perjantai 23. kesäkuuta 2017

Vajaakanttisesta

Alkuun on pakko mainita tämän päivän suomalaisen koriskulttuurin historiallisesta tapahtumasta, kun Lauri Markkanen varattiin seitsemäntenä pelaajana NBA:han. Ihan huikea lahjakkuus ja hieno juttu! Onnittelut!

Pitkän tavaran projektissa on alkanut ajanjakso, jossa harjoittelu on siirtynyt hesselin päältä toissuille. Alkuvuonna ennen kuluvaa viikkoa taisi kertyä kokonaista yksi jalkalenkki, mutta tälle viikolle niitä on kasassa jo kolme. Projekti on siis ihan oikeesti alkanut ja sen edetessä on tarkoitus raottaa sen monitahoista pitkän tavaran teemaa pikkuhiljaa. Lähtökohta allekirjoittaneella on nyt vajaakanttisen tavaran työstö. Edessä on monta lyhyttä ja pitkää polkulenkkiä, asfaltin tamppausta, mutta myös varsinaisia ja asetettuja pääharkkoja, kuten Someron Yö-roksu, Birgitta Challenge ja sokerina pohjalla Inkvisition keikka. Miksi vajaakanttinen, no kun tämän kevään ajankäyttö ei ole ihan ollut optimaalista ja viime viikon lauantaille huipentunut projekti meni vihkoon.

Alkuvuoden päätavoite oli hesselöinti Vättern sub 7.5h FK -porukalla. Tiimi pääsi hienosti viime viikonloppuna tavoitteeseen ja isot onnittelut siitä. Minä en pääsyt kuin ekaan huoltopisteeseen. Kunto ei vaan näillä lahjoilla, tämän kevään määrillä ja painolla riittänyt. Asia oli valitettavan pelottavaa jo viikkoa aiemmin kärsityn Pirkan Pyöräilyn kenraalin jälkeen. Haavat on nyt nuoltu ja realiteetit ymmärretty. Edessä on kova työstö: painoa pois, jalkojen totuttamista tamppaamiseen ja yleisesti ottaen juoksukunnon nostoa. Tämä kaikki oli jo etukäteen tiedossa ja suunniteltu alkavaksi heti Vätternin jälkeen, mutta ehkä tuo edellisen projektin epäonnistuminen toi tähän hankkeeseen vielä lisämotivaatiota. Saa nähdä. Kävin tiistaina ekan jalkalenkin ja taas tuli elävästi todistettua itselleni, että onhan tämä liikkuminen kuitenkin pohjimmiltaan henkisen hyvinvoinnin ylläpitoa. Oli kyllä voimaannuttava lenkki ja ihan kuin olisi laudan reunakin jo joiltain kohdin muuttunut täyskanttiseksi.



Tästä jatketaan jalkapatikkaa maltilla mutta määrätietoisesti. Sitä ennen haluan toivottaa kaikille oikein hyvää ja iloista juhannusta!

Peris


tiistai 20. kesäkuuta 2017

Kapun Jukola 2017 on taputeltu Harpatin rinteillä ja äärillä

Jukola-viikonloppu on nyt käyty ja siitä isommitta harmeitta selvitty. Tänään hölkkäilin kevyesti aamulla ja illalla yhteensä 16km ja totesin, että säikähdyttäneet lipat ennen viimeistä rastia eivät aiheuttaneet isompia vammoja. Ei siitä episodista muuta jäänyt kuin harmitus siitä, että kun ilma alkoi täystyhjennyksen jälkeen taas kulkea, tuli sitä ilmaa aivan turhaan käytettyä voimasanojen suoltamiseen mm. oman kylän seuran puuhamiehen kuullen. Hävettää.

Vimppa -klaani oli Jukolassa mukana tiimillä, jossa oli sopiva sekoitus taitoa ja kuntoa, sitkeää yrittämistä ja nuoruuden intoa. Erityinen kunniamaininta pitää antaa joukkueemme kolmelle "Tosi timmille tiimimimmille" (Martilta löytyy biisi tästäkin teemasta!) Vimppa-klaanista! He kaikki juoksivat sekä Venlat että Jukolan!

