perjantai 29. heinäkuuta 2016

Etelän leiriltä olosuhdekestävyyttä ilman kuulovauriota

Runsaan parin viikon etelän leiri on nyt takana. Kapun lämmönkestävyys on nyt varmasti kohtalainen, sillä Välimeren rannoilla kävi kesäisen lämmin henkäys. Nyt ei ainakaan minua haittaa, vaikka Somerolla olisi hellekelit. Ihan varsinaisesti ei kuitenkaan tullut hankkiuduttua lämpimään treenaamisen vuoksi, vaan siksi, että tulisi välillä tehtyä sellainen lomareissu, jolla kapteenska ei palalelisi. Tämä tavoite täyttyi. Jopa Kuubassa tämä on aiemmin epäonnistunut!

Urheilua

Pääsääntöisesti tuli juostua yksi lenkki pävässä, koska iltapäivällä ja illalla oli aivan liian lämmintä. Varjossa n. 30 astetta ja siihen terävä auringon paiste päälle UV-indeksillä n. 10-11. Toki sitäkin tuli kokeiltua, mutta ei siinä mitään järkeä ollut. Aamuisinkin lämpö nousi auringon nousun myötä nopeasti, joten aikaisin piti olla liikkeellä. Jos iltapäiviä olisi pystynyt käyttämään, olisi kilsojakin kertynyt upeasti. Nyt niitä tuli vain 186 km 15 päivälle. Viimeisellä parin kympin asfalttilenkillä ja sen jälkeen tuntui kuitenkin, että kyllä juoksukunto on hiukan kohentunut. Niinhän sen pitäisi mennäkin.

Suunnistustreenit jäivät tältä periodilta kokonaan pois, vaikka karttoja olisi tuolle seudulle useampiakin ja jopa kompassi tuli otettua mukaan.
En vain saanut aikaiseksi kun piti olla jo pelkkien juoksutreenien ajoittamisessa tarkkana.

Kulttuuria


Tämä roksutiimi ihmettelee ajoittain ajan ja iäisyyden asioita sekä ilmiöitä muutenkin kuin vain oman kuntonsa ja olotilansa kautta. Näinhän oikeilla hyvillä kestävyysurheilublogeilla tehdään. Nyt tuli liikuntakulttuurin lisäksi nautittua juhlakulttuurista oikein roppakaupalla, sillä leirikeskuksen sijaintikaupungissa juhlittiin 10 päivän ajan sikäläisittäin erittäin tärkeää Moros y Cristianos -Fiestaa. Tässä juhlassa kertaillaan maan historian niitä vaiheita jolloin kristitty kuningas joutui hoveineen vetäytymään maan pohjoiskolkkaan maurien (eli Morojen) tieltä. Sen ainoan valloittamattoman kolkan eli Asturiasin mainetta muuten puolustaa nykyisin F1 -kuski Fernando A., Oviedon oma poika, mutta hänen touhuillaan ei tietenkään ole mitään tekemistä urheilun kanssa. Eikä häntä tässä enempiä ihmetellä.

Tuo juhla on äärimmäisen meluisa ja useana päivänä kaupungilla marssivat maureja ja kristittyjä esittävät marssirivistöt. Niiden asustus ja varustus on värikästä, mielikuvituksellista ja näyttävää. Kunnon juhlimiseen tarvitaan ääntä, joten ruutia palaa.


Nuo kuvassa olevat tussarit ladataan pienen snapsilasin kokoisella mitallisella ruutia ja kun noilla jysäytellään kaduilla, paineaallotkin ovat sellaisia, että turistin shortsinlahkeet lepattaa ja silmämunat painuvat kalloon. Pysyvät kuulovauriot lienevät väistämättömiä ja kuulokojeet ovat varmaankin menestysartikkeli näiden bileiden jälkeen. Mutta tussarin haltijat vaikuttivat nauttivan jysäyttelystä. Minä myös, kun korvat olivat suojattuna.

Alla olevan herran kuva kuuluu tähän juttuun siksikin, että hän on tuon kaupungin juoksuseuran puheenjohtaja. Kuntoa tuohon tarvitaankin, sillä nuo asusteet ovat painavia ja lämpimiä ja juuri nuo rivistöjen kapteenit vetävät pitkin katuja kovan puolentoistatunnin koreografian +30 lämmössä.


Asut ovat monenkirjavia ja mielikuvituksellisia ja marssirivejä on aivan valtavasti.





Espanjalaiset todella osaavat juhlimisen!


Ja taas urheilua


Mutta takaisin roksu-ukkojen arkeen. Määräpuolta ei nyt voi enää tehdä, joten näillä mennään nyt Somerolle. Viimeistelyharjoituksiin tulee kuulumaan hieman suunnistusta sekä aina elokuun ensimmäisen keskiviikkona juostavan Pirkkalan hölkän järjestelyhommia. Me järjestäjät odotamme innolla sitä, että tämän blogin runsaslukuinen seuraajajoukkokin ryntää Pirkkalan lenkkibaanoille keskenään, muiden tahi vain itsensä kanssa kilvoittelemaan. Tervetuloa!


Leirilämmöstä ja juhlista nautiskeli sekä arkeen palasi Kapu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti