Tiistaina kävin hallilla ilman tonnisosiaalisia paineita, joten sain juosta 3*2000m. Torstaina rahjustin 10 km jonkinlaista reipasta, mutta on se vain niin raskasta yrittää heti työpäivän päätteeksi tehdä tehokkaampaa treeniä. Täytyy olla kyse jostain biorytmi- tai muusta vireysaallonpohjasta.
Parina viimeisenä lauantaina olen käynyt taas talvirasteilla, mutta nyt vain lasten matkoilla (5 ja 4 km radat). Pidemmät ovat aiemmin ottaneet sen verran voimille, että sunnuntain järviset ovat olleet nihkeitä. Vaan olipa tänäänkin. Keskari oli 5.00/km ja lopussa iski vielä väsy oikeasti.
Eilisillä rasteilla sai taas ihmetellä sitä ihme-porukkaa. Viereisen autokunnan suunnistusseura-asuinen kaveri noitui kumppanilleen kartan haettuaan, että kun ei pitänyt olla metsää näillä lyhyillä radoilla ja nyt kuitenkin joutuu vaihtamaan kengätkin ja perkele kun ne ei osaa näitä järjestää. Ihme sakkia!
Nyt olisi tarkoitus muutaman päivän keventelyn jälkeen aloittaa kolme n. 10 päivän kireämpää pätkää ja väliin palauttelut tähtäimenä huhtikuun lopun maraton. Saas nähdä, miten setä jaksaa.
Tuossa äskeisessä raportissaan Peris jo availi tasapainokisaamme. Lisään tähän vielä kuvan, joka kertoo sen, miksi olen niin katkera Pirkkalan polkujen pikkukannoille. Viime juhannusaaton Vimppojen yhteislenkillä katkesi pikkusormesta kantoon kaatuessani jänne ja tuloksena kuvan ns. vasarasormi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti