maanantai 31. heinäkuuta 2017

Birgitta Challenge 2017

Tänään kirmattiin jo perinteiseksi muodostunut IV Birgitta Challenge - 46,2km Birgitan Polku ympäri Sääksjärven parkkipaikan kisakeskuksen asfaltin reunasta myötäpäivään lähtien ja saapuen. Tästä on kehkeytynyt hieno perinne ja X BC juhlavuonna jokaiselle kerralle osallistuneille luovutetaan punaiset rintanumerot ja ne jäädytetään Vintsaajien johtokunnan kokoushuoneen kattoon.

Oma osallistuminen askarrutti etukäteen, kun alla oli perjantai-lauantaiyöltä 8h SYR +50km ja jalat eivät olleet ihan freesit vielä eilen illalla eikä oikeastaan tänä aamunakaan. Odotettavissa oli siis muutakin salamointia kuin taivaalla. Matkaan lähtivät peruskävijät eli luonnollisesti PJH tapahtuman isänä ja huoltovastaavana sekä gallardo perinteisesti vauhdinpitäjänä. Oma etukäteisajatus reissusta oli kunnon mielenryijytys ja vauhdin puolesta enemmän vaellustyyppinen kuin edes LTH. LTH:na sitä sitten kuitenkin lähdettiin suorittamaan eli selkeät nousut reipasta käyntiä ja muutoin juosten. Keli oli ihan hyvä ehkä hivenen kostea, mutta ei missään nimessä liian kuuma ja mikä parasta ei satanut eli polut eivät olleet ihan uberliukkaita. Tosin loppupätkä Hakkarista Sääksjärvelle oli melkoista sutimista. Pikkuhiljaa matkan edetessä huomasin, että ei tämä meno taida kuitenkaan kokonaan sakata. Pelkäsin Lempäälän horror-pätkää, jossa tampataan ensin hiekkatietä pitkä siivu ja otetaan jaloista mehut pois. Sen jälkeen nautiskellaan päälle tyhjillä jaloilla asfalttia aika tovi. Jotain ihmeellistä tapahtui, kun siinä hiekkapätkällä vielä pelleilin pakarajuoksulla. Yleensähän noissa on käynyt kuin Koistisen kikkailuille. Nyt vaan sain jotenkin rytmistä kiinni ja juoksu tuolla pätkällä tuntui koko ajan helpommalta, suorastaan juoksulta. Jos joku seurasi sitä sivusta, saattaa suutuntuma olla hivenen löysähkö tuon juoksuväitteen suhteen.

Hakkarin jälkeen meille tuli porukkaan hajonta. Gallardon ranteessa oli varsinainen ihmevärkki. Se oli jonkin sortin ennustaja, joka kertoi, että olimme Kuokkalan Nesteeltä lähtiessämme 8min edellä viime vuotista reissua. Viime vuonna kärki eli gallardo alitti 6h - minä en (2016 toistaiseksi saavutuksena huonoin aikani ikinä 6.18,59 - oli tumma loppu). Ennustajan loitseet jotenkin epäilyttivät, kun mitään varsinaista riuhtomista saatika kirmausta matkalla emme juurikaan olleet harjoittaneet. Siinä sitten haluttiin varmistella kutosen alitusta ja ensin kiristettiin gallardon kanssa pari napsua. Polkupätkän alussa vajaa 10km maalista gallardo kiristi vielä lisää toiset pari napsua. Minä kiristin siinä vaiheessa enää repun nyörejä ja aloitin kuuluisat kuuden tunnin alitustaistelut. Mielenryijystä oli haettava fokusta ja keskityttävä jokaiseen murkulaan ja juurakkeeseen. Niitähän tuolla reitillä riittää. Parit lipat olivat tosi lähellä ja viimeiset kolmannet n. viisi metriä ennen maalia. Siiskukkulalta laskeuduin alas melkoisella liu'ulla. Jotenkin sain pidettyä itseni pystyssä ja matka saattoi jatkua, mutta entistä tarkemmalla kivien ylityksillä.

Pari kilsaa ennen Ammejärveä alkoi usko vahvistua kutosen alituksesta. Loppu tulikin sitten ihan hurmoksella ja kello näytti kisakeskuksen maaliviivalla 5.55,24. Reissu meni kyllä kaikin puolin hyvin ja mitään isompia ongelmia ei ollut missään vaiheessa. Alusta-asti harjoitettu LTH näytti taas kyntensä. Nyt on Latviaa ajatellen kaikki pidemmät siivut tehty ja tästä alkaa terävöitysjakso. Eli lyhyemmästi, mutta aavistuksen kovemmasti. Yksi varsinainen pääharjoitus meillä on vielä tiiminä ennen h-hetkeä. Se on Inkvisition konsertti Tampereen Telakalla, jossa suppilo marinoidaan viimeiseen terävyyteen. Siinä harkassa pitkät juomat suppiloidaan pitkiin mukeihin ja lyhyet terävästi pienempiin. Kyllä tässä kunnon suhteen ihan hyvällä janalla ollaan.


Tällainen elämyspäivä oli tänään Periksellä

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

SYR-Vimpat 2-0

Someron Yö-rogaining (SYR) on järjestäjien mukaan harjoitus. Tämä sopii tiimille, sillä yksittäinen heikommin mennyt harjoitus ei harmita kuten harmittaisi heikommin mennyt kilpailu. Tämä oli meille toinen SYR ja kuten ensimmäinen, ei tämäkään mennyt ihan tuubiin. SYR-harjoituksessa osallistujat laitetaan harjoituksen lopuksi listalle järjestykseen sen mukaan kuinka heidän harjoituksensa on mennyt. Me olimme nyt vasta kahdeksansia kuudentoista tiimin joukossa.

Harjoituksesta jäi kuitenkin positiivinen vire, sillä useimmat perusasiat toimivat hyvin. Teimme hyvän reittisuunnitelman, osasimme edetä maltilla alusta asti, jalat kestivät, varusteet toimivat ja lapoimme hyvän määrän kilometrejä huomioiden suhteellisen huonokulkuiset maasto-osuudet. Kuljettua matkaa kertyi jälkeenpäin tehdyn mittarulla-ajon mukaan 50,83 km. Maastoa tästä oli "vain" noin 4,7 km, sillä yöaikaan tukeudumme enemmän teihin ja polkuihin. Maastosta eräs kanssaharjoittelija totesi saunassa, että siihen pystyi koko ajan luottamaan, että tieltä poistuessa maasto oli aina hankalaa.

Lähdimme liikkeelle hieman aikaisempia aloitusvauhteja verkkaisemmin (LTH:lla) ja päivittelimme usean tiimin kovaa aloitusta. Toisaalta oli kai heillä varaakin, sillä mukana oli mm. kovia ultrajuoksijoita. Viisi ekaa rastia etenimme samaa tahtia Lupus Extremen kanssa. Viidennen jälkeen he häipyivät, sillä he saivat paremman lähdön tuolta rastilta.

Varsinaisesti meillä oli vain yksi ongelma. Se oli seitsemäs rasti nro 110, siis himoittu kymmenen pisteen rasti. Se jäi löytymättä ja sen etsiminen romutti aikataulumme ja lopulta aiheutti sen, että jouduimme jättämään loppureitiltä väliin paljon rasteja, sillä olimme jo huomanneet, että rasteja hakiessa maasto-osuudet veivät haastavuutensa vuoksi ennakoitua enemmän aikaa. Rasti 110 oli kartan pohjoisreunan mäellä rastimääritteen mukaan ”eteläisimmän kiven päällä”. Nousimme mäelle suunnalla etelästä n. 300 m:n matkan ja isoja kiviä alkoi löytymään. Rastia emme löytäneet runsaasta etsinnästä huolimatta. Jo meitä ennen paikalle tulleet Lupus Extremen kaveritkin sanovat etsineensä rastia jo ”v*tun kauan”, myös kolmas porukka pyöri paikalla. Jälkeenpäin Lupuksen kaverit sanoivat löytäneensä rastin ihan sattumalta yhdestä tiheästä pusikosta. Ehkä meillekin joskus selviää muiden gps-jäljistä tai muuten missä se rasti oli (tai missä itse olimme). Poistuimme siis paikalta ilman kymmentä pistettä pyörittyämme mäellä yli puoli tuntia, mikä on aivan liikaa 8 tunnin suorituksessa. Oli lähdettävä, kun ei ollut ideaa, miten rasti löytyisi. Jälkeenpäin tarkistettuna vielä MML:n karttapalvelusta näyttäisi, että mäen päällä on merkittynä neljä isoa kiveä, joista kolme eteläisintä ovat n. 50 metrin sisällä toisistaan.


Tuon rastin jälkeen oli selvää, ettemme ehdi käydä kaikkia suunnitellun reitin rasteja. Pidimme kuitenkin suunnitelman perusreitin voimassa ja menimme sen ilman usean suunnitellun rastin hakua. Lopussa totesimme tyytyväisinä että olimme osanneet arvioida pitkähkön paluumatkan oikein ja pääsimme maaliin sopivalla matkavauhdilla muutaman minuutin alle 8 tuntiin. Hyvin monella tiimillä aikasakot veivät jopa kaikki pisteet.

Sää ja metsä olivat koko harjoituksen ajan kesäisen märkä ja alkumatkasta myös tuulinen. Varusteet toimivat kuitenkin hyvin, vain pieni hienosäätö on tarpeen Latvian reissulle. Karvaan ja huonon pistesaaliin ohella voi todeta muutaman avainasian, jotka puhuvat onnistuneen harjoituksen puolesta.


  • Sumppia oli riittävästi termarissa sekä järjestäjien toimesta 
  • Suppilo-ohjaus ja uusi mobiili suunnittelualusta mukautettuna isoihin linjoihin saatiin toimimaan. Reitti oli fiksusti suunniteltu, koska pystyimme skaalaamaan sitä lennosta #110 jälkeen. Samoilla hoodeilla tuntui kulkevan moni muukin porukka eli ihan kelvolliset pisteet oli tarjolla
  • LTH on kaiken perusta ja onnistumisen tukipilari. Ja se onnistui, koska vauhti ei sakannut edes lopun pitkästä ja puuduttavasta jolkottelusta huolimatta
  • Mielenryijyä ei tarvinnut käyttää, koska ei käyty äärirajoilla. Sitä pitää säästää 24h suorituksiin ja erityisesti Latviaan
  • Yhtään villisikaa tai karhua saatika sutta ei kohdattu uhkaavissa merkeissä. Muutama kiiluva silmäpari osui valokeilaan yön tunteina, mutta ilman uhkaavaa tilannetta. Taisivat olla kissoja
  • Pidimme viime vuoden lupauksesta kiinni ja emme sisällyttäneet reittisuunnitelmaan rastia #163, emmekä myöskään käyneet sellaisella - edes lähimailla. Asiaa toki hivenen auttoi ko. rastin puuttuminen tämän vuoden kilpailusta


SYR -harjoituksesta raportoivat Kapu ja Peris muistellen, että jonkin sanonnan mukaan huono kenraaliharjoitus enteilee hyvää kisaa...

torstai 27. heinäkuuta 2017

Pitkästä tavarasta -projektin viralliset yhteistyökumppanit

Nyt ollaan ison äärellä! Saimme eilen painosta uunituoreet kisa-asut ja voimme nöyrän kiitollisina julkistaa Pitkästä tavarasta -projektin viralliset yhteistyökumppanit ja tukijat:

JP Kaapeliasennus Oy

Pjh Running 

Molemmat yritykset tekevät pitkäjänteistä työtä omalla toimialallaan tinkimättä aikatauluista saati tuloksista. Tällaisten tukijoiden siivittämänä voimme ylpeinä tehdä matkaamme kohti Latvia WRC 2017 rogaining huipennusta. Haluamme kilpailussa nostaa esille Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden ja samalla näkyä Latviassa suomalaisena joukkueena. Tähän tarkoitukseen löytyi sopiva paita juhlavuoden teemaan valmiiksi painettuna.

Tiimi ja viralliset kisa-asut 2017
Kuva: Studio Werstas, Pirkkala





keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Tuotteita osa 2 ja treenipäivitystä

Kapu jo avautui tuotekehittelystä ja lisäilen tässä pari tuotetta, jotka pitää huomioida Latvian projektissa. Osa matkastamme kisakohteeseen tapahtuu lentokoneella ja se asettaa joitakin rajoitteita logistiikkaan. Perinteinen pilkkijakkara ei ole kaikista optimaalisin matkalaukku. Reitin suunnittelu ilman pilkkijakkaraa on kuin hernekeitto ilman herneitä, joten jotain oli keksittävä. Ratkaisuksi löytyi pilkkijakkara ilman kalaosastoa. Se ei vie taitettuna isoa tilaa eikä paina paljoa. Toisaalta reitin suunnittelu ilman sumppia on jotain, mitä ei ole koskaan kokeiltu. Omalta kohdalta optimoin lasisen Airamin lentomatkan kestävään täyspeltiseen versioon ja toisaalta kompaktiin yhden mukin kokoluokkaan.

Kevyt pilkkis - ei tilaa kaloille

Tälle viikolle on kertynyt pari lenkkiä, kun maanantai oli pyhitetty levolle sunnuntain pitkän päälle. Tiistai oli aamujuoksua asfaltilla +10km, 5.07km/min. Vire oli suorastaan loistava. Tänään kävimme Kapun kanssa aamutuimiin poluilla +15km, 1.42h. Samalla harjoittelin paria LJH liitännäistä juttua:

- 1. Suunnistusta - löysin polun varresta kanttarelliesiintymän eli olin lajiharjoittelun ytimessä
- 2. Toinen tärkeä oheisharjoite oli nopea maastoon sulautuva väistö, josta mallikuva alla

Nopea väistö


Kävimme polkulenkillä myöskin "Dylania" kumartamassa eli pirkkalaisen kestävyysurheilukulttuurin monumenttia: kivi, kyltti ja kataja. Tästähän on aiemmin jo kuvaa ollut jaossa. Installaation äärellä harjoittelimme yhdessä vanhaa kunnon hei-hei-hei huudahdusta, jolla luodaan tiimispirittiä ja vahvistetaan tiimin itsetuntoa.

Sunnuntain postauksessa lupaamani tiimille merkityksellinen ja tällä viikolla julkistettava asia odottaa vielä oikeaa ajanhetkeä. Palaamme tähän myöhemmin tällä viikolla!


Kirjoitteli Peris





maanantai 24. heinäkuuta 2017

Tuotekehittelyä ja -sijoitusta

Tämä blogipäivitys sisältää tuotesijoittelua (kuluttajansuojan edellyttämä varoitus).

Kilpailu on kovaa ja kaikkia mahdollisia osa-alueita viilataan. Kesis -reissulla kävi niin, että en tullut ottaneeksi (siis unohdin) minkäänlaista kartta-alustaa mukaan reitinsuunnitteluvaihetta varten. Keem joutui kiireessä kaivelemaan riittävän kokoisen pahvinpalan varastoistaan. Latvian kisaan piti miettiä tätä välinepuolta aivan erityisesti, sillä alustan pitää kulkea mukana matalaukussa ja kartan koko on n. 60*80 cm. Lisäksi kunnollinen alusta on sellainen, että neulat pysyvät siinä hyvin kiinni ja alusta pysyy suunnittelun aikana suorana. Eli pahvi ei käy, eikä tällä kerralla esimerkiksi styroksi tule kyseeseen kuljettamisen hankaluuden vuoksi. En löytänyt riittävän leveää taiteltavaa ns. jumppa-alustaa, joten teippasin jesarilla katkaistusta alustasta sopivan kokoisen niin, että sen voi taitella matkalalukkukokoon. Ei mitään ihmeellistä, mutta parempi kuin aikaisemmat.


Toinen kehittelyn aihe oli nartsa. Meidän suunnittelunartsassa on merkit 10 cm välein ja niitä tulkitaan kulloisenkin mittakaavan mukaan. Lisäksi on ollut kangasteipillä merkattuna parille mittakaavalle tasakymppejä, mutta ne eivät tunnu pysyvän paikallaan. Nyt päivitin nartsan pienillä hakaneuloilla, joilla olisi tarkoitus merkata kulloisenkin mittakaavan mukaisesti esimerkiksi suunnitellun kokonaismatkan neljännekset (meillä on aina ajatus siitä, mikä on optimaalinen matka kulloisellekin maastolle ja kilpailun kestolle). Ja tässä astuu tuotesijoittelu kuvaan mukaan *).


Me testaamme nuo reitinsuunnittelujutut Somerolla perjantai-iltana yö-rogainingissa, joka ei siis ole kilpailu, vaan harjoitus. Näin järjestäjät aina muistuttavat. Tähän harjoitukseen kuitenkin ilmoittadutaan kuten kisaan, maksetaan osallistumisesta vähintään kuten kisaan, edellytetän noudatettavaksi rogaining-sääntöjä kuten kisassa ja julkaistaan tulokset kuten kisasta. Mutta se on harjoitus ja juuri tässä vaiheessa meille sopii hyvin kilpailua muistuttava keskipitkä harjoitus.

Mainittakoon vielä, että tämä postaus ei sisällä Periksen kuluvalle viikolle lupaamaa julkistusta.

Kehitteli ja tuotesijoitteli Kapu

*)Pirkkalan hölkkä on mainio tuote, tervetuloa testaamaan keskiviikkona 2.8.!

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Vain yksi ohitti

Takana on huikea treeniputki pelkkää tossua. Perinteinen veksikin tuntui perjantaina jo omasta mielestä ihan juoksemiselta. Askel vihdoinkin rullasi. Eihän se oikeasti vauhdin puolesta vielä päätä huimaa (5km - 4.24min/km), mutta tässä kohtaa mittarina on oma tunne.

Sain aloitettua kesälomani ke 12.7. ja matkasimme suoraan viikoksi Espanjan aurinkoon Guardamareen. Siellähän juurikin poikkesin pari vuotta sitten hakemassa inspiraatiota Saariselkä WRC 2015 projektiin Kapun talviharjoittelumaisemista. Nyt en pelkästään hakenut inspiraatiota vaan tein joka päivä 5,2km aamuveksin ja parina päivänä vielä kevyttä hölkkää iltapäivästä. Tavoitteeni oli, että kukaan ei ohita minua aamuveksillä. Tein siinä tokavikana aamuna lähtöaskellusta veksille ja huomasin jonkun paikallisen kaverin virittävän omaa lenkkiään. Heitin heti ohi ja mietin, että ei minkäänlaista vaaraa ohituksesta. Kilsa mentiin ja kaveri hiissasi ohitseni enkä voinut mitenkään vastata vauhtiin. Kuittasin samalla lenkillä jonkun vanhemman patsen, joka oli pyörällä liikkeellä, ja halusin uskotella itselleni punttien tulleen tasoitetuksi ja olen leiritavoitteessa.

Kaupunki on aivan mainio ja mikä tärkeintä mieli rentoutui auringon lämmössä sekä löysin Hernandezin kuppilasta paikallisen tuotetarjooman lisäksi paikallisen tunnelman! Joskus kahvi ikään kuin vahingossa vaihtui gt:hen, joka sekin oli oikea gt missä tonicaa ei turhaan kaadella lasin täytteeksi vaan g näyttelee pääosat. Leirin päälle jatkoin kotomaassa kovapohjaisia lenkkejä ja niitä tulikin sitten leiri mukaan lukien yhteensä 11 lenkkiä yhdeksän päivän aikana.

Guardamar ja Kalenjin uudet juoksuvermeet paikallisesta urheilukaupasta
Aurinkoleirin jälkeen pysyimme päivän Pirkkalassa ja lähdimme rouvan kanssa konehesselireissulle kolmeksi päiväksi. Eilen sain todeta reissun jälkeen ja 950km ajon päälle kotipihassa, että päätavoite on plakkarissa: yksikään konehesseli ei ohittanut meitä. Silti en kaahaillut. Mikä hienointa olen saanut vanhan rutiinin toimimaan. Nytkin oli juoksuvehkeet mukana ja heitin tuon aiemmin kuvatun "vauhdikkaan" aamuveksin reissun lomassa Vaasassa. Hesselöinnissä kun tuon lenkkirutiinin luominen on vähän hankalaa. En ole nähnyt sellaista telinettä, missä saisi hesselin kulkemaan konehesselin kyydissä. Lenkkarit ja loppureissua kohti juustoontuvat shortsit kulkevat takapussukassa mukavasti.

Raippaluodon sataman kahvilassa oli salaatti kohdallaan


Tänään oli vuorossa LTH:ta *) 4h ja +30km, jonka toteutimme tietenkin LJH:na **). Tämä harjoitusmuoto on tässä kohtaa valmistautumista ehdottoman tärkeää ajatellen lähenevää projektimme loppuhuipennusta. Seuraava isompi ja tärkeä väliharjoitus on Someron SYR eli 8h yörogaining tulevana perjantai-lauantai yönä. Pääosassa on Suppilo-ohjauksen patinoiminen lähes runollisiin sfääreihin yltäväksi suunnittelumenetelmäksi. Menetelmän täysimääräinen hyödyntäminen saattaa kuitenkin hiukan häiriintyä, koska Somerolla on käytössä rastin #163 poissulkeva toteutusmenetelmä, jonka taustat muistavat blogimme vannoutuneimmat ja pitkäaikaiset seuraajat.

LJH tänään Birgitan polulla: Ammejärven laavu

Stay tuned: tulevalla viikolla on luvassa tiimin kannalta merkityksellisen kuvion julkaisu blogissamme!

Tällaisia on puuhaillut Peris

*) LTH = rogainingin lajityypillinen harjoittelumuoto, jossa rytmitetään eteneminen kuten itse kilpailutilanteessa. Ylämäet kävellään ja tasaiset sekä alamäet edetään juoksun omaisesti.

**) LJH = LTH:lle alisteinen Latviaan jalostava harjoittelumuoto, jossa perus LTH:n lisäksi huomioidaan Latvian erityistarpeet mm. isojen putkikasvien karttaminen sekä villisikojen tyynnyttely.






Treeniviikko -5 takana

Yksi treeniviikko on taas takana ja Latvian kisaan on aikaa jäljellä vajaat 4 viikkoa.

Menneen viikon kohokohtia itselleni olivat tiistainen Kesäillan rogaining ja lauantain Isabella -rastit Mäntässä. Siinä välissä tein vain yhteensä 14 km:n kevyet lenkit tunnustellen, että Kesiksessä krampannut vasen reisi on kunnossa.

Isabella -rasteilla oli ohjelmassa keskimatkan kisa omassa ikäsarjassa. Tulos oli kohtalainen, viides sarjan muutamien parhaiden sekä muiden seassa. Suunnistus sujui pääasiassa hyvin, mutta jälleen tuli sitä Ketonen&Myllyrinne -tyyppistä ylimääräistä liikettä. Kahta rastia laskin pummanneeni yhteensä hieman vajaat 2 min ja varsinkin jälkimmäinen oli puhdasoppisesti K&M -tyyppinen. Lähes suoralla linjalla rastia kohti ja sitten juuri ennen rastiympyrää ilmeisesti taas petti usko ja kaarros oikealle ja rastin tähystelyä takaoikealta kunnes etupuolelta löytyi väärä kivi. Lohduttavaa oli, että muutkin pummailivat aika lahjakkaasti.

Viikon päätteeksi kävimme Periksen kanssa sunnuntaina runsaan 4 tuntisen LJH:n (eiköhän Peris avaa lyhennettä).Teemoina oli mm. kasvilajitunnistus, jota aloitimme erottamalla pienilehtisiä ja suurilehtisiä kasveja toisistaan. Nimittäin Latvian WRC:n Bulletin 3 on julkaistu ja siinä erityisesti taas varoitellaan Sosnowsky's Hogweedistä. Googlailemalla opin, että kyseessä on meillä Suomessa haitallisen jättiputken sukulaisesta, joka kuvien mukaan on hyvin saman näköinenkin. Suomalainen nimi on Armenian jättiputki. Kisakeskuksessa on bulletinin mukaan myös näytekasvit, että kilpailijat osaisivat varoa paikoin runsaitakin kasvustoja. Tälläkin jättiputkella on todella isot lehdet, joten sunnuntainen lajituntemusharjoitus palvelee hyvin kisarupeamaa. Varomme isolehtisiä kasveja. Googlen kuvahaun perusteella on aihettakin, sieltä löytyi nimittäin tosi karmean näköisiä kuvia "palovammoista", jota kasvi on aiheuttanut.

Bulletinista löytyi myös tarkempaa tietoa leimaussysteemistä. Pääsemme kokeilemaan samanlaista systeemiä kuin oli mm. Viron MM-suunnistuksessa. Kilpailijat vain juoksivat ohi ja heilauttivat kättään sinne päin. Toivottavasti leimausetäisyys pysyy kuitenkin sen verran pienenä, että rasti pitää aidosti löytää. Toisin kuin viime syksyn yörogainingissa, missä gps-leimaajille riitti, että kävi siellä päin, rastia ei tarvinnut edes nähdä.

Ensi viikon kohokohta on toivottavasti Someron Yö-rogaining, 8 tuntia somerolaisia maastoja kesäyössä. Tällä kerralla emme ole gps-seurannassa, joten yöllistä viihdepläjäystä ei ole tulossa.

Männäviikkoa kertaili Kapu

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Kesäilta Vatulassa

Kesäillan rogaining on suoritettu. Vimpat vahvistuksineen menestyivät hienosti sillä 3 tunnin sarjan voittivat Puhiksen ja Tsaarin tiimi, tyttöjen tiimi oli omassa 2 tunnin sarjassaan kuudes ja puhtaasti naisjoukkueiden joukossa kärkikolmikossa ja Vimppa-RCEeemeli -yhdistelmäjoukkueella Keemin kanssa tulimme 3 tunnin sarjassa sijalle 5. Kirvelevästi hävisimme yhden sijan Sioux Duolle. Piste ero oli tosin niin selvä, että täysi tunnustus Siouxeille, he olivat selvästi parempia. Sarjan voittajat hakivat kaikki rastit ja gps-matka oli kuulemma 29,8 km, mutta kova reissu oli ollut tiimin toisen puolikkaan naamanväristä päätellen. Meillä gps-matka oli 23,32 km Garminilla mitattuna.

Tulokset ovat tuolla.

Suunnittelu- ja valmistautumisaika meni aika joutuisasti. Nythän testattiin kolmen tiimin voimin ns. Suppilo-ohjaus –menetelmän toimivuutta. Se vaikuttaisi vaativan enemmän suunnitteluaikaa kuin aikaisemmin käytetty ns. Suuret Linjat –menetelmä. Nyt ei ollut kenelläkään aikaa vain istuksia pilkkijakkaralla enimmäkseen höpöttelemässä kuten joskus on ollut (Kuva Arne).


Oma kisa-alkuni oli aivan karmea. Verkka jäi vähälle ja kun paukusta lähdettiin kohti ekaa rastia, alkoi minullekin kirkastumaan se, mitä kuulin suunnittelutontilla Puhiksen tai Tsaarin sanovan, mutta en silloin ymmärtänyt, nimittäin että käyräväli ei ole 2,5 m vaan 5 m! Heti tuli kavuttua kohtalainen ylämäki. Sen jälkeen alkoivat kauhun hetket, kun vasemman reiden sivu alkoi kramppaamaan. En muista vastaavaa koskaan tapahtuneen. Muutaman sadan metrin matkalla se vain paheni, mutta toinen rasti leimattiin. Siinä kohdassa Arne sattui olemaan juoksentelemalla kisaa seuraamassa ja tilanne tuli tietysti puheeksi, koska se sattui olemaan päällimmäisenä mielessäni. Olin kauhuissani, olin siis värvännyt Keemin mukaan ja jäisikö kisa kesken muutaman minuutin päästä startista! Arne komensi varmoin ottein minut sammalikkoon mahalleni ja hieroi hieman reiden sivua ja venytti myös. Ja siihen sattui niin pirusti! Riistäydyin irti ja lähdimme jatkamaan ja kramppi tuntui hieman hellittävän. Hiljalleen se suli siitä kisan kestäessä. Kiitän isosti Arnea avusta, kyllä se siitä käsittelystä lähti laukeamaan! Hirvitti kuitenkin se, että jos krampista tulee jotain jälkivammaa, sillä kivun tunnetta oli jo lähtiessä Buranalla leikattu vieläkin vaivaavan Jukola -kylkivamman takia.

Pääsimme kuitenkin toteuttamaan aika selkeää suunnitelmaamme. Krampista palautuminen hidasti kyllä jonkin verran menoa, mutta sitä kompensoitiin aika sujuvalla rastivälien toteutuksella. Pari oikealle nojaavaa rastinlähestymistä tuli ja toinen johti varsinaiseen pummaamiseen. Puolivälissä olimme vielä hyvin aikataulussa, mutta kyllä vauhti alkoi hyytymään toisella puoliskolla. Suo-osuudet söivät taas selkeästi vauhtia, onhan se aina ennenkin todettu. Huonommassa kunnossa se vaikutus vain vielä korostuu.

Yhtä rastia pummasimme sitten karkeasti. Rastin paikkaa yritettiin peilata puoliavoimen metsäkuvion avulla, mutta se ei ihan onnistunut kun suunta oli vielä hieman oikealle nojaava ja etsintäkin suunnattiin sitten vielä ensin väärälle puolelle. Menetimme siinä kaikkiaan muutaman minuutin. Jälkispekulaatiossa armahdimme itseämme jonkin verran, koska sijoitukseen tämä ei vaikuttanut ja ilmeisesti olisimme joka tapauksessa ainakin ilman selvää yliaikaa (josta tulisi sakkoa 10 pistettä/min) joutuneet jättämään pois alkuperäisestä suunnitelmasta ne kaksi rastia, jotka jäivät nyt kartan yläosasta pois.

Loppu piti tulla ihan juosten, jotta ehdittiin maaliin alle 3 tunnin, käyttämättä jäi vain 48 sekuntia (Kuva Arne).


Ja vielä yksi tärkeä noteeraus, joka Peristä ainakin kovasti kiinnostaa: turvalleen menot 2 – 0 allekirjoittaneelle! Kapun vanhat maneerit ovat siis edelleen voimissaan.

Saimme suunniteltua reitin yhteisymmärryksessä ja myös toteutus meni suhteellisen tasapuolisissa merkeissä. Ilmeisesti molemmista hieman puolikuntoisista ukoista otettiin irti, mitä nyt oli saatavissa ilman isoa riskinottoa.

Iso kiitos Keemille reissusta!

Raportoi ja kiitteli Kapu

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Jo muinaiset birckalaiset...

Kävin tutustumassa Pirkkalan poisluovutetulla alueella sijaitsevassa museokompleksissa näyttelyyn, jossa juuri nyt on esillä tasaveroisina vanhojen suurten kulttuurien historiaa, nimittäin Kiinan ja viikinkiaikasen Birckalan historiaa.

Panin merkille, että karjanpidon, kaupankäynnin ja muun puuhastelun ohella harrastettiin jo tuolloin rogainingia, itse asiassa muista urheilulajeista ei näyttelyssä näykään viitteitä. Näyttelyssä oli esillä mm. monenlaista ajankohdan välineistöä ja kuvaelmia lajiin liittyen.

Esimerkiksi kompassin kehityksen ratkaisevat vaiheet on hienosti dokumentoitu. Alla olevassa kuvassa näkyy vasemmassa alakulmassa kompassin varhainen kehitysvaihe, jossa on jo keksitty kiinteä rasia (vain kehä säilynyt) ja toisaalta sen yläpuolella erillisiä kompassineuloja. Selvästi huomaa, että vielä tuossa vaiheessa ei ole oivallettu näiden yhdistämistä, mihin syynä lienee se, että neulat tehtiin aluksi hyvin suuriksi. Oikeassa reunassa onkin jo sitten kompassin seuraava kehitysvaihe, joka lienee ollut varsin käyttökolpoinen sen yleisyydestä päätellen. Tässä versiossa on jo oivallettu yhdistää rasia ja neula, tosin rasia on vielä kiinteä, ei kääntyvä, kuten myöhemmissä edistyneemmissä kompasseissa.


Seuraavasta kuvasta käy hyvin ilmi muinais-rogainingissakin oleellinen osa suoritusta eli reitin suunnittelu. Kartta saattoi olla vielä hyvinkin yleispiireinen, mutta idea oli sama kuin nykyisinkin eli isoja pisteitä pyrittiin hakemaan, parhaita ovat aina 90-sarjan rastit! Reittisuunnitelmaa ei kuitenkaan osattu tuolloin vielä hahmotella nartsan (nykyajan rogaining -slangia, naru) avulla, vaan halutut rastit merkattiin millä milloinkin, mitä vain maasta sattui löytymään, esimerkiksi kolikoilla. Tuolloin ei liene oltu kovin tarkkoja pikkurahan suhteen, sillä näitä muinaiskolikoita löytyy edelleen usein maasta, kun sitä vain hieman kaivelee.


Näyttelystä löytyy myös autenttinen kartta suuresta tasan tuhannen vuoden takaisesta rogaining -tapahtumasta. Kilpailualue näyttää olleen jokseenkin sama kuin vuoden 2014 Yö-rogainingissa. Korkeuskäyriä ei tuolloin vielä käytetty, sillä laser -tekniikkaa on ollut tuolloin korkeintaan vasta kehitteillä, niinpä ei ole ollut käytettävissä laser-keilausaineistoakaan. Kartta oli muutenkin hieman yleispiirteisempi kuin nykyisin. Karttojen yksityiskohtaisuuden kehitys on ollut eksponentiaalisesti kiihtyvää, sillä mm. 1960-luvun Toivion suunnistuskartta on vasta vain hieman yksityiskohtaisempi kuin tuo tuhannen vuoden takainen. Ohessa vain ote, mutta ei koko karttaa siltä varalta, että alueella ja kartalla vielä kilpaillaan.


Villisikojen kohtaaminen osattiin rogainingin varhaisessa historiassa ehkä jopa nykyaikaa paremmin. Huomatkaa kätevä tapa kuljettaa kompassia kisapaidan rintamuksessa. Panee jopa miettimään, onko sittenkään nykyinen tapa kuljettaa kompassia tiukkaan peukaloremmiin kiinnitettynä se paras tapa.


Rogaining vaikuttaa olleen yhtä jännittävää seikkailua muinaisesti, kuin se on nykyisinkin. Tosin nykyaikainen rogaining-historia ei tunne näyttelyn kuvaaman kaltaista tapausta siitä, että mäyrä olisi pysäyttänyt rogainistin taipaleen...


Mutta niin se ollut ennen ja niin se on nyt, kasvattajaseuramme moton sanoin: "Voitoista ja tappioista huolimatta palaa urheiden pirkkalaisten sydämissä loputon taisteluntahto. Kansat katoavat, taistelut jatkuvat. Muuttuuko ihminen kestävyysurheilun julmassa syleilyssä?"

Historian havinaa kuunteli Kapu

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Kesiksen ennakot

Ensi viikolla on kisakalenterissa Kesäillan rogaining Vatulan hienoilla kankailla ja ilmoittautuminen on sinne plakkarissa. TV:n suunnistusohjelmistakin tutuista Vimpoista on Kesiksessä ensi viikolla starttaamassa kolme tiimiä! Kaksituntisessa starttaa tyttöjen Viimeiset pirkkalaiset 1 -tiimi, kolmetuntisessa viime vuotinen ja myös tämän vuoden voittajatiimi Viimeiset pirkkalaiset 1 sekä uusi kokeilu, Viimeiset pirkkalaiset feat. Eemeli. Jälkimmäinen, jossa allekirjoittanutkin starttaa, on muodostettu sen seurauksena, että Peris ei pääse harjoittelukiireidensä vuoksi kisaan mukaan. Periksen este ei ollut ongelma, sillä armoitetusta Vintsaajat -lenkkiringistämme löytyi useitakin uhrautumaan valmiita. Näin siitäkin huolimatta, että Vimpat eivät ole viime aikoina ihan ahkerimpia Vintsaaja -lenkeillä mukana olleita.

Ilmoittautumis- ja valintamenettely oli lyhyt ja ytimekäs ja valituksi tuli se, joka tarjoutui mukaan pienimmältä vaikuttaneella uhrautumisella eli Keem RC Eemelistä. Allekirjoittaneelle on kunnia startata roksuun aidon Eemelin kanssa! Keemin suorituskyky on tähän yhdistelmätiimiin vähintäänkin riittävä, sillä samalla Jukola -osuudella olin n 10 min hitaampi. Saapas nähdä, olenko samanlaisessa jojossa kuin viime kesän Nokia roksussa. Se on myönnettävä, että juoksukuntoni ei ole paras mahdollinen ja Kesishän on varsin juoksuvoittoinen kisa.

Vielä emme ole tehneet taktisia linjauksia kisaan, mutta sanomattakin on selvää, että kaikki Vimppa-tiimit toimivat tulevalla kerralla reitinsuunnitteluvaiheessa Periksen edellisessä postauksessa esitellyllä ns. Suppilo-ohjauksella aikaisemman Suuret linjat -tekniikan sijaan. Toivotaan vielä, että viimeistään kisapaikalla saadaan Vimppojen Kevätpolkaisun yhteydessä Puhiksen pitämän yleisluennon jatkoksi syventävä luento Suppilo-ohjauksen sovelluksista roksun pikamatkan reitinsuunnitteluun.

Viime kesänä 1-tiimi keräsi muistaakseni kaikki rastit ja voitti kirkkaasti, tällä kerralla ei heidän osaltaan tyydytä vähempään! Vimpat feat. Eemeli -tiimi tavoittelee siis enintään sijaa 2, mutta tyytynee vähempäänkin.

Treenejä:

Viime sunnuntaina kävimme Periksen kanssa lajiharjoitustreenin, jota itselleni kertyi 3:45. Lajityypillisyys tuli rauhallisesta etenemisestä, vaihtelevasta maastosta ja läpändeeriosaston veryttelystä.

Maanataina kävin Viisajärvella iltiksillä ja maasto tuntui kovin hankalalta. Tein ihan kohtalaisia reitinvalintoja, mutta poikittaista puunrunkoa oli vastassa ihan kiitettävästi, tälle ilmiölle näytti olevan oma karttamerkintätapakin, jota tosin oli säästelty. Tokavikalle rastille sitten vielä juoksentelin huolettomana poikana tuoretta metsäkoneuraa pitkin ja totesin kyllä kompassin avulla, että suunta on melkein suoraan rastille. No eihän se riittänyt vaan tuli tehtyä kohtalainen koukku ja vielä niin avoimessa maastossa. Kele! Pitää siis edelleen opetella siihen, että melkein oikea suunta ei riitä.

Tiistaina treeneinä oli työmatkojen juoksu 8+10 km ja keskiviikkona hieman kireämmin 13 km sisältäen metsäreittisekoilun Peltsulla, mikä pudotti keskarin vintsa -tasolle.

Ennakoi Kapu

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Suppilo-ohjauksella

Vaelsimme tänään tiimillä pitkän noin kolmen ja puolen tunnin yhteistreenin Pirkkalan, Tampereen ja Lempäälän maastoissa. Matkalle mahtui monenlaista inspiraation lähdettä ja harjoitetta. Harjoituksemme pääteemana oli lajinomainen eteneminen suppilo-ohjauksella. Menneellä viikolla saimme kunnon teoriapläjäyksen siitä, miten meidät kuluttajat ohjataan suppilon kautta oikeiden valintojen piiriin. Ajattelimme koestaa heti käytännön tasoilla tätä hienoa erityisesti vihreisiin alustoihin ja maastoihin sopivaa menetelmää. Kyllä se hvyin toimi. Oleellisinta hommassa on jälleen kerran käsien liike. Pitkällä alaspäin kämmenet avoinna kauhovalla liikkeellä viestimme, kuinka olemme kaventamassa sektoria ja ajamme itsemme läpi ankarimpien pöheikköjen kaikkien ylimääräisten rastien ohitse juuri sille oikealle rastille.

Suppilo-ohjaus: käsillä tehostaminen

Inspiraatiota haimme Pirunkiveltä. Täältä kotikuntamme maastosta löytyy vaikuttavan suuri siirtolohkare, jonka juurelta uskomme urheiden pirkkalaisten aloittaneen keräilytaloutensa uhrimenot. Siellä on osakesalkun PE-luvut mitattu hivenen eri tavoin kuin nykyisessä toimistotaloudessa. On se vaan vaikuttava kivi ja herättää aina mieleen luonnon voimien mahtavuuden. Kuva valitettavasti latistaa vaikuttavuutta.

Pirunkivi

Kävimme myös, kuten niin monella yhteisellä polkulenkillä on tapana, Iso-Naistenjärven rannalla. Keli oli mitä mainioin Kapun katsellessa paikkaa kartalta. Meillä oli mukana Tampereen Yö-Roksun kartta. Saatoimme samalla vähän maadoittaa suppilo-ohjaustekniikkaa tutun kartan kanssa.

Isis eli Iso-Naistenjärvi ja jortsukompassi

Itselleni on kevät ollut harjoittelun puolesta aika takkuista ja inspiraatiota ei ole oikein tahtonut aina löytyä. Nyt on sitten otettu kaikki keinot käyttöön ja tänään, kuten teimme torstain yhteislenkillä, kävimme Peltsun "pururadalla". Olen tuolla pururadalla ottanut omat ensi kosketukseni juoksu- ja hiihtolenkkeihin. Olen tuota 2196 metriä pitkää Peltolammen ympäri kiertävää ulkoilureittiä aikanaan hinkannut ja paljon. Lukemattomia kierroksia. Kuitenkaan minulle ei ole koskaan selvinnyt, miksi sitä ihan yleisesti kutsutaan pururadaksi. Olen siellä kuitenkin -70 luvulta asti kulkenut. Sieltä on toki monia hienoja muistoja taltioitunut omaan mielenryijyyn ja siemen ikuiseen liikkumiseen on kylvetty juuri tuolla baanalla. Ikuistimme  kuvan paikasta, joka myös symboloi projektimme pitkän tavaran teemaa varsin havainnollisesti. Eiköhän tuon nykyisen sillan ole kunnanmiehet tehneet paikan päällä ja pitkästä tavarasta. Vai lieneekö VR:n teettämä, kun tuo muistaakseni uusittiin ratatöiden yhteydessä.

Kotikentällä
Latvian WRC:n järjestäjät ovat varoitelleet meitä kilpailuun osallistuvia ärhäköistä villisioista. Harjoittelimme tänään, miten tuollainen yllättävä tilanne hoidetaan. Kohtasimme Ammejärven laavun lähimaastoissa vapaan räkyttävän koiran. Taisi olla pentuikäinen ja aika pelokas. Siinä se sitten meidät ohitettuaan teki u-käännöksen ja syöksyi hampaat irvessä kohti Kapun nilkkoja. Minun rooliini kuuluu suojella päällystöä viimeiseen asti ja niinpä pysähdyin suojakilveksi tyynnyttelemään koiraa ja annoin Kapun jatkaa etenemistä kaikessa rauhassa. Näin se menee Latviassakin. Alla olevan kuvan Lyyli koira ei liity päivän tapahtumiin mitenkään, mutta ajattelin kuitenkin avata tilannetta vielä kuvan avulla.

Villisika alistuu


Kävimme toki myös lenkin lomassa pirkkalaisen kestävyysurheilun pyhiinvaelluskohteessa. Se antaa aina voimaa ja uskoa päästä eteenpäin, vaikka lenkki painaisi kuinka ja pahasti jaloissa.

Hyvä PirHi

Tänään opimme harjoituksessa hyödyllisten menetelmien soveltamisen lisäksi sen, että olemme todellakin pitkän tavaran äärellä. Tässä on vielä paljon töitä tehtävänä ennen h-hetkeä! Edessä häämöttävät monet pitkät lenkit. Monesti lenkeillä pääsemme hyviin avariin henkisiin tiloihin ja se onkin oikeastaan hyvä ilmaisin lenkin onnistumisesta. Noita tiloja, kun tarvitaan 24h suorituksessa aika monta kertaa. Tänäänkin pääsimme tiloihin ja siinä sitten keksin aivan mainion taukopaikkalisävarusteen moottoripyöräharrastukseeni. Aion tuotteistaa sen, kunhan ensin itse pääsen kokeilemaan sitä käytännössä. En kuitenkaan paljasta tuota uutta ajatusta ennen kuin olen saanut sen tuotteeksi ja haettua siihen mallisuojan.

Tulevalla viikolla suuntaan kohti leiriä ja lämpöisiä olosuhteita. Tarkoitus olisi ennen kaikkea rentoutua, mutta myös virittäytyä kunnon VK-henkiseen treenijaksoon.


Tällaisia ajatuksia kirjaili tällä kertaa Peris







keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Veksirypästelyt ja hengenheimolaiset

Toistaiseksi viikon treenit ovat olleet työmatkajuoksuja ja tiistain iltarastit Kyötikkälässä ja keskiviikon Nokirastit Koskenmäen korttelikartalla. Molemmat olivat aika selkeästi VK-treenejä, sillä karttaa ei juuri tarvinnut pysähdellä lukemaan. Kyötikkälässä olisi ehkä ollutkin hyvä lueskella paremmin, sillä parit huonot reitinvalinnat tuli tehdyksi ja niistä seurauksena mm. todella hapottavia penkkojen nousuja. Koskenmäen rastit olivatkin sitten vain korttelijuoksua, vaikka sain sielläkin kartoitettua pari tosi huonokulkuista puistopusikkoa. Välittömästi lähtöleimasimen jälkeen juoksin lähes seinään ja totesin, että taisi jäädä eilisestä hapot muhimaan jalkoihin. Verkat jäi lyhyiksi ja oli todella tahmeaa juosta. Näillä radoilla minunkin olisi kärsinyt pitää paljon kovempaa vauhtia ilman suunnistuksen isompaa sekoamista, jos vain olisi juoksukuntoa.

Toisaalta eipä Latvian kisassa veksivauhdeilla pelatakaan.

Kesäillan rogaining on vajaan parin viikon kuluttua. Peris ei pääse harjoittelukiireidensä vuoksi mukaan, mutta tarkoitus olisi kuitenkin edustaa tiimiä 3 h -sarjassa Vimpat feat NN -henkisesti. Tiimikumppani on vielä varmistumatta. Kisanhan tulee voittamaan Vimppojen I -joukkue, se on selvä eikä tämän toteaminen näinkin julkisesti edes tuo sille tiimille mitään paineita! Feat -tiimi tavoittelee jäljelle jääviä sijoituksia. Myös 2 h-sarjaan saadaan Vimppa -klaanin edustus.

Latvian kisasta kertyy hiljalleen informaatiota. Uusimmista tiedoista voisi poimia vaikkapa sen, että vielä on 11 paikkaa jäljellä tuhannen osallistujan kiintiöstä, että meille ei tule GPS-seurantaa, että kisakartta on 1:25000 ja kooltaan 80*61 cm, että kisakeskus on Mamonovassa avoimella pellolla ja että viimeisin ilmoittautunut tiimi on meidän ehdottomia hengenheimolaisia eli Damned by Wives itänaapurista!

Pirkkalan hölkkään on muuten n. kuukausi aikaa, joten hiokaapas veksi-ominaisuuksianne!

Rypästeli Kapu

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Perustamistapamuutosta

Meikäläisen peruskestävyystreeni ei ole oikein lähtenyt kunnolla käyntiin tässä ajankohtaisessa projektissa. Jukola oli yksi välitavoite ja sinnekin lähdin hieman alikuntoisena vaikka toisin piti olla. Sen jälkeen on ollut vieläkin hankalampaa saada uusien perustusten tekoa jalalle. Jukolassa telomani kylki on vaivannut ja on ollut erinäistä muuta menoa. Kylki on ottanut itseensä varsinkin suunnistuskerroista. Mutta kunhan muistan ottaa Buranat, niin pystyn nylkkäämään aika vähällä vaivalla.

Menneellä viikolla treenit olivat:
Ensin maanantain iltikset, jossa onnistuin tekemään niin karmean samaistusvirheen, etten päästänyt itseäni edes tuloslistalle, vaikka kaikki rastit hainkin. En edes Urpo Juurakko -nimellä, jollainen kaveri on joskus lainannut emit-korttiani.

Tiistaina kylki kipeä, joten huilia. Nyt on kyllä pakko jonkin aikaa toivoa, että herra Yhdysvaltain presidentti hillitsisi hieman itseään, sillä hervoton nauraminen sattuu.

Keskiviikkona kävin Sastamalassa suunnistuksen iltapikakisan (3,6km rata) ihan oikeiden suunnistajien seassa, kun olin jo aikoja sitten lmoittautunut. Oma suoritukseni oli kohtalainen, mutta kun kunto on huono, metsäjuoksutaito heikonlainen ja suunnistuksessakin tuntuu vain tulevan aina välillä "jotain ylimääräistä liikettä", ovat sijoituksetkin vain keskinkertaisia, nyt olin viisvitosten herrasarjassa 10./16. Mutta vaikka en vielä paluumatkalla myöntänytkään olevani samaa mieltä kuin Puhis siitä, että nämä suunnistuskisat ovat mukavia tapahtumia, niin tunnustan nyt, että kyllä ne ovat minunkin mielestäni!

Torstai ja perjantai työmatkat menivät jotenkuten juoksemalla, n. 16 km/pv.

Lauantai huilia.

Sunnuntaina järvenkierto n. 29km kevyttä juoksua. Mieluummin menisin nyt metsäreittejä, mutta tasainen jolkottelu tuntuu sopivan paremmin. Lenkki meni ihan hyvin ja jotain vanhaa perustaa tuntuu olevan tallella.

Eli kun uusia perustuksia ei meikäläinen tunnu nyt saavan aikaiseksi, täytyy jatkaa vanhojen esille kaivelua.


Argeologiaa harjoitti Kapu