Itse tein keskinkertaisen suorituksen. Virheitä tuli (ks. kartta) enkä oikein jaksanut runtata, sillä kunto ei ole nyt kummoinen.

Alitimme kuitenkin oman tavoiteaikamme, emme jääneet aamun yhteislähtöön, teimme all time best -sijoituksemme eli vain muutaman pykälän päälle 300, voitimme mm. RC Eemelin (vaikka minä hävisin osuus-Eemelilleni selvästi), Hiiltomiehet ja Kemijärven urheilijat. Ensi vuonna tavoitellaan kakkosella alkavaa sijoitusta Hollolan supikoissa!

Kisajärjestelyt toimivat hyvin, vaikka etukäteen mietitytti, miten koko Jukola -härdelli pyörii Enon keskustassa. Hyvin se pyöri. Ratamestarit olivat onnistuneet tekemään radat niin, että ainakin minä jouduin itse suunnistamaan, sillä letkat olivat hyvin hajonneet. Olisinko sitten pysynyt mukanakaan kun lähtö oli sijalla 131 ja pudottelin siitä sijalle 249.


Oma vaellukseni meni noin:


Ja sitten roksuun fokusoimaan!

Raportoi Kapu

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Vimpat onnitteli

Viimeiset pirkkalaiset ry onnitteli 50 vuotta täyttänyttä yhteistyökumppania ja muutamien vimppalaisten kasvattiseuraa Pirkkalan Hiihtäjiä. Kunnioitettavaan ikään ehtinyt seura on tehnyt hyvää työtä pirkkalalaisen kestävyysurheilun vaalimiseksi, mikä on yhteinen missiomme!

Istutimme eilen yhdessä PirHi:n aktiivien kanssa juhlallisesti hienoon ympäristöön jonnekin pirkkalalaiseen metsään katajan ja paljastimme laatan.


Luonto juhlisti seremoniaamme reippaalla vesisateella kostutellen lempeästi paikalla olleita 10:tä kestävyysurheilun ystävää.

Raportoi Kapu

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Grano Games - nappisuoritus edelleen haussa

Eipä ihan riittänyt Kapun nöyryys hyvään sarjaan Grano Gameseilla. Tuloksena oli yhteispisteiden myötä 7. sija omassa sarjassa. Siis kolmesta kisasta kaksi parasta.

Eka osakisa eli perjantain sprintti Järvensivun kortteleissa ja harjun kyljessä meni kohtalaisesti. Sijoitus 3. ja takkiin voittajalle runs 2 min. Granossa osakisapisteet tulevat voittajalle hävityn ajan mukaan. Pari lyhyttä umpiperää tuli käväistyä ja hieman huonoa reitinvalintaa tehtyä.

Toka oli Teiskon Terälahdessa ns. pitkä matka. Sekin meni kohtalaisesti. Alussa tuli hieman liian reilu kaarto oikealta kun hain ns. kuivaa maata ja ei-hakkuuaukko-pystyvihreää. 1-2 välille tuli uimareissu kun valtaoja olikin yllättävän syvä sen lisäksi, että oli leveähkö. Joissakin kohdissa olisi voinut katsoa fiksumpaakin reittiä.

Mutta vaikka suunnistus suurinpiirtein sujuikin, meikäläinen vain jää jalalla ikänsä metsissä juosseille. Sen huomasin taas selvästi kun parilla rastivälillä olin saman sarjan voittajan kanssa samoilla reitinvalinnoilla liikkeellä. Tuollainen jälki:

Kolmas osakisa, myös Terälahdessa, ns. keskimatka sunnuntaina ei mennyt kohtalaisesti. Nyt ei riittänyt nöyryys, vaan lähdin tietoisesti hieman riskilläkin hakemaan hyviä pisteitä. Taito vain ei riittänyt. Jo nelosrastille mennessä homma sekosi. En ollut ihan kartallakaan kun joku nuori jantteri pysäytti kysellen missä ollaan. Suunnistusetiketin mukaan autoin eksynyttä tökkäämällä sormen kartalle, mutta siinä neuvoessa oma fokus siirtyi seuraavalla kartan vilkaisulla pari piirua vasemmalle ja väärälle rastille eli menin jo vitoselle. Keskarilla ei ole tuohon varaa ja olin siinä kahden vaiheilla, että kiinnostaako se oikea neljäs rasti ja paluu vitoselle enään lainkaan. Tulin kuitenkin rastien kautta pois olematta viimeinen. Takkiin n. 12 min voittajalle ja avuttomat pisteet. Hyviäkin rastivälejä tuli, mutta kahdelle rastille siis aivan luokatonta:

Ehkä on kuitenkin parempi, ettei jää leijumaan viimeisessä suunnistuksessa ennen Jukolaa.

Nappisuorituksen hakua jatkaa Kapu

tiistai 6. kesäkuuta 2017

JUKOLA - tuo kaikkien...

Jukola - tuo kaikkien lamppuotsaisten ja lamppuotsaismielisten kokoontumisajo, kuten Jukola blogaaja Arttu Käyhkö blogijutussaan hienoa tapahtumaa luonnehtii! Siihen on aikaa vielä kymmenisen päivää.

Allekirjoittaneen "harjoittelu" on viimeaikoina saanut ainoan pontimensa Jukolasta. Jälleen olisi suoriuduttava kovatasoisen pirkkalalaisen ryhmän joukkueessa Jukolan 3.-osuudesta lamppuotsaisena. Laiskuus on vaivannut helmikuun loppupuolen maratonista (Castellon, Esp.) lähtien. Joka viikko on kyllä tullut juoksenneltua, mutta mukavuusalue on tullut kyllä tutuksi. Suunnistustreenejä olen tehnyt lähinnä iltarastien muodossa sekä yhden kilpailun "lisenssisuunnistajana". Menestys ei ollut kaksinen.

Kuten joka kevät, ensimmäiset iltiskerrat ovat olleet kaikkien mahdollisten mokailujen kertausta. Hyvähän ne on tehdä pois ennen Jukolaa ja muita tärkeämpiä suunnistuksia. Eilen illalla mukavuusalue jäi jo heti lähdössä kotioven sisäpuolelle, sillä vettä satoi kohtalaisesti ja Kilpijoen maasto on ollut aiemminkin työlästä kuivallakin kelillä. Löysin kuitenkin rastit, mutta kellohan ei kiitellyt. Tein ensin tätä päivitystä varten kartta/gps-käyrä -leikkeitä muutamista "rastinotoistani", mutta päätin olla julkaisematta niitä. Saisin ehkä vain moitteita tippaleivän piirrustusten plagioinnista.

Ensi viikoloppuna yritän käydä koko Grano-games -sarjan eli sprintin, pitkän ja keskarin. Sitten alkaakin olla treenit tehtynä Jukolaan. Penkan kipuaminen on jäänyt nyt aika vähille, vaikka tiedossa sitä on Harpatinvaaralla.

Tervetuloa vierailemaan pirkkalalaisen kestävyysurheiluyhdistyksen Jukola -leirissä! Telttapaikka on G-alueella ruutuvälillä 100-200, löydätte kyllä. Ei tarjoilua.

Edellisestä blogipäivityksestäni kuvitus jäi vähäiseksi. Satuin vasta nyt löytämään kameraltani kuvan jo unohtuneesta kohtaamisesta villisian kanssa:


Näin siis Jukola -rintamalla valmistaudutaan. Tiimimme valmistautuu vielä Jukola/Vätternrundan -viikonloppuun asti kauden päätavoitteeseen kovin eri tahoilla ja keinoilla. Peris valottanee osaltaan omaan välitavoitteeseensa Vättern -huipennukseen valmistautumistaan. Anna palaa Peris!

Päivitteli ja Periksen fillaritreenirapsaa odotteli Kapu

tiistai 30. toukokuuta 2017

Kohti elokuista Raznan kansallispuistoa


Kisa

Kevät loppuu ja kesä alkaa. Projektimme on jo potkaistu käyntiin ja kisaan on aikaa runsaat 2,5 kuukautta.

Ilmoittauduimme itse kisaan ajoissa, mutta vieläkin ehtii mukaan. Nyt 30.5. listoilla on 962 kilpailijaa 448 tiiminä. Tuhat osallistujaa lienee raja. Vajaa puolet on latvialaisia, paljon on myös venäläisiä ja virolaisia. Suomalaisia on 43. Tiimimme on sopiva sekoitus "kokemusta" ja "nuoruuden intoa", sillä allekirjoittanut on nestori suomlaisten joukossa ja Peris nuorekasta keskikastia. Mukana on useita aiemmista kisoistamme tuttuja tiiminimiä mm. Lupus Extreme, Team Iida Finland, Paha Rasti, mutta myös "Suomen maajoukkue". Oma sarjamme on MV eli veteraanimiehet (miehet yli 45 vuotta)

Maa ja seutu

Kilpailualue sijaitsee n. 300 km Rigasta itään. Pskovin oblasti Venäjän puolella on pelottavan lähellä huomioiden sen häviävän pienen mahdollisuuden, että käy samat kuin aikoinaan Someron yö-rogainingissa. Tosin jos rajan seudulle eksyykin, sen ylittäminen ei onnistune vahingossa ilman että siihen kiinnitetään rajavirkamiesten taholta erityistä huomiota, joskin hienovaraisesti.

Lennot Rigaan olemme jo ostaneet, myös majoituksia on varattu läheltä kisapaikkaa ja kulkukonstit Latvian sisäistä liikennöintiä varten on suunniteltu.

Kisamaasto

Kisamaasto sijaitsee Raznan kansallispuistossa. Alue on kumpuilevaa ja järvistä seutua, jossa maaston korkeus vaihtelee 160 ja 289 m:n välillä mpy. Jyrkkäkin rinteitä maastokuvauksen mukaan löytyy ja maasto on esittelyn mukaan teknisesti ja fyysisesti haastavaa. Sinisiä järviä on kymmenittäin, havumetsää hyvällä juostavalla pohjalla ja huonommalla pohjalla, eri ikäisen metsänkäytön mosaikisoimaa (mikähän olisi oikea muoto?) metsää, avohakkuuta, niittyjä, kyliä. Ja sitten on "puolikehittynyt verkosto" alueellisia, paikallisia ja metsäteitä. Majavakin on lyönyt leimansa alavampiin maastonosiin.

Fauna ja Floora

Siinä missä jouduimme varautumaan poron kohtaamiseen ensimmäisessä MM-rogainissamme 2015 (kuva oikealla), nyt pitäisi valmistautua kohtaamaan villisika ja punkki. Jälkimmäistä varten on rokotteita ja karkotteita, mutta entäs villisika, miten se kohdataan? Tähän tiimi joutuu paneutumaan. Toki kisainfon mukaan maastossa voi tavata myös ketun, hirven, rusakon ja tietysti majavan. Karmean kuuloinen yksityiskohta ovat majavien ansoittamat padot, patoa ylittävän uhkana vedessä voi olla teräviä puunrunkoja pystyssä. Ja vielä pitäisi opetella tunnistamaan ja varomaan Sosnowsky's hogweed -nimistä kasvia. Kartoitustyötäkin pitäisi opetella sen verran, että osataan piirtää kartalle kuollut villisika ja ilmoittaa se järjestäjille, sillä afrikkalaisen sikakuumeen leviämisen ehkäisy on kaikkien vastuulla.

Sää

Sää on kisaseudulla yleensä lämmintä elokuussa, mutta sää voi vaihtua äkillisesti ukkosmyrskyyn. Öisin ei ole kylmää. Nämä kaikki olosuhteet ovat jo tuttuja, joten sään puolesta ei pitäisi olla suuria haasteita.

Kestävällä pohjalla

Vaikuttaa siis siltä, että tiimillä on poikkeuksellisen runsaasti valmistautumishaasteita alkavalle treenikesälle sen lisäksi, että fyysisen kisakunnon saavuttamisessakin on vielä työsarkaa. Ja vaatiihan henkinen valmistautuminenkin vielä panostamista, vaikka jokavuotisen Martin Vappu-matinea -pääharkan myötä kesäiset roksuprojetimme ovat aina henkisesti "Kestävällä pohjalla".

Jo eläköityneen työtoverini slogani oli "Maali itselles aseta ja sitä päin täysillä laseta". Nyt meillä on jo maali, enää tarvitsee lasettaa täysillä sitä päin!

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

2017 projekti "Latvia WRC pitkästä tavarasta" on käynnistetty perinteisillä ja uusilla seremonioilla

Tiimi piti tiukkaa palaveria alkuvuodesta ja mietti, mikä olisi sopiva tavoite kaudelle 2017. Tavoite haarukoitui lopulta nopeasti Latvian WRC:ksi ja projektin nimi "Latvia WRC pitkästä tavarasta" saatiin suhteellisen nopeiden WhatsApp -viestittelyjen jälkeen lyötyä lukkoon. Nimen taustoihin palaamme projektin edetessä.

Projektin virallinen kick off pidettiin pääsiäisenä avec tilaisuuden merkeissä ja missäs muualla kuin vanhassa kunnon tamperelaisessa Tillikassa, josta lähtikin sitten seuraava asia vireille. Tässä pieni taustoitus itse asiaan. Viime vuonna SM retki rogainingin menestyksekkäissä mitalin häikäisemissä maalihuuruissa järjestimme lehdistötilaisuuden. No eihän siellä ollut ketään paikalla lukuunottamatta toimitsijaa, jonka pyysimme ottamaan valokuvat omalla kännykällämme. Tästä suivaantuneena päätimme avata 2017 todellisella ammattijulkaisulla. Sellaisella oikean ammattitoimittajan tekemällä jutulla. Onhan meillä PJH running sponsorikin nykyään, niin miksei voi olla oikeata tiedotuspäällikköäkin vaalimassa julkikuvaamme ja brändiarvoamme! Tillikassa tuo idea sitten sai konkretiaa. Yhteinen juoksukaverimme, hän kun on oikea toimittaja ja järjesti takavuosina ikimuistoiset viiskymppiset samaisessa ravintolassa! Päätimme siis lähestyä IsoHoota värvätäksemme hänet tiimimme uudeksi tiedotuspäälliköksi. Varsinainen rekrytointitilaisuus pidettiin projektin varsinaisen harjoituskauden avauksen yhteydessä eli Martin Wappumatinean kotimatkalla Härmälän Vieterissä. Kutsuimme IsoHoon paikalle ja saimme kaverimme taivuteltua tähän uuteen tehtävään. Tuossa kauden avaavassa pääharkassa meillä on perinteisesti myös näkemyspuolen luottopakkimme mukana ja niin oli tänäkin vuonna. Olihan hauska reissu ja niin tuli 2017 projekti startatuksi käyntiin. Opimme matineassa Martilta, mitä tarkoittaa jos Liikaa Kikkailin. Nyt on kikkailtu ja on aika siirtyä tekoihin eli pikku hiljaa kohti polkuja, karttoja ja mielenryijyä!

Annoimme tiedotuspäälliköllemme muutaman meille tärkeän teeman ja pyysimme häntä tekemään jutun ja haastattelemaan edustamamme yhdistyksen Viimeiset pirkkalaiset ry puheentohtaja Hannu Saarijärveä. Juttu on suoraan lyhtentämättömänä luettavissa tästä linkistä: Puheenjohtaja on puhunut - WRC 2017 lähenee.

Tästä on hyvä jatkaa ja aloittaa pitkästä tavarasta kasaamaan onnistunutta arvokisaa!