Sukulaisissa on voimaa

[Edit 1.7. - pientä selkeytysyritystä väsyneenä kirjoitettuun tajunnan virtaan]

Kirjoitin aiemmin että: "Kovin henkilökohtainen harjoitus lienee kuitenkin talomme maalaus tässä alkukesästä." Nyt on Haikan torppamme lautaverhous saanut uudet öljymaalit pintaan eli yksi 'harjoitus' on suoritettu. Homma otti uskomattoman koville, jonka olen tuntenut eilen ja tänään koko kropassa. Pakko on myöntää, että kovasta yrittämisestä huolimatta projekti venyi 22min pitkäksi, mutta oli se silti kaiken vaivan arvoista ja uskallan viivästymisestä huolimatta todeta toimituksen onnistuneeksi.

Kun tällä kertaa ei ole mitään oikeata kirjoiteltavaa muunlaisesta harjoittelusta kuin pensselien heilutuksesta, ei siis kertakaikkiaan mitään, niin tallennan tänne koko sankan fanikuntamme iloksi maalausprojektista pienimuotoisen dokumentaarion.


Projektin nimeäminen ja toteuttaja

Annoin projektille nimeksi 'Panun hinkit', joka viittaa takavuosien uhkeaan maalimainokseen. Osaltaan juuri sen mainoksen innoittamana päädyin omatoimiseen projektin toteutukseen eli maalaa itse ja maalari maksaa tyyppiseen ratkaisuun. Toisaalta mainosta suurempana innoittajana projektille toimi realiteetti 'maalari maksaa'. Säästimme pitkän euron uhraamalla omaa ja koko perheen sekä isäni aikaa tähän hankkeeseen.


Projektin asettaminen

Kaikki onnistuneet projektit tulee suunnitella hyvin, niin tämäkin. Projekti asetettiin talvella 2012-2013 toteamalla, että talo pitää maalata. Vuonna 2005 rakennettujen laajennusosan ja kuistin maali kaipasivat uutta kerrosta pintaan. Vanhan puolen (vm. -39) ulkolaudoitus oli viimeksi maalattu samassa yhteydessä. Siinä vaiheessa suunnittelua ajattelin, että helppo homma. Tilataan maalarit paikalle ja perheen kanssa lomamatkalle. No suunnittelu venyi seuraavaan talveen 2013-2014, kun en 'ehtinyt' mittailemaan talon maalausneliöitä ja sitä kautta pyytää tarjouksia. 2014 kesällä suunnitelma eli maalin kuluminen oli edennyt jo niin pitkälle, että oli todettava 2015 kesän olevan ehdoton takaraja maalausajankohdalle. Taas meni talvi, enkä 'ehtinyt' mittaamaan pinta-aloja. Tuli kevät ja naapuri aloitti oman maalausprojektinsa. He olivat vuokranneet henkilönostimen, jossa oli telat eli sillä pääsisi kiertämään meidänkin talon ympäri. Ei ollut enää takaporttia siirtää aloitusta vuodella telineiden puutteesta tai tikapuiden lyhyydestä johtuen. Tilasin nosturin (vaimoni motivoimana) paikalle talon pesua varten ja otin vapaata töistä pariksi päiväksi kesäkuun ti 16. ja ke 17. Koko projektin aikataulua rytmittikin loppujen lopuksi tai paremminkin pakotti nosturin aikataulu, jota ei raaskinnut tilata turhan pantiksi pihaan.


Aikataulu

Sukulaisissa on voimaa! Ennen nosturin ensimmäistä vuokrajaksoa vietimme kummipoikamme valmistujaisia. Juhlissa oli serkkuni todennut vaimolleni, että maalauksessa tulee menemään koko kesä ja -loma. Olemme menossa tulevana sunnuntaina eli kolme viikkoa valmistujaisten jälkeen rippijuhliin, joissa samainen serkku on läsnä. Totesin Terhille kuultuani kommentista, että rippijuhlissa pääsemme muuten toteamaan: "Mitähän sitä tekisi lomalla ja loppukesästä, kun talokin tuli maalattua etuajassa?" Käytin samaa mantraa, kun välillä meinasi usko hiipua projektin valmistumisesta ja mielenryijykään ei meinannut aika-ajoin auttaa puuduttavassa pensselin heiluttamisessa. Toisaalta Talkvisti lähetti kiihkeimmässä maalausvaiheessa onneksi opetusvideon pensselin käytöstä ja Kapu kävi katsastamassa tekniikan. He olivat projektin viralliset pensselisedät, vaikka tekivät vain virtuaalisella ja henkisellä puolella Panun hinkit -projektia edistäviä toimia.


Pohjatyöt

Pesemiseen ja vanhan puolen maalin rapsutukseen oli saatu tai paremminkin kiristetty mukaan vanhempi tytär, joka lunastaa kesätöiden puutteessa rahoitusta tulevan kevään Levin matkalleen. Ensimmäisen puolen päivän jälkeen tuli kommentti: "Miksei peruttu kesäloman Espanjan reissua ja tilattu maalaus jostain firmasta?" En vastannut, että siksi kun rahat eivät tule meillä normaalisti seinästä; nyt tulee. Isäni tuli myös rapsuttelemaan vanhoja maaleja. Pesu meni aikataulussa ja pääsin sivelemään vaimon kanssa pohjamaalia etuajassa niihin kohtiin, missä puu oli tullut esiin. Aikaa meni minulta pesemiseen ti 12h ja ke 5h. Lisäksi pohjamaalailua ke 3h.


Maalaus

Maalaus alkoi heti pesuviikon lopulla juhannuspäivänä 3h ja sunnuntaina 5h sitseillä. Silloin maalailtiin tikapuita apuna käyttäen lähinnä laajennusosaa. Työ jatkui vielä seuraavana maanantaina 3h. Varsinainen maalaussessio oli viime viikonloppuna pe-su, johon olin tilannut nosturin ja hyvät maalauskelit. Perjantaina maalasin 11h, lauantaina 11h ja sunnuntaina 14h. Perjantaina ja lauantaina tuli ehtoosta vettä ja sen takia ihan koko päivää ei pystynyt hyödyntämään. Sunnuntaina oli jäljellä räystäs-, vuori-, ikkuna- ja räystäiden aluslaudoitukset. Toki osa oli jo maalattu aiemmin viikonlopun aikana. Isä maalaili viikonlopun aikana autotallin ovet ja talon sivuoven pariin kertaan. Minä maalasin pääsoin nosturista ja katolta. Vaimo talon alaosia ja motivoinnilla eli kiristyksellä osallistetut lapset terassin kaiteet pariin kertaan. Sunnuntaina alkoi iltapäivästä vaimon usko vissiin horjumaan aikatauluun, kun kyseli ollaanko aikataulussa. Totesin, mitä päästään sanomaan viikon päästä, ja että ollaan aikataulussa jos autotallin eturäystäät ovat valmiit klo 23! Talo tuli valmiiksi noin klo 22 ja autotallin edustalta laskeutuessani katsoin kelloa, joka näytti aikalukemat 23:22, Eli homma tuli 22min iltapäivällä asetetun takarajan jälkeen valmiiksi. Maanantain varailtaa tikkailta tai maasta maalaukseen ei kuitenkaan tarvinnut käyttää!


'Panun hinkit' yhteenveto

Materiaalit ja hankintakanavat:

Tikkurilan öljypohja 1L (Rauta-Otra) eka erä paikkamaalaukseen ja se loppui kesken, joten haettiin lisää 2,7L (Bauhaus) sävytettynä väriin X055 eli vaalean keltsu. Väri oli maalikoneen tietsikan ruudulla persikka, mutta onneksi ei seinässsä. Uskalsin ottaa värin, kun edellinen omistaja oli tuolla sävyllä sen maalannut edellisellä kerralla.

Loput tarveaineet haettiin Terrasta, koska sieltä saa bonuksia ja asiakasomistajuutta!

Tikkurilan Teho öljymaalia hankittiin:
- valkoista 2*9L hinkit
- keltaiseksi sävytettyä (X055) 4*9L

Pensseleitä: ensin halpoja 10kpl, joista muutaman käyttämättömän sai palauttaa ja loput roskiin. Nimittäin tunnin maalauksen jälkeen pullasudeiksi muuttuneisiin töpöttimiin hermot täysin menettäneinä siirryimme Anzan kalleimpiin suteihin ja se kannatti. Niitä hankittiin eri kokoisina 6kpl. Ja siitäkin huolimatta, että myyjä kehui Anzoja pensseleiden mersuiksi. Minä, kun en tule koskaan mersua ostamaan missään muodossa ja puhtaasti päätetyn periaatteen takia ei auton laadun tms. takia ja silläkin uhalla että Kapu on vannoutunut 'The best or nothing' -kulkimen käskijä. Se siitä olisi vielä puuttunut, että myyjä olisi kertonut jostain TM lehden testistä, jossa Anzan pensselit olisivat voittaneet öljymaalauksen kestotestin tms. Olisi mennyt toinen jäljellä oleva iso periaate elämästäni eli TM testivoittajien ostamattomuusperiaate, muut väkevät periaatteethan ovatkin jo menneet. Anzan titanum ja elite pensselit olivat  3-4 kertaa kalliimpia kuin ekassa aallossa hankitut pullasudit, mutta niitä ei tarvinnut uusia koko loppuprojektin aikana ja palvelevat varmasti tulevatkin vastaavat hankkeet. Lisäksi hankittiin pesuaineita, sammaleen tappajaa kattoon, hanskoja, teippiä, tärpättiä 8 litraa, suojamuovia ja pahvia yms. sekä Tokmannista Kori Vichyä. Viikonloppuna meni kaksi pulloa viiniä per päivä (Alko) ja muutama tölkki kaljaa (Lidl) per päivä eli lähes salkku. Sunnuntaina maalauksen päälle pienet moukut 10 vuotiasta Talisker viskiä (jostain lentokentältä ostettua).

Rahaa kuivui maaleihin 680EUR, muut tarvikkeet ja pesuaineet kustansivat 450EUR. Nosturi n. 500EUR (laskua odotellessa). Maalarin liemien hintaa ei ole laskuissa mukana.

Aikaa meni minulta: pesu ja rapsuttelu 17h, pohjamaalaus 3h ja varsinainen maalaus 47h. Lisäksi muun perheen ja isäni käyttämä aika, joka ei yhteensä tuosta omastani paljon jää ja voi olla enemmänkin. Työhön käytetyn ajan lisäksi kilometritolkulla haahuilua ja ajan tappamista rautakaupan (Terra) maalisosastolla ja netin maalausaiheisten keskustelupalstojen parissa.


Päättäjäiset

Eilen vietimme onnistuneen projektin päättäjäisiä kotimaisen työn kunniaksi ja projektin valmistumisen onneksi sekä vaimon opiskelupaikan varmistukseksi. Projektin aineet olivat pääsosin kotimaista tekoa: oma työ, maalit, Sandels oluet (paitsi Grafenwalder vehnät) ja päättäjäisbileiden tarjoilut. Jätski oli Ainoa tietty, kun Imaamikin söisi ihan varpilla jos maalaisi talonsa itse! Punaiset viinit olivat espanjalaisia (mukana yksi italialainen lipsutteluviini) ja valkoiset Ranskasta ja Saksasta. Sivuuhomautuksena: tarvikehakureissuilla käytetyt autot Saksasta ja moottoripyörä Briteistä.

Eilinen ehtoo meni herkutellessa ja kaatiksella käydessä eli juhlahumua. Tämä ehtoo nukkuessa. Huomenna pääsee toivottavasti jo lenkkareille!


Ai niin roksuprojektia vartenhan näitä juttuja tänne blogiin piti kirjoitella ja loppukesä tapahtumaa varten oikeasti harjoitella! Tämä toimi kuitenkin henksien harjoitteen ohella hyvänä fyysisenä pohjustuksena matkalla kohti suurta!


Raportin takana onnellisesti maalauksesta väsähtänyt ja loppukesän tekemisiä miettivä

Peris

Saaremaa valss

Hieman vaatimaton treeniviikko on takana. Aikaisin maanantai-aamuna suunnattiin rouvan kanssa Saarenmaalle. Siellä oli tarkoitus juosta yksi pitkiskin, mutta sunnuntain polkuiloittelu aiheutti vasempaan pohkeeseen kiristystä. Ehkä olisi ollut parempi kavuta harjunrinteitä kävellen, kuten Peris voittopuolisesti teki. Tarkoitus oli, että puolisko olisi pyöräillyt mukana pitkiksen, mutta eipä kelit oikein olisi pyöräilyyn passanneetkaan kun ei olisi ollut kuitenkaan hesselöinnistä kyse.

Ma Kolme vartin juoksentelu koleassa Kuressaaressa.
Ti Aamulla 10 km kevyesti ja ip 10 km reippaasti. Edelleen koleassa Kuressaaressa. Illalla käytiin katsomassa juhannuksen vieton alkua, muttei jaksettu enää lähteä myöhemmin kokolle. Juhannustunnelmaa pystyi kuitenkin kokemaan apartementin parvekkeella netitse ex-senaattorin avustuksella.
Ke Huilipäivä pohkeen vuoksi.
To Varovaisesti 6 km edelleen koleassa Kuressaaressa.
Pe Huili- ja matkapäivä.
La 11km lenkki Pirkkalan metsissä ja poluilla. Samalla reissulla kävin varovaisesti tutkailemassa, miten Periksen suti heiluu. Maalaushomma tuntui olevan loppusuoralla.
Su Juoksua ja kävelyä Pirkkalan umpimetsissä ja poluilla n 1:50. Viimeinkin kesäisemmässä kelissä ja mustikan raakileita ajoittain tähystellen. Se on kiva, ettei ole mitään pelkoa siitä, että tiimikaveri hyökkäisi samoille paikoille, sillä Periksellä on tosi varma ja vakio mustikkapaikka Kangasalan puolella. Periksen apajalla on tainnut olla aika vakio tuotto, vaikka satoennusteet ovat vuosittain vaihdelleet kovastikin.

Pohje vaikuttaa olevan ok. Ja korvamato on vaihdettu, ei kuitenkaan tuohon linkin biisiin, toivottavasti.

Ehkä tämä tästä, toivoskelee Kapu

PÄEVITYS: Tiimi on nyt ilmoitettu Kesäillan roksuun Vimppojen 3-joukkueena. Näin siksi, että vähintään puolittaiset lupaukset Vimppojen 1- ja 2-joukkueen osallistumisesta saatiin juhannuksena Vimppain Kesäpäivien tiimellyksessä. Todennäköiset 1- ja 2-tiimiläiset olivat tuolloinkin varsin skarpissa kunnossa, joten mihinkään juhannus-kesäpäivä -huumaan ei voi vedota! 3-tiimi pitäytyy tällä kerralla omassa kaksimiehisessä kokoonpanossa hioen vielä tiimityön viimeisiä särmiä ja tiimityöskentelyyn oleellisesti kuuluvaa läppendaalia.

Jalottelua - 9 viikkoa

Takana on hesselivapaa viikko ja jonkinmoinen jalkapelillä tehty harjoitusrupeama. Adaptaatio juoksuaskeltamiseen on käynnistynyt ja oikeastaan se on sujunut aika mukavasti. Kapu nostatti sunnuntaina tiimispirittiä soittamalla Eläkeläisten maailmanlopun ei kun -ympäri humppaa ajellessamme kohti Kangasalan polkulenkin lähtöpistettä. Ilmeisesti korvamadon poisto vaatii kovia keinoja. No se poistuu tai ainakin vaihtuu, jos ei uudeksi madoksi niin ainakin tinnitykseksi viimeistään pääharkka nro VIII koittaessa Puntala-rockissa.

Viikon kohokohta oli ehdottomasti Viimeisten pirkkalaisten kesäpäivät juhannuksena. Tosin ehtoon omat toimet aiheuttivat sopivan maalausolotilan juhannuspäivälle. Pensseli kulki täristen mutta vakaasti talon seinälaudoituksella ja tärpätti (ulkoisesti) kevensi sopivasti kirraavia ohimoita. Taivuin silti ehtoosta kiihtyvälle veksille, joka oli valmistautumissarjassa eka varsinainen juoksu VK. Niitä olisi tarkoitus ottaa mukaan viikottain ja maltilla pidentäen.

Viikon toinen kohokohta on ollut talon maalausprojektin käynnistyminen. Hubaa on tiedossa vielä monta tuntia, mutta toisaalta kesääkin on jäljellä.

Viikon saldo:

Ma Kapun kanssa polkulenkki palauttavasti ja jalkoja edellisen päivän pitkästä norjistavasti - 8km
Ti ja Ke Talon ulkopesu - aika intensiivistä taiteilua nostimessa ja välillä katolla
To Lepo
Pe Kapun kanssa kevyehkö 17km lenkki
La Maalausta 3h ja ehtoolla 10km paukusta kiristyvä veksi asfaltilla - 46:27min, rennosti
Su Polkulenkki Kapun ja JaHan kanssa Kangasala-Aapiskukon tuntumaan meno paluuna 33,55km, 3.36h ja päälle 5h maalausta tikapuilla taiteillen

Olemme pikkuhiljaa tehneet viimeisten viikkojen treenisapluunaa siihen kuuluisaan exceliin, koska Vintsaajistakin monet aina tekevät lenkkejä sen takia että kuuluisissa exceleissä lukee niin. Imaami taasen nykyään jättää tekemättä lenkkejä, kun hänen excelissä lukee niin. Polkulenkillä pohdimme, mikä on hänen top secret projektinsa. Aihetta siivitti hänet lepoon määrännyt tai paremminkin saanut excel - on sillä taulukkolaskentaohjelmalla korkeampia ja ennen näkemättömiä voimia. Olimme nimittäin varmoja, että kaveri saapuu lähtöpaikalle ysiksi ja lähtee lenkille mukaan. Katsoin oikein wikipediasta asialle virallista totuutta, mutta senkään avaama selitys aiheesta ei oikein tunnu sopivan pirtaan. Luultavasti PJH hinkkaa treeniä ja iskee jossain WRC Rogaining kisastatuksen saaneessa tiimissä meidän kimppuun kuin foliopäinen kojootti...

Alkaneella viikolla olisi tarkoitus keskittyä kelien salliessa maalausprojektiin ja ainakin pitkät siivut jäävät väliin, jos ei kuiteskaan maalarin ohennuksessa niin juoksujen osalta ainakin.

Näissä kuvissa ja tunnelmissa Peris ja paikkana Pirkkala

Auttakee!

Millaisista teoista voidaan ihmistä rankaista sellaisella korvamadolla, joka minulle on tarttunut! Tuo kertosäe on pyörinyt päässä jo viikkoja, enkä ymmärrä, mistä se on tarttunut. Olisi edes vaikka Eläkeläisten Humpaten ympäri maailman, mutta ei.

Aina vaan Kauko Käyhkö ja Jätkän jenkka tms:

"Kakkula rapsis ja hilipati hoi,
tanssi se alkaa ja haitari soi..."

Auttakaa ja kertokaa, miten korvamadosta pääsee eroon!

Ja sitten asiaa eli viikon treenit, vielä kevyt viikko:

Maanantai: Illalla Periksen kanssa 8km poluilla.
Tiistai: Työmatkat juosten, yht 15km
Keskiviikko:12 km TV
Torstai: Aamulla juosten töihin, illalla Torstairastit, 3,5km/16 rastia Lastenjanvuori, rastilla 14 huolellista pummaamista ainakin 5min.
Pe eli Juhannusaatto: Periksen kanssa kevyesti 13km, illalla Vimppa-Juhannus koko porukalla maalla.
Lauantaille kirjataan jo etukäteen lepo.
Sunnuntaina on tarkoitus mennä 34km polkulenkki Kangasala-Pälkäne -suunnalla.

Yhteensä olisi tulossa 94km.

Kapu

Paimio -Jukola

Jukolan viesti oli jälleen aivan mahtava elämys! Itselleni tämä oli neljäs. Tällä kerralla mukana oli kuitenkin aimo annos uudenlaista latinkia, sillä pitkään kytenyt yhteinen ajatus Vimppa-joukkueesta Jukolassa konkretisoitui.

Tunnetusti Jukolan veljeksiä oli seitsemän ja Vimppoja on yksi vähemmän. Kun vielä Peris oli tällä kerralla hieman varautunut ja myös estynyt osallistumaan, oli jo suhteellisen varhain tehty havainto, että tarvitsemme sivustatukea. Se järjestyi hienoimmalla tavalla, eli omasta klaanista Vimppa-Rouvien taholta. Kokoonpano fiksattiin jo hyvissä ajoin, mutta pidettiin salaisena niin pitkään kuin mahdollista.

Tavoitteina oli hyväksytty ja hyvä suoritus ja myös aamun yhteislähtö haluttiin välttää. Sijoituksen arvioitiin olevan 250-350.

Telttapaikalle kerryttiin jo ennen Venlojen lähtöä ja puolijoukkueteltta nousi rivakasti pystyyn. Venlojen viestiä ja etenkin Rouva-Raksan avausta seurailtiin sekä median välityksellä että kisakeskuksessa. Samalla itse kukin valmistautui leppoisasti yölliseen ja aamuiseen omaan osuuteensa. Koipia teippailtiin ja varusteita säädeltiin. Jopa leppoisa yhteiskuva saatiin otettua, kuvan otti joukkueen kahdeksas jäsen Rouva-Talkkari, joka toimi huollossa ja varmistuksena, jos olisi tullut viime hetken säätöä.

Oikea-aikainen lepäily on Jukolassa tärkeää. Itse onnistuin siinä kun vetäydyin makuupussiin kuulosuojaimet päässä jo noin tuntia ennen Jukola-starttia. Sain nukutuksi noin kahteen, jolloin luonto alkoi kutsua luonnon suureen WC:hen. Nukahdin vielä kerran aamuyön aikana, joten unta tuli ihan riittävästi, jopa ruhtinaallisesti, tilanne huomioon ottaen. Jukolaanhan ei tulla varsinaisesti nukkumaan.

Meidän viesti lähti hyvin liikkeelle. Eka osuuksilla yösuunnistushommissa olivat kovimmat ja kokeneimmat tykit Raksa, Puhis ja Tsaari. Raksa nosti sijan heti lähtöpaikalta 255 hieman yli sadan, Puhis kohenteli vielä jonkin verran ja Tsaari tuli vaihtoon jo alle sadan sijalla.

Neljännellä osuudella Talkkari veti osuutensa jäätävällä taidolla ja vahvalla henkisellä kantilla. Tässä olikin jo kysymys paljon enemmästä kuin vain yhdestä Jukola-osuudesta, sillä tässä toteutui kaikkien haave siitä, että saataisiin juosta Jukola yhdessä kaikkien suunnistus-Vimppojen voimin (Perishän vasta tekee uteliaana matkaa tuohon suunnistus-Vimppa -statukseen). Talkkarin etukäteispuheiden perusteella en ainakaan minä arvannut, miten kovan vedon hän pystyy tekemään.

Vitosella Rouva-Tsaari nautiskeli jo hieman parantuneesta ilmankosteudesta ja välillä ruuhkattomastakin kesäaamusta, ja toi viestin varmasti vaihtoon. Uusin Jukola-juoksija oli omaksunut hyvin homman keskeisen idean, varman viestinkuljetuksen.

Kutosella Rouva-Raksa veti todella kovaa, vaikka pohjilla oli jo edellisen päivän Venlat. Olimme hieman jäljessä aikataulusta R-R:n lähtiessä ja näytti, että yhteislähtökin saattaa häämöttää. Mutta niin vain R-R kuroi aikataulun kiinni ja ylikin!

Pääsin ankkurina siis lähtemään muutaman minuutin turvin yhteislähdön noin 1400 ankkurin jaloista ennen kun vaihto suljettiin. Tämä tavoite oli siis täyttynyt. Tiesin, että pitää mennä huolellisesti, sillä tähän asti ehjä viesti piti tuoda maaliin, eikä osuusaika ollut niinkään tärkeää. Pieni henkinen painolastikin oli kertynyt valmistavien suunnistusrupeamien huonosta sujumisesta (aiemmin raportti mm. otsikolla ”Katastrofaalinen suunnistus Teiskossa!). Tässä hommassa olisi hyvä, jos itseluottamus ja osaaminen kohtaisivat sopivalla tasolla. Yksi isompi kömmähdys tuli kun en tunnistanut n. 20m:n päästä ohittamaani rastia rastimääreen kuvauksen mukaiseksi ja kun en käynyt varmuuden vuoksi rastin koodia tarkistamassa. Meni aika pitkäksi ja peruuttelusta kertyi n 6 min lisäaikaa.

Kun en yhteislähtöön joutunut, sai aika paljon suunnistaa ihan itse ja yksin. Niinpä pari pidempää rastiväliä tuli toteutettua hieman heikommilla ”reitinvalinnoilla”. Yhteislähdössä homman luonne olisi ollut erilainen. Olisihan sitä polkujuoksustakin jo ollut kokemusta, mutta hyvä näin, suunnistustapahtumahan kuitenkin oli kyseessä.

Eipä olekaan ennen jänskättänyt EMIT-tarkistus niin paljon kuin nyt. Olin tietysti olevinani varma, että kaikki oikeat rastit on haettuna, mutta kuitenkin vastuu ja ylimääräinen lataus painoivat. Lisäksi yöllä oli ollut episodi, jossa Tsaari oli joutunut selvittelemään leimauksiaan varmistuskortin kanssa, kun yksi leimasin oli ollut pimeänä. Leimat olivat kunnossa, mutta kuulemma monella muulla oli ollut varmistuskortti hukassa ja hylsyesitys päällä. Oman osuuden leimat olivat kunnossa ja sijoitus varmistui aikanaan 322:een kun yhteislähtöäkin oli saatu maaliin tarpeeksi. Yhteislähdössä oli ketteriä ankkureita ja niitä lappoi koko joukko oman osuusaikani ohi.

Kettus-Tero (Kalevan Rasti) oli minua n. 55 minuuttia nopeampi samalla reitillä. Tämäkin on kivaa Jukolassa, saa juosta kilpaa mm. moninkertaisen maailmanmestarin kanssa ihan samassa kisassa.

Joukkueen tavoitteet täyttyivät. Otimme runsaasti pieniä askelia ihmiskunnan kannalta, mutta valtavan suuria askelia Vimppa-klaanille!

Kiitokset ihan oikeasti Perikselle myötäelämisestä!

WRC2015 - 10 viikkoa

H-hetkeen on 10 viikkoa. Viimeisten pirkkalaisten huikea jukola suoritus tehty, josta Kapu varmaankin raportoi tarkemmin. Onnittelut joukkueelle hienosta suorituksesta monellakin tapaa! Virittelin oman kisastudion tapahtuman, jos ei seurantaa, niin fiilistelyä varten. TV -lähetyksessä joukkue sai kosolti huomiota!

Nyt on sitten aika siirtyä asteen järjestelmällisempään harjoitteluun. Tiimin pääharjoitteet pitää sopia ja aikatauluttaa. Ajatuksissa ovat ainakin: monet polkupitkikset, rogsut (kesäilta ja Someron yö), PJH Birgitta Challenge 47km, Puntala rock jne... Oma ajatus olisi tehdä joka viikko pitkä ja joka toinen viikko ylipitkä polkulenkki. Sekaan vähän Pirkkalan sorakuoppavetoja ja muita veksejä. Hesseliä kerran viikossa pitkästi tai kovasti. Konsultoin aiheesta kuitenkin joukkueemme kokenutta ultraajaa eli Kapua ja päivittelen sapluunat sen jälkeen. Kovin henkilökohtainen harjoitus lienee kuitenkin talomme maalaus tässä alku kesästä.

Viime viikko meni Pirkasta toipuessa ja muissa arkikiireissä. Sain kuitenkin viikonloppuna pari hyvää harkkaa aikaiseksi:
- La Markuksen kanssa 100km hesseliä palauttavalla moodilla
- Su Markuksen ja PJH:n kanssa polkulenkki 34km

Juoksimme Kangasalan keskustasta Aapiskukon tuntumaan ja takaisin. Lenkki meni mukavasti rupatellessa lukuunottamatta parin kilsan juoksun jälkeen kohtaamaani pahaa aineellista takaiskua. Koeajoin uutta Camelbagin juoksureppua, jonka hankin talvella tulevaa huipennusta varten. Olin pakannut reppuun vähän ylimääräistä. Rinnuksilla oli 2*0,75L pullot juomahuoltoa varten ja selkäosassa repun juomapussi täytettynä n 2L vedellä ylimääräiseksi painoksi. Parin kilsan juoksun jälkeen alkoi selkä kastumaan ja revin pussin repusta pois huomatakseni, että pussi oli revennyt saumasta. Tuota lukuunottamatta reppu on aivan loistava ja tulee olemaan kaikissa pääharkoissa mukana ja h-hetkellä. Lenkistä tuli sitten 2kg kevyempi kuin oli tarkoitus, mutta eipä se loppulenkistä enää painanut mieltä pätkääkään. Yhteensä parista treenistä tuli mukavat 7h harjoittelua. Pikkuisen vielä Pirkka painoi jaloissa, mutta ei mitään dramaattisia kipuja kuitenkaan.

PJH:n kanssa oli puhetta eilen polkulenkillä, että "PJH Birgitta Challenge 47km" on viime kesän kokemuksella sen verran kuormittava, että yksi riittänee ennen h-hetkeä. Iteroin päivää alustavasti ja yksi hyvä ajankohta voisi olla la 25. tai su 26.7. Tämä pitää tietenkin jiirata Imaamin sapluunoihin ennen lukitsemista. Tässä kuitenkin Kapulle ja Imaamille ehdotuksena päivämäärä.

Tällä viikolla homma jatkuu ti-ke talon pesulla, jonka jälkeen Juhannus ja Vimppain kesäpäivät.


Raportoi Peris

Jukolaa odotellen

Sunnuntaisen katastrofin jälkeen kävin vielä Lentolan iltarastit maanantaina, että edes vähän parempi jälkimaku jäisi viimeisestä suunnistusreissusta ennen Jukolaa. Lentolassa meni 7 km:n rata ihan tavanomaisesti eli ihan kaikki reitinvalinnat eivät olleet parhaita ja joitakin rasteja jouduin hieman haeskelemaan. Tämä sai nyt kelvata.

Tiistaina juoksin työmatkat.

Eilen keskiviikkona kävin lyhyehkön 45 min juoksentelua ja vaeltelua lähimetsissä. Ja taas! Kun riivin vaatteita pois saunaan mennäkseni, oli taas suunnistustrikoiden alla punkki etsimässä piilopaikkaa. Ilmeisesti ne osaavat mennä polvitaipeen ritilöistä läpi, en muuta keksi. Jokaiselta kolmelta reissulta, jolta olen saanut punkin mukaani, on GPS-reitti tallessa. Kohta alan paikantamaan tarkemmin sen kohdan, missä nuo vihulaiset lymyävät ja kyytiin hyppäävät. Miksi lie eläimeksi luullen.

Tänään juoksin töihin talvitrikoissa. Toiset hilluvat jo shortseissa ja T-paidassa.

Jukolaan on vain pari päivää. Ei ole juuri muuta tehtävissä kuin kokoilla kamppeita. Vimppojen Jukola-tiimi on hyvässä vireessä, viimestelyt tehtynä ja paidat painettuna. Lauantaina mennään paikalle, lyödään puolijoukkueteltta pystyyn ja aletaan viettämään epäilemättä hienoa Jukola-viikonloppua. Ensimmäinen tärkeä juttu on Venla-viestin seuraaminen ja etenkin yhden tiimiläisen kannustaminen aloitusosuudellaan.

Jukolassa on odotettavissa haastava maasto, sanovat sekä kisasivut, että myös kestävyysurheilu.fi:n juttu.
Varustuksessa ei sinällään ole ihmeemmin säätämistä Jukolaan. Kenginksi on valikoitunut Ice Bug Spirit OLX ja sukat ovat WOLin sukat, teippi on Leukotapea ja kompassi on Silva. Jukolassa rastimääritteet ovat painettuna karttaan, joten määritekoteloa ei tarvi niitä varten, niinpä se joutaakin MÄÄRÄYSkoteloksi, ks. kuva alla.

Raportti Jukolasta tullee viikonlopun jälkeen. Tulevan viikonlopun jälkeen roksutiimi ryhtyy varsinaiseen treeniin. Yritämme kehittää kuntoa, tekniikkaa, taktiikkaa sekä sinniä nimenomaisesti tunturimaaston 24h rogainingia varten. Suunnistusta tai pyöräilyä on varmaankin jonkin verran oheisharjoitteena, mutta varsinainen treeni on jotain aivan muuta.

Korostan kuitenkin vielä sitä seikkaa, että Periksellä ei ole mitään tekemistä tulossa olevan Jukola-viikonlopun kanssa, ei mitään! Vimppojen Jukola-tiimi on siitä huolimatta puhtaasti oman klaanin kokoonpano, ostosuunnistajia ei ole. Kokoonpano on kuitenkin salainen kunnes järjestäjät sen paljastavat. Joukkueen numero on 255.

Informoi Kapu

Pirkan rasti ruutuun

Käytin saamani hesselioption ja osallistuin tänään pitkän Pirkan 217km +36 keskariryhmän vetohommiin. Tämä oli samalla matka oman henkisen kestävyyskantin äärirajoille ja palvelee elokuuta. Valmistautuminen meni minimi ponnistuksilla. Kirjoittelin toukokuun alussa, että alkaa tuleva Pirkka pikkuhiljaa kylmäämään. Sen jälkeen oli edessä parin viikon työmatkaputki ja tuliaisina  Intiasta ripuli ilman yhtäkään treeniä kahden viikon ajalta. Reissuista palattuani olin jo heittämässä pyyhkeen kehään, kun kävin ajamassa kevään ekan VK setin 2*20min omin päin. 10kg painonpudotuksen ja juoksentelun tuloksena olin kadottanut 50W 20min vedon keskitehosta ja sitä myöden vauhdit. Luotin kuitenkin adaptaatioon ja jatkoin hesselöintejä. Sekaan mahtui kevään ainoa oikea pitkä lenkki pyörällä Tour de Tampereen cyclo -ryhmässä ja sekään ei ihan normi WBR iloittelua ollut vauhtien suhteen. Viime viikolla tein vielä pari VK:ta ja toisen setin Spacerin kanssa. Olin jo varma, että Pirkka menee ihan hyvin kun tehot olivat enää 10-15wattia perässä vuoden takaiseen ja painoon suhteutettuna tilanne oli oikeastaan hyvällä mallilla. Ainoa, mikä askarrutti olisi kestävyys Pirkassa parin viimeisen tunnin osalta, mutta ei sekään kuitenkaan ihan hirveästi. Sitten tulikin suomalainen nätti kesäsää ja kunnon tuulet. Olisin ollut tänä aamuna ihan valmis ajelemaan jossain rauhallisemmassa vauhtiporukassa tai nukkumaan kotona, jos en olisi lupautunut vetäjäksi. Lähdettävä oli. Homma selvisi jo alusta pitäen. Tuulet pyörivät ja tekivät ryhmässä ajamisesta melko raskasta. Muroleen nousussa iski krampit, kun olin sätkinyt luukkumiehenä yhden pätkän ja epätoivo iski. Olin kyllä jo aika varma, että tässä ryhmässä en maaliin aja. Huoltopisteellä otin suolakurkkua ja sain krampit pois ja pääsin takaisin vetohommiin. Tosin tämän vuoden osalta omat vetohommat olivat kyllä aika paljon vähäisemmät kuin aiempina vuosina. Keskaritavoite ei ihan täyttynyt ja oli luokkaa 35,4kmh. Ryhmästä pääsi tuolla vauhdilla noin puolet maaliin ja loput tulivat toivottavasti hitaammissa ryhmissä. Pirkka -tavoite tuli täytettyä omalta osalta ja yhdellä lauseella summattuna: en olisi ikinä uskonut joutuvani Pirkan Pyöräilyssä noin koville. Olin määrittänyt etukäteen itselleni palkinnon, jos tiputan ennen tapahtumaa -10kg painoa ja selvitän matkan kunnialla.

Loppupäivä on mennyt makaillessa horteessa, palkintoa nautiskellen ja samalla tuli myös todistettua Eurosportilta Bradley Wigginssin tunnin ajon uusi ME. Kova äijä! Ja kotiutuipa meille tänään Helsingistä väsynyt mutta onnellinen tuore Performing Arts Suomen Mestari yhdestä joukkuesarjasta. Olimme eilen asiaa paikan päällä todistamassa. Hyvä Razzmatazz!

Tästä alkaa nyt sitten suunta kohti varsinaista roksuharjoittelua. Hesselöinti jäänee kertaan viikossa, mutta ei kokonaan pois. Ensi vuodelle on kuitenkin jo kovia ajatuksia aiheesta. Yksi hesseliharkka, mikäli sopii aikatauluiltaan omaan sapluunaan, on suunnitelmissa vielä tälle kesää. Se on Pyynikillä 200km ajo eli 60 kierrosta. Kanuunoiden EsaS on tuollaista väläytellyt ja se palvelisi roksuharjoitteluakin varsin hyvin. Muutoin ajattelin raapustella viimeiselle kahdeksalle viikkoa ennen h-hetkeä jonkinlaisen harjoittelurungon, jotta selkä olisi juoksukunnon puolesta suorana lähtöviivalla. Ja dieettihän taas jatkuu ankarana muutaman viikon ajan, kun olen pari viimeistä viikkoa syönyt aika huolettomasti ja huolella tuon hesselijakson takia.

Tulevalla sunnuntaille olemme alustavasti kaavailleet Markuksen ja PJH:n kanssa pidempää polkulenkkiä. Kapuhan on muiden vimppain kanssa sienestäjien pyhiinvaelluksella tulevana viikonloppuna ja pääyhteisharjoittetta ei voi toteuttaa . Tsemppiä koko tiimille! Onkohan sielläkin muuten niitä ihme hajoamisia, jos rastia ei löydy?

Tällainen välirapska Perikseltä

Katastrofaalinen ”suunnistus” Teiskossa

Että pitikin sattua juuri nyt viikkoa ennen Jukolaa tuollainenkin kämmeltäminen! Ihan tyhmyyttäni tupiloin lähes kaiken Pohtolan kuntovitosella. Miksi ihmeessä sitä ei edes ymmärrä, että jos ei rasti löydy ja oma paikkakaan ei ole selvillä, olisi mentävä sinne, missä saa itsensä varmasti kartalle. Mutta kun ei! Joitakin perusasioita on vieläkin opeteltava.

Kyllähän nämä Jukola-joukkuetoverit jo vihjailivatkin tapahtumapaikalla etukäteen, että voisi mennä pitkään. Mutta että yhtä rastia etsiessä n 40 min ja ei ollut edes ainut pahan luokan pummailu! Mihin se vähäkin osaaminen on kadonnut! Ilmeisesti onnistuin lähtemään hieman vikasuuntaan tien mutkasta tuolle pisimpään etsimälleni rastille ja maasto muka vastasi tarpeeksi karttaa. Ilmeisesti vain juoksin muuta ajatellen niin, että jäi pätkä maastoa rekisteröimättä ja sitten muka kartta passasi. Haahuilin ympäriinsä, enkä vain saanut mitenkään kartasta kiinni sen jälkeen kun nousin mielestäni selvästi oikeaan paikkaan kalliomäelle. Se tie olisi ollut 600-700 m:n päässä takana eli muka liian kaukana, että olisi lähtenyt hakemaan paikannuksen sieltä asti.

Nöyrästi kävin kuitenkin loputkin rastit hakemassa ja kirjautin tuloksen ihan omalla nimellä enkä esim. taiteilijanimelläni Urpo "Upi" Juurakko, joka silloin tällöin seikkailee mm. Nokirasteilla kaverinsa Paavo "Pate" Näreikön kanssa. Häpeä on vain kestettävä. Mutta kun kaikki rastit pitää hakea Jukolassakin, vaikka menis kuinka aikaa.

Nyt on ihan pakko käydä vielä jokin iltarastikerta ensi viikolla, että saisi edes jotain rippeitä keräiltyä itseluottamuksesta. Viime torstaina meni jo ihan kohtalaisesti, ja sellainen olisi parempi olla pohjalla kun Jukolaan lähtee.

Trail Cupin ylle ruksit

Nyt voin viimein kuitata pois keväisen uhoamisen Trail Cupiin osallistumisesta. Tänään oli viimeinen osakilpailu ja viimeinen mahdollisuus osallistua. Menin Niihaman majalle ja ilmoittauduin ylpeästi kilpasarjaan. Eiväthän sellaiset, jotka treenaavat lähes joka päivä, tietenkään kuntosarjaan kuulu...

Olipa hienoa, että myös PJH oli paikalla. Olisi ollut orpoa hengailla aivan yksinään polkujuoksijaporukoissa, ketään tuntematta. Aika moni tosin vaikutti tutun oloiselta. Olisivatko sienestäjiä.

Aloitin ihan reippaasti muutaman sadan metrin ylämäkipätkällä majalta Kauppiin päin ennen polulle siirtymistä. Piti muka yrittää ottaa asemia polulle. Ei auttanut, jonon jatkoksi vaan. Aina välillä pääsi tuikkaamaan jonkun ohi. Parilla muutaman sadan metrin soratiepätkällä olisi periaatteessa maratoonarin pitänyt päästä vähän kohentelemaan asemia, mutta eipä paljoa pystynyt. Tiukkaa teki koko matkan. Maalissa 7 km:n jälkeen tuloksella 00:32:23.89 ja sija 28. /48 kilpasarjassa. Voittaja oli noin 8 min ketterämpi.

Tähän lajiinkin näytään järjestettävän koulutusta. Tarjolla on nimittäin 8 viikon polkujuoksukoulua. Pohdimme PJH:n kanssa verkatessa, mitä siellä mahdollisesti opetetaan. Varsinkin kisan jälkeen olen ihan varma, että yksi oppiaine on sen harmituksen tunteen hallitseminen, kun kapealla polulla ei tahdo päästä hieman hitaammasta ohi. Ja voihan siihen olla myös tekniset tunnit. Yllättävän harvat juoksivat suunnistusnastareilla, olisiko se sitten koulun oppeja? Itselleni nastarit olivat ehdottomasti oikea valinta. Uskaltaa paremmin, kun tietää tossun pitävän.

Erityisemmin kilpailumuotoon innostumatta lajikokeili Kapu.