Kesäilta Vatulassa

Kesäillan rogaining on suoritettu. Vimpat vahvistuksineen menestyivät hienosti sillä 3 tunnin sarjan voittivat Puhiksen ja Tsaarin tiimi, tyttöjen tiimi oli omassa 2 tunnin sarjassaan kuudes ja puhtaasti naisjoukkueiden joukossa kärkikolmikossa ja Vimppa-RCEeemeli -yhdistelmäjoukkueella Keemin kanssa tulimme 3 tunnin sarjassa sijalle 5. Kirvelevästi hävisimme yhden sijan Sioux Duolle. Piste ero oli tosin niin selvä, että täysi tunnustus Siouxeille, he olivat selvästi parempia. Sarjan voittajat hakivat kaikki rastit ja gps-matka oli kuulemma 29,8 km, mutta kova reissu oli ollut tiimin toisen puolikkaan naamanväristä päätellen. Meillä gps-matka oli 23,32 km Garminilla mitattuna.

Tulokset ovat tuolla.

Suunnittelu- ja valmistautumisaika meni aika joutuisasti. Nythän testattiin kolmen tiimin voimin ns. Suppilo-ohjaus –menetelmän toimivuutta. Se vaikuttaisi vaativan enemmän suunnitteluaikaa kuin aikaisemmin käytetty ns. Suuret Linjat –menetelmä. Nyt ei ollut kenelläkään aikaa vain istuksia pilkkijakkaralla enimmäkseen höpöttelemässä kuten joskus on ollut (Kuva Arne).

Oma kisa-alkuni oli aivan karmea. Verkka jäi vähälle ja kun paukusta lähdettiin kohti ekaa rastia, alkoi minullekin kirkastumaan se, mitä kuulin suunnittelutontilla Puhiksen tai Tsaarin sanovan, mutta en silloin ymmärtänyt, nimittäin että käyräväli ei ole 2,5 m vaan 5 m! Heti tuli kavuttua kohtalainen ylämäki. Sen jälkeen alkoivat kauhun hetket, kun vasemman reiden sivu alkoi kramppaamaan. En muista vastaavaa koskaan tapahtuneen. Muutaman sadan metrin matkalla se vain paheni, mutta toinen rasti leimattiin. Siinä kohdassa Arne sattui olemaan juoksentelemalla kisaa seuraamassa ja tilanne tuli tietysti puheeksi, koska se sattui olemaan päällimmäisenä mielessäni. Olin kauhuissani, olin siis värvännyt Keemin mukaan ja jäisikö kisa kesken muutaman minuutin päästä startista! Arne komensi varmoin ottein minut sammalikkoon mahalleni ja hieroi hieman reiden sivua ja venytti myös. Ja siihen sattui niin pirusti! Riistäydyin irti ja lähdimme jatkamaan ja kramppi tuntui hieman hellittävän. Hiljalleen se suli siitä kisan kestäessä. Kiitän isosti Arnea avusta, kyllä se siitä käsittelystä lähti laukeamaan! Hirvitti kuitenkin se, että jos krampista tulee jotain jälkivammaa, sillä kivun tunnetta oli jo lähtiessä Buranalla leikattu vieläkin vaivaavan Jukola -kylkivamman takia.

Pääsimme kuitenkin toteuttamaan aika selkeää suunnitelmaamme. Krampista palautuminen hidasti kyllä jonkin verran menoa, mutta sitä kompensoitiin aika sujuvalla rastivälien toteutuksella. Pari oikealle nojaavaa rastinlähestymistä tuli ja toinen johti varsinaiseen pummaamiseen. Puolivälissä olimme vielä hyvin aikataulussa, mutta kyllä vauhti alkoi hyytymään toisella puoliskolla. Suo-osuudet söivät taas selkeästi vauhtia, onhan se aina ennenkin todettu. Huonommassa kunnossa se vaikutus vain vielä korostuu.

Yhtä rastia pummasimme sitten karkeasti. Rastin paikkaa yritettiin peilata puoliavoimen metsäkuvion avulla, mutta se ei ihan onnistunut kun suunta oli vielä hieman oikealle nojaava ja etsintäkin suunnattiin sitten vielä ensin väärälle puolelle. Menetimme siinä kaikkiaan muutaman minuutin. Jälkispekulaatiossa armahdimme itseämme jonkin verran, koska sijoitukseen tämä ei vaikuttanut ja ilmeisesti olisimme joka tapauksessa ainakin ilman selvää yliaikaa (josta tulisi sakkoa 10 pistettä/min) joutuneet jättämään pois alkuperäisestä suunnitelmasta ne kaksi rastia, jotka jäivät nyt kartan yläosasta pois.

Loppu piti tulla ihan juosten, jotta ehdittiin maaliin alle 3 tunnin, käyttämättä jäi vain 48 sekuntia (Kuva Arne).

Ja vielä yksi tärkeä noteeraus, joka Peristä ainakin kovasti kiinnostaa: turvalleen menot 2 – 0 allekirjoittaneelle! Kapun vanhat maneerit ovat siis edelleen voimissaan.

Saimme suunniteltua reitin yhteisymmärryksessä ja myös toteutus meni suhteellisen tasapuolisissa merkeissä. Ilmeisesti molemmista hieman puolikuntoisista ukoista otettiin irti, mitä nyt oli saatavissa ilman isoa riskinottoa.

Iso kiitos Keemille reissusta!

Raportoi ja kiitteli Kapu