Takana on yksi kuuluisan excelimme pääharkoista eli toissailtainen Kesäillan Rogaining 2015 Jämin seudulla. Tapahtumasta on tullut meille perinne, olimme kolmatta kertaa mukana. Maasto on ihanteellinen ja kartta enemmän perinteiseen sienestykseen kuin varsinainen rogaining hyttysjätöstäplämerkkikartta. Tapahtuma toimii hyvänä 3h veksinä ja samalla saa nautiskella roksutunnelmasta. Reittisuunnitelmassa käytettiin Tsaarin meille viime vuonna opettamaa "suuret linjat" metodiikkaa. Istuimme pilkkijakkaroilla ja vedimme kartan yli oikealla kädellä suuren kaaren ja reitti oli siinä. Koko talvi on harjoiteltu stereofonista oikean käden kaaren heilautusta ja nyt oli aika koestaa menetelmä käytännössä. Hyvin toimi. Molemmilla oli vielä jakkaroissa asiaan kuuluvasti oluttölkit. Tosin suoritusta hivenen himmensi se, että minä olin kuskina I kaljalla liikkeellä. Oluet oli varattu ja nautittiin vasta palautumiseen, mutta se että ne olivat jakkaroissa jo mukana suunnittelua tehdessä eivätkä esim. auton perässä, lisäsi reitin suunnitteluvarmuutta. Tätä suuret linjaa metodiikkaa ei voi soveltaa Saariselällä, kun reitti on oikeassa roksumittasuhteessa hyttysjätösmerkistö kartalla, mutta soveltuu erinomaisesti tällaiseen lyhyempään ja tarkempaan karttatyöskentelyyn.
Reittisuunnitteluamme kävivät ikuistamassa Moguli ja Jaha, jotka tekivät oman debyyttiroksunsa samaisessa tapahtumassa 2h sarjassa. Suoritus oli oikein mallikas ja kaverit vaikuttivat ihan innostuneilta maalialueella. Onnittelut todella loistavasta ensivedosta! Hienoa, jos saadaan uusia tiimejä lajiin ja vieläpä Vintsaajista. Samalla he tekivät jotain sellaista mitä meidän tiimi ei ole ainakaan toistaiseksi kyennyt suorittamaan, nimittäin osallistuminen alta 3h mittaiseen rogainingiin. Tämä otettakoon vain pienenä kuittina, kun olen luullut että ikämiehistä vain pirhiläiset ovat niin nopeilla soluilla varustettuja, että kykenevät noihin pikamatkoihin, jollainen toki 3h tapahtumakin on.
Itse suorituksessa oli alku perinteisen kova ja sain taas todeta mielessäni kolmen ekan rastin osalta, että alkuvauhti on todellakin saavutettu Saariselälle - ei yhtään kovempaa. Syke oli samantien veksillä. Toisaalta sain myös todeta mielessäni, että minkähän takia kannan karttaa mukana, kun ko vauhdissa en pysty näkemään edes rastin numeroa saatika mitään karttamerkkiä. No kolmannen jälkeen, letkat hajaantuivat, vauhti tasaantui ja sain alkaa omat täysimittaiset peräsmies tehtävät eli kartalta reitin seuraamisen ja lippujen tähystyksen. Kapu hoitaa ja hoiti jälleen kerran sienestyspuolen aivan jäätävän hyvin. Reitin suunnittelussa on jälkiviisaus paras viisausopin laji: "Kaikista paras ja imelin viisauven laji on jälkiviisaus, sillä alalla saahaan eniten aikaan. Siinä on tapaus mennyttä aikakautta, mutta se kuvitellaan esiintulevaksi ja sakilla setvitään, miten olisi paras käyttäytyä." (Havukka-ahon ajattelija, Veikko Huovinen). Tätä viisausopin lajia olen vuosikaudet ihmetellyt aina, kun Viimeiset pirkkalaiset kokoontuvat. Silloin käydään kaikki viimeisimmät sienestykset läpi ja lakanoita levitellään sekä sakilla hämmästellään milloin mistäkin olisi pitänyt hajota tai olla koukkaamatta jne. Oma selvitymiskeino noissa tilanteissa on ollut Konsta Pylkkänen ja mielenryiji. Nykyään teen tuota samaa lakanoiden hämmästelyä ihan itse. Kumma laji ja koukuttava vielä suorituksen jälkeenkin. Oliskohan se koko jutun ydintä, koskaan ei voi saavuttaa täydellistä?
Yksi suorasti oli jälkiviisasteluna iso pisteiden menettäjä tämän kertaisella reissulla. Ylitimme reilut 500m suota ja se vei aikaa aivan tuhottomasti, jonka seurauksena jouduimme jättämään pari iso pisteistä rastia väliin. Toki haimme vastaavasti pari muuta tilalle, mutta pienemmillä pisteillä. Suotarvonnan, joka oli alkupuolella, jälkeen pääsimme Jämijärven hyväkulkuisille kankaille ja pääsimme luukuttamaan ihan kunnolla. Omalta kohdalta tällä kertaa kulkupolitiikka oli parasta kautta roksuaikain ja lopussa ei tullut minkäänlaista väsyä. Oli oikeastaan hienoa kiihdyttää hupenevaa aikaa vastaan ja loppuun kiihdyttäen. Treeni on purrut!
Guru teki minulle nilkkoihin Saariselkää silmälläpitäen koeteippauksen. Homma toimi molempien jalkojen osalta kuin VR:n sinisen vaunun veski. Ei mitään hiertymää ja uskalsin juosta paljon rohkeammin maastossa, kun lättäjalkanilkat eivät muljuneet. Yritän vielä ennen Birgitta Challengea saada teippausvastaanoton Arnelta, jotta saisin vähän pidemmästä ajasta ja epätasaisemmasta maastosta käytännön kokemusta teippien kanssa.
Hieno ilta taas kerran ja kannatti lähteä!
Keskiviikko ja torstai menivät lepäillessä. Torstaina tiimi kokoontui kesäiltaan pienimuotoisen Saariselän matkan suunnitteluun. Samalla tuli muisteltua, mitenkäs muuten kuin Alkon ansiosta, sitä miten Kapun kanssa olemme tutustuneet toisiimme. Kerroin omasta Alkoon liittyvästä hajautusostokäyttäymisestäni. Varsinkin kesälomalla vierailen punaisesssa niin taajaan, että minun on pakko käydä useammassa eri myymälässä. Muuten tulen liian tuttavalliseksi myyjien silmissä. Siinä sitten Kapu muisti, että onhan niitä asiakkaitakin, jotka alkavat Alkon jonossa tuttavalliseksi. Olin 2000 luvun alkupuolella Alkossa hakemassa punaviiniä, kun kassajonossa seisoi edessä kaveri juoksutamineissa ja juoksureppu selässä. Dobsomin juoksutakin selässä luki Berlin marathon ja olin jo heittää saksalaisuuden takia pyyhkeen kehään, enkä rohkenisi häiritä guntherkulttuurin selkeätä ystävää. Mielenkiintoni reppua kohtaan kuitenkin voitti saksalaisuuden ja rohkaisin mieleni. Pyysin nöyrästi anteeksi häiriötä ja kysyin mielipidettä repusta. Se oli sellainen Deuterin reppu, jota Juoksijalehden verkkokaupasta saisi tilattua. Kaveri esitteli repun ja kehui, että pystyy juoksemaan vaivatta kotiin kaksi punkkupulloa repussa. Kerroin asiasta silloin Arnelle ja tuntomerkkien perusteella hän tunnisti heti kaverin. Siitä alkoi yhteinen matka kohti roksua. Tosin silloin tuskin kumpikaan kuvitteli haahuilevansa tuntikausia metsässä joidenkin rastipisteiden perässä. Se oli asfaltti päivän sana siihen aikaan! Eri vaiheiden jälkeen tekeminen on suuntautunut roksuun ja Deuterit selässä taidettiin eka reissu mennä läpi. Minä jatkoin vielä monta sen jälkeenkin Deuterilla. Nyt on muuten loistavaksi osoittautunut Camelbak Ultra 10 kulussa mukana. Ja olenhan käynyt Berliinissä sittemmin maratoninkin ja samaisella reissulla tykästynyt kaupunkiin ja sen rennon välittömään tunnelmaan sekä ajan saksalaisia autoja nykyään!
Parin lepopäivän ja edellisen supertriplan jälkeen käynnistän tänään toisen vastaavan. Tänään olisi vuorossa pitkä kävelylenkki maastossa ja päälle kymppi juoksua. Sunnuntaina 47K Birgitta Challenge ja ensi viikon tiistaina joku pitkä polkulenkki. Lauantaina asfalttiherkistely n 10km kiihtyvä.
Tänään illalla on Hämyvestarit ja musiikillinen supertripla eli omalta osalta kolmas JJS keikka tänä vuonna. Nyt on käymässä niin, että Puntalan pääharjoitus muuntuu Hämeenkyröön. Lauantaina olisi taasen Hämyslavalla, Tottijärvellä esiintymässä yksi pitkän linjan idoleistani. Vaimoni on yrittänyt ylipuhua minua monta vuotta kotilavalle Haikkaan sunnuntaitansseihin. Olen luvannut lähteä ainoastaan yhden artistin ollessa paikalla. En niinkään tässä kohtaa fanita ensisijaisesti hänen esittämää musiikkiaan kuin sitä tapaa ja heittäytymistä jolla kaveri on paneutunut omaan musagenreensä ja kuningas Elvikseen! Tämänpäiväinen ilmoitus Aamulehdessä eli yhdistelmänä Hämyslava ja Jorma saivat minut jo melkein heltymään lavatansseihin, mutta eiköhän me Haikassa vielä nähdä. Jormaa en ole fanituksestani huolimatta koskaan livenä kuullut ja nähnyt. Se on yksi virtuaalisen sadan kohdan listani riveistä. Henkka ja Kulkurit olen joskus häissä nähnyt. Oli loistava ainakin hääbändinä!
Näihin kuviin ja tunnelmiin sekä polkuja kohti Peris
 |
| Suuret linjat synkassa |
Itse suorituksessa oli alku perinteisen kova ja sain taas todeta mielessäni kolmen ekan rastin osalta, että alkuvauhti on todellakin saavutettu Saariselälle - ei yhtään kovempaa. Syke oli samantien veksillä. Toisaalta sain myös todeta mielessäni, että minkähän takia kannan karttaa mukana, kun ko vauhdissa en pysty näkemään edes rastin numeroa saatika mitään karttamerkkiä. No kolmannen jälkeen, letkat hajaantuivat, vauhti tasaantui ja sain alkaa omat täysimittaiset peräsmies tehtävät eli kartalta reitin seuraamisen ja lippujen tähystyksen. Kapu hoitaa ja hoiti jälleen kerran sienestyspuolen aivan jäätävän hyvin. Reitin suunnittelussa on jälkiviisaus paras viisausopin laji: "Kaikista paras ja imelin viisauven laji on jälkiviisaus, sillä alalla saahaan eniten aikaan. Siinä on tapaus mennyttä aikakautta, mutta se kuvitellaan esiintulevaksi ja sakilla setvitään, miten olisi paras käyttäytyä." (Havukka-ahon ajattelija, Veikko Huovinen). Tätä viisausopin lajia olen vuosikaudet ihmetellyt aina, kun Viimeiset pirkkalaiset kokoontuvat. Silloin käydään kaikki viimeisimmät sienestykset läpi ja lakanoita levitellään sekä sakilla hämmästellään milloin mistäkin olisi pitänyt hajota tai olla koukkaamatta jne. Oma selvitymiskeino noissa tilanteissa on ollut Konsta Pylkkänen ja mielenryiji. Nykyään teen tuota samaa lakanoiden hämmästelyä ihan itse. Kumma laji ja koukuttava vielä suorituksen jälkeenkin. Oliskohan se koko jutun ydintä, koskaan ei voi saavuttaa täydellistä?
Yksi suorasti oli jälkiviisasteluna iso pisteiden menettäjä tämän kertaisella reissulla. Ylitimme reilut 500m suota ja se vei aikaa aivan tuhottomasti, jonka seurauksena jouduimme jättämään pari iso pisteistä rastia väliin. Toki haimme vastaavasti pari muuta tilalle, mutta pienemmillä pisteillä. Suotarvonnan, joka oli alkupuolella, jälkeen pääsimme Jämijärven hyväkulkuisille kankaille ja pääsimme luukuttamaan ihan kunnolla. Omalta kohdalta tällä kertaa kulkupolitiikka oli parasta kautta roksuaikain ja lopussa ei tullut minkäänlaista väsyä. Oli oikeastaan hienoa kiihdyttää hupenevaa aikaa vastaan ja loppuun kiihdyttäen. Treeni on purrut!
Guru teki minulle nilkkoihin Saariselkää silmälläpitäen koeteippauksen. Homma toimi molempien jalkojen osalta kuin VR:n sinisen vaunun veski. Ei mitään hiertymää ja uskalsin juosta paljon rohkeammin maastossa, kun lättäjalkanilkat eivät muljuneet. Yritän vielä ennen Birgitta Challengea saada teippausvastaanoton Arnelta, jotta saisin vähän pidemmästä ajasta ja epätasaisemmasta maastosta käytännön kokemusta teippien kanssa.
Hieno ilta taas kerran ja kannatti lähteä!
Keskiviikko ja torstai menivät lepäillessä. Torstaina tiimi kokoontui kesäiltaan pienimuotoisen Saariselän matkan suunnitteluun. Samalla tuli muisteltua, mitenkäs muuten kuin Alkon ansiosta, sitä miten Kapun kanssa olemme tutustuneet toisiimme. Kerroin omasta Alkoon liittyvästä hajautusostokäyttäymisestäni. Varsinkin kesälomalla vierailen punaisesssa niin taajaan, että minun on pakko käydä useammassa eri myymälässä. Muuten tulen liian tuttavalliseksi myyjien silmissä. Siinä sitten Kapu muisti, että onhan niitä asiakkaitakin, jotka alkavat Alkon jonossa tuttavalliseksi. Olin 2000 luvun alkupuolella Alkossa hakemassa punaviiniä, kun kassajonossa seisoi edessä kaveri juoksutamineissa ja juoksureppu selässä. Dobsomin juoksutakin selässä luki Berlin marathon ja olin jo heittää saksalaisuuden takia pyyhkeen kehään, enkä rohkenisi häiritä guntherkulttuurin selkeätä ystävää. Mielenkiintoni reppua kohtaan kuitenkin voitti saksalaisuuden ja rohkaisin mieleni. Pyysin nöyrästi anteeksi häiriötä ja kysyin mielipidettä repusta. Se oli sellainen Deuterin reppu, jota Juoksijalehden verkkokaupasta saisi tilattua. Kaveri esitteli repun ja kehui, että pystyy juoksemaan vaivatta kotiin kaksi punkkupulloa repussa. Kerroin asiasta silloin Arnelle ja tuntomerkkien perusteella hän tunnisti heti kaverin. Siitä alkoi yhteinen matka kohti roksua. Tosin silloin tuskin kumpikaan kuvitteli haahuilevansa tuntikausia metsässä joidenkin rastipisteiden perässä. Se oli asfaltti päivän sana siihen aikaan! Eri vaiheiden jälkeen tekeminen on suuntautunut roksuun ja Deuterit selässä taidettiin eka reissu mennä läpi. Minä jatkoin vielä monta sen jälkeenkin Deuterilla. Nyt on muuten loistavaksi osoittautunut Camelbak Ultra 10 kulussa mukana. Ja olenhan käynyt Berliinissä sittemmin maratoninkin ja samaisella reissulla tykästynyt kaupunkiin ja sen rennon välittömään tunnelmaan sekä ajan saksalaisia autoja nykyään!
Parin lepopäivän ja edellisen supertriplan jälkeen käynnistän tänään toisen vastaavan. Tänään olisi vuorossa pitkä kävelylenkki maastossa ja päälle kymppi juoksua. Sunnuntaina 47K Birgitta Challenge ja ensi viikon tiistaina joku pitkä polkulenkki. Lauantaina asfalttiherkistely n 10km kiihtyvä.
Tänään illalla on Hämyvestarit ja musiikillinen supertripla eli omalta osalta kolmas JJS keikka tänä vuonna. Nyt on käymässä niin, että Puntalan pääharjoitus muuntuu Hämeenkyröön. Lauantaina olisi taasen Hämyslavalla, Tottijärvellä esiintymässä yksi pitkän linjan idoleistani. Vaimoni on yrittänyt ylipuhua minua monta vuotta kotilavalle Haikkaan sunnuntaitansseihin. Olen luvannut lähteä ainoastaan yhden artistin ollessa paikalla. En niinkään tässä kohtaa fanita ensisijaisesti hänen esittämää musiikkiaan kuin sitä tapaa ja heittäytymistä jolla kaveri on paneutunut omaan musagenreensä ja kuningas Elvikseen! Tämänpäiväinen ilmoitus Aamulehdessä eli yhdistelmänä Hämyslava ja Jorma saivat minut jo melkein heltymään lavatansseihin, mutta eiköhän me Haikassa vielä nähdä. Jormaa en ole fanituksestani huolimatta koskaan livenä kuullut ja nähnyt. Se on yksi virtuaalisen sadan kohdan listani riveistä. Henkka ja Kulkurit olen joskus häissä nähnyt. Oli loistava ainakin hääbändinä!
Näihin kuviin ja tunnelmiin sekä polkuja kohti Peris
Olikos tuolla Jormalla velipoikakin musiikimiehiä, vaikkakin enemmänkin tunnettu yhteiskunnallisesta aktiivisuudestaan?
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaNo sellaisen tarinanhan mä meidän rouvalle kehittelin aikoinaan, että Seppo olisi Jorman velipuoli ja laulaa kuorossa aktiivisesti. Unohdin oikaista asian ja se jäi elämään niin kuin hyvien tarinoiden kuuluukin, kunnes hän sitä ihmetteli joskus ääneen, repesin nauruun ja käry kävi... Myönnän tarina oli huono, kun siinä ei ollut totuuden siementä edes pohjalla. Tai mistä mä tiedän vaikka olisikin?
VastaaPoista