Pääharjoitus 4: Rapiat puolensadan kilometrin lenkki

Kick off -tilaisuuden pöytäkirjaan kirjattiin tälle viikonlopulle ihan muuta kuin mitä lopulta tehtiin. Etenkin Kapu poikkesi aivan oleellisesti suunnitellusta ja syynä siihen oli realistinen arvio, että SM-pitkälle (suunnistus) ei nyt olisi mitään asiaa. Siellä juoksevat suunnistajat.

Toteutunut vaihtoehto ei ollut lainkaan huono. Tänään nimittäin juostiin ns. tuplajärvinen eli perinteinen Pyhäjärven kierto kahteen kertaan. Mukana oli taas mainio joukko herrasmiehiä, kuten usemmiten järvisillä. Nyt oli mukana 7 ukkoa, joista 5 kiersi vähintään tuplat. Erikoismies Janne teki erikoistreenin eli yövuoron päälle alkulisurit + järvistä puolitoista kiekkaa + loppulisurit, yhteensä 65 km ja oli koko ajan varsin eläväinen sinkoillen edestakaisin ja tarkkaillen aktiivisesti ympäristöä kuten pikkuviikarit yleensäkin.

Lenkki meni kaikilla ihan kohtalaisesti eikä eeppisiä sippauksia sattunut. Kapulle tämä oli tärkeä testi vajaan kahden viikon päästä odottavaa 24h -roksua varten. Peris on niin kovassa kunnossa, että jotain pitää minunkin silloin jaksaa. Viikon takaisen Birgitan 46 km:n maastoilun jälkeen jaksoin myös tulpajärvisen 52 km. Sen päätin kuitenkin, että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen. Tuplajärvinen on ultraajien treeni. Niillä on kai erilainen päänsisäinen elämä. Oma lyhyt ultrakokeilujen aika on taaksejäänyttä elämää. Periksellä oli loppu hiukan junttaamista, mutta hienoisesti nousevaa vauhtia. Hienoinen nousu ei kuitenkaan riittänyt pysymään Kapun imussa, joka kirrasi vielä enemmän viimeisellä kolmella kilsalla. Hiukan jäi vielä innostuksen hakemiseksi imaamin aiemmin ilmoille heittämällä triplajärvinen. Ei tämä tuplakaan aina niin rallattelua ole. Vaikka tuplajärvinen ei ihan horroria ollutkaan, Werstaan puolivälin ja maalin huoltopisteen avautumista odotteli pari hieman nuutunutta rogaajaa.

Mennyt viikko oli väkisin kevyehkö Birgitan takia. Muuta ei tullut tehtyä kuin työmatkajuoksuja ja torstaina Periksen kanssa 16 km kevyt lenkki. Periksellä oli tiistaina kevyttä läpyttelyä Malmin kentän ympäri ja siirtymät. Torstaina Kapun kanssa juostun lenkin loppuun tuli n 4km VK osuus. Hyvä ettei enempiä, koska polvet ovat olleet sen jälkeen aika hellänä ja tämän päivän tuplajärvinen ei niitä ainakaan parantunut eikä edes tuplaburana sen jälkeen.

Meneillään olevan napakan Jämi 24h-SM -projektin pääharkat on nyt tehty. Missiona on nyt lähinnä pysyä terveenä ja juoksennella säännöllisesti kuntoa säilytellen. Tuskin tulee käytyä suunnistusmetsässäkään, Kapulla ainakaan, sillä nyt pitäisi välttää ylimääräisiä kolhuja. Ilmoittautuminen on sisällä, maksut maksettu, pilkkijakkaroiden putkistoja kiillotetaan, varustusta suunnitellaan ja fokus on 8.9. klo 12 ja 9.9 klo 12 välillä kun Teräsmylly jauhaa!

Tämä foorumi ei ole missään nimessä poliittisesti kantaa ottava ja seuraavaa pohdintaa ei tule lukea sinisillä lukulaseilla. Nimittäin energiapuolelle on tiimin ylle muodostunut tummia pilviä, koska Peris noudattaa vegaanista ruokavaliota. Roksutiimissä pitää eteneminen hoitaa ehdottomasti jalkaisin, eikä vatsalla niin kuin armeijassa tehdään. Puolustusministerimme mukaan kasvisruoka nimittäin estää tuon puolustusvoimiemme käyttämän vatsamarssin. Lupaan joka tapauksessa ottaa urkkajuomat pulloihin mukaan kukkakaalipirtelön asemesta!

Juhlavuoden kunniaksi tiimi toimii kisassa nimellä Viimeiset pirkkalaiset 10.

Raportoi ja vähän uhosikin Kapu ja kommentoi Peris

Virstanpylväitä plakkarissa

Superiviikonloppu

Takana on superviikonloppu eli ensin perjantain pääharjoitus special ja tänään pääharjoitus #3. PH3 suoritettiin Birgitta Challengena ja tarkoitti 46km juoksua pirkanmaalaisessa polkumaastossa ja osin teitä pitkin Birgitan polku ympäri juosten. Aiemmat PH1 ja PH2 on viety onnistuneesti läpi ja pari veksiäkin ollaan saatu porukkalenkkinä aikaiseksi. Tosin Periksen palautuminen VK:hon on vielä pahasti vaiheessa, PK sen sijaan kulkee ja kunto riittää jo pidempäänkiin siivuun.

PH special

Perjantaina oli monella tapaa special. Ensin Kippisfestivaalit Martti Servo & Napander tahdeissa. Meno oli hyvä ja Mauno Tiira ja kitara olivat vedossa. Tila eli keskustorin festivaalialue ei ehkä saanut Wappumatinean kaltaista hegemoniaa aikaiseksi, mutta ilman muuta hyvän puolella tunnelma oli. Tiiminä jäimme vaille joitakin tärkeitä biisejä - eritoten Teräsmylly jauhaa. Se biisi on kuitenkin toiminut tämänkertaisen projektimme "Teräsmyllyn vyörytys" innoittajana nimestä lähtien. Esittivät toki taatut Viikonloppu, Ufo tarjosi kaakaon ja eritoten Mikä on kun ei taidot riitä? Ilta hämärtyi mukavasti ja Raatihuone juhlavalaistiin näyttävästi Tampereen Yliopiston tohtoripromootiota varten. Marttikin spiikkasi valaistuksesta. Meille roksutiiminä sillä oli kosketuspintaa, kun yhdistyksemme puheentjohtaja promovoitiin ja oli vaimoineen juhallisuuksissa menossa. Martti lopetti keikan ajoissa ja pääsimme onnittelemaan tyylikkään parin, ennen kuin siirtyivät muun kulkueen perässä Raatihuoneen juhallisuuksien pyörteisiin. Näin saimme PH speciaalista super special edition harjoituksen.

Raatihuone

Pääharjoitus 3 - Birgitta Challenge

Tänään oli vuorossa Periksen kannalta projektin tärkein kunnon valmiustesti, Birgitta Challenge sub6. Miten on palautuminen NUTSista edistynyt, valmius pitkään siivuun ja eritoten, kuinka toimii uudet maasto Hokat. Molempien suhteen rasti positiiviseen ruutuun: kunto riitti hyvin tänään sub6 suoritukseen ja Hokat toimivat paremmin kuin osasin odottaa. Pienellä riskillä oli lähdettävä, kun en ollut kengillä juossut metriäkään. Yksi koiran kävelytys alle ja suoraan tulille. Ainoa isompi juttu oli, kun isovarpaan kynsi meni keskeltä poikki ja on nyt jokseenkin kivulias. Meidän kanssa olivat tahdittajina gallardo ja PJH. Minimivaatimus kierrokselle oli kuuden tunnin alitus. On se vaan niin, että ei se lähes tunnin hitaampi suoritus lopussa ole yhtään sen leppoisampaa kuin ME kokeessa. Jänteet ja nivelet on kovilla verkkaisemmallakin reissulla. Tänään oli vielä märkää ja osin pientä liukkautta, mikä hidasti etenemistä. Sub6 saatiin kuitenkin aikaiseksi.

Kapu kommentoi tämän päiväistä seuraavasti: Kova lenkki keskinkertaisilla pohjilla! Paljon pitkiksiä on jäänyt kesän aikana juoksematta pelkästään laiskuutta, on ollut muka liikaa muuta menoa, liian lämmintä ym. Onko niin ettei niittää voi sieltä, mihin koskaan ei kylvetty... Siltä se nyt tuntui. Jalat väsyivat jo suht aikaisin, kivikot, pitkospuiden liukkaus ja juurakot pelottivat alusta loppuun. Etenkin lopussa oli pakko antaa kavereiden mennä edeltä kun tuntui, että riski itsensä kolhimiseen oli liian suuri. Yhdet lipat otinkin, mutta tänään yllätyskyykyt menivät kuitenkin Kapu 1 - Peris 1, mutta molemmat kuitenkin ehjinä. Kapun polvi ja sääri mustuvat kyllä, mutta ei vakavaa.

