sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Jo muinaiset birckalaiset...

Kävin tutustumassa Pirkkalan poisluovutetulla alueella sijaitsevassa museokompleksissa näyttelyyn, jossa juuri nyt on esillä tasaveroisina vanhojen suurten kulttuurien historiaa, nimittäin Kiinan ja viikinkiaikasen Birckalan historiaa.

Panin merkille, että karjanpidon, kaupankäynnin ja muun puuhastelun ohella harrastettiin jo tuolloin rogainingia, itse asiassa muista urheilulajeista ei näyttelyssä näykään viitteitä. Näyttelyssä oli esillä mm. monenlaista ajankohdan välineistöä ja kuvaelmia lajiin liittyen.

Esimerkiksi kompassin kehityksen ratkaisevat vaiheet on hienosti dokumentoitu. Alla olevassa kuvassa näkyy vasemmassa alakulmassa kompassin varhainen kehitysvaihe, jossa on jo keksitty kiinteä rasia (vain kehä säilynyt) ja toisaalta sen yläpuolella erillisiä kompassineuloja. Selvästi huomaa, että vielä tuossa vaiheessa ei ole oivallettu näiden yhdistämistä, mihin syynä lienee se, että neulat tehtiin aluksi hyvin suuriksi. Oikeassa reunassa onkin jo sitten kompassin seuraava kehitysvaihe, joka lienee ollut varsin käyttökolpoinen sen yleisyydestä päätellen. Tässä versiossa on jo oivallettu yhdistää rasia ja neula, tosin rasia on vielä kiinteä, ei kääntyvä, kuten myöhemmissä edistyneemmissä kompasseissa.


Seuraavasta kuvasta käy hyvin ilmi muinais-rogainingissakin oleellinen osa suoritusta eli reitin suunnittelu. Kartta saattoi olla vielä hyvinkin yleispiireinen, mutta idea oli sama kuin nykyisinkin eli isoja pisteitä pyrittiin hakemaan, parhaita ovat aina 90-sarjan rastit! Reittisuunnitelmaa ei kuitenkaan osattu tuolloin vielä hahmotella nartsan (nykyajan rogaining -slangia, naru) avulla, vaan halutut rastit merkattiin millä milloinkin, mitä vain maasta sattui löytymään, esimerkiksi kolikoilla. Tuolloin ei liene oltu kovin tarkkoja pikkurahan suhteen, sillä näitä muinaiskolikoita löytyy edelleen usein maasta, kun sitä vain hieman kaivelee.


Näyttelystä löytyy myös autenttinen kartta suuresta tasan tuhannen vuoden takaisesta rogaining -tapahtumasta. Kilpailualue näyttää olleen jokseenkin sama kuin vuoden 2014 Yö-rogainingissa. Korkeuskäyriä ei tuolloin vielä käytetty, sillä laser -tekniikkaa on ollut tuolloin korkeintaan vasta kehitteillä, niinpä ei ole ollut käytettävissä laser-keilausaineistoakaan. Kartta oli muutenkin hieman yleispiirteisempi kuin nykyisin. Karttojen yksityiskohtaisuuden kehitys on ollut eksponentiaalisesti kiihtyvää, sillä mm. 1960-luvun Toivion suunnistuskartta on vasta vain hieman yksityiskohtaisempi kuin tuo tuhannen vuoden takainen. Ohessa vain ote, mutta ei koko karttaa siltä varalta, että alueella ja kartalla vielä kilpaillaan.


Villisikojen kohtaaminen osattiin rogainingin varhaisessa historiassa ehkä jopa nykyaikaa paremmin. Huomatkaa kätevä tapa kuljettaa kompassia kisapaidan rintamuksessa. Panee jopa miettimään, onko sittenkään nykyinen tapa kuljettaa kompassia tiukkaan peukaloremmiin kiinnitettynä se paras tapa.


Rogaining vaikuttaa olleen yhtä jännittävää seikkailua muinaisesti, kuin se on nykyisinkin. Tosin nykyaikainen rogaining-historia ei tunne näyttelyn kuvaaman kaltaista tapausta siitä, että mäyrä olisi pysäyttänyt rogainistin taipaleen...


Mutta niin se ollut ennen ja niin se on nyt, kasvattajaseuramme moton sanoin: "Voitoista ja tappioista huolimatta palaa urheiden pirkkalaisten sydämissä loputon taisteluntahto. Kansat katoavat, taistelut jatkuvat. Muuttuuko ihminen kestävyysurheilun julmassa syleilyssä?"

Historian havinaa kuunteli Kapu

1 kommentti:

  1. Kyllä on tämäkin osa-alue otettu haltuun pitkän tavaran rakentelun hengen mukaisesti. Hienoa projektityöskentelyä!

    VastaaPoista