Someron Yö-rogaining (SYR) on järjestäjien mukaan harjoitus. Tämä sopii tiimille, sillä yksittäinen heikommin mennyt harjoitus ei harmita kuten harmittaisi heikommin mennyt kilpailu. Tämä oli meille toinen SYR ja kuten ensimmäinen, ei tämäkään mennyt ihan tuubiin. SYR-harjoituksessa osallistujat laitetaan harjoituksen lopuksi listalle järjestykseen sen mukaan kuinka heidän harjoituksensa on mennyt. Me olimme nyt vasta kahdeksansia kuudentoista tiimin joukossa.
Harjoituksesta jäi kuitenkin positiivinen vire, sillä useimmat perusasiat toimivat hyvin. Teimme hyvän reittisuunnitelman, osasimme edetä maltilla alusta asti, jalat kestivät, varusteet toimivat ja lapoimme hyvän määrän kilometrejä huomioiden suhteellisen huonokulkuiset maasto-osuudet. Kuljettua matkaa kertyi jälkeenpäin tehdyn mittarulla-ajon mukaan 50,83 km. Maastoa tästä oli "vain" noin 4,7 km, sillä yöaikaan tukeudumme enemmän teihin ja polkuihin. Maastosta eräs kanssaharjoittelija totesi saunassa, että siihen pystyi koko ajan luottamaan, että tieltä poistuessa maasto oli aina hankalaa.
Lähdimme liikkeelle hieman aikaisempia aloitusvauhteja verkkaisemmin (LTH:lla) ja päivittelimme usean tiimin kovaa aloitusta. Toisaalta oli kai heillä varaakin, sillä mukana oli mm. kovia ultrajuoksijoita. Viisi ekaa rastia etenimme samaa tahtia Lupus Extremen kanssa. Viidennen jälkeen he häipyivät, sillä he saivat paremman lähdön tuolta rastilta.
Varsinaisesti meillä oli vain yksi ongelma. Se oli seitsemäs rasti nro 110, siis himoittu kymmenen pisteen rasti. Se jäi löytymättä ja sen etsiminen romutti aikataulumme ja lopulta aiheutti sen, että jouduimme jättämään loppureitiltä väliin paljon rasteja, sillä olimme jo huomanneet, että rasteja hakiessa maasto-osuudet veivät haastavuutensa vuoksi ennakoitua enemmän aikaa. Rasti 110 oli kartan pohjoisreunan mäellä rastimääritteen mukaan ”eteläisimmän kiven päällä”. Nousimme mäelle suunnalla etelästä n. 300 m:n matkan ja isoja kiviä alkoi löytymään. Rastia emme löytäneet runsaasta etsinnästä huolimatta. Jo meitä ennen paikalle tulleet Lupus Extremen kaveritkin sanovat etsineensä rastia jo ”v*tun kauan”, myös kolmas porukka pyöri paikalla. Jälkeenpäin Lupuksen kaverit sanoivat löytäneensä rastin ihan sattumalta yhdestä tiheästä pusikosta. Ehkä meillekin joskus selviää muiden gps-jäljistä tai muuten missä se rasti oli (tai missä itse olimme). Poistuimme siis paikalta ilman kymmentä pistettä pyörittyämme mäellä yli puoli tuntia, mikä on aivan liikaa 8 tunnin suorituksessa. Oli lähdettävä, kun ei ollut ideaa, miten rasti löytyisi. Jälkeenpäin tarkistettuna vielä MML:n karttapalvelusta näyttäisi, että mäen päällä on merkittynä neljä isoa kiveä, joista kolme eteläisintä ovat n. 50 metrin sisällä toisistaan.
Tuon rastin jälkeen oli selvää, ettemme ehdi käydä kaikkia suunnitellun reitin rasteja. Pidimme kuitenkin suunnitelman perusreitin voimassa ja menimme sen ilman usean suunnitellun rastin hakua. Lopussa totesimme tyytyväisinä että olimme osanneet arvioida pitkähkön paluumatkan oikein ja pääsimme maaliin sopivalla matkavauhdilla muutaman minuutin alle 8 tuntiin. Hyvin monella tiimillä aikasakot veivät jopa kaikki pisteet.
Sää ja metsä olivat koko harjoituksen ajan kesäisen märkä ja alkumatkasta myös tuulinen. Varusteet toimivat kuitenkin hyvin, vain pieni hienosäätö on tarpeen Latvian reissulle. Karvaan ja huonon pistesaaliin ohella voi todeta muutaman avainasian, jotka puhuvat onnistuneen harjoituksen puolesta.
SYR -harjoituksesta raportoivat Kapu ja Peris muistellen, että jonkin sanonnan mukaan huono kenraaliharjoitus enteilee hyvää kisaa...
Harjoituksesta jäi kuitenkin positiivinen vire, sillä useimmat perusasiat toimivat hyvin. Teimme hyvän reittisuunnitelman, osasimme edetä maltilla alusta asti, jalat kestivät, varusteet toimivat ja lapoimme hyvän määrän kilometrejä huomioiden suhteellisen huonokulkuiset maasto-osuudet. Kuljettua matkaa kertyi jälkeenpäin tehdyn mittarulla-ajon mukaan 50,83 km. Maastoa tästä oli "vain" noin 4,7 km, sillä yöaikaan tukeudumme enemmän teihin ja polkuihin. Maastosta eräs kanssaharjoittelija totesi saunassa, että siihen pystyi koko ajan luottamaan, että tieltä poistuessa maasto oli aina hankalaa.
Lähdimme liikkeelle hieman aikaisempia aloitusvauhteja verkkaisemmin (LTH:lla) ja päivittelimme usean tiimin kovaa aloitusta. Toisaalta oli kai heillä varaakin, sillä mukana oli mm. kovia ultrajuoksijoita. Viisi ekaa rastia etenimme samaa tahtia Lupus Extremen kanssa. Viidennen jälkeen he häipyivät, sillä he saivat paremman lähdön tuolta rastilta.
Varsinaisesti meillä oli vain yksi ongelma. Se oli seitsemäs rasti nro 110, siis himoittu kymmenen pisteen rasti. Se jäi löytymättä ja sen etsiminen romutti aikataulumme ja lopulta aiheutti sen, että jouduimme jättämään loppureitiltä väliin paljon rasteja, sillä olimme jo huomanneet, että rasteja hakiessa maasto-osuudet veivät haastavuutensa vuoksi ennakoitua enemmän aikaa. Rasti 110 oli kartan pohjoisreunan mäellä rastimääritteen mukaan ”eteläisimmän kiven päällä”. Nousimme mäelle suunnalla etelästä n. 300 m:n matkan ja isoja kiviä alkoi löytymään. Rastia emme löytäneet runsaasta etsinnästä huolimatta. Jo meitä ennen paikalle tulleet Lupus Extremen kaveritkin sanovat etsineensä rastia jo ”v*tun kauan”, myös kolmas porukka pyöri paikalla. Jälkeenpäin Lupuksen kaverit sanoivat löytäneensä rastin ihan sattumalta yhdestä tiheästä pusikosta. Ehkä meillekin joskus selviää muiden gps-jäljistä tai muuten missä se rasti oli (tai missä itse olimme). Poistuimme siis paikalta ilman kymmentä pistettä pyörittyämme mäellä yli puoli tuntia, mikä on aivan liikaa 8 tunnin suorituksessa. Oli lähdettävä, kun ei ollut ideaa, miten rasti löytyisi. Jälkeenpäin tarkistettuna vielä MML:n karttapalvelusta näyttäisi, että mäen päällä on merkittynä neljä isoa kiveä, joista kolme eteläisintä ovat n. 50 metrin sisällä toisistaan.
Tuon rastin jälkeen oli selvää, ettemme ehdi käydä kaikkia suunnitellun reitin rasteja. Pidimme kuitenkin suunnitelman perusreitin voimassa ja menimme sen ilman usean suunnitellun rastin hakua. Lopussa totesimme tyytyväisinä että olimme osanneet arvioida pitkähkön paluumatkan oikein ja pääsimme maaliin sopivalla matkavauhdilla muutaman minuutin alle 8 tuntiin. Hyvin monella tiimillä aikasakot veivät jopa kaikki pisteet.
Sää ja metsä olivat koko harjoituksen ajan kesäisen märkä ja alkumatkasta myös tuulinen. Varusteet toimivat kuitenkin hyvin, vain pieni hienosäätö on tarpeen Latvian reissulle. Karvaan ja huonon pistesaaliin ohella voi todeta muutaman avainasian, jotka puhuvat onnistuneen harjoituksen puolesta.
- Sumppia oli riittävästi termarissa sekä järjestäjien toimesta
- Suppilo-ohjaus ja uusi mobiili suunnittelualusta mukautettuna isoihin linjoihin saatiin toimimaan. Reitti oli fiksusti suunniteltu, koska pystyimme skaalaamaan sitä lennosta #110 jälkeen. Samoilla hoodeilla tuntui kulkevan moni muukin porukka eli ihan kelvolliset pisteet oli tarjolla
- LTH on kaiken perusta ja onnistumisen tukipilari. Ja se onnistui, koska vauhti ei sakannut edes lopun pitkästä ja puuduttavasta jolkottelusta huolimatta
- Mielenryijyä ei tarvinnut käyttää, koska ei käyty äärirajoilla. Sitä pitää säästää 24h suorituksiin ja erityisesti Latviaan
- Yhtään villisikaa tai karhua saatika sutta ei kohdattu uhkaavissa merkeissä. Muutama kiiluva silmäpari osui valokeilaan yön tunteina, mutta ilman uhkaavaa tilannetta. Taisivat olla kissoja
- Pidimme viime vuoden lupauksesta kiinni ja emme sisällyttäneet reittisuunnitelmaan rastia #163, emmekä myöskään käyneet sellaisella - edes lähimailla. Asiaa toki hivenen auttoi ko. rastin puuttuminen tämän vuoden kilpailusta
SYR -harjoituksesta raportoivat Kapu ja Peris muistellen, että jonkin sanonnan mukaan huono kenraaliharjoitus enteilee hyvää kisaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti