Perjantaina oli vuorossa jo perinteikäs ja III kahdeksan tunnin mittainen Tampereen Yö-Rogaining -koetos. Valmistautuminen ei ollut parasta A-ryhmää ainakaan Periksen osalta. Alla oli vajaan viikon takainen sunnuntaina juostu New Yorkin maraton, joka piti ottaa alunperin rennosti. Rentous jäi ja jalat olivat jo valmiiksi tyhjääkin tyhjemmät. Roksun lähtökohdat olivat siis haastavat ja sitä lisäsi vielä lähtöhetken reilu kympin pakkanen. Jotta raportista ei tulisi tylsä voivottelutarina, niin alla on kirjattuna lähinnä hailaitseja ja tiimin uusia jekkuja. Olihan tämä kuitenkin tiimille enemmän välipala hienossa kotikulmilla suoritettavassa tapahtumassa kuin turhan tiukasti valmisteltava puristus. Ja todettakoon jo nyt, että taas kerran saimme aikaiseksi hienon reissun, josta muistoja riittää.
Suunniteltavaan reitin pituuteen tuli selvä sapluuna, kun yhden marraskuisen Kanuuna -spinningin jälkilöylyissä Periksellä tuli NYC maraton ja YÖ-roksu superkaksarista puhetta. Joku kysyi paljonko roksussa tulisi matkaa. Vastaus: viime vuonna tuli n 50km. Rogainingin itseoikeutettu suurvisiiri ja ratametsuri J.Kaaja totesi lauteilla matkan kuultuaan, että 60km taivalluksella voisi jo tapahtumassa sijoittuakin. Tiimi otti toteamuksesta vaarin ja päätti lähteä 60km sapluunalla liikkeelle. Olihan tiimin viime vuotinen kolmas sija syytä kirkastaa, kun se kerran ratametsurin suusta näin oli neuvottu jos ei suorastaan käskytetty.
Reitin suunnittelua oltiin hiottu elokuisen retki roksun jäljiltä. Päätimme lanseerata tapahtumassa käyttöön ensimmäistä kertaa oman tuotteistamamme Isomelkutin-reittiavustinohjelmiston. Skeptikot älkäät huolestiko, emme missään nimessä ole sortuneet kiellettyihin menetelmiin ja tällä ohjelmalla ei siis viitata ATK -ohjelmistoihin. Isomelkutin on enemmänkin virtuaalinen ohjelmisto ja siinä tarvittavat fyysiset apuvälineet ovat sallittuja: nartsa, tussi, nupit ja käsillä melkutettavat isot kaaret. Muutoin ohjelmisto pyörii tiimin päissä. Termin arvuuttelua on koesteltu ennen lanseerausta ja ehdokkaita ovat olleet mm: seinäkellon heiluri, kirkon kello, vene, mela, nosturi ja kone. Oikeasti nimi tulee Someron retkiroksusta, jossa kartalle oli merkattu Iso-Melkutin -järvi. Viimeisten pirkkalaisten jäsenellä on termin käyttöönottoon tietämättään merkittävä osuus, jonka paljastamme yhdistyksen vuosigaalassa jos sielläkään. Onhan jokaisella yhdistyksemme jäsenellä sivupersoona, jonka seikkailuista puhumme roksuillamme, mutta emme koskaan niiden ulkopuolella saatika jäsenille itselleen. Lähinnä parhaat palat ovat tulleet aamuöiden väsyneinä hetkinä. Joka tapauksessa Isomelkuttimella tehtiin suurvisiirin heitosta johtuen n 60km reitti, jolla olisi muuten tullut ihan kelpo pisteet. Missään nimessä suunnitelmaala ei haluta jossitella, koska reittisuunnitelma ja suunnitelman toteutus yhdessä vasta johtavat tuloksiin. Joka tapauksessa Isomelkutin reittisuunnitteluohjelmistomme on nyt testattu livenä ja todettu toimivaksi!
