Mikä on...

...kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu (laulaa Martti).

Herttualan talvirasteilla sai luukuttaa, minkä pystyi. Maasto ei olisi paljoa hidastanut meikäläistä. Mutta kun ei. Heti alkuun tuli väärä reitinvalinta (n. +35 s) ja puolessa välissä yksi ihan tavallinen blackout rastilta lähtiessä, eli ensin väärälle polulle kun ei ollut kartta oikein päin ja sitten korjaus (n. +30 s). Niinpä se keskarikin kympin radalla jäi edelleen päälle vintsaan, vaikka rata oli sangen juostava. Tonttivihreällä täytetty katuruudukko näyttää tylsältä, mutta kyllä sitä reitinvalintaa vaan pitäisi kuitenkin huolella tehdä... sitäpä olisi syytä oppia lisää myös kauden päätavoitetta varten, vaikka Saariselällä elementit ovat erilaiset.

Hyviäkin rastivälejä tänään oli, ehkäpä joskus kaikki ovat.

Etappi viimeiseltä rastilta maaliin oli ehdottomasti reissun kohokohta. Nimittäin siinä iski reitin varrelta kantaan kirittäjäjäksi Vimppojen kerhohuoneiston naurava talonmies, A. Tallkvist! Hemmetti, säästyin ohitetuksi tulemiselta vain siksi, että hoksasin puikata oikopolulle ennen kevarien risteystä. Siinä juostiin satoja metrejä noin nelosta! Mahtavaa, tuosta tuli paljon lisäaineksia Jukolan osuusspekulointiin.

Raportoi Kapu.