle suunniteltu vanha kunnon veksi eli pitkä rento VK siirtyi sisätiloihin Werstaalle hesselöinniksi, kun koirakaan ei meinannut pysyä pystyssä ulkona. Toteutuksena oli loppuun asti nouseva tehoharjoitus, kun Senseikin on aina tehnyt niitä. Jalat olivat kyllä ihan nuudelia treenin jälkeen ja pyörän alle oli tullut tulva valuneesta hiestä. Yllätyksekseni treeni kulki reisien tuskasta huolimatta varsin hyvin syksyn ja talven ajomääriin nähden. Painoin lapin kymmenen minuutin välein ja viimeinen neljäs meni päälle 290 keskiteholla ja loppuminuutit olivat arviolta 340 watin luokkaa. Tapahtumaa avitti vanha kunnon ja come backiään tekevän JJS:n veisuu Werstaan uusituista ämyreistä. Tänään ajoin sitten Pirkkahallin hesselivuorolla 2*20min vedot. Jalat olivat valmiiksi aika väsyt eiliseltä, mutta niin vaan sain molemmissa vedoissa ylitettyä 300 watin keskarit. Kuvittelin sen olevan tässä kohtaa ja näillä hesselöinneillä sulan mahdottomuuden. Treeni on siis purrut. En vaan ymmärrä tätä kuviota enää ollenkaan, miten ihmeessä juoksupainotteinen räpistely puree pyöräilyyn. Onkohan wattimittarini rikki, ainakin olen sen kalibroinut ennen jokaista harkkaa...
Näin tuumaili Peris
torstai 15. tammikuuta 2015
Kisapaikka saatu
Kisapaikka on saatu! Saariselän MM-rogainingin ilmoittautuminen on ollut auki joulukuulta asti etuoikeutetuille eli sellaisille, joilla on jo aikaisempia kärkisijoituksia MM-mitaleilla tai kansallisissa mestaruuskisoissa. Meidän kansallinen veteraanisarjan pronssi ei pitkälle riittänyt, joten jouduimme odottelemaan tämänpäiväistä yleisen ilmoittautumisikkunan avautumista.
Ilmo tehtiin joitakin sekunteja yli klo 12. Osallistumismaksu on jo maksettu ja alla ote osallistujalistasta. Se on siinä! Mielenkiintoinen matka voi alkaa...
Ilmo tehtiin joitakin sekunteja yli klo 12. Osallistumismaksu on jo maksettu ja alla ote osallistujalistasta. Se on siinä! Mielenkiintoinen matka voi alkaa...
sunnuntai 11. tammikuuta 2015
TC3 - joidenkin ominaisuuksien täsmätreeniä
Eilen kisattiin Teivo Cupin kolmas osakilpailu. Roksutiimi käyttää kaikki tilaisuudet hyväkseen eri ominaisuuksien kehittämiseksi ja eilen olivat vuorossa mm. läpänheitto ja läpän vastaanotto, rastilta lähtö ja hapenotto.
Heti lähdöstä Peris kiilasi Henkan kanssa Kapun kylkiin ja Peris aloitti peruskisaläppänsä treenaamisen. Kapun rooli on tässä tilanteessa on yrittää pysyä kasassa ja keskittyä urheilusuoritukseen. Jotenkin se onnistui sen aikaa, että päästiin erillemme.
Kääntöpaikalla pilkotti oranssi (rasti!). Kapu teki rastiltalähtötreenin oranssia merkkikeilaa hyväksi käyttäen eli otti käännöksessä sisäkurvin PJH:n vierestä ja ampaisi menemään paluusuuntaan. PJH:n mukaan eroa tuli heti 10m. Rastiltalähtönopeus vaikuttaisi olevan ok.
Etenkin paluumatka oli raskaassa kelissä Kapulle varsin hapokas ja happea oli yritettävä saada. Mogulin blogista löytyy kuvatodiste tästä raastamisesta ja PJH:n varsin kevyestä suhtautumisesta kilpakumppaninsa kovaan yritykseen.
Keli oli tosiaan raskas, tuoretta lumenpöperöä ja alla jäätäkin. 20 min alitukset jäivät tiimiltä tällä kerralla tekemättä. Alle vintsaa kuitenkin juostiin ja perusnopeus riittänee jo nyt kauden pääkisaan eli kaksneloselle. Raskasta oli myös tänään sunnuntain järvenkierto. Oli lunta, kylmä viima ja eilinen painoi jaloissa. Järvi tuli kuitenkin molemmilla kierrettyä vuoden ensimmäisen täyden viikon päätteeksi.
Tulevan viikon tärkein tavoite on kisapaikan saaminen kauden pääkisaan, jotta varsinainen projekti voidaan aloittaa.
Heti lähdöstä Peris kiilasi Henkan kanssa Kapun kylkiin ja Peris aloitti peruskisaläppänsä treenaamisen. Kapun rooli on tässä tilanteessa on yrittää pysyä kasassa ja keskittyä urheilusuoritukseen. Jotenkin se onnistui sen aikaa, että päästiin erillemme.
Kääntöpaikalla pilkotti oranssi (rasti!). Kapu teki rastiltalähtötreenin oranssia merkkikeilaa hyväksi käyttäen eli otti käännöksessä sisäkurvin PJH:n vierestä ja ampaisi menemään paluusuuntaan. PJH:n mukaan eroa tuli heti 10m. Rastiltalähtönopeus vaikuttaisi olevan ok.
Etenkin paluumatka oli raskaassa kelissä Kapulle varsin hapokas ja happea oli yritettävä saada. Mogulin blogista löytyy kuvatodiste tästä raastamisesta ja PJH:n varsin kevyestä suhtautumisesta kilpakumppaninsa kovaan yritykseen.
Keli oli tosiaan raskas, tuoretta lumenpöperöä ja alla jäätäkin. 20 min alitukset jäivät tiimiltä tällä kerralla tekemättä. Alle vintsaa kuitenkin juostiin ja perusnopeus riittänee jo nyt kauden pääkisaan eli kaksneloselle. Raskasta oli myös tänään sunnuntain järvenkierto. Oli lunta, kylmä viima ja eilinen painoi jaloissa. Järvi tuli kuitenkin molemmilla kierrettyä vuoden ensimmäisen täyden viikon päätteeksi.
Tulevan viikon tärkein tavoite on kisapaikan saaminen kauden pääkisaan, jotta varsinainen projekti voidaan aloittaa.
tiistai 6. tammikuuta 2015
Hallitreeniä
Tänään nylkättiin pitkässä letkassa hallitonneja. Vauhti ei päätä huimaa (paras Periksellä 3:33 ja Kapulla 3:36), mutta alkaa olla riittävää kauden pääkisaan eli 24:lle. Oma päätelmäni omistani oli, että tarvis alkaa tehdä jotain tonneja tukevaa välillä. Tonnien jälkeen tehtiin vielä tärkeä tekniikkaharjoitus eli "Rastin vinkkaaminen karvalakille". Rasti on kuvan ulkopuolella, tietysti täsmälleen tiimiläisten sormien osoittamassa paikassa. Kiitos Mogulille treenin kuvaamisesta!
.jpg)
.jpg)
lauantai 3. tammikuuta 2015
Historiikki
Tiimi on kisaillut jo vuosia, tosin harvakseltaan, sillä rogaining-kisoja ei ole kovin usein. Pitkää historiikkia ei tässä käydä läpi, mutta tiivistetäänpä käydyt kisat tulosten ja opiksi otetun tai otettavan muodossa. Eli Vimpat-rogaining –tiimin lyhyt oppimäärä:
Siikaneva, 8h, 2009. Tuloksena DNS.
Tästä tapauksesta opittiin vain se, että kisaa edeltävänä iltana ruisleivän päällyksenä syöty virolainen purkitettu savukilohaili voi alkaa elämään yllättävän vilkasta uutta elämää rogainistin vatsaan päästyään. Aamuyöstä vessan lattialla kylmähikilammikossa maatessaan kapu katui raskaasti ettei pitäytynyt pelkkään Minora-kumijuustoon. Aikaisin aamulla oli soitettava Perikselle EPEK-viesti ja kisareissu jäi käymättä.
Raasepori, 8h, 20.8.2011. Tuloksena sija 15/50.
Tästä reissusta opittiin ainakin se, että rastipisteet voivat rogainingissa olla aika suurpiirteisesti sijoittuvia ja karttakaan ei varsinaisesti aina tue suunnistuskartan avulla rasteja hakemaan tottuneen työtapaa. Raksis oli vielä alustanut reissua kehumalla hienoja kangasmaastoja. Karu totuus oli, että matkaa taitettiin kaiken maailman pöpeliköissä.
Jämi, Mini-Rogaining 5h, 2011. Tuloksena sija 13/69.
Tästä reissusta ei ole mitään ihmeellisiä muistoja, kuin että hyvä reissu oli ja aamulla taisi olla kylmä.
Hyytiälä, MTB-Rogaining 3h, 26.5.2012. Tuloksena sija 2./?.
Täällä opittiin se, että rogaining on joukkueurheilua ja että yhdenkin miehen tiimi on joukkue! MTB-rogaining havaittiin varsin hauskaksi lajiksi. Peräsmies voitti arvonnasta kauan havittelemansa retkiluistimet. Niitä oli haviteltu niin kauan, että luistimia ei ole raaskittu käyttää vielä kertaakaan.
Teisko, 8h, 2012. Tuloksena DNS.
Taas tuli oppia ravitsemusrintamalla. Peräsmies oli hesselöinyt tapansa mukaan koko kevään suu auki ja palkinnoksi tuli kampylobakteeri, turta olo ja pohjakunto sekä nivelkivut. Lisäksi tämän tapahtuman antia päästiin hyödyntämään myöhemmin, vuonna 2014, kun Teiskossa 24-tuntisen suorittanut Vähämielisten Rammstein antoi kirvelevää käytännön kokemusta hankkineena arvokkaan vinkin tiimiläisille: vaseliinia haaruksiin ja ahteriin reilusti!
Jämi, Mini-Rogaining 5h, 21.10.2012. Tuloksena sija 5/46.
Ikaalinen, Kesäillan rogaining 3h, 2013. Tuloksena sija 5/27.
Tällä reissulla opittiin, että Itsku ja Mätsky juoksee alta vintsaa maastossa kuin maastossa. Me ei!
Oma vintsaa lähennellyt alkuvauhti opetti, että maltillinen alku voisikin olla hyvä idea.
Sappee, 7h MTB, 10.8.2013. Tuloksena sija 6/11.
Kapu lähti liikkeelle kuin Mark Cavendish loppusuoran kiriin ja joukkueen kilpahesseli oli ihmeissään kaverin pyöräkunnosta. Kirimiehelle ominaiseen tapaan väkevä vauhti ei ihan viimeistä Sappeen nousua kantanut, vaikka peräsmies oli apukuskina yrittänyt antaa peesiä. Tuloksena oli toistaiseksi ainoa yliajalle mennyt suoritus. Alunperin tuonne oli tarkoitus lähteä tossuilla, mutta jaloissa taisi olla pientä kremppaa.
Ikaalinen, Kesäillan rogaining 3h, 2014. Tuloksena sija 6/33.
Tiimi sai arvokasta oppia reitin suunnitteluun SM kultamieheltä; pilkkijakkaralla istuen, kädellä näyttävä yläkaaren heilautus kartan yli ja suuret linjat suunnitelmaan sekä suorat reitit maastossa. Peräsmies oli kovilla paukusta lähtien ja vielä kovemmilla kotimatkalla, kun pakki meni ihan sekaisin. Kapua jännitti koko matkan, ettei johtotähden penkit rapaannu.
Hailuoto, 24h, 9.-10.8.2014. Tuloksena XV-sarjan pronssi ja kokonaiskisan 8/47.
Ehdottomasti hienoin reissu! Etukäteen jännitti, miten jutut kantaa kun alkaa väsy painaa. Karvalakkejakaan ei tarvittu, mutta karvalakit tarvitsivat meitä. Viimeinen kymmenen kilsaa oli raastojen raasto, mutta siitäkin selvittiin.
Opiksi voisi ottaa energian suunnittelussa. Vuorokaudessa ei tarvitse viikon eväitä ja patukat alkavat maistua vähemmän herkullisille jossain vaiheessa reissua.
Tampere, Yö-Rogaining 8h, 7.-8.11.2014. Tuloksena sija 8/54.
Tämäkin oli hieno kokemus! Kisaan lähdettiin hämäysmielessä kahtena 114-vuotiaana afgaanisissinä. Voittoa ei siltikään tullut. Oppina tästä reissusta voisi olla se, että lämpimiin sukkiin kannattaa panostaa ja muistaa suunnistaminenkin. Onhan kuitenkin kyseessä suunnistuksen sukulaislaji. Pimeässä lumisessa metsässä kannattaa toimia jollakin muulla strategialla kuin yrittämällä suunnistaa kartan polkujen avulla tai seuraamalla viimeisimpien kulkijoiden jälkiä.
Suunnistustreenit.
Tiimi on pyrkinyt edistämään suunnistuskokemustaan tekemällä säännöllisesti vuoden ainoan yhteisen suunnistustreeninsä heinäkuisessa Hämyslavan maastossa Noki-rasteilla. Kapu harjoittelee suunnistukseen keskittymistä, kun peräsmies tekee omaa tehtäväänsä eli jauhaa lakeista ja muista vähemmän suunnistuksellisista asioista sekä tähystää. Peräsmies taasen saa arvokasta oppia olla häkeltymättä, vaikka kanssakilpailijat, nuo sienestyksen armoitetut, meuhkaavat metsässä rastin piilotuksesta tai ajavat Transporttereilla Hämyslavan tietä sladissa omaa kesken jätettyä suoritustaan manaten kivien sinkoutuessa omaan suoritukseen keskittyvien päälle. Vieläkin otsassa kuhmuja viime kesän jäljiltä. Ihme laji!
Näin muistelevat Kapu ja Peris.
Siikaneva, 8h, 2009. Tuloksena DNS.
Tästä tapauksesta opittiin vain se, että kisaa edeltävänä iltana ruisleivän päällyksenä syöty virolainen purkitettu savukilohaili voi alkaa elämään yllättävän vilkasta uutta elämää rogainistin vatsaan päästyään. Aamuyöstä vessan lattialla kylmähikilammikossa maatessaan kapu katui raskaasti ettei pitäytynyt pelkkään Minora-kumijuustoon. Aikaisin aamulla oli soitettava Perikselle EPEK-viesti ja kisareissu jäi käymättä.
Raasepori, 8h, 20.8.2011. Tuloksena sija 15/50.
Tästä reissusta opittiin ainakin se, että rastipisteet voivat rogainingissa olla aika suurpiirteisesti sijoittuvia ja karttakaan ei varsinaisesti aina tue suunnistuskartan avulla rasteja hakemaan tottuneen työtapaa. Raksis oli vielä alustanut reissua kehumalla hienoja kangasmaastoja. Karu totuus oli, että matkaa taitettiin kaiken maailman pöpeliköissä.
Jämi, Mini-Rogaining 5h, 2011. Tuloksena sija 13/69.
Tästä reissusta ei ole mitään ihmeellisiä muistoja, kuin että hyvä reissu oli ja aamulla taisi olla kylmä.
Hyytiälä, MTB-Rogaining 3h, 26.5.2012. Tuloksena sija 2./?.
Täällä opittiin se, että rogaining on joukkueurheilua ja että yhdenkin miehen tiimi on joukkue! MTB-rogaining havaittiin varsin hauskaksi lajiksi. Peräsmies voitti arvonnasta kauan havittelemansa retkiluistimet. Niitä oli haviteltu niin kauan, että luistimia ei ole raaskittu käyttää vielä kertaakaan.
Teisko, 8h, 2012. Tuloksena DNS.
Taas tuli oppia ravitsemusrintamalla. Peräsmies oli hesselöinyt tapansa mukaan koko kevään suu auki ja palkinnoksi tuli kampylobakteeri, turta olo ja pohjakunto sekä nivelkivut. Lisäksi tämän tapahtuman antia päästiin hyödyntämään myöhemmin, vuonna 2014, kun Teiskossa 24-tuntisen suorittanut Vähämielisten Rammstein antoi kirvelevää käytännön kokemusta hankkineena arvokkaan vinkin tiimiläisille: vaseliinia haaruksiin ja ahteriin reilusti!
Jämi, Mini-Rogaining 5h, 21.10.2012. Tuloksena sija 5/46.
Ikaalinen, Kesäillan rogaining 3h, 2013. Tuloksena sija 5/27.
Tällä reissulla opittiin, että Itsku ja Mätsky juoksee alta vintsaa maastossa kuin maastossa. Me ei!
Oma vintsaa lähennellyt alkuvauhti opetti, että maltillinen alku voisikin olla hyvä idea.
Sappee, 7h MTB, 10.8.2013. Tuloksena sija 6/11.
Kapu lähti liikkeelle kuin Mark Cavendish loppusuoran kiriin ja joukkueen kilpahesseli oli ihmeissään kaverin pyöräkunnosta. Kirimiehelle ominaiseen tapaan väkevä vauhti ei ihan viimeistä Sappeen nousua kantanut, vaikka peräsmies oli apukuskina yrittänyt antaa peesiä. Tuloksena oli toistaiseksi ainoa yliajalle mennyt suoritus. Alunperin tuonne oli tarkoitus lähteä tossuilla, mutta jaloissa taisi olla pientä kremppaa.
Ikaalinen, Kesäillan rogaining 3h, 2014. Tuloksena sija 6/33.
Tiimi sai arvokasta oppia reitin suunnitteluun SM kultamieheltä; pilkkijakkaralla istuen, kädellä näyttävä yläkaaren heilautus kartan yli ja suuret linjat suunnitelmaan sekä suorat reitit maastossa. Peräsmies oli kovilla paukusta lähtien ja vielä kovemmilla kotimatkalla, kun pakki meni ihan sekaisin. Kapua jännitti koko matkan, ettei johtotähden penkit rapaannu.
Hailuoto, 24h, 9.-10.8.2014. Tuloksena XV-sarjan pronssi ja kokonaiskisan 8/47.
Ehdottomasti hienoin reissu! Etukäteen jännitti, miten jutut kantaa kun alkaa väsy painaa. Karvalakkejakaan ei tarvittu, mutta karvalakit tarvitsivat meitä. Viimeinen kymmenen kilsaa oli raastojen raasto, mutta siitäkin selvittiin.
Opiksi voisi ottaa energian suunnittelussa. Vuorokaudessa ei tarvitse viikon eväitä ja patukat alkavat maistua vähemmän herkullisille jossain vaiheessa reissua.
Tampere, Yö-Rogaining 8h, 7.-8.11.2014. Tuloksena sija 8/54.
Tämäkin oli hieno kokemus! Kisaan lähdettiin hämäysmielessä kahtena 114-vuotiaana afgaanisissinä. Voittoa ei siltikään tullut. Oppina tästä reissusta voisi olla se, että lämpimiin sukkiin kannattaa panostaa ja muistaa suunnistaminenkin. Onhan kuitenkin kyseessä suunnistuksen sukulaislaji. Pimeässä lumisessa metsässä kannattaa toimia jollakin muulla strategialla kuin yrittämällä suunnistaa kartan polkujen avulla tai seuraamalla viimeisimpien kulkijoiden jälkiä.
Suunnistustreenit.
Tiimi on pyrkinyt edistämään suunnistuskokemustaan tekemällä säännöllisesti vuoden ainoan yhteisen suunnistustreeninsä heinäkuisessa Hämyslavan maastossa Noki-rasteilla. Kapu harjoittelee suunnistukseen keskittymistä, kun peräsmies tekee omaa tehtäväänsä eli jauhaa lakeista ja muista vähemmän suunnistuksellisista asioista sekä tähystää. Peräsmies taasen saa arvokasta oppia olla häkeltymättä, vaikka kanssakilpailijat, nuo sienestyksen armoitetut, meuhkaavat metsässä rastin piilotuksesta tai ajavat Transporttereilla Hämyslavan tietä sladissa omaa kesken jätettyä suoritustaan manaten kivien sinkoutuessa omaan suoritukseen keskittyvien päälle. Vieläkin otsassa kuhmuja viime kesän jäljiltä. Ihme laji!
Näin muistelevat Kapu ja Peris.