Vättern-Jukola –viikonloppuun asti keskityimme siis kumpikin omiin juttuihimme. Peris availi jo omia tekemisiään ja hattua nostan sille antaumukselle, jolla hän on töitä tehnyt tavoitteensa eteen. Hirvittää suorastaan, mikäli Peris saa transponoitua pyöräkuntonsa tossuile. Yöroksussa oltiin jo niissä asemissa, että minulta meinasi veto loppua viimeisellä tunnilla, kun Peris vaan jaksoi.
Oma Jukolaa edeltävä treenailu keskittyi siihen, että suunnistus pysyisi Jukolassa varmasti edellä. Eli juoksutreenailu oli lähinnä nimellistä ja suunnistuspuolella koetin kisailla ja käydä iltarasteilla minkä ehdin. Kun pari viimeistä maastosuunnistusta meni omaan osaamiseen nähden kohtalaisesti, otin runsaan viikon tauon vain sillä ajatuksella, että lähes onnistuneista rupeamista säilyisi hyvä fiilis Jukolaankin.
Onnistuneita suunnistuksia ennen tuli kyllä kokeiltua taas lähes kaikki mahdolliset vahingot tai mokat tavanomaisten mega- ja peruspummien lisäksi. Esimerkiksi se tuli kokeiltua, että kun viimein tajuaa, että toinen suunnistaja joka on todella paljon hitaampi on koko ajan kuitenkin rasteilla ennen, niin ei silloinkaan kannattaisi pelkästä kohteliaisuudesta tarjota tälle toiselle leimauskapulaa ensin, jos itse ehtii yhdelle rastille edellä, sillä silloin voi oma leimaus unohtua … kokeiltu on ja ilman tulostahan siinä jää. Tai että kun kuusen oksa tarttuu silmälasien sankaan ja heittää lasit jonnekin, voi niitä joutua etsimään metsänpohjalta kontallaan yli 15 minuuttia niitä kuitenkaan itse löytämättä. Kiitokset sille Pyrsän suunnistajatytölle, joka auttoi suunnistajasetää toivottoman tuntuisessa tilanteessa!
Jukola meni sekä joukkueelta että itseltäni mukavasti. Itselläni suunnistus pysyi edellä. Jos kuntoa olisi ollut, olisi kyllä riittänyt hyvää vauhtiletkaa, kun sain viestin vietäväkseni noin sijalla 160. Niillä sijoituksilla riittää pitkään yöhön vauhdikasta sakkia. Osaltani kisan henki oli se, että kovavauhtisessa letkassa pystyin välillä lyhyitä pätkiä roikkumaan, mutta kun ei vauhti riitä etenkään metsässä ja kun pitää pysyä kartallakin, niistä joutui jättäytymään. Itse ja yksin siis sain suunnistaa aika paljon. Olosuhteet olivat kuulemma toiseksi pahimmat sitten vanhemman Kytäjän Jukolan. Kyllähän se yöhön lähtö suorastaan pelotti teltassa odotellessa kun sade piiskasi vuotavaa puolijoukkuetelttaa ja tuuli yritti repiä sitä mukaansa.
Jukola aiheutti sen verran stressiä huonokuntoiselle, että sairastelin flunssan sen päälle. Nyt alkaa olla keuhkot siivottuna ainakin tällä erää ja taas voin aloittaa juoksentelua. Tänään hölkkäilin työmatkat ja olihan raskasta. Pohjalla siis ollaan, mutta kuten armoitettu Martti laulaa: ”Tästä noustaan vaikka väkisin”.
Pieni aavistus on kuitenkin siitä, että Somerolla menestyksemme ei voine perustua vain armottoman kovaan fyysiseen kuntoon. Yksi prinsiippi meidän kannattanee tehdä tasaisesta ja jatkuvasta etenemisestä juoksun ja marssin sopivalla rytmityksellä. Ehkä emme nyt satsaa lähtönopeuteen.
Aavisteli Kapu
keskiviikko 29. kesäkuuta 2016
sunnuntai 26. kesäkuuta 2016
Sekuntikin on liikaa!
Pohjaa
Pitkän hiljaiselon jälkeen on aika käynnistää tiimin blogaus uudelleen. Uskollinen, mutta äärettömän pieni fanijoukko on blogipäivitysten perään välillä kysellyt. Hiljaiseloa ei ole treenirintamalla kuitenkaan vietetty vaan tiimi on jatkanut WRC:n jälkeen haavojen nuolemista (Peris luonnollisesti jalkapohjien haavojen), motivaatiota keräten yhdessä ja erikseen erinäisissä hienoissa tapahtumissa sekä harjoituksissa. Marraskuussa käytiin kilvoittelemassa Tampereen Yörogaining varsin hyvällä tuloksella. Kapu on hionut sienestyskuntoa pitkin vuotta läpi talvirastien ja lisenssistarttien. Tossua hän on hionut loppusuoran näyttävillä pohja-aikariipaisuilla kuin myös Viimeisten pirkkalaisten jukolajoukkueen jäsenenä pitkän yön nappisuorituksena. Itsevarmuudesta kertonee se, että homma tuli hoidettua jopa loppumatkasta tyhjällä akulla ilman valoa, vaikka keli oli yksi haastavimmista koskaan. Mukana kulki luonnollisesti vara-akku - turhaan. Periksellä on 2016 vuonna kolme projektia, joista rasti on tikattu Vättern hesselöinnin osalta onnistumisruutuun. Pohjakunto on kohdillaan intensiivisen pyöräilytreenin jälkeen, mutta se ei siirry itsestään tossulle vaan edessä on intensiivinen adaptaatiojakso. Sienestyksen osalta heinoin veto tuli tehtyä taiteilijanimellä Tapani Hessell. Sain olla todistamassa tiimin suunnistusvalmennuspäällikön huikeaa maastojuoksukuntoa iltarasteilla ja samalla leimaamassa oman taiteilijasuorituksen. Retkeen liittyi monella tapaa hienoa tunnelmaa ja nostalgiaa. En olisi uskonut, että vielä joskus pääsen Arnen kanssa painamaan tossulla urku auki omilla äärirajoilla. Siinä vedossa tiivistyi monta juttua ja muistoa niin taka- kuin lähivuosilta. Se veto toimikoon meille periksiantamattomuuden esikuvana!
Kick off
Mato on viritetty koukkuun ja ilmot on hoidettu 6.-7.8. Somerolla miteltävään Rogaining-SM 2016 tapahtumaan, joka on meille tiiminä tämän vuoden päätavoite. Tänään käynnistettiin tapahtumaan valmistautuminen eli pidettiin virallisesti rogaining 2016 projektin kick off. Projektin nimeksi muodostui "Sekuntikin on liikaa!" Kick off tilaisuus suoritettiin Pirkkalan metsissä kolmen tunnin/ 20km kevyenä vaellushenkisenä lenkkinä. Liikkeelle lähdimme roksuissa edustamamme yhdistyksen puheenjohtajan saattelemana. Projektin nimi oli helppo ja itsestäänselvä valinta, koska Kapu imuroi taas kerran kokeneiden huippusienestäjien toimista vaikutteita Jukolassa. Välineitä oli säädelty ennen starttia ja lamppua pujoteltu riuskan hauiksen ympärille. Maallikko toki ihmettelisi asiaa, kun yleensä sienestäjäin lyhdyt loistavat otsalla. Kyseessä olikin ollut varalamppu ja opin mukaan vara- tahi muiden varmuusvälineiden käyttöönottoon sekuntikin on liikaa. Olemme tehneet kaikki tuollaiset toimet tähän asti ottamalla varavehkeet kaikessa rauhassa repusta. Enää ei. Tästä sekuntien säästämisestä meitä muistuttakoon jokaisessa tulevassa harjoituksessa projektimme nimi!
Somero
Kävimme tutustumassa 2015 Someron maastoihin WRC kenraalina. Totesin tuossa ei ihan niin putkeen menneessä kisassa, että tällä tiimillä tehtiin kaksi Someron reissua samalla kertaa - eka ja vika. Kapu kokeneempana ja viisaampana totesi, että ei kannata kahta reissua vielä lukita, kun täällä pidetään varmaan lähivuosina Retki-Rogaining :-). Onneksi ei lukittu ja matka jatkuu. Tänä vuonna meidän pitää luottaa yhteispelin osalta vanhaan saumattomaan ja jo rutiiniksi muodostuneeseen tekemiseen. Kesä näyttää menevän sen verran tekemisien suhteen ristiin, että yhteistreenejä ei ihan hirveesti ehditä tekemään. Väliin jäävät kesäillan roksut ja muut hienot tapahtumat. Seuraava varsinainen kovempi treeni ja oikeastaan tossukunnon mittaus tapahtuu Imaamin ja tarkemmin ilemeisesti tulevan Amerikan-Suomen Imaamin johdolla juostavassa Birgitta Challengessa 23. tai 24.7. Nyt on kova paine hioa menetettyä juoksu- ja erityisesti maastojuoksuaskelta. Reissu tulee olemaan joka tapauksessa kova, mutta tapreellinen ajatellen Someron ryteikköjä.
Näissä kuvissa ja tunnelmissa tiimi valmistautuu Somerolle. Olkoon mottomme tällä matkalla: "Sekuntikin on liikaa!"
Tunnelmat ja taustat kirjaili tällä kertaa Peris
Pitkän hiljaiselon jälkeen on aika käynnistää tiimin blogaus uudelleen. Uskollinen, mutta äärettömän pieni fanijoukko on blogipäivitysten perään välillä kysellyt. Hiljaiseloa ei ole treenirintamalla kuitenkaan vietetty vaan tiimi on jatkanut WRC:n jälkeen haavojen nuolemista (Peris luonnollisesti jalkapohjien haavojen), motivaatiota keräten yhdessä ja erikseen erinäisissä hienoissa tapahtumissa sekä harjoituksissa. Marraskuussa käytiin kilvoittelemassa Tampereen Yörogaining varsin hyvällä tuloksella. Kapu on hionut sienestyskuntoa pitkin vuotta läpi talvirastien ja lisenssistarttien. Tossua hän on hionut loppusuoran näyttävillä pohja-aikariipaisuilla kuin myös Viimeisten pirkkalaisten jukolajoukkueen jäsenenä pitkän yön nappisuorituksena. Itsevarmuudesta kertonee se, että homma tuli hoidettua jopa loppumatkasta tyhjällä akulla ilman valoa, vaikka keli oli yksi haastavimmista koskaan. Mukana kulki luonnollisesti vara-akku - turhaan. Periksellä on 2016 vuonna kolme projektia, joista rasti on tikattu Vättern hesselöinnin osalta onnistumisruutuun. Pohjakunto on kohdillaan intensiivisen pyöräilytreenin jälkeen, mutta se ei siirry itsestään tossulle vaan edessä on intensiivinen adaptaatiojakso. Sienestyksen osalta heinoin veto tuli tehtyä taiteilijanimellä Tapani Hessell. Sain olla todistamassa tiimin suunnistusvalmennuspäällikön huikeaa maastojuoksukuntoa iltarasteilla ja samalla leimaamassa oman taiteilijasuorituksen. Retkeen liittyi monella tapaa hienoa tunnelmaa ja nostalgiaa. En olisi uskonut, että vielä joskus pääsen Arnen kanssa painamaan tossulla urku auki omilla äärirajoilla. Siinä vedossa tiivistyi monta juttua ja muistoa niin taka- kuin lähivuosilta. Se veto toimikoon meille periksiantamattomuuden esikuvana!
Kick off
Mato on viritetty koukkuun ja ilmot on hoidettu 6.-7.8. Somerolla miteltävään Rogaining-SM 2016 tapahtumaan, joka on meille tiiminä tämän vuoden päätavoite. Tänään käynnistettiin tapahtumaan valmistautuminen eli pidettiin virallisesti rogaining 2016 projektin kick off. Projektin nimeksi muodostui "Sekuntikin on liikaa!" Kick off tilaisuus suoritettiin Pirkkalan metsissä kolmen tunnin/ 20km kevyenä vaellushenkisenä lenkkinä. Liikkeelle lähdimme roksuissa edustamamme yhdistyksen puheenjohtajan saattelemana. Projektin nimi oli helppo ja itsestäänselvä valinta, koska Kapu imuroi taas kerran kokeneiden huippusienestäjien toimista vaikutteita Jukolassa. Välineitä oli säädelty ennen starttia ja lamppua pujoteltu riuskan hauiksen ympärille. Maallikko toki ihmettelisi asiaa, kun yleensä sienestäjäin lyhdyt loistavat otsalla. Kyseessä olikin ollut varalamppu ja opin mukaan vara- tahi muiden varmuusvälineiden käyttöönottoon sekuntikin on liikaa. Olemme tehneet kaikki tuollaiset toimet tähän asti ottamalla varavehkeet kaikessa rauhassa repusta. Enää ei. Tästä sekuntien säästämisestä meitä muistuttakoon jokaisessa tulevassa harjoituksessa projektimme nimi!
Somero
Kävimme tutustumassa 2015 Someron maastoihin WRC kenraalina. Totesin tuossa ei ihan niin putkeen menneessä kisassa, että tällä tiimillä tehtiin kaksi Someron reissua samalla kertaa - eka ja vika. Kapu kokeneempana ja viisaampana totesi, että ei kannata kahta reissua vielä lukita, kun täällä pidetään varmaan lähivuosina Retki-Rogaining :-). Onneksi ei lukittu ja matka jatkuu. Tänä vuonna meidän pitää luottaa yhteispelin osalta vanhaan saumattomaan ja jo rutiiniksi muodostuneeseen tekemiseen. Kesä näyttää menevän sen verran tekemisien suhteen ristiin, että yhteistreenejä ei ihan hirveesti ehditä tekemään. Väliin jäävät kesäillan roksut ja muut hienot tapahtumat. Seuraava varsinainen kovempi treeni ja oikeastaan tossukunnon mittaus tapahtuu Imaamin ja tarkemmin ilemeisesti tulevan Amerikan-Suomen Imaamin johdolla juostavassa Birgitta Challengessa 23. tai 24.7. Nyt on kova paine hioa menetettyä juoksu- ja erityisesti maastojuoksuaskelta. Reissu tulee olemaan joka tapauksessa kova, mutta tapreellinen ajatellen Someron ryteikköjä.
Näissä kuvissa ja tunnelmissa tiimi valmistautuu Somerolle. Olkoon mottomme tällä matkalla: "Sekuntikin on liikaa!"
Tunnelmat ja taustat kirjaili tällä kertaa Peris