maanantai 31. heinäkuuta 2017

Birgitta Challenge 2017

Tänään kirmattiin jo perinteiseksi muodostunut IV Birgitta Challenge - 46,2km Birgitan Polku ympäri Sääksjärven parkkipaikan kisakeskuksen asfaltin reunasta myötäpäivään lähtien ja saapuen. Tästä on kehkeytynyt hieno perinne ja X BC juhlavuonna jokaiselle kerralle osallistuneille luovutetaan punaiset rintanumerot ja ne jäädytetään Vintsaajien johtokunnan kokoushuoneen kattoon.

Oma osallistuminen askarrutti etukäteen, kun alla oli perjantai-lauantaiyöltä 8h SYR +50km ja jalat eivät olleet ihan freesit vielä eilen illalla eikä oikeastaan tänä aamunakaan. Odotettavissa oli siis muutakin salamointia kuin taivaalla. Matkaan lähtivät peruskävijät eli luonnollisesti PJH tapahtuman isänä ja huoltovastaavana sekä gallardo perinteisesti vauhdinpitäjänä. Oma etukäteisajatus reissusta oli kunnon mielenryijytys ja vauhdin puolesta enemmän vaellustyyppinen kuin edes LTH. LTH:na sitä sitten kuitenkin lähdettiin suorittamaan eli selkeät nousut reipasta käyntiä ja muutoin juosten. Keli oli ihan hyvä ehkä hivenen kostea, mutta ei missään nimessä liian kuuma ja mikä parasta ei satanut eli polut eivät olleet ihan uberliukkaita. Tosin loppupätkä Hakkarista Sääksjärvelle oli melkoista sutimista. Pikkuhiljaa matkan edetessä huomasin, että ei tämä meno taida kuitenkaan kokonaan sakata. Pelkäsin Lempäälän horror-pätkää, jossa tampataan ensin hiekkatietä pitkä siivu ja otetaan jaloista mehut pois. Sen jälkeen nautiskellaan päälle tyhjillä jaloilla asfalttia aika tovi. Jotain ihmeellistä tapahtui, kun siinä hiekkapätkällä vielä pelleilin pakarajuoksulla. Yleensähän noissa on käynyt kuin Koistisen kikkailuille. Nyt vaan sain jotenkin rytmistä kiinni ja juoksu tuolla pätkällä tuntui koko ajan helpommalta, suorastaan juoksulta. Jos joku seurasi sitä sivusta, saattaa suutuntuma olla hivenen löysähkö tuon juoksuväitteen suhteen.

Hakkarin jälkeen meille tuli porukkaan hajonta. Gallardon ranteessa oli varsinainen ihmevärkki. Se oli jonkin sortin ennustaja, joka kertoi, että olimme Kuokkalan Nesteeltä lähtiessämme 8min edellä viime vuotista reissua. Viime vuonna kärki eli gallardo alitti 6h - minä en (2016 toistaiseksi saavutuksena huonoin aikani ikinä 6.18,59 - oli tumma loppu). Ennustajan loitseet jotenkin epäilyttivät, kun mitään varsinaista riuhtomista saatika kirmausta matkalla emme juurikaan olleet harjoittaneet. Siinä sitten haluttiin varmistella kutosen alitusta ja ensin kiristettiin gallardon kanssa pari napsua. Polkupätkän alussa vajaa 10km maalista gallardo kiristi vielä lisää toiset pari napsua. Minä kiristin siinä vaiheessa enää repun nyörejä ja aloitin kuuluisat kuuden tunnin alitustaistelut. Mielenryijystä oli haettava fokusta ja keskityttävä jokaiseen murkulaan ja juurakkeeseen. Niitähän tuolla reitillä riittää. Parit lipat olivat tosi lähellä ja viimeiset kolmannet n. viisi metriä ennen maalia. Siiskukkulalta laskeuduin alas melkoisella liu'ulla. Jotenkin sain pidettyä itseni pystyssä ja matka saattoi jatkua, mutta entistä tarkemmalla kivien ylityksillä.

Pari kilsaa ennen Ammejärveä alkoi usko vahvistua kutosen alituksesta. Loppu tulikin sitten ihan hurmoksella ja kello näytti kisakeskuksen maaliviivalla 5.55,24. Reissu meni kyllä kaikin puolin hyvin ja mitään isompia ongelmia ei ollut missään vaiheessa. Alusta-asti harjoitettu LTH näytti taas kyntensä. Nyt on Latviaa ajatellen kaikki pidemmät siivut tehty ja tästä alkaa terävöitysjakso. Eli lyhyemmästi, mutta aavistuksen kovemmasti. Yksi varsinainen pääharjoitus meillä on vielä tiiminä ennen h-hetkeä. Se on Inkvisition konsertti Tampereen Telakalla, jossa suppilo marinoidaan viimeiseen terävyyteen. Siinä harkassa pitkät juomat suppiloidaan pitkiin mukeihin ja lyhyet terävästi pienempiin. Kyllä tässä kunnon suhteen ihan hyvällä janalla ollaan.


Tällainen elämyspäivä oli tänään Periksellä

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

SYR-Vimpat 2-0

Someron Yö-rogaining (SYR) on järjestäjien mukaan harjoitus. Tämä sopii tiimille, sillä yksittäinen heikommin mennyt harjoitus ei harmita kuten harmittaisi heikommin mennyt kilpailu. Tämä oli meille toinen SYR ja kuten ensimmäinen, ei tämäkään mennyt ihan tuubiin. SYR-harjoituksessa osallistujat laitetaan harjoituksen lopuksi listalle järjestykseen sen mukaan kuinka heidän harjoituksensa on mennyt. Me olimme nyt vasta kahdeksansia kuudentoista tiimin joukossa.

Harjoituksesta jäi kuitenkin positiivinen vire, sillä useimmat perusasiat toimivat hyvin. Teimme hyvän reittisuunnitelman, osasimme edetä maltilla alusta asti, jalat kestivät, varusteet toimivat ja lapoimme hyvän määrän kilometrejä huomioiden suhteellisen huonokulkuiset maasto-osuudet. Kuljettua matkaa kertyi jälkeenpäin tehdyn mittarulla-ajon mukaan 50,83 km. Maastoa tästä oli "vain" noin 4,7 km, sillä yöaikaan tukeudumme enemmän teihin ja polkuihin. Maastosta eräs kanssaharjoittelija totesi saunassa, että siihen pystyi koko ajan luottamaan, että tieltä poistuessa maasto oli aina hankalaa.

Lähdimme liikkeelle hieman aikaisempia aloitusvauhteja verkkaisemmin (LTH:lla) ja päivittelimme usean tiimin kovaa aloitusta. Toisaalta oli kai heillä varaakin, sillä mukana oli mm. kovia ultrajuoksijoita. Viisi ekaa rastia etenimme samaa tahtia Lupus Extremen kanssa. Viidennen jälkeen he häipyivät, sillä he saivat paremman lähdön tuolta rastilta.

Varsinaisesti meillä oli vain yksi ongelma. Se oli seitsemäs rasti nro 110, siis himoittu kymmenen pisteen rasti. Se jäi löytymättä ja sen etsiminen romutti aikataulumme ja lopulta aiheutti sen, että jouduimme jättämään loppureitiltä väliin paljon rasteja, sillä olimme jo huomanneet, että rasteja hakiessa maasto-osuudet veivät haastavuutensa vuoksi ennakoitua enemmän aikaa. Rasti 110 oli kartan pohjoisreunan mäellä rastimääritteen mukaan ”eteläisimmän kiven päällä”. Nousimme mäelle suunnalla etelästä n. 300 m:n matkan ja isoja kiviä alkoi löytymään. Rastia emme löytäneet runsaasta etsinnästä huolimatta. Jo meitä ennen paikalle tulleet Lupus Extremen kaveritkin sanovat etsineensä rastia jo ”v*tun kauan”, myös kolmas porukka pyöri paikalla. Jälkeenpäin Lupuksen kaverit sanoivat löytäneensä rastin ihan sattumalta yhdestä tiheästä pusikosta. Ehkä meillekin joskus selviää muiden gps-jäljistä tai muuten missä se rasti oli (tai missä itse olimme). Poistuimme siis paikalta ilman kymmentä pistettä pyörittyämme mäellä yli puoli tuntia, mikä on aivan liikaa 8 tunnin suorituksessa. Oli lähdettävä, kun ei ollut ideaa, miten rasti löytyisi. Jälkeenpäin tarkistettuna vielä MML:n karttapalvelusta näyttäisi, että mäen päällä on merkittynä neljä isoa kiveä, joista kolme eteläisintä ovat n. 50 metrin sisällä toisistaan.


Tuon rastin jälkeen oli selvää, ettemme ehdi käydä kaikkia suunnitellun reitin rasteja. Pidimme kuitenkin suunnitelman perusreitin voimassa ja menimme sen ilman usean suunnitellun rastin hakua. Lopussa totesimme tyytyväisinä että olimme osanneet arvioida pitkähkön paluumatkan oikein ja pääsimme maaliin sopivalla matkavauhdilla muutaman minuutin alle 8 tuntiin. Hyvin monella tiimillä aikasakot veivät jopa kaikki pisteet.

Sää ja metsä olivat koko harjoituksen ajan kesäisen märkä ja alkumatkasta myös tuulinen. Varusteet toimivat kuitenkin hyvin, vain pieni hienosäätö on tarpeen Latvian reissulle. Karvaan ja huonon pistesaaliin ohella voi todeta muutaman avainasian, jotka puhuvat onnistuneen harjoituksen puolesta.


  • Sumppia oli riittävästi termarissa sekä järjestäjien toimesta 
  • Suppilo-ohjaus ja uusi mobiili suunnittelualusta mukautettuna isoihin linjoihin saatiin toimimaan. Reitti oli fiksusti suunniteltu, koska pystyimme skaalaamaan sitä lennosta #110 jälkeen. Samoilla hoodeilla tuntui kulkevan moni muukin porukka eli ihan kelvolliset pisteet oli tarjolla
  • LTH on kaiken perusta ja onnistumisen tukipilari. Ja se onnistui, koska vauhti ei sakannut edes lopun pitkästä ja puuduttavasta jolkottelusta huolimatta
  • Mielenryijyä ei tarvinnut käyttää, koska ei käyty äärirajoilla. Sitä pitää säästää 24h suorituksiin ja erityisesti Latviaan
  • Yhtään villisikaa tai karhua saatika sutta ei kohdattu uhkaavissa merkeissä. Muutama kiiluva silmäpari osui valokeilaan yön tunteina, mutta ilman uhkaavaa tilannetta. Taisivat olla kissoja
  • Pidimme viime vuoden lupauksesta kiinni ja emme sisällyttäneet reittisuunnitelmaan rastia #163, emmekä myöskään käyneet sellaisella - edes lähimailla. Asiaa toki hivenen auttoi ko. rastin puuttuminen tämän vuoden kilpailusta


SYR -harjoituksesta raportoivat Kapu ja Peris muistellen, että jonkin sanonnan mukaan huono kenraaliharjoitus enteilee hyvää kisaa...

torstai 27. heinäkuuta 2017

Pitkästä tavarasta -projektin viralliset yhteistyökumppanit

Nyt ollaan ison äärellä! Saimme eilen painosta uunituoreet kisa-asut ja voimme nöyrän kiitollisina julkistaa Pitkästä tavarasta -projektin viralliset yhteistyökumppanit ja tukijat:

JP Kaapeliasennus Oy

Pjh Running 

Molemmat yritykset tekevät pitkäjänteistä työtä omalla toimialallaan tinkimättä aikatauluista saati tuloksista. Tällaisten tukijoiden siivittämänä voimme ylpeinä tehdä matkaamme kohti Latvia WRC 2017 rogaining huipennusta. Haluamme kilpailussa nostaa esille Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden ja samalla näkyä Latviassa suomalaisena joukkueena. Tähän tarkoitukseen löytyi sopiva paita juhlavuoden teemaan valmiiksi painettuna.

Tiimi ja viralliset kisa-asut 2017
Kuva: Studio Werstas, Pirkkala





keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Tuotteita osa 2 ja treenipäivitystä

Kapu jo avautui tuotekehittelystä ja lisäilen tässä pari tuotetta, jotka pitää huomioida Latvian projektissa. Osa matkastamme kisakohteeseen tapahtuu lentokoneella ja se asettaa joitakin rajoitteita logistiikkaan. Perinteinen pilkkijakkara ei ole kaikista optimaalisin matkalaukku. Reitin suunnittelu ilman pilkkijakkaraa on kuin hernekeitto ilman herneitä, joten jotain oli keksittävä. Ratkaisuksi löytyi pilkkijakkara ilman kalaosastoa. Se ei vie taitettuna isoa tilaa eikä paina paljoa. Toisaalta reitin suunnittelu ilman sumppia on jotain, mitä ei ole koskaan kokeiltu. Omalta kohdalta optimoin lasisen Airamin lentomatkan kestävään täyspeltiseen versioon ja toisaalta kompaktiin yhden mukin kokoluokkaan.

Kevyt pilkkis - ei tilaa kaloille

Tälle viikolle on kertynyt pari lenkkiä, kun maanantai oli pyhitetty levolle sunnuntain pitkän päälle. Tiistai oli aamujuoksua asfaltilla +10km, 5.07km/min. Vire oli suorastaan loistava. Tänään kävimme Kapun kanssa aamutuimiin poluilla +15km, 1.42h. Samalla harjoittelin paria LJH liitännäistä juttua:

- 1. Suunnistusta - löysin polun varresta kanttarelliesiintymän eli olin lajiharjoittelun ytimessä
- 2. Toinen tärkeä oheisharjoite oli nopea maastoon sulautuva väistö, josta mallikuva alla

Nopea väistö


Kävimme polkulenkillä myöskin "Dylania" kumartamassa eli pirkkalaisen kestävyysurheilukulttuurin monumenttia: kivi, kyltti ja kataja. Tästähän on aiemmin jo kuvaa ollut jaossa. Installaation äärellä harjoittelimme yhdessä vanhaa kunnon hei-hei-hei huudahdusta, jolla luodaan tiimispirittiä ja vahvistetaan tiimin itsetuntoa.

Sunnuntain postauksessa lupaamani tiimille merkityksellinen ja tällä viikolla julkistettava asia odottaa vielä oikeaa ajanhetkeä. Palaamme tähän myöhemmin tällä viikolla!


Kirjoitteli Peris





maanantai 24. heinäkuuta 2017

Tuotekehittelyä ja -sijoitusta

Tämä blogipäivitys sisältää tuotesijoittelua (kuluttajansuojan edellyttämä varoitus).

Kilpailu on kovaa ja kaikkia mahdollisia osa-alueita viilataan. Kesis -reissulla kävi niin, että en tullut ottaneeksi (siis unohdin) minkäänlaista kartta-alustaa mukaan reitinsuunnitteluvaihetta varten. Keem joutui kiireessä kaivelemaan riittävän kokoisen pahvinpalan varastoistaan. Latvian kisaan piti miettiä tätä välinepuolta aivan erityisesti, sillä alustan pitää kulkea mukana matalaukussa ja kartan koko on n. 60*80 cm. Lisäksi kunnollinen alusta on sellainen, että neulat pysyvät siinä hyvin kiinni ja alusta pysyy suunnittelun aikana suorana. Eli pahvi ei käy, eikä tällä kerralla esimerkiksi styroksi tule kyseeseen kuljettamisen hankaluuden vuoksi. En löytänyt riittävän leveää taiteltavaa ns. jumppa-alustaa, joten teippasin jesarilla katkaistusta alustasta sopivan kokoisen niin, että sen voi taitella matkalalukkukokoon. Ei mitään ihmeellistä, mutta parempi kuin aikaisemmat.


Toinen kehittelyn aihe oli nartsa. Meidän suunnittelunartsassa on merkit 10 cm välein ja niitä tulkitaan kulloisenkin mittakaavan mukaan. Lisäksi on ollut kangasteipillä merkattuna parille mittakaavalle tasakymppejä, mutta ne eivät tunnu pysyvän paikallaan. Nyt päivitin nartsan pienillä hakaneuloilla, joilla olisi tarkoitus merkata kulloisenkin mittakaavan mukaisesti esimerkiksi suunnitellun kokonaismatkan neljännekset (meillä on aina ajatus siitä, mikä on optimaalinen matka kulloisellekin maastolle ja kilpailun kestolle). Ja tässä astuu tuotesijoittelu kuvaan mukaan *).


Me testaamme nuo reitinsuunnittelujutut Somerolla perjantai-iltana yö-rogainingissa, joka ei siis ole kilpailu, vaan harjoitus. Näin järjestäjät aina muistuttavat. Tähän harjoitukseen kuitenkin ilmoittadutaan kuten kisaan, maksetaan osallistumisesta vähintään kuten kisaan, edellytetän noudatettavaksi rogaining-sääntöjä kuten kisassa ja julkaistaan tulokset kuten kisasta. Mutta se on harjoitus ja juuri tässä vaiheessa meille sopii hyvin kilpailua muistuttava keskipitkä harjoitus.

Mainittakoon vielä, että tämä postaus ei sisällä Periksen kuluvalle viikolle lupaamaa julkistusta.

Kehitteli ja tuotesijoitteli Kapu

*)Pirkkalan hölkkä on mainio tuote, tervetuloa testaamaan keskiviikkona 2.8.!

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Vain yksi ohitti

Takana on huikea treeniputki pelkkää tossua. Perinteinen veksikin tuntui perjantaina jo omasta mielestä ihan juoksemiselta. Askel vihdoinkin rullasi. Eihän se oikeasti vauhdin puolesta vielä päätä huimaa (5km - 4.24min/km), mutta tässä kohtaa mittarina on oma tunne.

Sain aloitettua kesälomani ke 12.7. ja matkasimme suoraan viikoksi Espanjan aurinkoon Guardamareen. Siellähän juurikin poikkesin pari vuotta sitten hakemassa inspiraatiota Saariselkä WRC 2015 projektiin Kapun talviharjoittelumaisemista. Nyt en pelkästään hakenut inspiraatiota vaan tein joka päivä 5,2km aamuveksin ja parina päivänä vielä kevyttä hölkkää iltapäivästä. Tavoitteeni oli, että kukaan ei ohita minua aamuveksillä. Tein siinä tokavikana aamuna lähtöaskellusta veksille ja huomasin jonkun paikallisen kaverin virittävän omaa lenkkiään. Heitin heti ohi ja mietin, että ei minkäänlaista vaaraa ohituksesta. Kilsa mentiin ja kaveri hiissasi ohitseni enkä voinut mitenkään vastata vauhtiin. Kuittasin samalla lenkillä jonkun vanhemman patsen, joka oli pyörällä liikkeellä, ja halusin uskotella itselleni punttien tulleen tasoitetuksi ja olen leiritavoitteessa.

Kaupunki on aivan mainio ja mikä tärkeintä mieli rentoutui auringon lämmössä sekä löysin Hernandezin kuppilasta paikallisen tuotetarjooman lisäksi paikallisen tunnelman! Joskus kahvi ikään kuin vahingossa vaihtui gt:hen, joka sekin oli oikea gt missä tonicaa ei turhaan kaadella lasin täytteeksi vaan g näyttelee pääosat. Leirin päälle jatkoin kotomaassa kovapohjaisia lenkkejä ja niitä tulikin sitten leiri mukaan lukien yhteensä 11 lenkkiä yhdeksän päivän aikana.

Guardamar ja Kalenjin uudet juoksuvermeet paikallisesta urheilukaupasta
Aurinkoleirin jälkeen pysyimme päivän Pirkkalassa ja lähdimme rouvan kanssa konehesselireissulle kolmeksi päiväksi. Eilen sain todeta reissun jälkeen ja 950km ajon päälle kotipihassa, että päätavoite on plakkarissa: yksikään konehesseli ei ohittanut meitä. Silti en kaahaillut. Mikä hienointa olen saanut vanhan rutiinin toimimaan. Nytkin oli juoksuvehkeet mukana ja heitin tuon aiemmin kuvatun "vauhdikkaan" aamuveksin reissun lomassa Vaasassa. Hesselöinnissä kun tuon lenkkirutiinin luominen on vähän hankalaa. En ole nähnyt sellaista telinettä, missä saisi hesselin kulkemaan konehesselin kyydissä. Lenkkarit ja loppureissua kohti juustoontuvat shortsit kulkevat takapussukassa mukavasti.

Raippaluodon sataman kahvilassa oli salaatti kohdallaan


Tänään oli vuorossa LTH:ta *) 4h ja +30km, jonka toteutimme tietenkin LJH:na **). Tämä harjoitusmuoto on tässä kohtaa valmistautumista ehdottoman tärkeää ajatellen lähenevää projektimme loppuhuipennusta. Seuraava isompi ja tärkeä väliharjoitus on Someron SYR eli 8h yörogaining tulevana perjantai-lauantai yönä. Pääosassa on Suppilo-ohjauksen patinoiminen lähes runollisiin sfääreihin yltäväksi suunnittelumenetelmäksi. Menetelmän täysimääräinen hyödyntäminen saattaa kuitenkin hiukan häiriintyä, koska Somerolla on käytössä rastin #163 poissulkeva toteutusmenetelmä, jonka taustat muistavat blogimme vannoutuneimmat ja pitkäaikaiset seuraajat.

LJH tänään Birgitan polulla: Ammejärven laavu

Stay tuned: tulevalla viikolla on luvassa tiimin kannalta merkityksellisen kuvion julkaisu blogissamme!

Tällaisia on puuhaillut Peris

*) LTH = rogainingin lajityypillinen harjoittelumuoto, jossa rytmitetään eteneminen kuten itse kilpailutilanteessa. Ylämäet kävellään ja tasaiset sekä alamäet edetään juoksun omaisesti.

**) LJH = LTH:lle alisteinen Latviaan jalostava harjoittelumuoto, jossa perus LTH:n lisäksi huomioidaan Latvian erityistarpeet mm. isojen putkikasvien karttaminen sekä villisikojen tyynnyttely.






Treeniviikko -5 takana

Yksi treeniviikko on taas takana ja Latvian kisaan on aikaa jäljellä vajaat 4 viikkoa.

Menneen viikon kohokohtia itselleni olivat tiistainen Kesäillan rogaining ja lauantain Isabella -rastit Mäntässä. Siinä välissä tein vain yhteensä 14 km:n kevyet lenkit tunnustellen, että Kesiksessä krampannut vasen reisi on kunnossa.

Isabella -rasteilla oli ohjelmassa keskimatkan kisa omassa ikäsarjassa. Tulos oli kohtalainen, viides sarjan muutamien parhaiden sekä muiden seassa. Suunnistus sujui pääasiassa hyvin, mutta jälleen tuli sitä Ketonen&Myllyrinne -tyyppistä ylimääräistä liikettä. Kahta rastia laskin pummanneeni yhteensä hieman vajaat 2 min ja varsinkin jälkimmäinen oli puhdasoppisesti K&M -tyyppinen. Lähes suoralla linjalla rastia kohti ja sitten juuri ennen rastiympyrää ilmeisesti taas petti usko ja kaarros oikealle ja rastin tähystelyä takaoikealta kunnes etupuolelta löytyi väärä kivi. Lohduttavaa oli, että muutkin pummailivat aika lahjakkaasti.

Viikon päätteeksi kävimme Periksen kanssa sunnuntaina runsaan 4 tuntisen LJH:n (eiköhän Peris avaa lyhennettä).Teemoina oli mm. kasvilajitunnistus, jota aloitimme erottamalla pienilehtisiä ja suurilehtisiä kasveja toisistaan. Nimittäin Latvian WRC:n Bulletin 3 on julkaistu ja siinä erityisesti taas varoitellaan Sosnowsky's Hogweedistä. Googlailemalla opin, että kyseessä on meillä Suomessa haitallisen jättiputken sukulaisesta, joka kuvien mukaan on hyvin saman näköinenkin. Suomalainen nimi on Armenian jättiputki. Kisakeskuksessa on bulletinin mukaan myös näytekasvit, että kilpailijat osaisivat varoa paikoin runsaitakin kasvustoja. Tälläkin jättiputkella on todella isot lehdet, joten sunnuntainen lajituntemusharjoitus palvelee hyvin kisarupeamaa. Varomme isolehtisiä kasveja. Googlen kuvahaun perusteella on aihettakin, sieltä löytyi nimittäin tosi karmean näköisiä kuvia "palovammoista", jota kasvi on aiheuttanut.

Bulletinista löytyi myös tarkempaa tietoa leimaussysteemistä. Pääsemme kokeilemaan samanlaista systeemiä kuin oli mm. Viron MM-suunnistuksessa. Kilpailijat vain juoksivat ohi ja heilauttivat kättään sinne päin. Toivottavasti leimausetäisyys pysyy kuitenkin sen verran pienenä, että rasti pitää aidosti löytää. Toisin kuin viime syksyn yörogainingissa, missä gps-leimaajille riitti, että kävi siellä päin, rastia ei tarvinnut edes nähdä.

Ensi viikon kohokohta on toivottavasti Someron Yö-rogaining, 8 tuntia somerolaisia maastoja kesäyössä. Tällä kerralla emme ole gps-seurannassa, joten yöllistä viihdepläjäystä ei ole tulossa.

Männäviikkoa kertaili Kapu