Vättern-Jukola –viikonloppuun asti keskityimme siis kumpikin omiin juttuihimme. Peris availi jo omia tekemisiään ja hattua nostan sille antaumukselle, jolla hän on töitä tehnyt tavoitteensa eteen. Hirvittää suorastaan, mikäli Peris saa transponoitua pyöräkuntonsa tossuile. Yöroksussa oltiin jo niissä asemissa, että minulta meinasi veto loppua viimeisellä tunnilla, kun Peris vaan jaksoi.
Oma Jukolaa edeltävä treenailu keskittyi siihen, että suunnistus pysyisi Jukolassa varmasti edellä. Eli juoksutreenailu oli lähinnä nimellistä ja suunnistuspuolella koetin kisailla ja käydä iltarasteilla minkä ehdin. Kun pari viimeistä maastosuunnistusta meni omaan osaamiseen nähden kohtalaisesti, otin runsaan viikon tauon vain sillä ajatuksella, että lähes onnistuneista rupeamista säilyisi hyvä fiilis Jukolaankin.
Onnistuneita suunnistuksia ennen tuli kyllä kokeiltua taas lähes kaikki mahdolliset vahingot tai mokat tavanomaisten mega- ja peruspummien lisäksi. Esimerkiksi se tuli kokeiltua, että kun viimein tajuaa, että toinen suunnistaja joka on todella paljon hitaampi on koko ajan kuitenkin rasteilla ennen, niin ei silloinkaan kannattaisi pelkästä kohteliaisuudesta tarjota tälle toiselle leimauskapulaa ensin, jos itse ehtii yhdelle rastille edellä, sillä silloin voi oma leimaus unohtua … kokeiltu on ja ilman tulostahan siinä jää. Tai että kun kuusen oksa tarttuu silmälasien sankaan ja heittää lasit jonnekin, voi niitä joutua etsimään metsänpohjalta kontallaan yli 15 minuuttia niitä kuitenkaan itse löytämättä. Kiitokset sille Pyrsän suunnistajatytölle, joka auttoi suunnistajasetää toivottoman tuntuisessa tilanteessa!
Jukola meni sekä joukkueelta että itseltäni mukavasti. Itselläni suunnistus pysyi edellä. Jos kuntoa olisi ollut, olisi kyllä riittänyt hyvää vauhtiletkaa, kun sain viestin vietäväkseni noin sijalla 160. Niillä sijoituksilla riittää pitkään yöhön vauhdikasta sakkia. Osaltani kisan henki oli se, että kovavauhtisessa letkassa pystyin välillä lyhyitä pätkiä roikkumaan, mutta kun ei vauhti riitä etenkään metsässä ja kun pitää pysyä kartallakin, niistä joutui jättäytymään. Itse ja yksin siis sain suunnistaa aika paljon. Olosuhteet olivat kuulemma toiseksi pahimmat sitten vanhemman Kytäjän Jukolan. Kyllähän se yöhön lähtö suorastaan pelotti teltassa odotellessa kun sade piiskasi vuotavaa puolijoukkuetelttaa ja tuuli yritti repiä sitä mukaansa.
Jukola aiheutti sen verran stressiä huonokuntoiselle, että sairastelin flunssan sen päälle. Nyt alkaa olla keuhkot siivottuna ainakin tällä erää ja taas voin aloittaa juoksentelua. Tänään hölkkäilin työmatkat ja olihan raskasta. Pohjalla siis ollaan, mutta kuten armoitettu Martti laulaa: ”Tästä noustaan vaikka väkisin”.
Pieni aavistus on kuitenkin siitä, että Somerolla menestyksemme ei voine perustua vain armottoman kovaan fyysiseen kuntoon. Yksi prinsiippi meidän kannattanee tehdä tasaisesta ja jatkuvasta etenemisestä juoksun ja marssin sopivalla rytmityksellä. Ehkä emme nyt satsaa lähtönopeuteen.
Aavisteli Kapu
VIIMEISET PIRKKALAISET rogaining -joukkueen projektisivustot. Sivuille taltioidaan tunnelmia, asiaa ja asianviertä matkalla kohti rogaining -kilpailuja.
keskiviikko 29. kesäkuuta 2016
sunnuntai 26. kesäkuuta 2016
Sekuntikin on liikaa!
Pohjaa
Pitkän hiljaiselon jälkeen on aika käynnistää tiimin blogaus uudelleen. Uskollinen, mutta äärettömän pieni fanijoukko on blogipäivitysten perään välillä kysellyt. Hiljaiseloa ei ole treenirintamalla kuitenkaan vietetty vaan tiimi on jatkanut WRC:n jälkeen haavojen nuolemista (Peris luonnollisesti jalkapohjien haavojen), motivaatiota keräten yhdessä ja erikseen erinäisissä hienoissa tapahtumissa sekä harjoituksissa. Marraskuussa käytiin kilvoittelemassa Tampereen Yörogaining varsin hyvällä tuloksella. Kapu on hionut sienestyskuntoa pitkin vuotta läpi talvirastien ja lisenssistarttien. Tossua hän on hionut loppusuoran näyttävillä pohja-aikariipaisuilla kuin myös Viimeisten pirkkalaisten jukolajoukkueen jäsenenä pitkän yön nappisuorituksena. Itsevarmuudesta kertonee se, että homma tuli hoidettua jopa loppumatkasta tyhjällä akulla ilman valoa, vaikka keli oli yksi haastavimmista koskaan. Mukana kulki luonnollisesti vara-akku - turhaan. Periksellä on 2016 vuonna kolme projektia, joista rasti on tikattu Vättern hesselöinnin osalta onnistumisruutuun. Pohjakunto on kohdillaan intensiivisen pyöräilytreenin jälkeen, mutta se ei siirry itsestään tossulle vaan edessä on intensiivinen adaptaatiojakso. Sienestyksen osalta heinoin veto tuli tehtyä taiteilijanimellä Tapani Hessell. Sain olla todistamassa tiimin suunnistusvalmennuspäällikön huikeaa maastojuoksukuntoa iltarasteilla ja samalla leimaamassa oman taiteilijasuorituksen. Retkeen liittyi monella tapaa hienoa tunnelmaa ja nostalgiaa. En olisi uskonut, että vielä joskus pääsen Arnen kanssa painamaan tossulla urku auki omilla äärirajoilla. Siinä vedossa tiivistyi monta juttua ja muistoa niin taka- kuin lähivuosilta. Se veto toimikoon meille periksiantamattomuuden esikuvana!
Kick off
Mato on viritetty koukkuun ja ilmot on hoidettu 6.-7.8. Somerolla miteltävään Rogaining-SM 2016 tapahtumaan, joka on meille tiiminä tämän vuoden päätavoite. Tänään käynnistettiin tapahtumaan valmistautuminen eli pidettiin virallisesti rogaining 2016 projektin kick off. Projektin nimeksi muodostui "Sekuntikin on liikaa!" Kick off tilaisuus suoritettiin Pirkkalan metsissä kolmen tunnin/ 20km kevyenä vaellushenkisenä lenkkinä. Liikkeelle lähdimme roksuissa edustamamme yhdistyksen puheenjohtajan saattelemana. Projektin nimi oli helppo ja itsestäänselvä valinta, koska Kapu imuroi taas kerran kokeneiden huippusienestäjien toimista vaikutteita Jukolassa. Välineitä oli säädelty ennen starttia ja lamppua pujoteltu riuskan hauiksen ympärille. Maallikko toki ihmettelisi asiaa, kun yleensä sienestäjäin lyhdyt loistavat otsalla. Kyseessä olikin ollut varalamppu ja opin mukaan vara- tahi muiden varmuusvälineiden käyttöönottoon sekuntikin on liikaa. Olemme tehneet kaikki tuollaiset toimet tähän asti ottamalla varavehkeet kaikessa rauhassa repusta. Enää ei. Tästä sekuntien säästämisestä meitä muistuttakoon jokaisessa tulevassa harjoituksessa projektimme nimi!
Somero
Kävimme tutustumassa 2015 Someron maastoihin WRC kenraalina. Totesin tuossa ei ihan niin putkeen menneessä kisassa, että tällä tiimillä tehtiin kaksi Someron reissua samalla kertaa - eka ja vika. Kapu kokeneempana ja viisaampana totesi, että ei kannata kahta reissua vielä lukita, kun täällä pidetään varmaan lähivuosina Retki-Rogaining :-). Onneksi ei lukittu ja matka jatkuu. Tänä vuonna meidän pitää luottaa yhteispelin osalta vanhaan saumattomaan ja jo rutiiniksi muodostuneeseen tekemiseen. Kesä näyttää menevän sen verran tekemisien suhteen ristiin, että yhteistreenejä ei ihan hirveesti ehditä tekemään. Väliin jäävät kesäillan roksut ja muut hienot tapahtumat. Seuraava varsinainen kovempi treeni ja oikeastaan tossukunnon mittaus tapahtuu Imaamin ja tarkemmin ilemeisesti tulevan Amerikan-Suomen Imaamin johdolla juostavassa Birgitta Challengessa 23. tai 24.7. Nyt on kova paine hioa menetettyä juoksu- ja erityisesti maastojuoksuaskelta. Reissu tulee olemaan joka tapauksessa kova, mutta tapreellinen ajatellen Someron ryteikköjä.
Näissä kuvissa ja tunnelmissa tiimi valmistautuu Somerolle. Olkoon mottomme tällä matkalla: "Sekuntikin on liikaa!"
Tunnelmat ja taustat kirjaili tällä kertaa Peris
Pitkän hiljaiselon jälkeen on aika käynnistää tiimin blogaus uudelleen. Uskollinen, mutta äärettömän pieni fanijoukko on blogipäivitysten perään välillä kysellyt. Hiljaiseloa ei ole treenirintamalla kuitenkaan vietetty vaan tiimi on jatkanut WRC:n jälkeen haavojen nuolemista (Peris luonnollisesti jalkapohjien haavojen), motivaatiota keräten yhdessä ja erikseen erinäisissä hienoissa tapahtumissa sekä harjoituksissa. Marraskuussa käytiin kilvoittelemassa Tampereen Yörogaining varsin hyvällä tuloksella. Kapu on hionut sienestyskuntoa pitkin vuotta läpi talvirastien ja lisenssistarttien. Tossua hän on hionut loppusuoran näyttävillä pohja-aikariipaisuilla kuin myös Viimeisten pirkkalaisten jukolajoukkueen jäsenenä pitkän yön nappisuorituksena. Itsevarmuudesta kertonee se, että homma tuli hoidettua jopa loppumatkasta tyhjällä akulla ilman valoa, vaikka keli oli yksi haastavimmista koskaan. Mukana kulki luonnollisesti vara-akku - turhaan. Periksellä on 2016 vuonna kolme projektia, joista rasti on tikattu Vättern hesselöinnin osalta onnistumisruutuun. Pohjakunto on kohdillaan intensiivisen pyöräilytreenin jälkeen, mutta se ei siirry itsestään tossulle vaan edessä on intensiivinen adaptaatiojakso. Sienestyksen osalta heinoin veto tuli tehtyä taiteilijanimellä Tapani Hessell. Sain olla todistamassa tiimin suunnistusvalmennuspäällikön huikeaa maastojuoksukuntoa iltarasteilla ja samalla leimaamassa oman taiteilijasuorituksen. Retkeen liittyi monella tapaa hienoa tunnelmaa ja nostalgiaa. En olisi uskonut, että vielä joskus pääsen Arnen kanssa painamaan tossulla urku auki omilla äärirajoilla. Siinä vedossa tiivistyi monta juttua ja muistoa niin taka- kuin lähivuosilta. Se veto toimikoon meille periksiantamattomuuden esikuvana!
Kick off
Mato on viritetty koukkuun ja ilmot on hoidettu 6.-7.8. Somerolla miteltävään Rogaining-SM 2016 tapahtumaan, joka on meille tiiminä tämän vuoden päätavoite. Tänään käynnistettiin tapahtumaan valmistautuminen eli pidettiin virallisesti rogaining 2016 projektin kick off. Projektin nimeksi muodostui "Sekuntikin on liikaa!" Kick off tilaisuus suoritettiin Pirkkalan metsissä kolmen tunnin/ 20km kevyenä vaellushenkisenä lenkkinä. Liikkeelle lähdimme roksuissa edustamamme yhdistyksen puheenjohtajan saattelemana. Projektin nimi oli helppo ja itsestäänselvä valinta, koska Kapu imuroi taas kerran kokeneiden huippusienestäjien toimista vaikutteita Jukolassa. Välineitä oli säädelty ennen starttia ja lamppua pujoteltu riuskan hauiksen ympärille. Maallikko toki ihmettelisi asiaa, kun yleensä sienestäjäin lyhdyt loistavat otsalla. Kyseessä olikin ollut varalamppu ja opin mukaan vara- tahi muiden varmuusvälineiden käyttöönottoon sekuntikin on liikaa. Olemme tehneet kaikki tuollaiset toimet tähän asti ottamalla varavehkeet kaikessa rauhassa repusta. Enää ei. Tästä sekuntien säästämisestä meitä muistuttakoon jokaisessa tulevassa harjoituksessa projektimme nimi!
Somero
Kävimme tutustumassa 2015 Someron maastoihin WRC kenraalina. Totesin tuossa ei ihan niin putkeen menneessä kisassa, että tällä tiimillä tehtiin kaksi Someron reissua samalla kertaa - eka ja vika. Kapu kokeneempana ja viisaampana totesi, että ei kannata kahta reissua vielä lukita, kun täällä pidetään varmaan lähivuosina Retki-Rogaining :-). Onneksi ei lukittu ja matka jatkuu. Tänä vuonna meidän pitää luottaa yhteispelin osalta vanhaan saumattomaan ja jo rutiiniksi muodostuneeseen tekemiseen. Kesä näyttää menevän sen verran tekemisien suhteen ristiin, että yhteistreenejä ei ihan hirveesti ehditä tekemään. Väliin jäävät kesäillan roksut ja muut hienot tapahtumat. Seuraava varsinainen kovempi treeni ja oikeastaan tossukunnon mittaus tapahtuu Imaamin ja tarkemmin ilemeisesti tulevan Amerikan-Suomen Imaamin johdolla juostavassa Birgitta Challengessa 23. tai 24.7. Nyt on kova paine hioa menetettyä juoksu- ja erityisesti maastojuoksuaskelta. Reissu tulee olemaan joka tapauksessa kova, mutta tapreellinen ajatellen Someron ryteikköjä.
Näissä kuvissa ja tunnelmissa tiimi valmistautuu Somerolle. Olkoon mottomme tällä matkalla: "Sekuntikin on liikaa!"
Tunnelmat ja taustat kirjaili tällä kertaa Peris
lauantai 10. lokakuuta 2015
Mini-Rogaining: DNS
Viikko sitten Jämin kangasmaastoissa suunnistusmaratonilla juoksu oli allekirjoittaneelle mukavaa. Sieltä jäi kuitenkin myös pieni ikävämpi muisto vasempaan takareiteen. Ilmeisesti jokin jänne otti itseensä. Mitään tapaturmaista en muista. Viikolla jätin juoksemisen hyvin vähiin, jotta tuo tulehdukselta tuntunut riesa poistuisi. Loppuviikolla lyhyen Burana-kuurin vaikutuksen loputtua vaiva tuntui kävellessäkin. Niinpä päätimme perjantai-iltana, että emme lähde Kuninkaanlähteelle tekemään todennäköistä epäonnistunutta suoritusta. Takajalan tuntemusten perusteella realistisena ennusteena olisi ollut keskeytys.
Eli uutta matoa koukkuun. Nyt yritämme päästää kohtuullisessa kunnossa starttaamaan Tampereen Yö-rogainingiin maraskuun alkupuolella.
Harmittelee Kapu
Eli uutta matoa koukkuun. Nyt yritämme päästää kohtuullisessa kunnossa starttaamaan Tampereen Yö-rogainingiin maraskuun alkupuolella.
Harmittelee Kapu
sunnuntai 4. lokakuuta 2015
Jämiä ja Pirkkaa
Kapu kuittaa WRC-raportin lopussa asetettuja omia tavoitteitaan. Jämin suunnistusmaraton on suoritettu osallistumalla kuntosarjan 15 km:lle. Kunto ei ole nyt kaksinen, mutta noilla kankailla on kiva juosta. Suunnistus onnistui tällä kerralla kuitenkin hyvin.
Vakavassa harkinnassa on suunnistuslisenssin hankkiminen liittymällä johonkin seuraan. Silloin voisi kisailla ikäistensä kanssa, eikä kaikenmaailman kuntoilijoiden seassa kuten Hatanpään sprinttikisassa joitakin viikkoja sitten. Edelläni kuntosarjassa olivat silloin mm. P. Muukkonen, J. Suna ja I. Dambe.
Ja sitten vielä Pirkan hölkkää, jota olin katselemassa tänään. Marko veti hienosti, vaikka itse valitteli, että oikea kilpajuoksija olisi vielä lopussa tsempannut yhden selän kiinni. En moittisi, Pirkka on rankka reissu ja se näkyi niin monesta. Hienosti tsemppasi myös PJH. Aluksi näytti kuvallisen todistusaineiston perusteella siltä, että askeleen korkeudessa ja kontaktiajassa olisi ollut toivomisen varaa lajitunnistusmielessä. Nyt on kuitenkin löytynyt kuvamateriaalia, jossa molemmat jalat ovat yhtäaikaa ilmassa kohdassa n. 33km!
Tämän postauksen kuvamateriaaliksi laitan kuitenkin kuvan Pirkan voittajasta jo pelkästään Jarkon hienon juoksupaidan johdosta.
Onnittelut Pirkan hölkän voittajalle ja muille tsempanneille!
Postasi Kapu
Vakavassa harkinnassa on suunnistuslisenssin hankkiminen liittymällä johonkin seuraan. Silloin voisi kisailla ikäistensä kanssa, eikä kaikenmaailman kuntoilijoiden seassa kuten Hatanpään sprinttikisassa joitakin viikkoja sitten. Edelläni kuntosarjassa olivat silloin mm. P. Muukkonen, J. Suna ja I. Dambe.
Ja sitten vielä Pirkan hölkkää, jota olin katselemassa tänään. Marko veti hienosti, vaikka itse valitteli, että oikea kilpajuoksija olisi vielä lopussa tsempannut yhden selän kiinni. En moittisi, Pirkka on rankka reissu ja se näkyi niin monesta. Hienosti tsemppasi myös PJH. Aluksi näytti kuvallisen todistusaineiston perusteella siltä, että askeleen korkeudessa ja kontaktiajassa olisi ollut toivomisen varaa lajitunnistusmielessä. Nyt on kuitenkin löytynyt kuvamateriaalia, jossa molemmat jalat ovat yhtäaikaa ilmassa kohdassa n. 33km!
Tämän postauksen kuvamateriaaliksi laitan kuitenkin kuvan Pirkan voittajasta jo pelkästään Jarkon hienon juoksupaidan johdosta.
Onnittelut Pirkan hölkän voittajalle ja muille tsempanneille!
Postasi Kapu
perjantai 28. elokuuta 2015
WRC2015-projektimme loppuraportti
Valmistautuminen
Projekti potkaistiin käyntiin vuodenvaihteessa 2014/2015. Monenlaista treeniä on tehty yhdessä ja yksin ja paljon jäi tekemättäkin.
Joka tapauksessa kisapäivänä olimme valmiina osallistumaan, suhteellisen terveinä ja kohtalaisessa kunnossa. Sekin on jo saavutus, sillä kahden jäsenen tiimissä on kohtalainen todennäköisyys sillekin, että jokin kohta pettää eikä edes starttiin päästä. Tästäkin meillä on kokemuksia. Kesän aikana on ollut joitakin episodeja ja viimeinen aivan kisaviikolta. Sekin mahdollisuus tuli mieleen näiden yhteydessä, ettei osallistuminen ole mitenkään varmaa.
Mutta nyt pääsimme mukaan, starttasimme ja teimme sen reissun. Ehkä emme kuitenkaan ihan sitä, mihin näillä lahjoilla pystymme. Joka tapauksessa projektin tavoite täyttyi! Monenlaisia muistoja jäi ja konkreettiseksi sellaiseksi kätevä puinen haarukka-veitsi -yhdistelmä!
Kisapäivän aamutoimet
Periksen kisapäivän aamutoimia vauhditti sama kaava kuin koko viikkoa ma-ti yöstä lähtien. Perjantaina ehtoosta ehdin juuri ja juuri respasta majoituksen vessaan ja samaa rataa mentiin aamusta. Pakkailin reppuun nöyränä wc-paperia ja siinä vaiheessa usko tulevan koetuksen kunnialliseen suorittamiseen oli oikeastaan ainoan kerran koko projektin aikana tosissaan koetuksella. Tässä kohtaa piti kaivella mielenryijystä muutama mieltä ja ajatuksia rauhoittava kiintopiste. Positiivisesti ajatellen pakki oli tyhjä.
Strategiat, reitin suunnittelu ja toteutus
Olimme katselleet maastoa etukäteen kartoilta ja se vaikutti jakaantuvan etelän suo- ja siihen liittyvään alueeseen, tunturialueeseen ja länsiosan loivempiin kangasmaihin. Oli hieman ajatusta ottaa ikävin ensin eli suoalue ja mennä yöksi tunturialueelle ja lopuksi helpohkot mäntykangasmaat. Maailmanmestaruus näyttää tulleen tällä strategialla, ks. myös maailmanmestari Muukkosen raportti.
Hetken aikaa karttaa katseltuamme päädyimme kuitenkin strategiaan, jossa ensin haetaan länsireunan mäntykankailta hyvät pisteet mukaan ja sen jälkeen pohjoisen kautta tunturialueelle yösuunnistamaan. Sieltä oli tarkoitus mennä itäreunalle Suomujoen ympäristöön, missä oli hyvin rasteja molemmin puolin jokea ja sitten eteläkautta taas hieman loivempia maastoja takaisin menemättä varsinaiselle isolle suoalueelle.
![]() |
| Reitti suunniteltu - tiimi valmiina lähtöön |
Lännen mäntykangasosuus menikin hyvin ja pointseja kertyi mukavasti noin puoleenväliin mennessä.
Periksen pakkiongelmat ja erityisesti vatsan pistely ja alkava kramppaaminen väistyivät pikkuhiljaa ensimmäisen kolmen tunnin aikana. Jaloissa oli voimat kuitenkin tallella ja viikon mahavaivat eivät oikeastaan tuntuneet pahemmin haittaavan menoa. Mieli oli kaikin puolin positiivisen laitoksen osastoilla. Pimeän koittaessa alkoi kuitenkin jalkapohjat muuttumaan kipeiksi ja rakot molemmissa päkiöissä jumputtivat bassojytkeen omaista vankkaa soundia. Tilanne paheni vähitellen ja otin kengät pois putsatakseni mahdolliset roskat pois. Roskia kengissä ei juurikaan ollut, mutta sukka oli sitäkin jämäkämmin ottanut varpaaseen ja päkiöihin kiinni. Tulevat jatkoherkut alkoivat olemaan aika selvät. Jossain 14h paikkeilla oli pakko parahtaa Kapulle, että Periksen juoksut on juostu ja jatko menee kävelyksi. Joka askel oli tehnyt kipeää jo pidemmän aikaa. Hain ryijystä kiitollista mieltä onnistuneesta alusta, hienosta kelistä ja koko huikeasta projektista. Katselin poroja ja mietin kuinka kauniita tai komeita ne ovatkaan metsässä juostessaan - ihan kuin meidän Lyyli! Tämä kuulostaa aika hempeilyltä, mutta kyllä siinä oli hempeys kaukana vaikkakin itku jossain kohtaa aika lähellä. Yritin unohtaa jäljellä olevan ajan ja matkan. Jollain tavalla pystyin siirtämään keskeyttämisen pelkoa pois mielestä. Selvää oli, että matkassa joudumme antamaan periksi.
Tunturialueelle tultuamme jouduimme sitten lyhentämään suunnitelmaa selvästi ilmaantuneiden ongelmien vuoksi. Karkean mittauksen mukaan teimme kokonaismatkaa 107km (suorin rastivälein n. 84km) kun alkuperäinen suunnitelma oli noin 130km (suorin rastivälein 103km).
Emme toki olleet ainuita, joiden piti tehdä myönnytyksiä maastossa. Kun haimme vielä viimeiseksi Kiilopään rinteeltä rastin, matkasimme yhdessä erään tiimin kanssa, joilla oli samanlainen kaksijakoinen reissu jalkavaivojen vuoksi.
Tuosta Kiilopään huiputtamisesta Perikselle kuuluu kyllä Taistelijan malja. Heitin (Kapu) vitsinä eteläpuolella alempana rastilla, jolta oli jo sovittu oikaistavaksi maaliin, että entäs jos kuitenkin käydään tuolla ylhäällä. Periksen ensikommentti oli jäätävä "ime jopoas", mutta hetken mietittyään tuumasi, että ei se siitä kiinni ole. Niinpä kävimme 20 pisteen rastin sijaan loppuun raskaan 90 pisteen rastin ja samalla heitimme kivenmurikat Kiilopään päällä olevaan kekoon. Hieno silaus hieman alavireiseen aamuun!
Suunnitelma (keltainen) ja toteutunut (lyhennetty osuus oranssilla) kartalla.
Suunnistuksesta
Suunnistuksessa ei ollut isompia ongelmia ja pääosin rastit löytyivät hyvin. Jonkin verran pyrimme kunnioittamaan korkeuskäyriä ja helpottamaan etenemistä myös ottamalla polkureittejä - joissakin kohdin ehkä tarpeettomastikin. Tunturiosuudella yöllä hieman jopa yllätti se, miten vähän suurista maastomuodoista sai apuja. Taivaankajoa vasten näkyi kyllä tuntureiden silhuetteja, mutta ei pystynyt mitenkään arvioimaan suhteellisia etäisyyksiä eri huipuille
Muutamaa rastia lähestyttäessä näyttää suunnistus hieman puoltaneen oikealle. Parilla rastilla tuli huomattua, että jos aina tsekkaisi myös rastimääreet etukäteen, olisi rastin löytyminenkin helpompaa. Pahakurun alapäässä olevalle rastille tulimme pimeässä alakautta, vaikka yläkautta olisi ollut parempi. Jotenkin vain polut olivat tässä vaiheessa hieman sekaisin ja kuljimme rastille yksinkertaisesti Pahakuru -turistiviittoja käyttäen. Rasti 51 oli meille hankala. Tulimme pitkän tunturin ylityksen jälkeen rinteessä olevalle purolle sivulta jälkikäteen katsoen hieman rastin alapuolelle. Lähdimmekin etsimään rastia yläpuolelta, mutta puron alku nättikin olevan kahdessa lähteessä. Yläpuolella oli vain penkka, joten lähdimme alas. Rastia ei löytynyt ja taas ylös, nyt penkan yläpuolelle, missä kuiva uoma jatkuikin ja rasti löytyi sieltä. Olipas hyvä hämäys! Kun rasti oli löytynyt, lähestyivät yhden tiimin lamput alhaalta päin. Vähän jopa harmitti, että näinkö merkattiin hankala rasti "kilpailijoille". GPS-seurannasta pystyi toteamaan jälkikäteen, että maailmanmestarithan sieltä olivatkin tulossa, joten eiköhän rasti olisi löytynyt ilman meitäkin.
Rastia 71 haimme myös jonkin aikaa, koska suunta rastille oli oikein, mutta matkan arviointi petti ja jäimme etsimään sitä liian aikaisin. Ehkä askel oli jo hieman lyhentynyt. Aiemmin askelparimittauskin toimi paremmin. Hetken pyörittyämme kävimme hakemassa vaaran päältä suunnan ja saimme rastin kiinni.
Kapun varuste- ja muut huomiot
*Salomonin SpeedCrossit toimivat jalassa jälleen hyvin ja niihin luotan jatkossakin. Jalkojen kanssa ei ollut ongelmia. Nilkoissa oli kevyt tukiteippaus, varpaissa runsaat vaseliinit ja ohuet Feelmaxin varvassukat ja suunnistussukat niiden päällä. Tällä konseptilla jatkan. Someron yö-roksusta päälle jäänyt oikean reiden "puujalkamaisuus" tuntui reissun alussa, mutta se parani muutaman tunnin matkan jälkeen.
*Yöllä oli hieman viileää ja tuntureilla kävi tuuli, eikä pitkähihainen paitakaan olisi ollut pahitteeksi. Pakollinen varuste tuulitakki olikin tarpeen. Ohuet kevyet irtohihat kannattaa hommata, paksummat onkin jo.
*Eväspuoli toimi hyvin. Mukana oli 6 PowerBarin patukkaa eri makuja (jäi 1), 5*50g PowerBarin Isoactive- juomajauhetta annospusseissa (jäi 2), 4 minisalamia eli vaksua (jäi 2), 2 Dexal –geeliä ja 2*50g SourCream ruissipsejä (nämä olivat piristävää vaihtelua!). Jos oltaisiin menty alkuperäisellä suunnitelmalla, olisivat kaikki kuluneet, mutta olisivat myös riittäneet.
*Eväiden sijoittelu ja juomatäydentäminen pitäisi optimoida, jotta eteneminen olisi jouhevampaa.
*Pari annosta vaseliinia muoviin olisi hyvä varata. Eräisiin paikkoihin olisi hyvä lisätä jo ennen kun kirvely alkaa.
*Reppuun hieman pienempi ja nopeammin täytettävä juomapussi alkuperäisen pussin tilalle
*Jokin pieni taskuviritys repun etupuolelle energiapatukoille.
Periksen varuste- ja muut huomiot
*Tossuista sama kommentti kuin Kapulla: Salomonin SpeedCrossit toimivat jalassa jälleen hyvin ja niihin luotan jatkossakin. Jalkojen kanssa oli ongelmia. Minulla oli kesällä muutamaan kertaan harjoiteltu Leucoplast tukiteippaus, mutta se ei nyt vaan toiminut. Tuloksena pahat hiertymät päkiöihin ja molempien jalkaterien paha kipeytyminen nivelistä.
*Hesselöintiin alunperin hankitut nano flex irtsut olivat taas korvaamattomat yön kylmetessä kuin myös Lidukan merinovillainen aluspaita.
*Ravintosuunnitelma oli suhteellisen hyvä ja kaikki nauttimani ravinto toimi hyvin. Alla toteuma.
Geeli pitää varata jakossakin mukaan, vaikka jäikin tällä kertaa käyttämättä.
*Camelbakin reppu toimi taas loistavasti. Pulloissa juoman kantaminen kannatti ja täydennyksen sain tehtyä jokien ylityksissä kätevästi. Pidin toisessa pullossa urkkaa ja toisessa vettä.
*Lisävoiteen suhteen olen samoilla linjoilla Kapun kanssa. Eli salvaa reppuun mukaan, ettei ripuloidun viikon päälle tarvitisi saada vielä piikkilankaefektiä hanurin seudulle. Muut alueet pysyivät aika hyvinä pelkällä alkusalvauksella
*Kapunkin kannattaisi siirtyä maastossa pulloihin. Kotona voi sitten läträtä pussitettujen juomien kanssa
*Alkuillasta olisi kannattanut viritellä ensin kevyempi otsis kartanlukua helpottamaan. Nyt mentiin aika pimeeseen ennen kuin sytytettiin Kiinan ihmeet
*Koko projektin isoin juttu oli henkisen kantin kehittäminen - mielenryijy. Henkisellä puolella mielestäni onnistuin hyvin ja iso kiitos kuuluu tiimin Gurulle monista jaetuista hetkistä ja kirjeenvaihdosta asiain suhteen. Vanha viisaus "kun antaa hyvässä ja pyyteettömässä hengessä itsestään pois, saa hyvää monin kerroin takaisin" tuli taas monessakin asiassa toteen tämän projektin aikana. Tämä tuskin aukeaa ulkopuolisille, mutta kirjaan sen tähän itseäni varten ylös, vaikka en valitettavasti mikään laupias samarialainen olekaan...
*Yksi jatkokehitys tulee olemaan sammuneen emitin uudistaminen ensi kesää varten. Tulen kastamaan sen Tapani Hessel taiteilijanimelle. Joku saattaa nimestä arvata, missä yhteydessä sen käyttöä harjoittelen. Seuraedustus noissa yhteyksissä on PirTU.
Yhteistä kehittämistä
*Suunnassa kulkemista ja kuljetun matkan arviointia pitää edelleen parantaa. Vanha levykompassini osoittautui hieman epävarmaksi kun on tottunut peukalokompassin nopeaan neulaan (Kapu). Parempi levykompassi isolla suurennuslasilla olisi paikallaan.
*Vaikka roksussa rastipisteet ovat selvempiä kuin tavallisessa suunnistuksessa, pitää vain jaksaa katsoa jokainen rastimääre etukäteen.
*Karttapussi jäi teippaamatta kiinni. Se pitää tehdä, sillä jos olisi kaatunut joen ylityksessä, olisi kartta pian aika huonossa kunnossa. Maailmanmestareille kävi karttavahinko, mutta selvisivät siitä.
*Pysähdykset kannattaa minimoida, koska niillä ei ole merkitystä lepäämisen kannalta ja liikkeelle lähteminen on kuitenkin vaivalloisempaa heti kun pidempään pysähtyy.
Entä seuraavaksi
Nälkää jäi. Tällä kertaa ei kunto ollut esteenä suorittamiselle ja loppuhorroria ei tullut lihaksiston tai muun väsyn takia. Homma toimi meillä nyt varsin hyvin. Maltoimme ottaa alusta asti sopivasti juoksua ja kävelyä ja voimia oli hyvin jäljellä toista puolikasta varten.
Ilman muuta on selvää, että hyvää 24H kisaa jahdataan edelleen. Koska sitten seuraavan kerran MM-kisaan, jää nähtäväksi. Ensi kesänä tuskin mennään Australiaan, mutta 2017 Latvia voisi olla jo mahdollinen. Ehkä tässä välissä kisaillaan ”vain SM-tasolla” tai ehkä Pohjois-Espanjan Aralarissa EM-kisat elokuussa 2016... Sijoitukset eivät kuitenkaan tule olemaan se ihan tärkein asia vaan hyvä oma suoritus.
Syksyn aikana ilmeisesti käydään tiiminä Kankaanpään Mini-rogaining 5H ja Tampereen yörogaining 8H.
Kapulla on loppuvuoden aikana tähtäimessä ainakin Jämin suunnistusmaraton ja todellä hyvä katujuoksukisa Espanjassa Guardamarissa. Järjestävän seuran sivut.
Periksellä on kiikarissa jotain pientä hubaa roksujen välissä. Tuplajärvinen tulee olemaan seuraava pidempi treeni ja tarkoitus olisi vetäistä se pari viikkoa WRC:n jälkeen. Ja riippuen miltä se tuntuu, on seuraava huba sitten aika lähellä tai ehkä vasta vuoden päässä. Se olisi yksi pitkän linjan haave omalta virtuaaliselta loppuelämän aikana tehtävien 100 kohdan juttujen listaltani.
WRC2015 projekti on ohi ja nämä sivut jäävät nyt elämään hiljaisempaa eloa. Joitain satunnaisia päivityksiä saattaa ilmaantua ainakin dokumentointitarkoituksissa seuraavia projekteja varten. Sivujen rakennetta tullaan uudistamaan, jos Peris saa Mattomieheltä konsultaatiota välilehtien tekemiseen.
Kiitokset kaikille touhujamme seuranneille, harjoituksissa mukana kulkeneille (myös henkisissä), puukkoja matkalla heittäneille ja kannustuksia jakaneille!
Nöyrän kiitollisina rakkaudesta hienoon lajiin loppuraportoivat Kapu ja Peris
maanantai 24. elokuuta 2015
Tavoite saavutettu!
Tiimi saapui maaliin ajassa 22:25;13. Sijoitus oli kokonaiskisassa 124./374. ja omassa MV (Men veteran 40+) sarjassa 39./92. Pisteitä kertyi 1890.
Aivan optimaalista suoritusta emme saaneet kokoon, mutta maaliin tultiin tyytyväisinä ja hyvävoimaisina. Projektin tavoite oli osallistua rogainingin maailmanmestaruuskilpailuun Saariselällä 2015, mikä täyttyi täydellisesti!
Varsinainen kisaraportti ja projektin analyysi on tekeillä ja julkaistaan lähipäivinä.
Pikaraportoi Kapu
Aivan optimaalista suoritusta emme saaneet kokoon, mutta maaliin tultiin tyytyväisinä ja hyvävoimaisina. Projektin tavoite oli osallistua rogainingin maailmanmestaruuskilpailuun Saariselällä 2015, mikä täyttyi täydellisesti!
Varsinainen kisaraportti ja projektin analyysi on tekeillä ja julkaistaan lähipäivinä.
Pikaraportoi Kapu
perjantai 21. elokuuta 2015
Kisakylä saavutettu
Tiimi on saapunut kisakylään. Kuten kuvasta näkyy, toistaiseksi reissu on ollut suksee. Ilmoittautuminen on tehty ja kisamateriaali saatu. Telttakylä Kiilopää -keskuksen vierellä kasvaa hyvää vauhtia. Kävin istuttamassa meidänkin tiimille teltan, vaikka hotelleissa yövymmekin. Teltta-alue on reitinsuunnittelualuetta ja on hyvä olla siellä oma paikka suunnittelulle ja suoja pilkkijakkaroille.
Iloinen yllätys oli, että ilmoitustaululla olimme niiden parinkymmenen tiimin listalla, joille aiemmin kärkisijoittuneiden lisäksi annetaan gps-lähetin mukaan! Ehkä PJH:llakin on osuutta asiaan, mutta kyllä kilpailun johtaja paljasti jutellessamme, että joku Maimonen oli lähestynyt ehdotuksella varustaa tiimimme tuolla laitteella. Mediavaikuttaja!
Jakelimme keskenämme materiaalin ja täytimme lomakkeet. Hieman kynä pysähtyi siinä kohdin, kun piti allekirjoituksella vakuuttaa, että olemme "fyysisesti ja mentaalisesti" kunnossa.
Ensi yön jos nukkuisi vielä hyvin, niin mikäpä olisi maastoon lähtiessä. Homma käynnistyy huomenna aamulla klo 9 karttojen jaolla ja heti siitä reitin suunnittelulla. Tänään vielä lyhyesti pohdittiin strategiaa. Miten päin aluetta olisi hyvä kiertää, mihin aikaan soilla, mihin aikaan tuntureilla ja milloin loivapiirteissemmillä läntisillä vaaramailla. Näillä keleillä olosuhteet vaihtelevat paljon eri osissa kisa-aluetta ja kisan edetessä vireystila ja muu jaksaminen muuttuu myös. Ehkä etelään, itään, pohjoiseen, länteen ja sieltä katsotaan speksit lopputunteja varten.
Kapu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






