Paljon Onnea Suomi!

Taaskaan ei tarvita aasinsiltoja Martin sanojen sijoittamiseksi roksutiimin blogipäivitykseen, nyt niitä riitti ihan otsikkoon asti. Marttihan on kirjoittanut kaiken. Eilisiltainen maaotteluvoitto (miehet) suunnistaja Raitasen vetämän tonnivitostiimin ansiosta tuotti tarpeen pukeutua asianmukaisesti sunnuntaiaamun järviselle: siis tiimin edustuspaita ja tiimihuivi päälle!

Järvisellä oli mukana viisi ukkoa. Peris oli valinnut viikonlopun treenikseen pakaralihasten kessihieronnan, joten hän ei ehtinyt tämän päivän letkoihin. Eikä sen väliä, sillä kyllä Periksen kestävyystreenipohjat Jämille ovat varmasti kunnossa! Alku oli leppoisaa, mutta puolivälistä alettiin aivan puolihuolimattomasti kirraamaan. Loppukilsoja tultiin jo 4:30/km –tahdilla, mistä kovakuntoisimmat vielä kirrasivat lisää. Itselleni tämä oli hyvä ja viimeinen kuormittava treeni ennen Jämiä.

Järvinen tuotti myös aivan uudenlaisia kokemuksia kun itse PJH otti puheeksi, että tänään olisi telkussa maailmancupin suunnistusta! No, tälle ilmiölle tuli selitykseksi se, että ensi kesän Jukolaan voi kuulemma treenata pelkästään katsomalla suunnistuskisoja telkkarista. Oikeastaan nyt kun olen seuraillut telkkaria, niin olen huomannut, että varmaankin hyvästä osavalmistautumisesta tämänpäiväinen tv-kisa käy. Ainakin on voinut katsoa mallia, miten lähes kaikki huippusuunnistajatkin näyttävät unohtavan välillä, mitä siellä metsässä ollaan tekemässä. Kaikenlaista siellä tapahtuu. Jos ei tuossa ihan kaikkia mokia vielä tullut esille, niin voin kyllä neuvoa niitä lisää. Tuosta pääsenkin siihen, että oma olliojanahomainen taukoni suunnistuksesta on kestänyt nyt viitisen viikkoa. Ei ole kiinnostanut. Jämille ollaan siis lähdössä ilman tuoreempaa tuntumaa varsinaiseen suunnistukseen.

Menneelle viikolle tuli vain yksi varsinainen treeni työmatkajuoksujen oheen, kun keskiviikkona tehtiin porukalla napakka kiihtyvä 8km. Kummallista oli, ettei muutaman päivän takainen tuplajärvinen tuntunut jaloissa lainkaan. Toivottavasti se on hyvä merkki. Perjantaina aamun työmatka sujui juosten, mutta iltapäiväinen juoksu kariutui olotilaan, joka palautti mieleen erään tiimin historiassa käymättä jääneen kisan. Silloin syynä oli baltialainen kalasäilyke, nyt syynä saattoi olla kalaisa lounasruoka. Lounaan tuloksena oli lievempi ruokamyrkytys ja jännä taksimatka työpaikan vessan ja kotivessan välillä. Onneksi tuo tuli kuitenkin viikkoa ennen kisaa eikä edellisenä iltana.

Nyt viimeisellä viikolla kisavalmistautuminen on lähinnä varustuksen tarkistelua, otsalamppujen akkujen ja omien energiavarojen latausta sekä jalkaterien vaselinointia. Ja vähän haaveillaan siitä, että ensi viikonloppuna Sahapukkikeitaalla olisi rasti.

Suomea onnitteli Kapu