Kuntosuunnistusta ja suunnistusta

Edelleen opettelu jatkuu Jukolaa varten. Nyt kyllä täytyy jo ehdottomasti sanoutua irti siitä PJH:n suunnistuksen universaalista km-vauhtivakiosta 5min/km. Mulla ei vain taidot riitä! Lienee niin, ettei niittää voi sieltä, mihin koskaan ei kylvetty...

Maanantaina oli iltikset Mustalammin kartalla ja hyvä suoritus tuli lähes loppuun saakka eli ei tullut hyvää suoritusta. Viimeinen rasti jäi ensin leimaamatta. Useita minuutteja kortintarkistusjonossa seistyäni katsoin vielä karttaa ja huomasin, että viimeinen rasti jäi leimaamatta. Himputti! Kävin leimaamasssa ja uudelleen maaliin. Voi kehvatsu, etten sanoisi!

Keskiviikko: Seikkailua edellisen viikonlopun sm-keskimatkan kartalla Ikaalisissa. Olin täysin kuutamolla! On nämä Ranet, Timot, Mervit ja Sarit kyllä aika epeleitä menemään! Sinnepä voisi mennä itse kukin kokeilemaan esim. 5min/km -rytmiä, karttaa saa lainaan. Itse puolustaudun vähäisesti sillä, että ei saatu rastimääreitä mukaan lainkaan ja maasto oli täynnä eri reittien rasteja.

Torstai: Työpäivän päälle tirsat ja pienen mietinnän jälkeen oli pakko lähteä Kylmäkoskelle iltarasteille. Jotenkin piti itsetuntoa yrittää kasailla edellisen illan kyykyn jälkeen. Jukola on tulossa ja silloin pitää olla asenne ja itseluottamus kohdillaan. Sain radan selvitettyä, vaikka oli "vaikea 6 km". Vihreitä tuli, mutta osaan sentään edes vähän suunnistaa!

Perjantai: Vain 7 km:n kevyt hölkkä.

Sunnuntai: Puhis tuli hakemaan aamulla Rautia-Rasteille Pälkäneen Aitooseen. Seikkailin kuntosarjan vitosen läpi. Alkupuoli oli suhteellisen hankalaa pienipiirteistä "supikkoa". Ennen pitkää rastit löytyivät, koodit oli oikein ja kun olin lopussakin tarkkana, huomasin, että maali oli kartalla merkattu väärin. Hyväksytty suoritus kuitenkin.

Tämä oli siis kuntosuunnistusta kaikki edellinen. Oikeaa suunnistusta on nähtävissä kuvissa, joissa Puhis ja Raksa.

Oikeaa harjoittelua vaihteeksi

Viime viikon Intian tuliaiset tuli taputeltua ja sain mahdollisuuden kunnon harjoittamiseen - myös vapaa-ajan puitteissa. Viikon saldoksi kertyi kuusi treeniä, joista viisi oli hesseliä ja yksi puolituhma perjantain ratokkeeksi suoritettu hölkkä. Puolituhman siitä teki se, että Pirkkalan hiihtobaanalla on sähkötöitä ja sitä kautta puomein sekä kyltein kulkeminen estetty. No sehän oli kuin bensiiniä nuotioon eli siitä läpi ja siellä mitään ollut, ei edes kyrvistä tinaamassa kaapelin päitä saatika transportterilla roudaamassa sähkövehkeitä.

Jyystin tiistaina omin päin pari VK:ta Säijässä ja oli kyllä hapanta. Keskiviikkona lähdettiin Spacerin  ja Ahvenen kanssa ajelulle. Saatiin silläkin lenkillä pieni systeemi aikaiseksi ja hyvät marinaadit reisiin tai siis Spacer tuskin marinoitui saatika edes hengästyi. Torstaina Spacerin kanssa harjoitukset jatkuivat ja tällä kertaa rauhallisesti palautellen.

Lauantaina oli vuorossa perinteinen Tour de Tampere, johon otin osaa pitkässä cyclo -ryhmässä. Matkaa kertyi 118km ja meno oli varsin mukavaa. Jotenkin pidän tapahtuman luonteesta ja kun porukkakin on tuttua jo monen vuoden ajalta niin kivaahan siellä oli päivä viettää. Spacer oli tietysti matkassa mukana hengästymättä yhdessäkään mäessä. Saipa hän yhden mäen päällä oikein aploditkin koko porukalta, kun selvisi senkin mäen ilman tihentyvää hengitystä. On se kova! Ahventa siinä vähän aamusella kuikuilin, mutta konehesseli oli vissiin vienyt voiton ja tulihan aamulla kaksi millimetriä vissiin vettäkin...

Sunnuntaina eli tänään oli vuorossa ihan huolen marinointi jaloille. Pääsin ajelemaan Santun peesiin (siis kaveri vetää omaa vetoaan ja mä yritin roikkua) kolme settiä marinointia ja olihan muuten pitkästä aikaa kunnon poltetta jaloissa. Keskimmäisessä vedossa loppui vaihtajan akusta virta ja sain viimeisillä varauksilla haettua sopivan pykälän. Viimeinen setti oli aika mielenkiintoinen sinkulana. Normisti pyöritän 70-80 kadenssilla tollaiset vedot, nyt pyöri alamäet 120 kadenssilla. Hyvä treeni!

Tulevalla viikolla menee taas loppu arkiviikko työreissun merkeissä Trumpan kotimaahan, joten huominen ja tiistai täytyy yrittää hyödyntää hyville hesseliharkoilla. Maanantai palauttelevaa hölkkää ja tiistaina 2*20min hesseli VK:ta ja viikonloppuna vielä marinointi ja pitkä hesseli. Sitten on Pirkkaan tehty se, mikä tehtävissä on. Sen jälkeen alkaa polkujen tamppaaminen ja toivottavasti saisi Imaamin antennipääjuoksuiltaan houkuteltua Birgitta challengelle. Pelottaa, että onko kaveri ottanut viime viikkoina väärästä purkista magnesium -tabunsa. Kts oheinen juttu, mutta lue omalla vastuulla: pipopää pipopää.

Tähän vielä pieni takaisku rogsutiimin pääharkkojen suhteen. Hämyslavan iltis ei ole Kapulta saamani tiedon mukaan kalenterissa. Tiimin roolituksen hiominen jää nyt sitten takavuosien yhteistyön varaan ja kuluvan kauden kalibrointia emme pääse tekemään. Toisaalta, jos Kyrvis suostuisi kaahaamaan Keskisentietä eessun taas ja joku toinen pirhiläinen tulisi kartan ja kompassin kanssa meuhkaamaan reitillemme niin silläkin voisi auttavasti kalbroida noita yllättäviä tilanteita. Pitänee käynnistää yhteistyöneuvottelut.

Tällaista tällä kertaa Periksellä

Pirkkalan maastoja

Viikko on vierähtänyt sekä harjoittelematta että harjoitellen. Työreissu riisti minulta kolme omaa iltaa, joten mm. alkuviikon rasti-illat jäivät käymättä. Verkostoituminen esti muunkin alkuviikon iltaliikunnan. Kävin kuitenkin tiistaina tosi hienon 12 km:n aamulenkin Oulussa mm. Hietasaaren ympäri. Kannatti vääntäytyä Perämeren tuiverrukseen!

Torstairastit olivat Paarentien varressa. Ihan pieni osa maastosta oli juostavaakin, mutta suurin osa sitä edustavinta pirkkalalaista shittiä. Siellä on ihan kaikkea muuta paitsi mukavaa juostavaa metsäpohjaa. On se mm. huima tunne kun juoksuvahdista jalka putoaa kivien väliin ja itse siinä alkaa sitten odotella, että meneekö painopiste ihan kunnolla etupuolelle ja polvi nurin vai mitä tässä tapahtuu. Meillä päin on tyyppialustaa n. neljänneskuution kivien muodostamat laajat kivikot, jotka pehmeä vihreä sammal naamioi muka suhteellisen tasaiseksi. Yksi ihan kunnon suunnistushama tuli, kun mielestäni lähdin kompassisuunnalla päin seuraavaa rastia ja maastokin passasi. Jostain syystä suunta oli n 30 astetta väärä ja kartta/maastoyhdistelmä tarjosi samaistusvirheen. Tuli aika iso kierto. Kun vielä maalissa ihmettelin pirhiläisille toimitsijoille vahinkoa, yrittivät nämä vakavalla naamalla vedättää, että kyllä täällä on sellaisia malmialueita, että kompassi ei näytä oikein. Ei ihan mennyt läpi! Pirhiläiset siinä vain toteuttivat tätä vanhaa Vimpat-PirHi –ystävyyteen kuuluvaa perusprinsiippiä, ”V-ittuilu on välittämistä!” No, katsotaan Jukolassa...

Sunnuntaiaamuna teimme Puhiksen kanssa hyvän maastotreenin Pirkkalan metsissä. Itselleni kertyi 12 km metsäjuoksua, josta pieni osa poluillakin, kohtalainen osa taas sitä itseään. On täällä vaan niin hienot maastot! Puhis lohdutteli minua, että jos treenaa Pirkkalan maastoissa ja kartoilla, niin pärjää kyllä missä tahansa muualla. Kiva tietää. Ja hajontoja ei ollut, Peris kysyy tätä kuitenkin.

Vielä parin viikon ajan tiimin jäsenten treenispeksit eroavat kuin yö ja päivä. Allekirjoittanut verryttelee Jukolaa varten sekä metsäjuoksua että suunnistamista ja Peris rakentelee hapenottoa, yleiskestävyyttä ja reisilihasta hesselipoikana valmistautuen Pirkka-vastuisiin. Näiden väliprojektien jälkeen aletaan siirtymään lajiharjoitteluun.

Vakuutteli Kapu

Hajonnoista

Viime viikot ovat olleet vähän haipakkaa. Lounastunnin ratokkeesta sain pienen aikaslotin ja ajattelin muutaman rivin pistää viimeaikaisesta valmistautumisesta tai ehkä enemmänkin ympäristössä tekemistäni havainnoista.

Toukokuun eka ehjä viikko meni työreissulla Orlandossa. Paikka on kyllä hieno, mutta urheilullisella osastolla ei tapahtunut ko. viikolla mitään. Paitsi perjantaina, kun saavuin kokonaiseksi 29 tunniksi kotiin ennen lähtöäni kohti seuraavaa työmatkakohdetta. Kyseisenä perjantaina oli nuoremman tyttöni tanssiharjoitukset, johon sai osallistua isä, äiti, sisarus tai kaveri. Minä osallistuin ja samalla minulle vahvistui ymmärrys, miksi omat lajivalintani liittyvät kestävyysnylkkäämiseen. Ei ole koordinaatiota, ei ole notkeutta, ei ole kimmoisuutta, ei ole ei. Hienoa oli nähdä ja kokea, kuinka intensiivisiä harkkoja tytöt tekevät useasti viikossa. Rogsua ajatellen kehitin tasapainoa ja samalla tein koko vuoden 2015 venyttelyt kerralla. Lauantaina ennen lentokentälle lähtöä kävin konevoima-ajelulla ja poikkesin samalla Talkvistin sahapukkistudiolle, jossa oli vuorossa ruotsalaisen sahapukin tuijottelua. Sama rastilippu siinä liehui valkokankaalla koko sen ajan, kun siellä olin. Opin samalla jotain uutta sienestyksestä, joka ei tosin palvele rogsua. Olen luullut, että sienestyksen hajonnat tarkoittavat niitä Hämyslavan iltiksien meuhkaajia ja Transporter kaahaajia, jotka ovat hajonneet kun rasteja eli sahapukkeja ei ole kertakaikkiaan löytynyt tai rastit ovat olleet väärissä paikoissa. Siellä tiiumiilassa vai mikä ruotsalainen sienestysviesti se nyt olikaan, oli kuulemma hajontoja ja siinä valkokankaalla sahapukkia läpäyttäessä ei meuhkannut kukaan. Sienestyksessä on siis monentasoisia hajontoja ja kuulemma siksi että se olisi tasapuolista. Ihme laji, ei ymmärrä noita hienouksia.

Viime viikko meni Intiassa ja tuliaisina oli siellä alkanut viiden päivän ripuli. Se oli toisen treenaamattoman viikon lahja laihdutusprojektilleni. Sain kuitenkin viikonloppuna jo pientä liikuntoa alle ja sunnuntaina alkoi pakkikin tasaantumaan. Olo on ollut vähän hontelo, mutta onneksi alusvaatteet ovat olleet sitäkin väkevämmissä marinaadeissa.

Tämä viikko onkin ollut jo ihan kelpotreeniä. Maanantai jäi työjuttujen takia väliin, mutta tiistai ja eilinen ovat olleet kunnon hesselöintiä. Tai siis kunnollista se ei ole kuin minun nykykuntoni mielestä. Olen noin 50 wattia perässä vuoden takaista kuntoa, että hääviä ei ole kulkupuolella. Kiire tulee pitkän Pirkan vetojuhtahommiin. Välitarkastelu tapahtuu lauantain Tour de Tampere cycloilussa. Jos trabant uuvahtaa, niin jää Pirkkakin väliin. Jää nähtäväksi.

Yksi tavoite on kohta saavutettu matkalla kohti suurta; tämän aamun tilanne oli -9,9kg. Tästä jatketaan vielä hetki pudotusta ja juoksun merkeissä viimeistään heti Pirkan jälkeen poluilla!

Näin tällä kertaa raportoi pikaisesti Peris ilman hajontoja

Aina mun pitää etsiä punkkia!

Kapun viikko on kulunut suunnistusta opetellen:

Keskiviikko: Nokirastit Koukkujärven maastoissa. Koukkuakin tuli, mutta suht pienessä porukassa vitosella kakkonen.

Torstai: Torstairastit Vesilahdella ja tuloksena oli suhteellisen harvinainen hylsy tai sikäläisittäin ”oma rata”. Liian hyvin se juoksu menikin enkä tullut toka vikalla katsoneeksi koodia. Ratamestarille pisteet, oli kaksi vierekkäistä notkoa ja minä otin sen väärän. Aikaa kului n 54 min 6,2 km:n radalla ja olisi ollut ykköstila kolmella minuutilla. Mutta kun ei malta…

Perjantai: Vimppojen Jukola-leiri Sastamalan suunnalla. Todella hyvää maasto ja rata, mutta tuli häröiltyä useammalla rastilla ihan rastiympyrässä. Lisäksi tuli yksi täysi musta hetki kun lähdin laavun lähellä olleelta rastilta väärään suuntaan ja koira perässä.

Lauantai: Metsäjuoksua kotinurkilla ja taas punkki! Sanotaan, että näiden vuoksi pitäisi pukeutua suojaavasti, mutta tämä käveli vatsanahkaa pitkin suunnistuspaidan alla olleen t-paidan alla, vaikka paidan helma oli trikoiden kauluksen sisällä. Miten ihmeessä se sinne pääsi! Kai se tarttui samoilta paikoilta kuin viikontakainenkin eli suositulta kotieläinten ulkoilutuspolulta. Se olisi aika loogista. Parempi siirtyä umpimetsiin asutuksen läheltä.

Sunnuntai: Kävimme Talkkarin kanssa juoksemassa Pulesjärven hienoissa maastoissa (eli umpimetsissä) merkattua harjoittelurataa (mulla 26 rastia). Taas oli rastiympyrässä surraamista, mutta osaksi laitan syyn hailakoille merkkikrepeille, joilla rastipisteet on merkittynä maastossa. En meinaa erottaa niitä auringonvalon kirjomassa maastossa. Oli seassa ihan kunnon pummaamistakin.

Ja siten julkiset pahoittelut. Roksutiimi ei ole pystynyt osallistumaan Tampereen Polkujuoksu –Cuppiin, vaikka se taannoin julistettiin meidän viralliseksi harjoitukseksi. Meillä on ollut kipeitä jalkoja, matkoja, taloyhtiön kokouksia, pakki sekaisin jne. Saas nähdä, päästäänkö yhteenkään. Itselläni on ensi tiistainakin työreissu.

Someron 8h yö-rogaining 7.8. on nyt piirretty kalenteriin yhdeksi pääharkaksi. Grano-Gamesien 2h rogaining 7.6. on vielä harkinnassa.

Punkkietsivä Kapu

Kevytliikuntaa ja punkkia

Meikäläisen liikunta on ollut edelleen kevyttä. Torstaina oli iltarastit lähimaastoissa ja maastossa juokseminen tuntui vielä hieman kankealta. Pirkkalan maastotkaan eivät ole sopivimpia metsäjuoksun aloitteluun. Siitä huolimatta juoksentelin samoilla reiteillä myös lauantaina.

Lauantaina mukaan tarttui myös uusi tuttavuus punkki eli puutiainen. On tullut liikuttua kohtalaisesti metsissä, mutta nyt näin tämän otuksen ensimmäisen kerran. Niitä on siis sittenkin olemassa! Tuo veijari, joka löytyi vasta suihkussa juuri ennen kun se oli jo tarraamassa kiinni "varjoisaan" paikkaan, on nyt palvelemassa tiedettä Turussa. Siellä yliopisto tekee puutiaiskartoitusta ja on pyytänyt yleisöä lähettämään näytteitä. Lähetin menemään. Jos kyse oli idästä leviävästä ärhäkämmästä taigapunkista, niin ilmoittavat erikseen.

Otus ei vaikuta olevan tuttu aivan kaikille esimerkiksi Birgitan polun kulkijoille. Kannattaa tutustua! Joskus nuo kantavat todella viheliäisiä tauteja ja ne kannattaa löytää itsestään mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Tänään kävin Kaupin iltarastit. Melkoista hätäilyä oli edelleen syheröisessä maastossa. Aikaa kului 7,0 km radalla n. 1:02, sijoitus 37./137.

Tämän päivän uutisvirrasta löytyy selitys Periksen olemuksen muutokselle.

Havaitsi Kapu

Hulttioviikko vietetty

Vanha perinteeni on ollut pitää ns. Hulttioviikkoa maratonin jälkeen. Mitään erityisen tarkkaa speksiä tuohon viikkoon ei ole ollut, mutta yksi teema on ollut ravintopuolen epäterveellisyys. Tällä kerralla viikkoon on sisältynyt mm. pizzaa, rasvaisia ja suolaisia puolalaisherkkuja, esim. makkaroita ja pitkään haudutettua suussa sulavaa porsaan potkaa haudutetulla hapankaalipedillä (nam) ja hieman oluttakin. Tänään vedin vielä kebabit työreissun tiimellyksessä.

Kebabin päälle päätin päättää jo hieman venähtäneen hulttioviikon. Nyt olen taas hyvin motivoitunut syömään terveellisesti!

Liikuntaakin on tullut jo hieman harrastettua maratonin jälkeen. Lauantaina tunnin metsälenkki, sunnuntaina 40 min kevyt lenkki rouvan ulkoilutusta ja maanantaina Hervannan iltarastit. Tuo maanantain rastireissu 7km radalla olikin yllättävän raskas reissu ja aikaakin kului. Rastit eivät olleet niinkään hukassa, mutta metsäjuoksu vieläkin hieman kankeilla jaloilla oli työlästä. Joitakin aivan hölmöjä reitinvalintoja tein myös ja niissä tuhraantui aikaa. Eikä ole koskaan ollut niin paljon kaatunutta kuusen runkoa poikittain kuin eräillä väleillä! Reissun jälkeen reidet olivat yllättäen niin kipeinä, että olen jättänyt parin päivän urheilut väliin. Tänään tein vain työkävelyä maastossa.

Tästä eteenpäin on opeteltava taas suunnistamista, sillä Jukola häämöttää jo. Teemoina voisivat olla reitinsuunnittelun parantaminen, kartan ja maaston lukemisessa oleellisen hoksaaminen ja metsäjuoksun sujuvoittaminen. Ja koheltamista voisi vähentää.

Tiimi alkaa myös kiertelemään metsäpolkuja, eli lajiharjoittelemaan, kunhan Peris palailee maailmalta.

Kohelteli Kapu

Hesselöintiä

Pääharkkarapskojen ohelle pieni päivitys valmistautumisesta välitavoitteeseen matkalla kohti suurta päämäärää. Seuraava välitavoite on Pirkan +36 vauhtiryhmän vetohommat kesäkuun alussa. VäliTeen takia ajelin pari rapsakkaa pyörälenkkiä viikonloppuna ja skippasin nylkkäämiset.
Pääharkkapäivänä en ehtinyt varsinaista fyysistä suoritetta tekemään, vaikka fixillä ajelu harkassa ihan hyvää tekikin.

Lauantaina oli melkoisen tummaa taivasta tarjolla ja päätin suunnata cyclolla Pirkkala-Lempäälä reiteille. Siinä kun ei pienet sateet jäädytä tahi hyydytä ihan niin pahasti kuin maantiellä. Ajelin Kalliojärven nousupätkän lärvä irvessä ja Hakkari-Pla latupohjat varsin tiukalla intensiteetillä. Ja taas kerran tuntemukset yllättivät positiivisesti. Tiukasta niukistelusta aiemmilla viikoilla huolimatta kulkupolitiikka oli yllättävän hyvää. Sunnuntaina lähdimme Paten kanssa roikkumaan Santun väkevään tempopeesiin Tottiksen lenkille. Olihan muuten rapsakkaa menoa. Kirjoittelen tätä Tukholman lentokentällä matkalla Orlandoon ja jalat ovat kohtuullisen pakahtuneet eilisen marinoinnin jäljiltä. Ei jäänyt Tottarin vastatuuleen puskussa epäselväksi, että Santtu voisi tarvittaessa vetää yksin Pirkan +36 keskariryhmän. Kaveri on kunnossa! Itselle tuo treeni oli tosi tärkeä testi, missä mennään hesselikunnon kanssa. Kovat treenit ovat jääneet ajamatta ja pikkaisen on alkanut kylmäämään lähestyvä Pirkka. Se ei kuitenkaan ole itselle ollut parina edellisenä vuotena vetohommissa mikään läpihuutojuttu, vaikka hesselikisakunnossa olen ko aikaan ollutkin.

Nyt on edessä parin viikon reissuputki ensin Orlandossa tämä viikko ja perään perinteinen Intian viikko, joka tuskin tälläkään kertaa jättää vatsaa ummelle. Molemmat ovat työreissuja eli treenislotit ovat nyt tiukassa ja ne pitää hyödyntää maksimaalisesti. Lenkkarit on mukana!

Tulevana perjantaina käyn kääntymässä kotosalla ja tarkoituksena on tehä yksi henkilökohtainen pääharkka. Osallistun nimittäin nuoremman tyttäreni show -tanssitreeneihin ja se tulee olemaan kaikkea muuta kuin mukavaa. Miksi olen aikanaan ajautunut kestävyysurheilun pariin:
1. olen diesel
2. olen kankea ehkä kankein
3. en omaa minkäänlaista koordinaatio tai rytmitaitoa

Kohdan 1-3 ominaisuuksilla treeni sujuu kuin tanssi! Voihan olla, että minua käytetään nostoihin :-). Miksi tämä on henkilökohtainen pääharkka. No kun uskoisin että siellä venytellään. Se tulee olemaan ainoa kerta, kun venyttelen ennen Saariselän starttia.

Niin ja tuli mulle pari konehesseliäkin viikonloppuna. Hienoa on jytkyttää.

Tällaisia treeniajatuksia kirjaili Peris

Pääharkka IV ja synninpäästö pulkassa

Käsillä oli juhlan tuntua ja rakkauden teemaa, kun rogsutiimi kokoontui suorittamaan Wapun päivälle ajoittuvaa ja nyt jo perinteistä yhteisharjoitusta. Tämä oli IV pääharkka ja sujui ennakkosuunnitelman ja sapluunan mukaan. Ainoastaan jäimme kaipaamaan runsaslukuista fanijoukkoa, joka olisi lähtenyt todistamaan harjoitustamme - ei näkynyt!

Harjoitus lähti perinteisellä kaavalla ja Cavalla liikkeelle Veteranolan terassilta vaimojen kanssa. He eivät kuitenkaan lähteneet tälläkään kertaa Marttia kuuntelemaan ja siitä ponnistimme sitten Kapun kanssa hesselöiden kohti YO -taloa. Ajoitus oli täydellisen nappi. Aivan kuin tiimin maaliintulo. Ei sekuntiakaan ylimäräistä aikaa, mutta ei myöskään myöhässä.

Martti heitti hienon setin ja tunnelma oli odotetun leppoisa. Mauno oli kovassa vedossa myöskin. Harjoituksellisesti tuota tunnelmaa ja ennen kaikkea Martin tinkimätöntä tyyliä mukailemme klo 6 eteenpäin, kun väsy ja univelka painaa elokuussa Saariselän maastoissa. Nyt on harjoiteltu! Konsertin teema tuli selväksi, kun Martti totesi: "S -bonus ei riitä mittaamaan sitä asiakasomistajuutta mitä rakkauden bonuksella saa!"

Keikan jälkeen lähdimme jatkamaan harjoitustamme hyvällä ja leppoisalla fiiliksellä. Koko kevään olemme olleet huolissamme vanhasta juoksukaveristamme IsoHoosta. Hän kiersi kanssamme aikanaan aina järvisen, tänä talvena vain kerran ja sen jälkeen ei ole pahemmin kanssamme ulkoillut. Pelästyimme, että lenkillä tuli trumpetista vaimoineen väänettyä liikaa parodiaa. Otimme härkää sarvista tai paremminkin Marttia tupeesta sekä Maukkaa vesipullosta ja poikkesimme sopivasti IsoHoon pihaan, kun osui vielä matkareitillemme. Päiväunet jäivät kesken, kun houkuttelimme hänet Härmälän soittoruokala Vieteriin jatkamaan harkkaamme. Menimme edeltä I-H:n jäädessä sukimaan tukkaa ja vieraita. Lupasi tulla perästä.

Vieteriosuuden alkuun latasin jukeboxiin musaa ja luonnollisesti tiimin olessa koolla ladataan aina JJS:ltä biisi. Alkuun tuli vähän verryttelyksi Tykopaattia jne. Surina oli kohdillaan ja aika pian tiimin vasemman laidan hyökkääjä saapui paikalle. Istutimme Iso-Hoon pöytään ja vaihdoimme kuulumiset. Harjoitus jatkui ja JJS:n raikuessa jukeboxista saimme kokea, mitä pirkkalaisille tarkoittaa paikallistuntemus. Me emme saaneet tällä kertaa kesätyötarjouksia viime kerran tapaan, mutta IsoHoo "Härmälän charmantisti harmaantunut Richard Gere" veti puoleensa kaikki tarjoukset kuin magneetti. Saimme siinä tohinan lomassa kysyttyä, että mikä meni pieleen viimeisellä yhteisellä lenkillä. Tarinoiden taso järvisellä ei ollut yllättänyt silläkään kertaa ja hiljaiselo yhteislenkeillä ei johtunut niistä vaan krempasta jalassa. Saimme esittelyn lääkkeeseen, jolla tullaan entistä väkevämpänä takaisin.

Edes mehukas pohjallinen (lääke em.vaivaan) ei paikallistähden suosiota himmentänyt! Joka tapauksessa oli mukavaa turista vanhan kaverin kanssa pitkästä aikaa. Tiimi sai hyvää oppia siitä, mitä tinkimättömyys tarkoittaa vaivoista välittämättä ja ennen kaikkea mahdollisen menestyksen myötä tyyneydestä, millä paikallinen fanilauma elegantisti huomioidaan lähtemättä liiaksi villitsemään lisää. IsoHoo on IsoHoo!

Vieteristä suuntasimme tahoillemme ruuan laittoon ja taas kerran (niin kuin pääharkoissa aina pitää) valmennuspäällikkö pisti hienon ja kauniin sinetin päälle. Saimme häneltä ehtoolla musiikkitervehdyksen, jossa yhdistetty vimppain talonmies, autonkuljetta ja valmennuspäällikkö säesteli skittalla tyttärensä aivan mielettömän kaunista sovitusta biisistä "Mikä on kun ei taidot riitä". Kyynel vierähti poskipäille. Toivottavasti saadaan joskus lupa julkaista noita sovituksia tällä kanavalla. Muuten asia ei aukene. On nimittäin herkkää ja kaunista kuunneltavaa.

Hieno iltapäivä ja huippu harjoitus!

Tässä listaus suoritetuista pääharkoista:

I Poron kohtaaminen, Pirkkalan Haikassa (Lyyli imitoi poroa)
II Rastin vinkkaaminen karvalakille, Pirkkahalli
III Tiimispirttiä ilman spriitä JJS:n tahdissa, Helsingin Tavastialla
IV Martin Wappumatinea ja Vieteri, Tampere YO -talo ja Härmälä

Löimme myös suunnitelmaa VIII harkan osalle. Paikka Puntala, Lempäälä. Siellä lienee myös Ituhippi paikalla?

Tällaisia rekisteröi Peris tästä harkasta.