Teräsmyllyn vyörytys -projekti kirmailtiin päätökseen viime viikonloppuna. Reissu oli oikein onnistunut ja konkretisoi viimeistään lauantaiaamuna tiimin rutiinin tekemiseen. Olihan kyseessä jo viides 24h rogaining. Olimme lähdössä kohti Jämiä tuntia liian myöhään ajatellen karttojen jakoa. Tiimi tsekkasi kisa-aikataulun aamulla ja totesi, että pitääkin lähteä tuntia ennen suunniteltua. Kaikesta huolimatta olimme kisakeskuksessa juuri niin kuin pitikin ja saatoimme aloittaa reitin suunnittelun aikataulussa klo 9. Hätäisempi porukka olisi voinut jo hätääntyä - teräsmylly ei!
Peris & Kapu
Suunnittelimme reitin ekan version perinteisesti neulomalla eri värisillä nupeilla rastien pistemääriin perustuvan lämpökartan. Siitä oli sitten helppo ottaa suuret linjat käsiliikkeellä haltuun ja jatkaa lämpöisempien alueiden suppilointiin nartsalla todentaen matkan pituuden realistisuutta. Nartsalla todentamista kutsutaan nartsaamiseksi. Ekan vedon jälkeen pidimme pienen paussin ja sen jälkeen uudestaan suurien linjojen kautta uusi suppilointi ja nartsaus. Näin päädyimme lopulliseen Jämi 2018 reitti-inkarnaatioon. Suunnittelimme reittiin variointioptioita, jotka osoittautuivat matkalla oikein arvokkaiksi. Reitin suunnittelu tehtiin siis totuttuun tapaamme aika lennokkaasti pikku yksityiskohtia ihmeemmin säätämättä. Jälkeenpäin on tullut esille pari ajatusta, jotka olisivat voineet hieman jalostaakin suunnittelutulosta oikea-aikaisesti mieleen tullessaan.
 |
| Reitin I inkarnaatio |
Liikkeelle lähdettiin ensin harjualueita pitkin länteen ja sieltä eteläpuoliselle monimuotoisemmalle alueelle, jolla vaikutti olevan paremmin isopisteisiä rasteja. Paikoitellen maasto oli aika hankala- ja hidaskulkuista, ja niinpä teimme joitakin reittiviilauksia siten, että saimme vähennettyä muutamia hitaita rastivälejä ja samalla myös vähennettyä suunnistuksen riskejä. Tämä oli hyvä veto yöaikaan, jolloin meno on muutenkin hitaampaa. Isoja suunnistusvirheitä ei tehty, mutta useampia koukkauksia kyllä. 1:40 000 mittakaavan kartta on sen verran yleispiirteinen, että etenkin kalliomaastoissa maaston ja kartan vastaavuuden havaitseminen oli haastavampaa. Toki jo entuudestaan tuttu haaste.
Ennen lähtöä sovimme, että tällä kertaa otamme seesteisen startin eli lähdemme rauhallisesti tunnustellen liikkeelle. Olimme tehneet viikolla mielikuvaharjoittelua tuon rauhallisen lähtövauhdin onnistumisesta. Oleellinen elementti hetkessä on mielessä taustalla soiva panhuilumusiikki. Se rauhoittaa mieltä ja saimmekin kuvion toimimaan. Oikeastaan eteneminen aamun sarastukseen asti noudatteli tuota määrtietoista seesteisyyttä, jossa tiimin jäsenet tietävät roolituksen ja kaikki turha päämäärätön hötkyily on karsittu pois. Aamun valjettua saavuimme juomapisteelle, jossa toinen mielikuvaharjoitteemme astui peliin. Siinä ulkoinen auktoriteetti katsoi määrätietoisen tiukasti tiimiämme ja pienellä sormimerkillä ikäänkuin komensi meidät nopeaan juoma-astioiden täyttöön ja vaihtamaan moodia seesteisestä etenemisestä teräsmyllyn armottomaan jauhantaan. Lähdimme kiihdyttämään vauhtia ja pidentämään juoksuosuuksia jopa niin, että lopussa tultiin muutama kilsa ihan kunnon veksiä. Viimeiset pisteet saalistettiin yhtä ahnaasti kuin meitä piinanneet tuhannet jos ei jopa miljoonat verenhimoiset hirvikärpäset olivat tehneet pitkin matkaa. Niitä nimittäin riitti ja riittää nypittäväksi varmaan vielä monta päivää! Joka tapauksessa hirvareista huolimatta tai juuri niiden takia saimme aikaan aidosti kirraavan loppunoston. Ja nosto ei ollut mikään gepardimainen loppusuoran kiihdytys vaan useamman tunnin nouseva vauhti. Siitä jäi kyllä hieno fiilis!
Tällä kerralla molempien jalat kestivät hyvin yhtä kuoriutunutta kantapäätä lukuun ottamatta. Kuntopuolella saattoi olla niinkin, että molemmilla oli vielä pieni vara olemassa siltä varalta, jos toinen kaipaisi lisää tempoa. Mainio loppunostatuskin osoitti tämän. Aamuyöstä toki oli hiljaisempia hetkiä, mutta silkkaa väsymystä ei voikaan koko vuorokauden ajan välttää.
Rogaining on elämäntapa, uskonto ja seikkailua, mutta hieman myös tulosurheilua. Lopputuloksissa olimme kisan viidensiä 57:stä maaliin tulleesta tiimistä, suomalaisista tiimeistä neljänsiä ja omassa MV-sarjassa suomalaisista kolmansia. Reittimatka meillä oli 80,4 km ja Silvan rullamittarilla mitattuna kuljettu matka oli 119,4 km. Jälkimmäinenkin mittaus hieman aliarvioi matkaa, sillä jokaista mutkaa sillä ei saa ajeltua 1:40 000 kartalla.
Kaiken kaikkiaan reissu oli onnistunut ja ei ehkä ihan nappisuoritus, mutta kiitettävä monellakin tapaa ja lisäksi oiva tapa näinkin juhlistaa yhdistyksemme kymppirikki -vuotta. Saimme kehiteltyä matkalla myös uusia hienoja habbohahmoja omaan Vimpat virtuaalitodellisuuteemme. Sehän on näiden 24h reissujen yksi ehdoton suola.
Ennen lähtöä sovimme, että tällä kertaa otamme seesteisen startin eli lähdemme rauhallisesti tunnustellen liikkeelle. Olimme tehneet viikolla mielikuvaharjoittelua tuon rauhallisen lähtövauhdin onnistumisesta. Oleellinen elementti hetkessä on mielessä taustalla soiva panhuilumusiikki. Se rauhoittaa mieltä ja saimmekin kuvion toimimaan. Oikeastaan eteneminen aamun sarastukseen asti noudatteli tuota määrtietoista seesteisyyttä, jossa tiimin jäsenet tietävät roolituksen ja kaikki turha päämäärätön hötkyily on karsittu pois. Aamun valjettua saavuimme juomapisteelle, jossa toinen mielikuvaharjoitteemme astui peliin. Siinä ulkoinen auktoriteetti katsoi määrätietoisen tiukasti tiimiämme ja pienellä sormimerkillä ikäänkuin komensi meidät nopeaan juoma-astioiden täyttöön ja vaihtamaan moodia seesteisestä etenemisestä teräsmyllyn armottomaan jauhantaan. Lähdimme kiihdyttämään vauhtia ja pidentämään juoksuosuuksia jopa niin, että lopussa tultiin muutama kilsa ihan kunnon veksiä. Viimeiset pisteet saalistettiin yhtä ahnaasti kuin meitä piinanneet tuhannet jos ei jopa miljoonat verenhimoiset hirvikärpäset olivat tehneet pitkin matkaa. Niitä nimittäin riitti ja riittää nypittäväksi varmaan vielä monta päivää! Joka tapauksessa hirvareista huolimatta tai juuri niiden takia saimme aikaan aidosti kirraavan loppunoston. Ja nosto ei ollut mikään gepardimainen loppusuoran kiihdytys vaan useamman tunnin nouseva vauhti. Siitä jäi kyllä hieno fiilis!
Tällä kerralla molempien jalat kestivät hyvin yhtä kuoriutunutta kantapäätä lukuun ottamatta. Kuntopuolella saattoi olla niinkin, että molemmilla oli vielä pieni vara olemassa siltä varalta, jos toinen kaipaisi lisää tempoa. Mainio loppunostatuskin osoitti tämän. Aamuyöstä toki oli hiljaisempia hetkiä, mutta silkkaa väsymystä ei voikaan koko vuorokauden ajan välttää.
Rogaining on elämäntapa, uskonto ja seikkailua, mutta hieman myös tulosurheilua. Lopputuloksissa olimme kisan viidensiä 57:stä maaliin tulleesta tiimistä, suomalaisista tiimeistä neljänsiä ja omassa MV-sarjassa suomalaisista kolmansia. Reittimatka meillä oli 80,4 km ja Silvan rullamittarilla mitattuna kuljettu matka oli 119,4 km. Jälkimmäinenkin mittaus hieman aliarvioi matkaa, sillä jokaista mutkaa sillä ei saa ajeltua 1:40 000 kartalla.
Kaiken kaikkiaan reissu oli onnistunut ja ei ehkä ihan nappisuoritus, mutta kiitettävä monellakin tapaa ja lisäksi oiva tapa näinkin juhlistaa yhdistyksemme kymppirikki -vuotta. Saimme kehiteltyä matkalla myös uusia hienoja habbohahmoja omaan Vimpat virtuaalitodellisuuteemme. Sehän on näiden 24h reissujen yksi ehdoton suola.
Peris & Kapu
