Viime viikot ovat olleet vähän haipakkaa. Lounastunnin ratokkeesta sain pienen aikaslotin ja ajattelin muutaman rivin pistää viimeaikaisesta valmistautumisesta tai ehkä enemmänkin ympäristössä tekemistäni havainnoista.
Toukokuun eka ehjä viikko meni työreissulla Orlandossa. Paikka on kyllä hieno, mutta urheilullisella osastolla ei tapahtunut ko. viikolla mitään. Paitsi perjantaina, kun saavuin kokonaiseksi 29 tunniksi kotiin ennen lähtöäni kohti seuraavaa työmatkakohdetta. Kyseisenä perjantaina oli nuoremman tyttöni tanssiharjoitukset, johon sai osallistua isä, äiti, sisarus tai kaveri. Minä osallistuin ja samalla minulle vahvistui ymmärrys, miksi omat lajivalintani liittyvät kestävyysnylkkäämiseen. Ei ole koordinaatiota, ei ole notkeutta, ei ole kimmoisuutta, ei ole ei. Hienoa oli nähdä ja kokea, kuinka intensiivisiä harkkoja tytöt tekevät useasti viikossa. Rogsua ajatellen kehitin tasapainoa ja samalla tein koko vuoden 2015 venyttelyt kerralla. Lauantaina ennen lentokentälle lähtöä kävin konevoima-ajelulla ja poikkesin samalla Talkvistin sahapukkistudiolle, jossa oli vuorossa ruotsalaisen sahapukin tuijottelua. Sama rastilippu siinä liehui valkokankaalla koko sen ajan, kun siellä olin. Opin samalla jotain uutta sienestyksestä, joka ei tosin palvele rogsua. Olen luullut, että sienestyksen hajonnat tarkoittavat niitä Hämyslavan iltiksien meuhkaajia ja Transporter kaahaajia, jotka ovat hajonneet kun rasteja eli sahapukkeja ei ole kertakaikkiaan löytynyt tai rastit ovat olleet väärissä paikoissa. Siellä tiiumiilassa vai mikä ruotsalainen sienestysviesti se nyt olikaan, oli kuulemma hajontoja ja siinä valkokankaalla sahapukkia läpäyttäessä ei meuhkannut kukaan. Sienestyksessä on siis monentasoisia hajontoja ja kuulemma siksi että se olisi tasapuolista. Ihme laji, ei ymmärrä noita hienouksia.
Viime viikko meni Intiassa ja tuliaisina oli siellä alkanut viiden päivän ripuli. Se oli toisen treenaamattoman viikon lahja laihdutusprojektilleni. Sain kuitenkin viikonloppuna jo pientä liikuntoa alle ja sunnuntaina alkoi pakkikin tasaantumaan. Olo on ollut vähän hontelo, mutta onneksi alusvaatteet ovat olleet sitäkin väkevämmissä marinaadeissa.
Tämä viikko onkin ollut jo ihan kelpotreeniä. Maanantai jäi työjuttujen takia väliin, mutta tiistai ja eilinen ovat olleet kunnon hesselöintiä. Tai siis kunnollista se ei ole kuin minun nykykuntoni mielestä. Olen noin 50 wattia perässä vuoden takaista kuntoa, että hääviä ei ole kulkupuolella. Kiire tulee pitkän Pirkan vetojuhtahommiin. Välitarkastelu tapahtuu lauantain Tour de Tampere cycloilussa. Jos trabant uuvahtaa, niin jää Pirkkakin väliin. Jää nähtäväksi.
Yksi tavoite on kohta saavutettu matkalla kohti suurta; tämän aamun tilanne oli -9,9kg. Tästä jatketaan vielä hetki pudotusta ja juoksun merkeissä viimeistään heti Pirkan jälkeen poluilla!
Näin tällä kertaa raportoi pikaisesti Peris ilman hajontoja
Toukokuun eka ehjä viikko meni työreissulla Orlandossa. Paikka on kyllä hieno, mutta urheilullisella osastolla ei tapahtunut ko. viikolla mitään. Paitsi perjantaina, kun saavuin kokonaiseksi 29 tunniksi kotiin ennen lähtöäni kohti seuraavaa työmatkakohdetta. Kyseisenä perjantaina oli nuoremman tyttöni tanssiharjoitukset, johon sai osallistua isä, äiti, sisarus tai kaveri. Minä osallistuin ja samalla minulle vahvistui ymmärrys, miksi omat lajivalintani liittyvät kestävyysnylkkäämiseen. Ei ole koordinaatiota, ei ole notkeutta, ei ole kimmoisuutta, ei ole ei. Hienoa oli nähdä ja kokea, kuinka intensiivisiä harkkoja tytöt tekevät useasti viikossa. Rogsua ajatellen kehitin tasapainoa ja samalla tein koko vuoden 2015 venyttelyt kerralla. Lauantaina ennen lentokentälle lähtöä kävin konevoima-ajelulla ja poikkesin samalla Talkvistin sahapukkistudiolle, jossa oli vuorossa ruotsalaisen sahapukin tuijottelua. Sama rastilippu siinä liehui valkokankaalla koko sen ajan, kun siellä olin. Opin samalla jotain uutta sienestyksestä, joka ei tosin palvele rogsua. Olen luullut, että sienestyksen hajonnat tarkoittavat niitä Hämyslavan iltiksien meuhkaajia ja Transporter kaahaajia, jotka ovat hajonneet kun rasteja eli sahapukkeja ei ole kertakaikkiaan löytynyt tai rastit ovat olleet väärissä paikoissa. Siellä tiiumiilassa vai mikä ruotsalainen sienestysviesti se nyt olikaan, oli kuulemma hajontoja ja siinä valkokankaalla sahapukkia läpäyttäessä ei meuhkannut kukaan. Sienestyksessä on siis monentasoisia hajontoja ja kuulemma siksi että se olisi tasapuolista. Ihme laji, ei ymmärrä noita hienouksia.
Viime viikko meni Intiassa ja tuliaisina oli siellä alkanut viiden päivän ripuli. Se oli toisen treenaamattoman viikon lahja laihdutusprojektilleni. Sain kuitenkin viikonloppuna jo pientä liikuntoa alle ja sunnuntaina alkoi pakkikin tasaantumaan. Olo on ollut vähän hontelo, mutta onneksi alusvaatteet ovat olleet sitäkin väkevämmissä marinaadeissa.
Tämä viikko onkin ollut jo ihan kelpotreeniä. Maanantai jäi työjuttujen takia väliin, mutta tiistai ja eilinen ovat olleet kunnon hesselöintiä. Tai siis kunnollista se ei ole kuin minun nykykuntoni mielestä. Olen noin 50 wattia perässä vuoden takaista kuntoa, että hääviä ei ole kulkupuolella. Kiire tulee pitkän Pirkan vetojuhtahommiin. Välitarkastelu tapahtuu lauantain Tour de Tampere cycloilussa. Jos trabant uuvahtaa, niin jää Pirkkakin väliin. Jää nähtäväksi.
Yksi tavoite on kohta saavutettu matkalla kohti suurta; tämän aamun tilanne oli -9,9kg. Tästä jatketaan vielä hetki pudotusta ja juoksun merkeissä viimeistään heti Pirkan jälkeen poluilla!
Näin tällä kertaa raportoi pikaisesti Peris ilman hajontoja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti