Isomelkutin, ufo ja köpötys

Perjantaina oli vuorossa jo perinteikäs ja III kahdeksan tunnin mittainen Tampereen Yö-Rogaining  -koetos. Valmistautuminen ei ollut parasta A-ryhmää ainakaan Periksen osalta. Alla oli vajaan viikon takainen sunnuntaina juostu New Yorkin maraton, joka piti ottaa alunperin rennosti. Rentous jäi ja jalat olivat jo valmiiksi tyhjääkin tyhjemmät. Roksun lähtökohdat olivat siis haastavat ja sitä lisäsi vielä lähtöhetken reilu kympin pakkanen. Jotta raportista ei tulisi tylsä voivottelutarina, niin alla on kirjattuna lähinnä hailaitseja ja tiimin uusia jekkuja. Olihan tämä kuitenkin tiimille enemmän välipala hienossa kotikulmilla suoritettavassa tapahtumassa kuin turhan tiukasti valmisteltava puristus. Ja todettakoon jo nyt, että taas kerran saimme aikaiseksi hienon reissun, josta muistoja riittää.

Suunniteltavaan reitin pituuteen tuli selvä sapluuna, kun  yhden marraskuisen Kanuuna -spinningin jälkilöylyissä Periksellä tuli NYC maraton ja YÖ-roksu superkaksarista puhetta. Joku kysyi paljonko roksussa tulisi matkaa. Vastaus: viime vuonna tuli n 50km. Rogainingin itseoikeutettu suurvisiiri ja ratametsuri J.Kaaja totesi lauteilla matkan kuultuaan, että 60km taivalluksella voisi jo tapahtumassa sijoittuakin. Tiimi otti toteamuksesta vaarin ja päätti lähteä 60km sapluunalla liikkeelle. Olihan tiimin viime vuotinen kolmas sija syytä kirkastaa, kun se kerran ratametsurin suusta näin oli neuvottu jos ei suorastaan käskytetty.

Karttoja odotellessa

Reitin suunnittelua oltiin hiottu elokuisen retki roksun jäljiltä. Päätimme lanseerata tapahtumassa käyttöön ensimmäistä kertaa oman tuotteistamamme Isomelkutin-reittiavustinohjelmiston. Skeptikot älkäät huolestiko, emme missään nimessä ole sortuneet kiellettyihin menetelmiin ja tällä ohjelmalla ei siis viitata ATK -ohjelmistoihin. Isomelkutin on enemmänkin virtuaalinen ohjelmisto ja siinä tarvittavat fyysiset apuvälineet ovat sallittuja: nartsa, tussi, nupit ja käsillä melkutettavat isot kaaret. Muutoin ohjelmisto pyörii tiimin päissä. Termin arvuuttelua on koesteltu ennen lanseerausta ja ehdokkaita ovat olleet mm: seinäkellon heiluri, kirkon kello, vene, mela, nosturi ja kone. Oikeasti nimi tulee Someron retkiroksusta, jossa kartalle oli merkattu Iso-Melkutin -järvi. Viimeisten pirkkalaisten jäsenellä on termin käyttöönottoon tietämättään merkittävä osuus, jonka paljastamme yhdistyksen vuosigaalassa jos sielläkään. Onhan jokaisella yhdistyksemme jäsenellä sivupersoona, jonka seikkailuista puhumme roksuillamme, mutta emme koskaan niiden ulkopuolella saatika jäsenille itselleen. Lähinnä parhaat palat ovat tulleet aamuöiden väsyneinä hetkinä. Joka tapauksessa Isomelkuttimella tehtiin suurvisiirin heitosta johtuen n 60km reitti, jolla olisi muuten tullut ihan kelpo pisteet. Missään nimessä suunnitelmaala ei haluta jossitella, koska reittisuunnitelma ja suunnitelman toteutus yhdessä vasta johtavat tuloksiin. Joka tapauksessa Isomelkutin reittisuunnitteluohjelmistomme on nyt testattu livenä ja todettu toimivaksi!

Kun sitten vihdoinkin pääsimme illan pimeyteen liikkeelle, oli n. 15 minuutin hölköttelyn jälkeen selvää että Periksen ansiosta reissusta tulee lähinnä köpöttelyä ja sen takia erilainen kokemus kuin aiemmin. Alkuhikoilun jälkeen ja pääosin kävelyyn siirtymisen jälkeen iski kylmyys. Onneksi pakkanen lauhtui yöllä ja ei tarvinnut köpötellä maitojunassa maaliin. Sekin kävi mielissä, kun alkuyöstä oli oikeasti kylmää ja asuvalinta enempi juoksuun säädetty.