Mietteitä

Kolme viikkoa on aikaa Jämin roksuun ja sinänsä tässä on ainakin Periksen osalta tehty se mihin näillä lahjoilla pystyy - enempää ei ole uskaltanut ottaa treeniä ja toisaalta kuuntelemalla tuntemuksia on joka lenkkiä tullut säädettyä tarpeen mukaan. Tässä kohtaa on joka tapauksessa vahvasti sellainen tunne, että tuleva roksua pääsee suorittamaan parhaassa roksukunnossa ikinä.

Kapu puolestaan miettii, että mitähän olisi vielä tehtävissä pitkän matkan jaksamisen suhteen? Tänään muutkin väsyivät hekin kai jonkin verran, mutta iso ero oli myös väsymyksen hallinnassa. Miehet ovat nousseet uudelle tasolle huiman NUTS-projektinsa myötä! Melkoisia kestävyyskoneita.

Raportoi Peris ja kommentoi sekä mietti Kapu

Yllätyskyykky

Hyvin sujuneen ja kirjatun kick off-palaverin jälkeen on haeskeltu vielä asemia treenijaksoon. Peris on hakenut uusia impulsseja reisi- ja pakaralihaksistoonsa konehesseliretkellä ja allekirjoittanut on tehnyt useampia pohjakosketuksia suunnistuksen parissa, jotta suunta olisi varmasti vain ylös päin.

Muuten hyvin mennyt Vimpat&Eemelit -yhteistyössä käyty kesäillan rogaining Jämillä vajaat pari viikkoa sitten sai sekin hieman alavirettä parista suunnistuksellisesta epäonnistumisesta. Jälkimmäinen oli sen verran paha, että taisimme Keemin kanssa menettää siinä pari sijaa tuloslistalla. Muita takaiskuja on tullut Viitapohjan suunnistuskisaviikonloppuna ja viimeisillä iltarasteilla. Hyvän suunnistussuorituksen metsästystä on allekirjoittaneella jatkunutkin jo pitkään, mutta aina tuntuu kosahtavan vähintään yhdellä rastivälillä enemmän tai vähemmän.

Keskikesän suunnistussekoilut ovat hieman harmittaneet, mutta parempaa on luvassa. Allekirjoittanuttahan on lähipiirissä tituleerattu jopa pohjoisen synnyinkaupunkini suunnistusseuran nuoreksi lupaukseksi. Niinpä lajin keskusjärjestön johtava nuorisotoimihenkilö onkin henkilökohtaisesti ottanut vastuulleen varmistaa nuoren lupauksen tasapainoisen kehityksen. Olen kiitollinen. Ensimmäinen saamani tehtävä on pitää hieman taukoa suunnistuksesta ja keskittyä ihan vaan juoksemaan. Tuonnempana lähdemme metsään selvittämään, mikä mättää ja mitä sille tehdään. Odotan innolla.

Tiimi on viimeaikoina joutunut tilanteeseen, joka on osoittanut yllätyskyykyn (käsite lienee tv-sarjasta lähtöisin) hallinnassa olevan tiimillä vielä kehittämistä. Pienenä valmennuksellisena sivujuonteena paneudumme nyt tähänkin. 24h -kisassahan voi tapahtua mitä vain. Aiemmin on esimerkiksi törmätty juomapisteeseen, jolla ei ole lainkaan juotavaa. Viime kesän Latvian MM-kisan yllätyskyykyn eli omien jalkapohjieni pettämisen vuoksi olen käynnistänyt päivittäisen jalkaterien rasvausrutiinin. Jospa ihon vettymistä voi sillä vähentää.

Tänään kävimme suunnitellusti Siiskukkulan keikan, soratietä ja metsäpolkua kertyi yhteensä 31-33 km riippuen kumman rannelaitteesta kilsat tarkistetaan (nyt ei kuitenkaan ollut kyse Garmin vs. Suunto -erosta, vaan eri lähtöpaikoista). Paikoitellen oli kivillä, kallioilla ja pitkospuilla liukasta vesisateiden jäljiltä. Yllätyskyykyt kuitenkin vältettiin, mutta kyllä niitä varottiinkin.

Muut menneen viikon omat treenini ovat olleet työmatkajuoksua aamuin illoin helteessä sekä jo mainitut epäonniset iltarastit.

Kapu