Yksi treeniviikko on taas takana ja Latvian kisaan on aikaa jäljellä vajaat 4 viikkoa.
Menneen viikon kohokohtia itselleni olivat tiistainen Kesäillan rogaining ja lauantain Isabella -rastit Mäntässä. Siinä välissä tein vain yhteensä 14 km:n kevyet lenkit tunnustellen, että Kesiksessä krampannut vasen reisi on kunnossa.
Isabella -rasteilla oli ohjelmassa keskimatkan kisa omassa ikäsarjassa. Tulos oli kohtalainen, viides sarjan muutamien parhaiden sekä muiden seassa. Suunnistus sujui pääasiassa hyvin, mutta jälleen tuli sitä Ketonen&Myllyrinne -tyyppistä ylimääräistä liikettä. Kahta rastia laskin pummanneeni yhteensä hieman vajaat 2 min ja varsinkin jälkimmäinen oli puhdasoppisesti K&M -tyyppinen. Lähes suoralla linjalla rastia kohti ja sitten juuri ennen rastiympyrää ilmeisesti taas petti usko ja kaarros oikealle ja rastin tähystelyä takaoikealta kunnes etupuolelta löytyi väärä kivi. Lohduttavaa oli, että muutkin pummailivat aika lahjakkaasti.
Viikon päätteeksi kävimme Periksen kanssa sunnuntaina runsaan 4 tuntisen LJH:n (eiköhän Peris avaa lyhennettä).Teemoina oli mm. kasvilajitunnistus, jota aloitimme erottamalla pienilehtisiä ja suurilehtisiä kasveja toisistaan. Nimittäin Latvian WRC:n Bulletin 3 on julkaistu ja siinä erityisesti taas varoitellaan Sosnowsky's Hogweedistä. Googlailemalla opin, että kyseessä on meillä Suomessa haitallisen jättiputken sukulaisesta, joka kuvien mukaan on hyvin saman näköinenkin. Suomalainen nimi on Armenian jättiputki. Kisakeskuksessa on bulletinin mukaan myös näytekasvit, että kilpailijat osaisivat varoa paikoin runsaitakin kasvustoja. Tälläkin jättiputkella on todella isot lehdet, joten sunnuntainen lajituntemusharjoitus palvelee hyvin kisarupeamaa. Varomme isolehtisiä kasveja. Googlen kuvahaun perusteella on aihettakin, sieltä löytyi nimittäin tosi karmean näköisiä kuvia "palovammoista", jota kasvi on aiheuttanut.
Bulletinista löytyi myös tarkempaa tietoa leimaussysteemistä. Pääsemme kokeilemaan samanlaista systeemiä kuin oli mm. Viron MM-suunnistuksessa. Kilpailijat vain juoksivat ohi ja heilauttivat kättään sinne päin. Toivottavasti leimausetäisyys pysyy kuitenkin sen verran pienenä, että rasti pitää aidosti löytää. Toisin kuin viime syksyn yörogainingissa, missä gps-leimaajille riitti, että kävi siellä päin, rastia ei tarvinnut edes nähdä.
Ensi viikon kohokohta on toivottavasti Someron Yö-rogaining, 8 tuntia somerolaisia maastoja kesäyössä. Tällä kerralla emme ole gps-seurannassa, joten yöllistä viihdepläjäystä ei ole tulossa.
Männäviikkoa kertaili Kapu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti