sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Suppilo-ohjauksella

Vaelsimme tänään tiimillä pitkän noin kolmen ja puolen tunnin yhteistreenin Pirkkalan, Tampereen ja Lempäälän maastoissa. Matkalle mahtui monenlaista inspiraation lähdettä ja harjoitetta. Harjoituksemme pääteemana oli lajinomainen eteneminen suppilo-ohjauksella. Menneellä viikolla saimme kunnon teoriapläjäyksen siitä, miten meidät kuluttajat ohjataan suppilon kautta oikeiden valintojen piiriin. Ajattelimme koestaa heti käytännön tasoilla tätä hienoa erityisesti vihreisiin alustoihin ja maastoihin sopivaa menetelmää. Kyllä se hvyin toimi. Oleellisinta hommassa on jälleen kerran käsien liike. Pitkällä alaspäin kämmenet avoinna kauhovalla liikkeellä viestimme, kuinka olemme kaventamassa sektoria ja ajamme itsemme läpi ankarimpien pöheikköjen kaikkien ylimääräisten rastien ohitse juuri sille oikealle rastille.

Suppilo-ohjaus: käsillä tehostaminen

Inspiraatiota haimme Pirunkiveltä. Täältä kotikuntamme maastosta löytyy vaikuttavan suuri siirtolohkare, jonka juurelta uskomme urheiden pirkkalaisten aloittaneen keräilytaloutensa uhrimenot. Siellä on osakesalkun PE-luvut mitattu hivenen eri tavoin kuin nykyisessä toimistotaloudessa. On se vaan vaikuttava kivi ja herättää aina mieleen luonnon voimien mahtavuuden. Kuva valitettavasti latistaa vaikuttavuutta.

Pirunkivi

Kävimme myös, kuten niin monella yhteisellä polkulenkillä on tapana, Iso-Naistenjärven rannalla. Keli oli mitä mainioin Kapun katsellessa paikkaa kartalta. Meillä oli mukana Tampereen Yö-Roksun kartta. Saatoimme samalla vähän maadoittaa suppilo-ohjaustekniikkaa tutun kartan kanssa.

Isis eli Iso-Naistenjärvi ja jortsukompassi

Itselleni on kevät ollut harjoittelun puolesta aika takkuista ja inspiraatiota ei ole oikein tahtonut aina löytyä. Nyt on sitten otettu kaikki keinot käyttöön ja tänään, kuten teimme torstain yhteislenkillä, kävimme Peltsun "pururadalla". Olen tuolla pururadalla ottanut omat ensi kosketukseni juoksu- ja hiihtolenkkeihin. Olen tuota 2196 metriä pitkää Peltolammen ympäri kiertävää ulkoilureittiä aikanaan hinkannut ja paljon. Lukemattomia kierroksia. Kuitenkaan minulle ei ole koskaan selvinnyt, miksi sitä ihan yleisesti kutsutaan pururadaksi. Olen siellä kuitenkin -70 luvulta asti kulkenut. Sieltä on toki monia hienoja muistoja taltioitunut omaan mielenryijyyn ja siemen ikuiseen liikkumiseen on kylvetty juuri tuolla baanalla. Ikuistimme  kuvan paikasta, joka myös symboloi projektimme pitkän tavaran teemaa varsin havainnollisesti. Eiköhän tuon nykyisen sillan ole kunnanmiehet tehneet paikan päällä ja pitkästä tavarasta. Vai lieneekö VR:n teettämä, kun tuo muistaakseni uusittiin ratatöiden yhteydessä.

Kotikentällä
Latvian WRC:n järjestäjät ovat varoitelleet meitä kilpailuun osallistuvia ärhäköistä villisioista. Harjoittelimme tänään, miten tuollainen yllättävä tilanne hoidetaan. Kohtasimme Ammejärven laavun lähimaastoissa vapaan räkyttävän koiran. Taisi olla pentuikäinen ja aika pelokas. Siinä se sitten meidät ohitettuaan teki u-käännöksen ja syöksyi hampaat irvessä kohti Kapun nilkkoja. Minun rooliini kuuluu suojella päällystöä viimeiseen asti ja niinpä pysähdyin suojakilveksi tyynnyttelemään koiraa ja annoin Kapun jatkaa etenemistä kaikessa rauhassa. Näin se menee Latviassakin. Alla olevan kuvan Lyyli koira ei liity päivän tapahtumiin mitenkään, mutta ajattelin kuitenkin avata tilannetta vielä kuvan avulla.

Villisika alistuu


Kävimme toki myös lenkin lomassa pirkkalaisen kestävyysurheilun pyhiinvaelluskohteessa. Se antaa aina voimaa ja uskoa päästä eteenpäin, vaikka lenkki painaisi kuinka ja pahasti jaloissa.

Hyvä PirHi

Tänään opimme harjoituksessa hyödyllisten menetelmien soveltamisen lisäksi sen, että olemme todellakin pitkän tavaran äärellä. Tässä on vielä paljon töitä tehtävänä ennen h-hetkeä! Edessä häämöttävät monet pitkät lenkit. Monesti lenkeillä pääsemme hyviin avariin henkisiin tiloihin ja se onkin oikeastaan hyvä ilmaisin lenkin onnistumisesta. Noita tiloja, kun tarvitaan 24h suorituksessa aika monta kertaa. Tänäänkin pääsimme tiloihin ja siinä sitten keksin aivan mainion taukopaikkalisävarusteen moottoripyöräharrastukseeni. Aion tuotteistaa sen, kunhan ensin itse pääsen kokeilemaan sitä käytännössä. En kuitenkaan paljasta tuota uutta ajatusta ennen kuin olen saanut sen tuotteeksi ja haettua siihen mallisuojan.

Tulevalla viikolla suuntaan kohti leiriä ja lämpöisiä olosuhteita. Tarkoitus olisi ennen kaikkea rentoutua, mutta myös virittäytyä kunnon VK-henkiseen treenijaksoon.


Tällaisia ajatuksia kirjaili tällä kertaa Peris







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti