sunnuntai 5. elokuuta 2018

Yllätyskyykky

Hyvin sujuneen ja kirjatun kick off-palaverin jälkeen on haeskeltu vielä asemia treenijaksoon. Peris on hakenut uusia impulsseja reisi- ja pakaralihaksistoonsa konehesseliretkellä ja allekirjoittanut on tehnyt useampia pohjakosketuksia suunnistuksen parissa, jotta suunta olisi varmasti vain ylös päin.

Muuten hyvin mennyt Vimpat&Eemelit -yhteistyössä käyty kesäillan rogaining Jämillä vajaat pari viikkoa sitten sai sekin hieman alavirettä parista suunnistuksellisesta epäonnistumisesta. Jälkimmäinen oli sen verran paha, että taisimme Keemin kanssa menettää siinä pari sijaa tuloslistalla. Muita takaiskuja on tullut Viitapohjan suunnistuskisaviikonloppuna ja viimeisillä iltarasteilla. Hyvän suunnistussuorituksen metsästystä on allekirjoittaneella jatkunutkin jo pitkään, mutta aina tuntuu kosahtavan vähintään yhdellä rastivälillä enemmän tai vähemmän.

Keskikesän suunnistussekoilut ovat hieman harmittaneet, mutta parempaa on luvassa. Allekirjoittanuttahan on lähipiirissä tituleerattu jopa pohjoisen synnyinkaupunkini suunnistusseuran nuoreksi lupaukseksi. Niinpä lajin keskusjärjestön johtava nuorisotoimihenkilö onkin henkilökohtaisesti ottanut vastuulleen varmistaa nuoren lupauksen tasapainoisen kehityksen. Olen kiitollinen. Ensimmäinen saamani tehtävä on pitää hieman taukoa suunnistuksesta ja keskittyä ihan vaan juoksemaan. Tuonnempana lähdemme metsään selvittämään, mikä mättää ja mitä sille tehdään. Odotan innolla.

Tiimi on viimeaikoina joutunut tilanteeseen, joka on osoittanut yllätyskyykyn (käsite lienee tv-sarjasta lähtöisin) hallinnassa olevan tiimillä vielä kehittämistä. Pienenä valmennuksellisena sivujuonteena paneudumme nyt tähänkin. 24h -kisassahan voi tapahtua mitä vain. Aiemmin on esimerkiksi törmätty juomapisteeseen, jolla ei ole lainkaan juotavaa. Viime kesän Latvian MM-kisan yllätyskyykyn eli omien jalkapohjieni pettämisen vuoksi olen käynnistänyt päivittäisen jalkaterien rasvausrutiinin. Jospa ihon vettymistä voi sillä vähentää.

Tänään kävimme suunnitellusti Siiskukkulan keikan, soratietä ja metsäpolkua kertyi yhteensä 31-33 km riippuen kumman rannelaitteesta kilsat tarkistetaan (nyt ei kuitenkaan ollut kyse Garmin vs. Suunto -erosta, vaan eri lähtöpaikoista). Paikoitellen oli kivillä, kallioilla ja pitkospuilla liukasta vesisateiden jäljiltä. Yllätyskyykyt kuitenkin vältettiin, mutta kyllä niitä varottiinkin.

Muut menneen viikon omat treenini ovat olleet työmatkajuoksua aamuin illoin helteessä sekä jo mainitut epäonniset iltarastit.

Kapu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti