Järviset opettaa

Taas on yksi viikko takana ja viisi treeniä. Hesseliä tuli kolmesti ja juoksentelua kahdesti. Aloitin maanantaina yhden WRC tavoitteen saavuttamisen maanantaina. Näissä hommissa tavoitteet on hyvä pitää konkreettisina ja mitattavina. Tavoite ei ole helppo, mutta täysin saavutettavissa, jos vaan sitä riittävästi haluan. Saavuttaminen tarkoittaa n. 12 viikon miinuskaloriharjoittelua, -11kg ja se ei ole helppoa. Tulee monta kanttausta matkan varrelle, kuten esimerkiksi tänään. Olen pitkin talvea yrittänyt kaiken maailman hölynpöly yrityksiä, joissa pidetään kohtuus mukana. Ei toimi - minulla. Ei ole koskaan ennenkään toiminut välimallit missään. Se on joko tai. Olen siis aloittanut hoikistelun. En halua, että Kapu hyppii Saariselällä jänisloikkaa joka mäen päällä ja huutelee että tulisin jo. En halua, että asetetusta matkan pituudesta pitää karsia kunnon takia. Haluan seistä arvokisojen startissa selkä niin suorana kuin se tällä kyttyrällä onnistuu.

Uskon, että kaikessa tekemisessä pitää olla sopivasti nöyryyttä, jotta joskus voi saada kovuutta. Minulla on muutamia j(J)ärvisiä, jotka ovat opettaneet nöyryyttä tai sitten sopivasti kovuutta tai jotain ihan muuta. Luettelen tässä muutaman j:n perusteineen:

1. The järvinen = sunnuntain pitkä lenkki kiertäen Pyhäjärven lahden ympäri. Tänään viimeksi sain kokea mitä nöyryys on. Jätin eilisen parituntisen traineroinnin päälle pienen energiavajeen päälle. Aamulla ilman aamupalaa matkaan. Viiden kilsan jälkeen kuvio oli selvä, kun näkökentässä alkoi hämärtää. Ei tule olemaan helppoa. Eikä ollut, vaikka sain PJH:lta urkkajuomaa. Viimeiset kolme kilometriä olivat kovat. Meinasin kaatua kävellessä. Otin kuitenkin jokaisen askeleen nautinnolla ja muistelin viime vuoden Hailuodon viimeistä kymppiä. Ei ollut eka ja tuskin vika kerta, kun järvinen on laittanut nöyräksi. Uskon, että elokuussa kroppa kiittää.

2. K. Järvinen = levyraadin vakijäsen. Kaikki oman ikäpolven suomalaiset varmaan muistavat tuon Pohjois-Pirkkalasta lähtöisin olevan musa-analyyttorin, jonka tinkimättömien lausuntojen takia koko levyraatiohjelmaa moni ylipäätään seurasi. Syy oli ainakin omalla kohtaa siinä, että kaikki ne bändit ja biisit joista tykkäsin, saivat häneltä huonoja numeroita ja tyrmääviä lausuntoja. Siinä oli jotain kiehtovaa. Toisaalta odotin sitä hetkeä, kun mustavalkoisesta monotoosasta kajahtaa niin huippu biisi, että Klasu heltyy ja antaa jollekin kympin. Tapahtui kait kerran! Vanha ohjelma ja sen auktoriteetti tulivat mieleeni, kun ajattelin ensi viikon päätreeniä. Tulevalla viikolla on nimittäin roksutiimin tiimispiritti-ilta. Maailmankaikkeuden parhaalla rock -bändillä on keskiviikkona come back keikka ja olemme paikalla. Tässä Klasun arvio: Nuori rakkaus Mitä tästä J:stä olen oppinut. No sen, että täydellistä suoritusta ei ole olemassakaan.

3. Järvinen *2 = ensimmäiset kilpasukseni.
 Pyysin lukiossa vanhemmiltani kilpasuksia, kun halusin muuttua käyräselkäisestä laihasta Commodoren pelaajasta urheilijaksi. Sain serkun vanhat kilpasukset, kapeasiteiset Järviset. Menestystä ei tullut, mutta kilometrejä ja viimeisten sijojen tuomaa nöyryyttä sitäkin enemmän! Ja myöhemmin lisää suksiakin. mikä tärkeintä asenne liikkumiseen ja sen tuoman hyvänolon kaipuuseen.

4. H. Järvinen = maanpinnalle palauttaja. Hesselöinnissä olen tehojen kanssa tätä J:tä kaukana perässä. Asetelma on suorastaan Trabant vs. Ferrari. Aloiteltiin talvella juoksutreenit yhdessä. Ajattelin, että vanhoilla pohjilla voin edes tässä piekseä. Mitä vielä, pari lenkkiä ja olin kaukana perässä jälleen Trabant vs. Ferrari asetelmassa. Sitten ajattelin, että kun ei kerran taidoilla niin sitten rahalla! Monen monituisen Sitruunan jälkeen pääsin vihdoinkin +40 vuotiaana aidon baijerilaisen auton haltijaksi. Haave se ei sentään ole sen kummemmin ollut. Joka tapauksessa piti olla tehoa ja vääntöä, joka puolella vetävää rengasta, sitä ja tätä ominaisuutta. Ajattelin, että ainakin autojutuissa voitan melkein 20 vuotta nuoremman kaverin mennen tullen. No Henkka tuli auton saatuani lenkille ja totesi tunnin juoksun jälkeen että mulla on muuten ollut tollanen, mutta kuusi sylinterisenä eli tehokkaampana silloin 18 vuotiaana, kun sain kortin. Eikä ollut edes kummoinen kulkija. Oppi: asiat saavutetaan nöyrällä työllä ei leijumisella!

Ensi viikolla on pääsiäinen ja tiedossa mukavaa treeniaikaa. The järvistä kaavailtiin tämän päivän lenkillä juostavaksi lauantaina, kun Teivo on maanantaina. Sitä ennen kuitenkin tiistain wattiraasto ja keskiviikon tiimispiritti.

Tinasotilaat II

Kapun niksinurkka:

Jos Vanhan Garmin Forerunner 405CX:n akku on hiipunut, vaihda se. Akun voi tilata saksalaisesta verkkokaupasta ja se tulee kirjeessä muutamassa päivässä. Samalla voi tilata alle parin euron hinnalla sopivan ruuvarin, mutta aina se ei näemmä tule. Normaali T5-kärjellinen ruuvari sopii hommaan. Sitten kello auki, vanhan akun poisto ja uuden tinaaminen liitoskappaleeseen. Alla pari kuvaa, kuinka homma tapahtuu hienostuneiden työvälineiden avulla. Tässä työskennellään Vimppojen kerhohuoneistolla talkkarin toimiessa assistenttina.

Remontin jälkeen Garmin otti hyvin latauksen vastaan ja toimii. Todetaan nyt kuitenkin, että Garmin viritettiin uuteen käyttökuntoon juoksutreeniä varten ja toistaiseksi roksuun mennään S-merkkisellä kalustolla. Kyse on siten Asian vierestä -sarjan raportoinnista, mitä sitäkin on tälle palstalle luvattu.

Huoltoraportoi Kapu

Kenkää tiimistä

Kellotaistelun käydessä kuumimmillaan tiimissä, olemme edes yhdessä tuotepuolen asiassa pystyneet kulkemaan sulassa sovussa. Kumpikin kävi tänään tahoillaan sovittamassa ja myös hankkimassa tarjouksesta Salomonin Speedcrossit. Nuo ovat toimineet pitkissä karkeloissa hyvin ja tuttua jalkaan sopivaa kenkää ei kannata arvokisoihin vaihtaa. Haen vielä huohottajankaupasta oikean sävyiset ja hyvin toimineeksi koetut yläraidalliset jalitsusukat, niin on alaosaston kalusto sisäänajoa vaille valmiina.


Ei hävitä kengällä tätä taistoa!


Tiimistä raportoi Peris

Kuvassa Kapun kulkimet (lisännyt Kapu).

Tinasotilaat

Tältä viikolta voi kirjoitella kuluneen vuoden osalta ensimmäisen oikean viikkoraportin. Sain aikaiseksi huikeat viisi treeniä ja runsaat kuusi tuntia viikon aikana. Moista treenivolyymia ei ole hetkeen ehtinyt kokea. Ja kaiken tämän huikean volyymin päälle vielä koiran ulkoilutukset.

Tänään sain kuin sainkin vintsattua järvisen. Ennen Pispalan nousua annoin periksi ja päästin muut vintsaajat menemään. Vauhti oli jo valmiiksi kipeille jaloilleni liikaa. Oma pitkien lenkkien filosofia, varsinkin joskus hyvinä aikoina, on rento tunne ei niinkään kaiken maailman härpäkkeiden antamat lukemat sykkeistä ja vauhdeista. Sivuhuomautuksena todettakoon, että kapu varmaan parhaillaan tinailee nälkälaaksossa amerikkalaiseen rannejättiin uutta akkua, että voi analysoida harjoituksiaan paremmin. Minä taas luotan toimiviin laitteisiin ja pitäydyn edelleen Suunnon vehkeissä. Niitä riittää kapullekin lainattavaksi tuleviin roksuihin niin kuin on aiemminkin ollut tapana. Pattereita riittää joka marketissa ja vaihtaminen on helppoa. Joka tapauksessa Pispalasta jatkoin tunteella eli himmasin vauhtia. Kiusaus kuitenkin voitti siirtymisen tunteesta suorittamiseen näytössä komeilleiden käytetyn ajan ja kertyneiden kilometritien takia. Nimittäin Härmälässä campingin nousun päällä oli ruudulla näkyvissä tilanne, jonka mukaan olin päällyttämässä vintsaa. Ei auttanut kuin tehdä loppuun kirraava lenkki ja painaa koko lenkin keskari 4.58min/km vauhtiseksi. Lenkki tuli edellisen päivän hesselivedoista huolimatta yllättävän nätisti loppuun asti. Kotona oli mukava ottaa naisten ampumahiihdon ajan nokosia sohvalla ja sen jälkeen lähteä uudelleen ulos reilun puolentoistatunnin koiran ulkoilutukselle.

Viikon harkat:

Ma Lepo eli koiralenkki
Ti Hesselöinti: Sensein erikoinen eli 50min trainerilla koko ajan nousevalla teholla + 10min rullailut
Ke Markuksen kanssa Hesassa reilu tunnin hölköttely
To Proffan kanssa perinteinen torstain tunnin iltahölköttely
Pe Kymppirikki ilta työmaan vuosijuhlinnassa - tinausta muttei tinassa
La Hesslöinti: 9*5-1min vetoja maksimiteholla ja vedon mittaisella palautuksella, loppuun kevyt 15min rullailu - 1h yhteensä. Werstaan lattia tulvi hiestä.
Su Järvinen 26,2km 2.10h

Kuluneella viikolla havainnoitua oli: 400 wattia trainerilla on liikaa ja 350 wattiakin alkaa olemaan jäänne menneestä, järvisen vintsaus onnistuu +85 kiloisenakin suht helposti ja Järvinen kiertelee pinnaheijastinpyörällä autoliikkeitä etsien 7-sarjalaista. Ensi viikko näyttäisi töiden osalta Tampere painotteiselta ja tulossa on potentiaalinen toinen viiden treenin viikko peräkkäin. Ehkä se tästä alkaa luonaamaan.

Peris

Suunto Quest ja Garmin

Roksuhommissa ei ole hyväksyttyä käyttää näytöllisiä gps-laitteita. Niinpä tuli taannoin hankittua Suunnon peruskello Quest ja erillinen GPS Track POD. Niitä pystyy käyttämään yhdessä tai erikseen ja PODille tallentuu reilusti pitkäkin roksu, jos säätää tallennustiheyden harvaksi.

En meinaa päästä sinuiksi varsinkaan kellon kanssa. Ilmeisesti käyttöliittymä on tilattu alihankintana samalta nyrkkipajalta kuin pjh:n juoksumaton käyttöliittymä. Olen mm. ihmetellyt keskarin laskentaa. Järvenkierrolla se hyppii 2-3 sekkaa kerralla. Garmin toimii tässäkin asiassa loogisesti.

Tällä viikolla kello alkoi näyttää pariston loppumista osoittavaa symbolia. Vaihdoin pariston ja symboli nökötti vain näytöllä. Ja vielä uudelleen ja sama tilanne. Ja katsoin jopa manuaalista ohjeen ja tein sen mukaan. Laitoin sitten kyselyn maahantuojan tukeen. Aikanaan tuli vastaus, että ei auta kuin lähettää huoltoon. Avasin kuitenkin vielä kerran kellon. Pariston vieressä on tappimainen "jousi", jota kehotetaan varomaan. Painoin sitä kuitenkin ja laitoin kellon taas kiinni. Symboli oli hävinnyt ja asia oli kunnossa! Onkohan siinä oikeasti kuittaus, jota edes maahantuojan tuki ei tiedä...

Toinen ongelma on GPS-podin tiedonsiirto. Tämä Asus Zenbook ei tunnista PODia tai päin vastoin. Ei ole koskaan tunnistanut. Tuki kehotti päivittämään ohjelman. Olin jo ennen tuesta kysymistä tietysti päivittänyt sen puolenmiljoonaakertaa.

Vanha Garmin 405CX otetaan nyt uudelleen käyttöön, Questin kanssa värkätessä sitä on ollut ikävä. Sen akku on ihan loppu, mutta tilasin Saksasta uuden ja tinailen sitä paikalleen muutaman päivän kuluttua kunhan se postilaatikkoon tupsahtaa.

Tänään aamulla oli juoksua 8km kevyttä töihin ja illalla verkat ja 10km 4:03 keskarilla. Huomenna vain kevyt kymppi ja sunnuntaina järvinen. Taas pitäisi yrittää noin kymmenen päivän jaksolla riittävästi väsyä, että oppii jaksamaan.

Päivitteli Kapu

Keväthuolto

Tänään kävin Hemmingin Antilla huollossa. Syynä oli tuo oikea nilkka, josta olen vikissyt koko talven. Nilkassa on vanha vaiva, joka johtuu nyrjähdyksestä kauan sitten. Lauantain Teivo Cupin verkassa nilkka oli aika jäykkä, eikä oikeaa pronaatiota tapahtunut lainkaan. Kun vaihdoin kevyet kengät ja lähdettiin menemään, tuikki nilkkaan taas ikävästi.

Ajan varasin Antille jo 3 viikkoa sitten. Osaavalle kaverille on jonoa. Nilkassa oli lukitustila sääriluun ja telaluun välissä. Kun PJH lähti tuolle anatomia-linjalle luurankotansseineen ja muineen, niin lisäänpä minäkin havainnolistavan kuvan. Eli kuvassa nuolen osoittamassa paikassa oli ns fassettilukko.

Ei ollut ensimmäinen kerta tuo tuollainen lukitustila ja Antti on avannut sitä ennenkin. Kätevästi se kävi nytkin. Nyt tarvii toivoa, että nivelen palikat pysyisivät kohdillaan. Meikäläisen oikean jalan moninaiset rasitusammat lienevät osin tuon nilkan syytä, koska kun se ei lukitustilassa osaa oikeaa pronaatiota, virheasento vääntää koko koipea ylempää erilaisiin vinkkeleihin. Kun vääriä liikeitä toistaa riittävästi, niin alkaa sattumaan.

Huoltoraportin kirjasi Kapu

Uho II - väliraportti

Olen koko talven uhonnut Vintsaajien sunnuntaijärvisillä, että maaliskuun lopussa vikisee muut en minä. Kysessä on uho II, kun uho I liittyy Mattomiehen Teivoenkkaan. Tiesin etukäteen ennen tämän päivän järvistä, että Kapulla on perineinen maratoniin valmistava pitkä kiristyvä raasto ohjelmistossa. Ei siis leppoista palauttelua Teivon jälkeisenä päivänä. Oma harjoitusfilosofia, kun on aina vähän hetkessä elämistä niin ajattelinpa sitten kokeilla, että kuinka pitkään pystyn rentona tulemaan mukana ja niin että loppulenkki ei saa sakata. Järvisten loppuryömisessä olen tänä talvena kunnostautunut jo ihan rittävästi. En ole juurikaan kiinnostunut latailemaan kellosta fileitä ja analysoimaan kuinka vauhti ja syke sekä kaikenmaailman muut hapetusarvot käyttäytyvät peruslenkeillä. Tänään oli pakko katsoa.Tässä kuvaaja:

Olen mielessäni ajatellut, että vikinäraja eli uho II olisi järvinen alta 4.45min/km vauhtista ja tämän päivän otoksella asia on realistinen. Se taasen, mikä ei ole realistista, on asettamani vikinäraja. Vauhtia pitää saada lisää tai minä vikisen edelleen ja aikaa on ainoastaan pari viikkoa ja ehkä pienellä venytyksellä maaliskuun lopuksi lasken pääsiäisen. Saa nähdä, mutta olen joka tapauksessa tämän päivän vauhtiimi supertyytyväinen ja erityisesti siihen että vauhti ei sakannut pahasti - toki siis heivasin Pyynikillä raastoletkasta mutta sain pidettyä rytmin loppuun asti. Kuten Kapu eilen totesi, lähtönopeus on nyt rogsuun kalibroitu. Nyt tarvitaan lisää pituutta heti tai ainakin isommat treenivolyymit. 

Pyöräkausi taputeltu pääsiäisenä?

Kuluneet viikot ovat olleet harjoittelun puolesta haastavia ja suurimmat voitot ovat tulleet jokaisesta, joita on vain joitakin, lenkille lähdöstä. Tänäänkin oli voitto a) lähteminen Teivoon b) ehtiminen juuri ja juuri ennen lähtöä viivalle. Fiilis oli juoksun jälkeen hyvä ja ennen kaikkea sen takia, että sain pidettyä juoksussa suhteellisen tasaisen puristuksen loppuun asti. Siitä kuuluu iso kiitos Juusolle, jonka kanssa ollaan pari viimeistä reissua väännetty ihan huolella keskinäisen otannan muodossa. Nytkin olisin heivannut 3-4km nousuun, mutta kun ei vaan luonto antanut periksi jättäytyä kaverista. Kaapo oli kanssa mukana ja huolehti hyvästä takaa-ajojahdista.


Omasta näkökulmasta päivän hienoimmasta vedosta vastasi Suoramajärven mattomies alias Jaha. Vanhaan hyvään aikaan teimme itselleni kovat testiluontoiset raastot monesti yhdessä. Paljon hienoja muistoja kertyi noista oman kulkupolitiikan ajoista. Sitten tuli parilla talvilenkillä liukastuminen ja polvi alkoi temppuilemaan. Siirryin hesselöinnin eli kestävyysurheilun kuninkuuslajin pariin. Jaha jaksoi houkutella minua takaisin juoksuun monta vuotta - tuloksetta. Jonkun taivuttelun tuoksinassa tulin todenneeksi, että laitan pyörät naulaan saman tien ja alan treenaamaan juoksua uudelleen, kun juokset Teivon enkkani uusiksi. Tänään se oli lähempänä (13 sekkaa ja olisi enkka alitettu) kuin olisin koskaan kuvitellut sen olevan maaliskuun osakilpailussa. Omani on juostu huhtikuun lämmössä.


Olen tänään aloittanut mentaaliharjoitteet juoksuun paluun puolesta, koska huhtikuussa tuon lupauksen lunastus lienee Jahan kulkupolitiikalla väistämätön tosiasia. Absurdiuden huippuhan tässä on se, että Jaha joutuu säästelemään jalkojaan koko ajan ja on pieksenyt kuntonsa trainerilla. Minä taas olen nollannut juoksun kulkupolitiikan pyöräilyllä ihan täysin. Ei toimi omalla kohdalla noiden lajien yhdistäminen.


Monta asiaa olen uhonnut juoksun suhteen ja hiljentänyt suunpieksennän havaitessani asioiden realiteetin. Tässä Teivo -uhossa on kuitenkin tullut annettua Jahalle selvä lupaus ja siitä pidetään kiinni. Eli, jos hän huhtikuussa juoksee minun ennätysajan alle, en lunasta tälle kaudelle hesselilisenssiä ja ja treenaan puhtaasti juoksun ehdoilla koko loppuvuoden. Tätä odotellessa hesselöin seuraavat viikot varastoon ja kiitän Luojaani että en sentään luvannut myydä noita aarteitani. Hieno veto oli tänään siis Jahalla. Nostan kypärän korkealle ja kumarran syvään sekä toivon, että kaveri saa ehjän kauden vihdoinkin! Onnittelut!

Lähtönopeus on kunnossa

Ihan aluksi täytyy pyytää julkisesti anteeksi Perikseltä. Ehdin jo soimata tiimikaveria tänään Teivo Cupin verkan aikana päätöksestä lähteä hesselöimään (=pyöräilemään ja huutelemaan ulkoilijoille), mutta niinpä vain Peris kurvasi lähtöpaikan parkkiin muutamaan minuuttia vaille starttia. Hieno homma!

Molemmat mentiin alle 4min/km keskarilla läpi, joten rogsua varten lähtönopeus on ok. Voimme täst edes keskittyä matkanopeuden ylläpidon kehittämiseen.

Oma TC oli aika nihkeää, enkä oikein saanut juonesta kiinni. Maalissa oli kuin ei olisi juossutkaan. Lisäksi en ehtinyt saada kelloa käyntiin kun Mannerin Pekka oli vähän hätäinen lähetyspuuhissaan. Ei ollut ajan kulusta muuta käsitystä kuin että kyllä sitä kuluu. Toivorikkaasti ajattelin kisan jälkeen kuitenkin, että jospa treeni on vasta menossa lihakseen ja realisoituu sitten aikanaan, kun keventelen. Toinen mahdollisuus on se, että PJH on käyttänyt voodoota ja siirtänyt jumin meikäläiseen. Nuo ortopedin loppukoelaulu -jutut viittaavat karibialaisiin metodeihin. Itse PJH veti tänään kengällä tosi hyvin, mikä sekin viittaa siihen, että jollakin taikuudella hän on juminsa hukannut.

Huomenna vedetään kengällä taas Pyhäjärvilenkki. Jospa saisi vielä siitä hyvän ja ”kehittävän” treenin, niin olisi maratreenin eka 10 pv setti kohtuullisesti taputeltu. "Vedetään kengällä!" … kiitos telkkarin urheiluselostajille inspiraatiosta, vintsaajat ainakin nauttivat äidinkieltämme rikastuttavasta ”tekemisestänne”!

Päivää tiivisteli Kapu

Mini-laksatiivi, dopingia vai ei?

Näin telkkarissa mainoksen, jossa kaunis nainen hymyili ihanasti ymmärtääkseni käytettyään mini-laksatiivia. Esitteli ainakin siinä kätevännäköistä pikkutuubia.

Olen lahjattomana joutunut aina kaikin keinoin optimoimaan maratonkisasuorituksen. Ylimääräistä painoa olen pyrkinyt jättämään vessakäyntien yhteydessä viemärilaitoksen hoitoon siten, että sen kehosta poistumista varten olen pitänyt rutiinina ”nauttia” kahvikupillisen leseitä jogurtin kera kisaa edeltävänä päivänä. Joskus se on toiminut hyvin. Voisikohan tuon rutiinin korvata mini-laksatiivilla ... olisikohan se moraalisesti dopingia? Suolen suorituskykyä edistävä aine...

Tänään aloitin jonkinlaiset maratonille valmistautumisjaksot. Suunnitelmissa on kolme kappaletta 10 pv:n jaksoja, joihin kuuluu useita ns. kovempia treenejä tyyppiä kiihtyvävauhtinen 30 km, 10-15 km TV kovat ja 12*4min kovaa/1min juoksupalautus –tyyppiset. Kymmeneen päivään tulee ehkä noin 180 km ja aika monta kovaa päivää. Sen päälle maistuu viiden päivän palauttelujakso.

Tänään oli aamulenkki ja iltapäivällä 12*4min, yhteensä 24 km. Tuli vain taas tehtyä se virhe, että lähdin tekemään kovaa treeniä n. klo 16. Ei se vain sovi biorytmilleni, ei saa ns. tehoja irti. Setä sätkii kyllä, mutta ei liiku. Kelikin oli osittain harpattikeli, olisinpa yhtä kapinallinen kuin tuo PJH. Kunnonkohotustreenit on nyt kuitenkin aloitettu kauden ensimmäistä kuntopiikkiä varten. Maratonille näin, rogsulle toisin.

Pohti ja raportoi Kapu

Kapun treenit

Taas on inasen päälle satkun viikko takana. Kaikki treeni on ollut juoksua tai etäisesti sitä muistuttavaa. Ei lihaskuntoa, ei venyttelyä, ei tasapainotreeniä eikä muutakaan muuta. Kilsat olen onnistunut pitämään vain tällä alemmalla paska-rajalla.

Tiistaina kävin hallilla ilman tonnisosiaalisia paineita, joten sain juosta 3*2000m. Torstaina rahjustin 10 km jonkinlaista reipasta, mutta on se vain niin raskasta yrittää heti työpäivän päätteeksi tehdä tehokkaampaa treeniä. Täytyy olla kyse jostain biorytmi- tai muusta vireysaallonpohjasta.

Parina viimeisenä lauantaina olen käynyt taas talvirasteilla, mutta nyt vain lasten matkoilla (5 ja 4 km radat). Pidemmät ovat aiemmin ottaneet sen verran voimille, että sunnuntain järviset ovat olleet nihkeitä. Vaan olipa tänäänkin. Keskari oli 5.00/km ja lopussa iski vielä väsy oikeasti.

Eilisillä rasteilla sai taas ihmetellä sitä ihme-porukkaa. Viereisen autokunnan suunnistusseura-asuinen kaveri noitui kumppanilleen kartan haettuaan, että kun ei pitänyt olla metsää näillä lyhyillä radoilla ja nyt kuitenkin joutuu vaihtamaan kengätkin ja perkele kun ne ei osaa näitä järjestää. Ihme sakkia!

Nyt olisi tarkoitus muutaman päivän keventelyn jälkeen aloittaa kolme n. 10 päivän kireämpää pätkää ja väliin palauttelut tähtäimenä huhtikuun lopun maraton. Saas nähdä, miten setä jaksaa.

Tuossa äskeisessä raportissaan Peris jo availi tasapainokisaamme. Lisään tähän vielä kuvan, joka kertoo sen, miksi olen niin katkera Pirkkalan polkujen pikkukannoille. Viime juhannusaaton Vimppojen yhteislenkillä katkesi pikkusormesta kantoon kaatuessani jänne ja tuloksena kuvan ns. vasarasormi.

Kaatoja ja rännejä

Kulunut viikko vierähti hiihtolomaillessa Rukalla. Perhelomailun ohessa suoritin yhtä roksutiimin keskinäisen kilvoittelun tärkeätä osa-aluetta, nimittäin tasapainon harjoittamista. Välineenä oli lumilauta. Olen toistaiseksi voittanut kaikissa roksuissa keskinäiset kaatumiskisat. Tosin vastus ei ole tuossa lajissa kova. Asiaa havainnollistaa kaarisaha, joka kulkee kapulla nykyään repussa mukana polkulenkeillä. Hän sahailee kaikki kannot ja juurakot joihin kompastuu. Tiettävästi Pirkkalan nälkälaakson lähipoluilla ei ole viime kesän jälkeen kannon kantoa jäljellä ja polkuja tasoittaa nätti retkisahan puru. Varsinaisissa tapahtumissa saha ei ole ollut kuitenkaan mukana.

Koko viikon liikuntasuoritteet tapahtuivat pelkästään lumilaudalla yhdessä lasten kanssa. Otimme vähän opetustakin viikon mittaan, jotta lajin temppuiluosaston aloittaminen sujuisi juoheammin kuin omin päin päätä hakkaamalla rinteen pinteen. Itselläni oli intoa alkuviikosta enemmän kuin ymmärrystä saati taitoa. Puolessa välissä viikkoa sitten tärähti ja ihan kunnolla. En ole koskaan aiemmin kaatunut millään välineellä laskettelurinteessä yhtä pahasti, vaikka olen niitä alas tullut Stigalla, maastopyörällä, suksilla, laskettelusuksilla, lumilaudalla ja nuorena jopa bootsit jalassa... Onneksi nykyään on kypärä päässä. Tulin rinnettä alas niin kovaa kuin omilla taidoillani pääsen ja arvioin oman ja tyttäreni laskulinjan jotenkin pieleen. Laudat kopsahtivat yhteen ja lensin takaraivolleni rinteeseen. Onneksi tytölle ei käynyt kuinkaan vaikka kaatuikin samassa rytäkässä. Keskiviikko meni tuon aamun tokan laskun jälkeen lepäillessä. Vieläkin on pää hellänä ja niskat jäykät. Siitä oli sitten kaatojen jälkeen nätti ponnistaa kohti ränniä. Pysyi ainakin jalat tukevasti maan pinnalla omien taitojen suhteen. Hieno reissu oli ja mikä hienointa teimme koko perheen kanssa ulkoilua yhdessä ja söimme samaan aikaan.Sekin on nykyään arjen kiireissä harvinaista herkkua. Eli vietimme kuuluisaa laatuaikaa.

Tälle viikolle tuli yksi juoksumekintäkin. Kävin aamulla pienellä tunnin hölkällä ja samalla morjenstamassa Vintsaajia, jotka jatkoivat omaa järvistään kun kanttasin reitiltä kotia kohden. Saattaa olla, että käyn ehtoosta vielä toisen, jos niska ei tästä pahene.

Viikon musiikillinen huippu oli eilisen UMK kilpailun lopputulos. Yksi suosikkibändini eli Pertti Kurikan Nimipäivät pääsee edustamaan Suomea Euroviisuihin. Normaalisti en ko. tapahtumasta innostu, mutta jos kerran punk bändi pääsee lauteille niin pakkohan sitä on seurata!