Tänään kävimme tiiminä hiomassa viimeisen varsinaisen yhteisharkan. Lähtö sovittiin aikaiseen aamuun ja tossuiksi sovimme tasapohjaiset eli ei poluille. Ajatuksena oli viimeinen puolipitkä ja toisaalta tiimidynamiikan viimeiset tsekkaukset. Jälkempään osaan päätimme mukailla isojen joukkuestarojen menelmiä ja siihen osui sopivimmaksi mikäs muu kuin golf. Kesken lenkin reivasimme kurssia kohti Pirkkalan golfkenttää ja päätimme hakea sieltä viimeiset henkiset keskittymiskonstit. Spiritit! Pirkkalan kenttä on tehty vanhan kunnon veksitien molemmin puolin, joten meillä oli oiva tilaisuus ikään kuin mennä kentälle. Siinä sitten keskellä kenttää, mutta toki luvallisesti tiellä juosten, Kapu bongasi pientareelta golfpallon. Olimme siis kentän läpäisyn lisäksi kosketuksissa pelivälineeseen. Näin saimme suositun golfpelin kautta tiimidynamiikkaan uutta kulmaa, mutta emme kuitenkaan tiettävästi tasoitusta.
Menneellä viikolla minulta (Peris) on muutamaankin otteeseen kyselty tulevan 24h suorituksen vaiheista ja mikä vuorokauden aika tuntuu pahimmalta ja miltä se tuntuu jne. Noita vaiheita on aika vaikeaa sanoin kuvailla. Minulle ehdottomasti vaikeimmat ja toisaalta aivan parhaat suorastaan unohtumattomat hetket roksuissa ovat aamut. Ensin tulee aivan hirveä univelan tuottama väsymys kropan fyysisen väsymyksen päälle. Parhaimmillaan olemme Kapun kanssa nähneet näkyjä tai paremminkin harhoja. Sitten, kun normaalisti syvimmän aamuyön unien aika väistyy ja aamu alkaa sarastaa, ovat nuo hetket olleet kaikissa 24h ja 8h yöroksuissa mitä parhaimpia ja ikimuistoisen kauniita hetkiä. Noissa hetkissä matkan tuottama väsymys väistyy univäsyn poistumisen kanssa käsikädessä. 24h tapahtumissahan maastoon startataan päivällä klo 12 eli aamulla on jo matkaa ja aikaa aika tovi takanapäin. Tuskin koskaan unohdan sitä kauneutta ja suorastaan liikutusta, kun Saariselällä aikaisin aamulla ihailin luonnossa vapaana käyskenteleviä poroja. Se oli suorastaan satumaista. Tuo aamun jakso on pimeässä yössä tyhjentyneen mielenryijyn täyttöaikaa, eikä ollenkaan pelkkää meneillään olevaa kisaa tai muita kisoja varten. Olin tänään Kimmo Kaivannon näyttelyssä, jonka teoksia olen ihaillut jo pienestä lapsesta asti. Sain tunteen roksuaamuista kiinni seisoessani Aamu nimisen teoksen edessä. Siinä se oli edessäni kuvattuna aivan täydellisenä. En edes katsonut ensin sen nimeä vaan sain omasta ajatuksestani kiinni. Oli kuin tuhannen voltin salama olisi iskenyt lävitseni. Pitkä tavara, rohkein mielin kumpareita kohden (Kiilopään huiputus), mielenryijy, nouseva aurinko ja väistynyt pimeys sekä hälvennyt unen tarve. Nuo kävin mielessäni yksitellen lävitse. Oli huikeaa, että teoksen nimi oli vielä kaiken lisäksi Aamu. Tämän alla olevan kuvan lataan mielenryijyyni aamu -välilehdelle tulevaa kisaa varten!
Projektin huipennus ja huipennuksen sekä huipennuksessa oleva aamu lähenevät. Kaikki se on tehty, mitä fysiikan suhteen on tehtävissä. Viimeisen varsinaisen treeniviikon tekemiset ovat olleet:
Periksen viikko:
Ma: Lepo
Ti: Lepo - edellinen viikko painoi vielä ja jiirattiin seuraavalle päivälle iltis eli säästelin
Ke: Iltikset gurun kanssa - veksiä 41min - viimeinen voitelu maastoaskeleisiin
To: Kapun kanssa 15km - olihan raskasta
Pe: Timba I:stä *) 5km - otin I:stä, koska Pirkkalassa oli ollut aiemmin iltapäivästä tilannetta ohitustiellä
La: Kapun kanssa kevyttä tiimilenkkiä 15km - kulki kevyesti
Su: Koko päivä Vaasassa - otan lenkkarit mukaan ja ehkä 7km veksi ehkä PK ehkä Aamu -meditaatio
*) Timba on treenimuoto, jota teen koiran kanssa yhdessä juosten ja tarvittaessa koiran ehdoilla myös välillä ylämäkiä kävellen. Tervehdin erityisen iloisesti vastaan juoksevia ei koiran kanssa liikkeellä olevia kanssa lenkkeilijöitä, vaikka en saisikaan katsekontaktia. Tapahtuu muuten aika usein! Treenissä on kolme eri kategoriaa:
- Timba I - koira on koko ajan kytkettynä
- Timba II - koira on satunnaisesti irti ja juoksee kanssani. Saattaa aiheuttaa kanssa lenkkeilijöissä pahennusta, joten harvemmin ohjelmassa
- Timba III - koira on ollut irti ja karannut. Juoksen ja huhuilen epätoivoisena sen perään. Pyrin välttämään tätä treeniä ja tämä ei ole missään tapauksessa suunniteltu
Kapun viikko:
Viimeinen ns. treeniviikko on takana sunnuntaita lukuun ottamatta. Taivallettua matkaa on kertynyt 93 km ja treenikertoja 9, parhaimmillaan 3/päivä!
Ma: Lepo
Ti: Työmatkajuoksut yht 18 km
Ke: Työmatkajuoksut yht 16 km, kuvaussessio Nokirasteilla ja yritys juosta vielä 5H –rata, toteutunut 4 km seikkailua metsässä. Se jäi yritykseksi Periksen iltis-postauksen kommentistani ilmenevällä tavalla.
To: Illalla Periksen kanssa 14 km.
Pe: Työmatkajuoksut yht 16 km.
La: 25 km kevyt.
Tässä vaiheessa koko vuodelle on kertynyt n. 2000 km juoksua, joka on etenkin kesän aikana ollut pääasiassa kevyttä. Oikeastaan happea on joutunut vetämään enemmän vain suunnistaessa. Tältä pohjalta siis Latvian MM-kisaan.
Tänään tuli jo lentoyhtiöltä pyyntö tehdä Check In netissä. Kisareissu taitaa olla lähellä. Koska kisa on jo niin lähellä, piti vilkaista sääennustetta. Näyttäisi, että pääsemme nauttimaan kesäisestä lämmöstä! Luvassa siis aurinkoa, lämpöä, hikeä, paarmoja… ja lempeän aamun näkyjä!
Menneellä viikolla minulta (Peris) on muutamaankin otteeseen kyselty tulevan 24h suorituksen vaiheista ja mikä vuorokauden aika tuntuu pahimmalta ja miltä se tuntuu jne. Noita vaiheita on aika vaikeaa sanoin kuvailla. Minulle ehdottomasti vaikeimmat ja toisaalta aivan parhaat suorastaan unohtumattomat hetket roksuissa ovat aamut. Ensin tulee aivan hirveä univelan tuottama väsymys kropan fyysisen väsymyksen päälle. Parhaimmillaan olemme Kapun kanssa nähneet näkyjä tai paremminkin harhoja. Sitten, kun normaalisti syvimmän aamuyön unien aika väistyy ja aamu alkaa sarastaa, ovat nuo hetket olleet kaikissa 24h ja 8h yöroksuissa mitä parhaimpia ja ikimuistoisen kauniita hetkiä. Noissa hetkissä matkan tuottama väsymys väistyy univäsyn poistumisen kanssa käsikädessä. 24h tapahtumissahan maastoon startataan päivällä klo 12 eli aamulla on jo matkaa ja aikaa aika tovi takanapäin. Tuskin koskaan unohdan sitä kauneutta ja suorastaan liikutusta, kun Saariselällä aikaisin aamulla ihailin luonnossa vapaana käyskenteleviä poroja. Se oli suorastaan satumaista. Tuo aamun jakso on pimeässä yössä tyhjentyneen mielenryijyn täyttöaikaa, eikä ollenkaan pelkkää meneillään olevaa kisaa tai muita kisoja varten. Olin tänään Kimmo Kaivannon näyttelyssä, jonka teoksia olen ihaillut jo pienestä lapsesta asti. Sain tunteen roksuaamuista kiinni seisoessani Aamu nimisen teoksen edessä. Siinä se oli edessäni kuvattuna aivan täydellisenä. En edes katsonut ensin sen nimeä vaan sain omasta ajatuksestani kiinni. Oli kuin tuhannen voltin salama olisi iskenyt lävitseni. Pitkä tavara, rohkein mielin kumpareita kohden (Kiilopään huiputus), mielenryijy, nouseva aurinko ja väistynyt pimeys sekä hälvennyt unen tarve. Nuo kävin mielessäni yksitellen lävitse. Oli huikeaa, että teoksen nimi oli vielä kaiken lisäksi Aamu. Tämän alla olevan kuvan lataan mielenryijyyni aamu -välilehdelle tulevaa kisaa varten!
 |
| Aamu, Kimmo Kaivanto |
Projektin huipennus ja huipennuksen sekä huipennuksessa oleva aamu lähenevät. Kaikki se on tehty, mitä fysiikan suhteen on tehtävissä. Viimeisen varsinaisen treeniviikon tekemiset ovat olleet:
Periksen viikko:
Ma: Lepo
Ti: Lepo - edellinen viikko painoi vielä ja jiirattiin seuraavalle päivälle iltis eli säästelin
Ke: Iltikset gurun kanssa - veksiä 41min - viimeinen voitelu maastoaskeleisiin
To: Kapun kanssa 15km - olihan raskasta
Pe: Timba I:stä *) 5km - otin I:stä, koska Pirkkalassa oli ollut aiemmin iltapäivästä tilannetta ohitustiellä
La: Kapun kanssa kevyttä tiimilenkkiä 15km - kulki kevyesti
Su: Koko päivä Vaasassa - otan lenkkarit mukaan ja ehkä 7km veksi ehkä PK ehkä Aamu -meditaatio
*) Timba on treenimuoto, jota teen koiran kanssa yhdessä juosten ja tarvittaessa koiran ehdoilla myös välillä ylämäkiä kävellen. Tervehdin erityisen iloisesti vastaan juoksevia ei koiran kanssa liikkeellä olevia kanssa lenkkeilijöitä, vaikka en saisikaan katsekontaktia. Tapahtuu muuten aika usein! Treenissä on kolme eri kategoriaa:
- Timba I - koira on koko ajan kytkettynä
- Timba II - koira on satunnaisesti irti ja juoksee kanssani. Saattaa aiheuttaa kanssa lenkkeilijöissä pahennusta, joten harvemmin ohjelmassa
- Timba III - koira on ollut irti ja karannut. Juoksen ja huhuilen epätoivoisena sen perään. Pyrin välttämään tätä treeniä ja tämä ei ole missään tapauksessa suunniteltu
Kapun viikko:
Viimeinen ns. treeniviikko on takana sunnuntaita lukuun ottamatta. Taivallettua matkaa on kertynyt 93 km ja treenikertoja 9, parhaimmillaan 3/päivä!
Ma: Lepo
Ti: Työmatkajuoksut yht 18 km
Ke: Työmatkajuoksut yht 16 km, kuvaussessio Nokirasteilla ja yritys juosta vielä 5H –rata, toteutunut 4 km seikkailua metsässä. Se jäi yritykseksi Periksen iltis-postauksen kommentistani ilmenevällä tavalla.
To: Illalla Periksen kanssa 14 km.
Pe: Työmatkajuoksut yht 16 km.
La: 25 km kevyt.
Tässä vaiheessa koko vuodelle on kertynyt n. 2000 km juoksua, joka on etenkin kesän aikana ollut pääasiassa kevyttä. Oikeastaan happea on joutunut vetämään enemmän vain suunnistaessa. Tältä pohjalta siis Latvian MM-kisaan.
Tänään tuli jo lentoyhtiöltä pyyntö tehdä Check In netissä. Kisareissu taitaa olla lähellä. Koska kisa on jo niin lähellä, piti vilkaista sääennustetta. Näyttäisi, että pääsemme nauttimaan kesäisestä lämmöstä! Luvassa siis aurinkoa, lämpöä, hikeä, paarmoja… ja lempeän aamun näkyjä!
Peris & Kapu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti