keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Veksirypästelyt ja hengenheimolaiset

Toistaiseksi viikon treenit ovat olleet työmatkajuoksuja ja tiistain iltarastit Kyötikkälässä ja keskiviikon Nokirastit Koskenmäen korttelikartalla. Molemmat olivat aika selkeästi VK-treenejä, sillä karttaa ei juuri tarvinnut pysähdellä lukemaan. Kyötikkälässä olisi ehkä ollutkin hyvä lueskella paremmin, sillä parit huonot reitinvalinnat tuli tehdyksi ja niistä seurauksena mm. todella hapottavia penkkojen nousuja. Koskenmäen rastit olivatkin sitten vain korttelijuoksua, vaikka sain sielläkin kartoitettua pari tosi huonokulkuista puistopusikkoa. Välittömästi lähtöleimasimen jälkeen juoksin lähes seinään ja totesin, että taisi jäädä eilisestä hapot muhimaan jalkoihin. Verkat jäi lyhyiksi ja oli todella tahmeaa juosta. Näillä radoilla minunkin olisi kärsinyt pitää paljon kovempaa vauhtia ilman suunnistuksen isompaa sekoamista, jos vain olisi juoksukuntoa.

Toisaalta eipä Latvian kisassa veksivauhdeilla pelatakaan.

Kesäillan rogaining on vajaan parin viikon kuluttua. Peris ei pääse harjoittelukiireidensä vuoksi mukaan, mutta tarkoitus olisi kuitenkin edustaa tiimiä 3 h -sarjassa Vimpat feat NN -henkisesti. Tiimikumppani on vielä varmistumatta. Kisanhan tulee voittamaan Vimppojen I -joukkue, se on selvä eikä tämän toteaminen näinkin julkisesti edes tuo sille tiimille mitään paineita! Feat -tiimi tavoittelee jäljelle jääviä sijoituksia. Myös 2 h-sarjaan saadaan Vimppa -klaanin edustus.

Latvian kisasta kertyy hiljalleen informaatiota. Uusimmista tiedoista voisi poimia vaikkapa sen, että vielä on 11 paikkaa jäljellä tuhannen osallistujan kiintiöstä, että meille ei tule GPS-seurantaa, että kisakartta on 1:25000 ja kooltaan 80*61 cm, että kisakeskus on Mamonovassa avoimella pellolla ja että viimeisin ilmoittautunut tiimi on meidän ehdottomia hengenheimolaisia eli Damned by Wives itänaapurista!

Pirkkalan hölkkään on muuten n. kuukausi aikaa, joten hiokaapas veksi-ominaisuuksianne!

Rypästeli Kapu

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Perustamistapamuutosta

Meikäläisen peruskestävyystreeni ei ole oikein lähtenyt kunnolla käyntiin tässä ajankohtaisessa projektissa. Jukola oli yksi välitavoite ja sinnekin lähdin hieman alikuntoisena vaikka toisin piti olla. Sen jälkeen on ollut vieläkin hankalampaa saada uusien perustusten tekoa jalalle. Jukolassa telomani kylki on vaivannut ja on ollut erinäistä muuta menoa. Kylki on ottanut itseensä varsinkin suunnistuskerroista. Mutta kunhan muistan ottaa Buranat, niin pystyn nylkkäämään aika vähällä vaivalla.

Menneellä viikolla treenit olivat:
Ensin maanantain iltikset, jossa onnistuin tekemään niin karmean samaistusvirheen, etten päästänyt itseäni edes tuloslistalle, vaikka kaikki rastit hainkin. En edes Urpo Juurakko -nimellä, jollainen kaveri on joskus lainannut emit-korttiani.

Tiistaina kylki kipeä, joten huilia. Nyt on kyllä pakko jonkin aikaa toivoa, että herra Yhdysvaltain presidentti hillitsisi hieman itseään, sillä hervoton nauraminen sattuu.

Keskiviikkona kävin Sastamalassa suunnistuksen iltapikakisan (3,6km rata) ihan oikeiden suunnistajien seassa, kun olin jo aikoja sitten lmoittautunut. Oma suoritukseni oli kohtalainen, mutta kun kunto on huono, metsäjuoksutaito heikonlainen ja suunnistuksessakin tuntuu vain tulevan aina välillä "jotain ylimääräistä liikettä", ovat sijoituksetkin vain keskinkertaisia, nyt olin viisvitosten herrasarjassa 10./16. Mutta vaikka en vielä paluumatkalla myöntänytkään olevani samaa mieltä kuin Puhis siitä, että nämä suunnistuskisat ovat mukavia tapahtumia, niin tunnustan nyt, että kyllä ne ovat minunkin mielestäni!

Torstai ja perjantai työmatkat menivät jotenkuten juoksemalla, n. 16 km/pv.

Lauantai huilia.

Sunnuntaina järvenkierto n. 29km kevyttä juoksua. Mieluummin menisin nyt metsäreittejä, mutta tasainen jolkottelu tuntuu sopivan paremmin. Lenkki meni ihan hyvin ja jotain vanhaa perustaa tuntuu olevan tallella.

Eli kun uusia perustuksia ei meikäläinen tunnu nyt saavan aikaiseksi, täytyy jatkaa vanhojen esille kaivelua.


Argeologiaa harjoitti Kapu

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Vajaakanttisesta

Alkuun on pakko mainita tämän päivän suomalaisen koriskulttuurin historiallisesta tapahtumasta, kun Lauri Markkanen varattiin seitsemäntenä pelaajana NBA:han. Ihan huikea lahjakkuus ja hieno juttu! Onnittelut!

Pitkän tavaran projektissa on alkanut ajanjakso, jossa harjoittelu on siirtynyt hesselin päältä toissuille. Alkuvuonna ennen kuluvaa viikkoa taisi kertyä kokonaista yksi jalkalenkki, mutta tälle viikolle niitä on kasassa jo kolme. Projekti on siis ihan oikeesti alkanut ja sen edetessä on tarkoitus raottaa sen monitahoista pitkän tavaran teemaa pikkuhiljaa. Lähtökohta allekirjoittaneella on nyt vajaakanttisen tavaran työstö. Edessä on monta lyhyttä ja pitkää polkulenkkiä, asfaltin tamppausta, mutta myös varsinaisia ja asetettuja pääharkkoja, kuten Someron Yö-roksu, Birgitta Challenge ja sokerina pohjalla Inkvisition keikka. Miksi vajaakanttinen, no kun tämän kevään ajankäyttö ei ole ihan ollut optimaalista ja viime viikon lauantaille huipentunut projekti meni vihkoon.

Alkuvuoden päätavoite oli hesselöinti Vättern sub 7.5h FK -porukalla. Tiimi pääsi hienosti viime viikonloppuna tavoitteeseen ja isot onnittelut siitä. Minä en pääsyt kuin ekaan huoltopisteeseen. Kunto ei vaan näillä lahjoilla, tämän kevään määrillä ja painolla riittänyt. Asia oli valitettavan pelottavaa jo viikkoa aiemmin kärsityn Pirkan Pyöräilyn kenraalin jälkeen. Haavat on nyt nuoltu ja realiteetit ymmärretty. Edessä on kova työstö: painoa pois, jalkojen totuttamista tamppaamiseen ja yleisesti ottaen juoksukunnon nostoa. Tämä kaikki oli jo etukäteen tiedossa ja suunniteltu alkavaksi heti Vätternin jälkeen, mutta ehkä tuo edellisen projektin epäonnistuminen toi tähän hankkeeseen vielä lisämotivaatiota. Saa nähdä. Kävin tiistaina ekan jalkalenkin ja taas tuli elävästi todistettua itselleni, että onhan tämä liikkuminen kuitenkin pohjimmiltaan henkisen hyvinvoinnin ylläpitoa. Oli kyllä voimaannuttava lenkki ja ihan kuin olisi laudan reunakin jo joiltain kohdin muuttunut täyskanttiseksi.



Tästä jatketaan jalkapatikkaa maltilla mutta määrätietoisesti. Sitä ennen haluan toivottaa kaikille oikein hyvää ja iloista juhannusta!

Peris


tiistai 20. kesäkuuta 2017

Kapun Jukola 2017 on taputeltu Harpatin rinteillä ja äärillä

Jukola-viikonloppu on nyt käyty ja siitä isommitta harmeitta selvitty. Tänään hölkkäilin kevyesti aamulla ja illalla yhteensä 16km ja totesin, että säikähdyttäneet lipat ennen viimeistä rastia eivät aiheuttaneet isompia vammoja. Ei siitä episodista muuta jäänyt kuin harmitus siitä, että kun ilma alkoi täystyhjennyksen jälkeen taas kulkea, tuli sitä ilmaa aivan turhaan käytettyä voimasanojen suoltamiseen mm. oman kylän seuran puuhamiehen kuullen. Hävettää.

Vimppa -klaani oli Jukolassa mukana tiimillä, jossa oli sopiva sekoitus taitoa ja kuntoa, sitkeää yrittämistä ja nuoruuden intoa. Erityinen kunniamaininta pitää antaa joukkueemme kolmelle "Tosi timmille tiimimimmille" (Martilta löytyy biisi tästäkin teemasta!) Vimppa-klaanista! He kaikki juoksivat sekä Venlat että Jukolan!

Itse tein keskinkertaisen suorituksen. Virheitä tuli (ks. kartta) enkä oikein jaksanut runtata, sillä kunto ei ole nyt kummoinen.

Alitimme kuitenkin oman tavoiteaikamme, emme jääneet aamun yhteislähtöön, teimme all time best -sijoituksemme eli vain muutaman pykälän päälle 300, voitimme mm. RC Eemelin (vaikka minä hävisin osuus-Eemelilleni selvästi), Hiiltomiehet ja Kemijärven urheilijat. Ensi vuonna tavoitellaan kakkosella alkavaa sijoitusta Hollolan supikoissa!

Kisajärjestelyt toimivat hyvin, vaikka etukäteen mietitytti, miten koko Jukola -härdelli pyörii Enon keskustassa. Hyvin se pyöri. Ratamestarit olivat onnistuneet tekemään radat niin, että ainakin minä jouduin itse suunnistamaan, sillä letkat olivat hyvin hajonneet. Olisinko sitten pysynyt mukanakaan kun lähtö oli sijalla 131 ja pudottelin siitä sijalle 249.


Oma vaellukseni meni noin:


Ja sitten roksuun fokusoimaan!

Raportoi Kapu

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Vimpat onnitteli

Viimeiset pirkkalaiset ry onnitteli 50 vuotta täyttänyttä yhteistyökumppania ja muutamien vimppalaisten kasvattiseuraa Pirkkalan Hiihtäjiä. Kunnioitettavaan ikään ehtinyt seura on tehnyt hyvää työtä pirkkalalaisen kestävyysurheilun vaalimiseksi, mikä on yhteinen missiomme!

Istutimme eilen yhdessä PirHi:n aktiivien kanssa juhlallisesti hienoon ympäristöön jonnekin pirkkalalaiseen metsään katajan ja paljastimme laatan.


Luonto juhlisti seremoniaamme reippaalla vesisateella kostutellen lempeästi paikalla olleita 10:tä kestävyysurheilun ystävää.

Raportoi Kapu

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Grano Games - nappisuoritus edelleen haussa

Eipä ihan riittänyt Kapun nöyryys hyvään sarjaan Grano Gameseilla. Tuloksena oli yhteispisteiden myötä 7. sija omassa sarjassa. Siis kolmesta kisasta kaksi parasta.

Eka osakisa eli perjantain sprintti Järvensivun kortteleissa ja harjun kyljessä meni kohtalaisesti. Sijoitus 3. ja takkiin voittajalle runs 2 min. Granossa osakisapisteet tulevat voittajalle hävityn ajan mukaan. Pari lyhyttä umpiperää tuli käväistyä ja hieman huonoa reitinvalintaa tehtyä.

Toka oli Teiskon Terälahdessa ns. pitkä matka. Sekin meni kohtalaisesti. Alussa tuli hieman liian reilu kaarto oikealta kun hain ns. kuivaa maata ja ei-hakkuuaukko-pystyvihreää. 1-2 välille tuli uimareissu kun valtaoja olikin yllättävän syvä sen lisäksi, että oli leveähkö. Joissakin kohdissa olisi voinut katsoa fiksumpaakin reittiä.

Mutta vaikka suunnistus suurinpiirtein sujuikin, meikäläinen vain jää jalalla ikänsä metsissä juosseille. Sen huomasin taas selvästi kun parilla rastivälillä olin saman sarjan voittajan kanssa samoilla reitinvalinnoilla liikkeellä. Tuollainen jälki:

Kolmas osakisa, myös Terälahdessa, ns. keskimatka sunnuntaina ei mennyt kohtalaisesti. Nyt ei riittänyt nöyryys, vaan lähdin tietoisesti hieman riskilläkin hakemaan hyviä pisteitä. Taito vain ei riittänyt. Jo nelosrastille mennessä homma sekosi. En ollut ihan kartallakaan kun joku nuori jantteri pysäytti kysellen missä ollaan. Suunnistusetiketin mukaan autoin eksynyttä tökkäämällä sormen kartalle, mutta siinä neuvoessa oma fokus siirtyi seuraavalla kartan vilkaisulla pari piirua vasemmalle ja väärälle rastille eli menin jo vitoselle. Keskarilla ei ole tuohon varaa ja olin siinä kahden vaiheilla, että kiinnostaako se oikea neljäs rasti ja paluu vitoselle enään lainkaan. Tulin kuitenkin rastien kautta pois olematta viimeinen. Takkiin n. 12 min voittajalle ja avuttomat pisteet. Hyviäkin rastivälejä tuli, mutta kahdelle rastille siis aivan luokatonta:

Ehkä on kuitenkin parempi, ettei jää leijumaan viimeisessä suunnistuksessa ennen Jukolaa.

Nappisuorituksen hakua jatkaa Kapu

tiistai 6. kesäkuuta 2017

JUKOLA - tuo kaikkien...

Jukola - tuo kaikkien lamppuotsaisten ja lamppuotsaismielisten kokoontumisajo, kuten Jukola blogaaja Arttu Käyhkö blogijutussaan hienoa tapahtumaa luonnehtii! Siihen on aikaa vielä kymmenisen päivää.

Allekirjoittaneen "harjoittelu" on viimeaikoina saanut ainoan pontimensa Jukolasta. Jälleen olisi suoriuduttava kovatasoisen pirkkalalaisen ryhmän joukkueessa Jukolan 3.-osuudesta lamppuotsaisena. Laiskuus on vaivannut helmikuun loppupuolen maratonista (Castellon, Esp.) lähtien. Joka viikko on kyllä tullut juoksenneltua, mutta mukavuusalue on tullut kyllä tutuksi. Suunnistustreenejä olen tehnyt lähinnä iltarastien muodossa sekä yhden kilpailun "lisenssisuunnistajana". Menestys ei ollut kaksinen.

Kuten joka kevät, ensimmäiset iltiskerrat ovat olleet kaikkien mahdollisten mokailujen kertausta. Hyvähän ne on tehdä pois ennen Jukolaa ja muita tärkeämpiä suunnistuksia. Eilen illalla mukavuusalue jäi jo heti lähdössä kotioven sisäpuolelle, sillä vettä satoi kohtalaisesti ja Kilpijoen maasto on ollut aiemminkin työlästä kuivallakin kelillä. Löysin kuitenkin rastit, mutta kellohan ei kiitellyt. Tein ensin tätä päivitystä varten kartta/gps-käyrä -leikkeitä muutamista "rastinotoistani", mutta päätin olla julkaisematta niitä. Saisin ehkä vain moitteita tippaleivän piirrustusten plagioinnista.

Ensi viikoloppuna yritän käydä koko Grano-games -sarjan eli sprintin, pitkän ja keskarin. Sitten alkaakin olla treenit tehtynä Jukolaan. Penkan kipuaminen on jäänyt nyt aika vähille, vaikka tiedossa sitä on Harpatinvaaralla.

Tervetuloa vierailemaan pirkkalalaisen kestävyysurheiluyhdistyksen Jukola -leirissä! Telttapaikka on G-alueella ruutuvälillä 100-200, löydätte kyllä. Ei tarjoilua.

Edellisestä blogipäivityksestäni kuvitus jäi vähäiseksi. Satuin vasta nyt löytämään kameraltani kuvan jo unohtuneesta kohtaamisesta villisian kanssa:


Näin siis Jukola -rintamalla valmistaudutaan. Tiimimme valmistautuu vielä Jukola/Vätternrundan -viikonloppuun asti kauden päätavoitteeseen kovin eri tahoilla ja keinoilla. Peris valottanee osaltaan omaan välitavoitteeseensa Vättern -huipennukseen valmistautumistaan. Anna palaa Peris!

Päivitteli ja Periksen fillaritreenirapsaa odotteli Kapu