Kun sitten vihdoinkin pääsimme illan pimeyteen liikkeelle, oli n. 15 minuutin hölköttelyn jälkeen selvää että Periksen ansiosta reissusta tulee lähinnä köpöttelyä ja sen takia erilainen kokemus kuin aiemmin. Alkuhikoilun jälkeen ja pääosin kävelyyn siirtymisen jälkeen iski kylmyys. Onneksi pakkanen lauhtui yöllä ja ei tarvinnut köpötellä maitojunassa maaliin. Sekin kävi mielissä, kun alkuyöstä oli oikeasti kylmää ja asuvalinta enempi juoksuun säädetty.
Pakkaskeli teki juomisen mahdottomaksi, koska vesi jäätyi pulloihin ja pussiin eikä jääkulma neste muutenkaan ihan kauheasti houkutellut. Puolen välin eli neljän tunnin jälkeen poikkesimme Pizzpalan huoltopisteelle ja siellä saimme ufon tarjoamat kaakaot. Nimittäin juomat oli maksettu ja ainakaan Perikselle ei selvinnyt kuka ne maksoi mutta maksettu ne oli. Lämmin kaakao piristi ja kroppa sai nestettä. Sen oli pakko olla ufon keittämääkin, koska muutoin ei nestettä yön aikana juurikaan nautittu - jäätymisen takia. Kuitenkin molemmat tiimin jäsenet joutuivat puhnuttamaan yhteensä viisi kertaa ja joka kerta runsaasti. Se on enemmän kuin yhdelläkään 24h roksulla ja niissä on nestettä juotu kunnolla. No ainakin aineenvaihdunta toimi, kiitos ufon!
Rastit löytyivät kaikki ihan suorilla suuntimilla ja Kapu osoitti taas, kuinka homma hoidetaan. Tällä kertaa Peris joutui ajoittain fokusoimaan ihan tosissaan Mielenryijyyn reisikipujen takia. Reilu puolen välin taivalluksen jälkeen oli aika säätää reitti uudelleen ja tehdä uusi suunnitelma lennosta. Se onnistui hyvin, koska köpöttelemällä pääsimme uuden reitin läpi ja maalissa luppoa ei jäänyt kuitenkaan kuin viisi minuuttia. Köpöttelemällä koko kuljetuksi matkaksi kertyi jälkimittauksen perusteella 47,85km ja sijoitus oli 19./ 93. Tiimin uusi ennätys 90% kävelemällä ja 10% juoksua muistuttavalla laahustuksella edeten. Hävisimme mm. Yövilkka -tiimille vaivaisella 2 pisteellä, mutta toisaalta voitimme mm. Huristelevat Pyörät -tiimin 15 pisteellä!
Tapahtuma oli taas kerran loistavasti järjestetty ja kartta oli hyvä. Yksi kritisoitava asia kuitenkin jäi tiimiä kalvamaan. Se on GPS leimaus. Ihmettelimme, kun osa tiimeistä pyöri rastien lähettyvillä ja häipyivät sitten vähin äänin ilman leimausta, vaikka rastia ei ihan tarkkaan ottaen haettu. Jossain vaiheessa asia selvisi eli jos käytti gepsileimausta riitti aika kaukaakin tehty leimaus ja luotettavan lähteen perusteella rastia saattoi myös "haeskella" gepsin avulla. Onhan tuo hiukan kyseenalaista lajissa, jossa kuitenkin wikipediankin mukaan rastin löytämisen riemu on voittopalkintoja tärkeämpää. Esimerkiksi Lentävänniemessä haeskelimme tovin rastia, jonka määrite oli "Niemen eteläpuolella nuotiopaikan lähellä mänty". Gps -leimauksella olisi jäänyt kokonaan näkemättä, että rasti olikin niemen pohjoispuolella koivussa. Toivottavasti tuollainen leimaustapa ei ilmesty ainakaan virallisiin tapahtumiin. Ehdottomasti pitää olla leimaustekniikka, joka vaatii rastin löytämisen ja fyysisen kontaktin eli rastin näkemisen (esim. QR) tai ropeloinnin (EMIT, SI, NFC). Tätä sopii pellepelottomien pohtia, ettei hieno laji muutu Pokemon Go -tyyppiseksi virtuaalihörhöilyksi.
Kaikesta huolimatta kiitollisina jäämme hiomaan uusia menetelmiä ja suunnittelemaan ensi vuoden päätavoitetta, joka on vielä auki, mutta vahvoja kandidaatteja ovat joko Vuokatin SM tai Latvian MM roksu. Kun asia on naulattu, pidämme toki asiaan kuuluvasti lehdistötilaisuuden.
Sitä ennen, kuten legendaariset Monty Pythonit ovat osuvasti todenneet: "And now something completely different".
Raportoivat Vimpat
Suunniteltavaan reitin pituuteen tuli selvä sapluuna, kun yhden marraskuisen Kanuuna -spinningin jälkilöylyissä Periksellä tuli NYC maraton ja YÖ-roksu superkaksarista puhetta. Joku kysyi paljonko roksussa tulisi matkaa. Vastaus: viime vuonna tuli n 50km. Rogainingin itseoikeutettu suurvisiiri ja ratametsuri J.Kaaja totesi lauteilla matkan kuultuaan, että 60km taivalluksella voisi jo tapahtumassa sijoittuakin. Tiimi otti toteamuksesta vaarin ja päätti lähteä 60km sapluunalla liikkeelle. Olihan tiimin viime vuotinen kolmas sija syytä kirkastaa, kun se kerran ratametsurin suusta näin oli neuvottu jos ei suorastaan käskytetty.
 |
| Karttoja odotellessa |
Reitin suunnittelua oltiin hiottu elokuisen retki roksun jäljiltä. Päätimme lanseerata tapahtumassa käyttöön ensimmäistä kertaa oman tuotteistamamme Isomelkutin-reittiavustinohjelmiston. Skeptikot älkäät huolestiko, emme missään nimessä ole sortuneet kiellettyihin menetelmiin ja tällä ohjelmalla ei siis viitata ATK -ohjelmistoihin. Isomelkutin on enemmänkin virtuaalinen ohjelmisto ja siinä tarvittavat fyysiset apuvälineet ovat sallittuja: nartsa, tussi, nupit ja käsillä melkutettavat isot kaaret. Muutoin ohjelmisto pyörii tiimin päissä. Termin arvuuttelua on koesteltu ennen lanseerausta ja ehdokkaita ovat olleet mm: seinäkellon heiluri, kirkon kello, vene, mela, nosturi ja kone. Oikeasti nimi tulee Someron retkiroksusta, jossa kartalle oli merkattu Iso-Melkutin -järvi. Viimeisten pirkkalaisten jäsenellä on termin käyttöönottoon tietämättään merkittävä osuus, jonka paljastamme yhdistyksen vuosigaalassa jos sielläkään. Onhan jokaisella yhdistyksemme jäsenellä sivupersoona, jonka seikkailuista puhumme roksuillamme, mutta emme koskaan niiden ulkopuolella saatika jäsenille itselleen. Lähinnä parhaat palat ovat tulleet aamuöiden väsyneinä hetkinä. Joka tapauksessa Isomelkuttimella tehtiin suurvisiirin heitosta johtuen n 60km reitti, jolla olisi muuten tullut ihan kelpo pisteet. Missään nimessä suunnitelmaala ei haluta jossitella, koska reittisuunnitelma ja suunnitelman toteutus yhdessä vasta johtavat tuloksiin. Joka tapauksessa Isomelkutin reittisuunnitteluohjelmistomme on nyt testattu livenä ja todettu toimivaksi!
Kun sitten vihdoinkin pääsimme illan pimeyteen liikkeelle, oli n. 15 minuutin hölköttelyn jälkeen selvää että Periksen ansiosta reissusta tulee lähinnä köpöttelyä ja sen takia erilainen kokemus kuin aiemmin. Alkuhikoilun jälkeen ja pääosin kävelyyn siirtymisen jälkeen iski kylmyys. Onneksi pakkanen lauhtui yöllä ja ei tarvinnut köpötellä maitojunassa maaliin. Sekin kävi mielissä, kun alkuyöstä oli oikeasti kylmää ja asuvalinta enempi juoksuun säädetty.
Pakkaskeli teki juomisen mahdottomaksi, koska vesi jäätyi pulloihin ja pussiin eikä jääkulma neste muutenkaan ihan kauheasti houkutellut. Puolen välin eli neljän tunnin jälkeen poikkesimme Pizzpalan huoltopisteelle ja siellä saimme ufon tarjoamat kaakaot. Nimittäin juomat oli maksettu ja ainakaan Perikselle ei selvinnyt kuka ne maksoi mutta maksettu ne oli. Lämmin kaakao piristi ja kroppa sai nestettä. Sen oli pakko olla ufon keittämääkin, koska muutoin ei nestettä yön aikana juurikaan nautittu - jäätymisen takia. Kuitenkin molemmat tiimin jäsenet joutuivat puhnuttamaan yhteensä viisi kertaa ja joka kerta runsaasti. Se on enemmän kuin yhdelläkään 24h roksulla ja niissä on nestettä juotu kunnolla. No ainakin aineenvaihdunta toimi, kiitos ufon!
Rastit löytyivät kaikki ihan suorilla suuntimilla ja Kapu osoitti taas, kuinka homma hoidetaan. Tällä kertaa Peris joutui ajoittain fokusoimaan ihan tosissaan Mielenryijyyn reisikipujen takia. Reilu puolen välin taivalluksen jälkeen oli aika säätää reitti uudelleen ja tehdä uusi suunnitelma lennosta. Se onnistui hyvin, koska köpöttelemällä pääsimme uuden reitin läpi ja maalissa luppoa ei jäänyt kuitenkaan kuin viisi minuuttia. Köpöttelemällä koko kuljetuksi matkaksi kertyi jälkimittauksen perusteella 47,85km ja sijoitus oli 19./ 93. Tiimin uusi ennätys 90% kävelemällä ja 10% juoksua muistuttavalla laahustuksella edeten. Hävisimme mm. Yövilkka -tiimille vaivaisella 2 pisteellä, mutta toisaalta voitimme mm. Huristelevat Pyörät -tiimin 15 pisteellä!
Tapahtuma oli taas kerran loistavasti järjestetty ja kartta oli hyvä. Yksi kritisoitava asia kuitenkin jäi tiimiä kalvamaan. Se on GPS leimaus. Ihmettelimme, kun osa tiimeistä pyöri rastien lähettyvillä ja häipyivät sitten vähin äänin ilman leimausta, vaikka rastia ei ihan tarkkaan ottaen haettu. Jossain vaiheessa asia selvisi eli jos käytti gepsileimausta riitti aika kaukaakin tehty leimaus ja luotettavan lähteen perusteella rastia saattoi myös "haeskella" gepsin avulla. Onhan tuo hiukan kyseenalaista lajissa, jossa kuitenkin wikipediankin mukaan rastin löytämisen riemu on voittopalkintoja tärkeämpää. Esimerkiksi Lentävänniemessä haeskelimme tovin rastia, jonka määrite oli "Niemen eteläpuolella nuotiopaikan lähellä mänty". Gps -leimauksella olisi jäänyt kokonaan näkemättä, että rasti olikin niemen pohjoispuolella koivussa. Toivottavasti tuollainen leimaustapa ei ilmesty ainakaan virallisiin tapahtumiin. Ehdottomasti pitää olla leimaustekniikka, joka vaatii rastin löytämisen ja fyysisen kontaktin eli rastin näkemisen (esim. QR) tai ropeloinnin (EMIT, SI, NFC). Tätä sopii pellepelottomien pohtia, ettei hieno laji muutu Pokemon Go -tyyppiseksi virtuaalihörhöilyksi.
Kaikesta huolimatta kiitollisina jäämme hiomaan uusia menetelmiä ja suunnittelemaan ensi vuoden päätavoitetta, joka on vielä auki, mutta vahvoja kandidaatteja ovat joko Vuokatin SM tai Latvian MM roksu. Kun asia on naulattu, pidämme toki asiaan kuuluvasti lehdistötilaisuuden.
Sitä ennen, kuten legendaariset Monty Pythonit ovat osuvasti todenneet: "And now something completely different".
Raportoivat Vimpat