Pakkaskeli teki juomisen mahdottomaksi, koska vesi jäätyi pulloihin ja pussiin eikä jääkulma neste muutenkaan ihan kauheasti houkutellut. Puolen välin eli neljän tunnin jälkeen poikkesimme Pizzpalan huoltopisteelle ja siellä saimme ufon tarjoamat kaakaot. Nimittäin juomat oli maksettu ja ainakaan Perikselle ei selvinnyt kuka ne maksoi mutta maksettu ne oli. Lämmin kaakao piristi ja kroppa sai nestettä. Sen oli pakko olla ufon keittämääkin, koska muutoin ei nestettä yön aikana juurikaan nautittu - jäätymisen takia. Kuitenkin molemmat tiimin jäsenet joutuivat puhnuttamaan yhteensä viisi kertaa ja joka kerta runsaasti. Se on enemmän kuin yhdelläkään 24h roksulla ja niissä on nestettä juotu kunnolla. No ainakin aineenvaihdunta toimi, kiitos ufon!

Rastit löytyivät kaikki ihan suorilla suuntimilla ja Kapu osoitti taas, kuinka homma hoidetaan. Tällä kertaa Peris joutui ajoittain fokusoimaan ihan tosissaan Mielenryijyyn reisikipujen takia. Reilu puolen välin taivalluksen jälkeen oli aika säätää reitti uudelleen ja tehdä uusi suunnitelma lennosta. Se onnistui hyvin, koska köpöttelemällä pääsimme uuden reitin läpi ja maalissa luppoa ei jäänyt kuitenkaan kuin viisi minuuttia. Köpöttelemällä koko kuljetuksi matkaksi kertyi jälkimittauksen perusteella 47,85km ja sijoitus oli 19./ 93. Tiimin uusi ennätys 90% kävelemällä ja 10% juoksua muistuttavalla laahustuksella edeten. Hävisimme mm. Yövilkka -tiimille vaivaisella 2 pisteellä, mutta toisaalta voitimme mm. Huristelevat Pyörät -tiimin 15 pisteellä!

Tapahtuma oli taas kerran loistavasti järjestetty ja kartta oli hyvä. Yksi kritisoitava asia kuitenkin jäi tiimiä kalvamaan. Se on GPS leimaus. Ihmettelimme, kun osa tiimeistä pyöri rastien lähettyvillä ja häipyivät sitten vähin äänin ilman leimausta, vaikka rastia ei ihan tarkkaan ottaen haettu. Jossain vaiheessa asia selvisi eli jos käytti gepsileimausta riitti aika kaukaakin tehty leimaus ja luotettavan lähteen perusteella rastia saattoi myös "haeskella" gepsin avulla. Onhan tuo hiukan kyseenalaista lajissa, jossa kuitenkin wikipediankin mukaan rastin löytämisen riemu on voittopalkintoja tärkeämpää. Esimerkiksi Lentävänniemessä haeskelimme tovin rastia, jonka määrite oli "Niemen eteläpuolella nuotiopaikan lähellä mänty". Gps -leimauksella olisi jäänyt kokonaan näkemättä, että rasti olikin niemen pohjoispuolella koivussa. Toivottavasti tuollainen leimaustapa ei ilmesty ainakaan virallisiin tapahtumiin. Ehdottomasti pitää olla leimaustekniikka, joka vaatii rastin löytämisen ja fyysisen kontaktin eli rastin näkemisen (esim. QR) tai ropeloinnin (EMIT, SI, NFC). Tätä sopii pellepelottomien pohtia, ettei hieno laji muutu Pokemon Go -tyyppiseksi virtuaalihörhöilyksi.

Kaikesta huolimatta kiitollisina jäämme hiomaan uusia menetelmiä ja suunnittelemaan ensi vuoden päätavoitetta, joka on vielä auki, mutta vahvoja kandidaatteja ovat joko Vuokatin SM tai Latvian MM roksu. Kun asia on naulattu, pidämme toki asiaan kuuluvasti lehdistötilaisuuden.

Sitä ennen, kuten legendaariset Monty Pythonit ovat osuvasti todenneet: "And now something completely different".

Raportoivat Vimpat

Sekuntikin on liikaa -projektin loppurapska

Välivuosi ja uutta metodologiaa

Teimme talvella tiukkaa pohdintaa 24h tapahtuman suhteen, yritämmekö kisapaikkaa Espanjan Aralarin ERC:hen vai osallistummeko kotimaan SM Retki Rogainingiin Somerolla. Jotenkin päätös lipui kotimaan kisaan ja että otamme tänä vuonna tapahtuman ilman tiukkaa valmistautumisohjelmaa. Toki halusimme tehostaa rutinoitunutta roksukonseptiamme jollain uudella mausteella ja päädyimme henkisen puolen kehittämiseen. Tiimipsyykkaukseen otettiin käyttöön viime talven PirHin sählyvuorolla harjoiteltu sinänsä yksinkertainen kolmen hoon menetelmä. Menetelmään kuuluu HEI-HEI-HEI huuto jämäkin käsitehostein ilman hymyn häivää kasvoilla. Metodin mukaan kolmella hoolla ammennetaan tiimispirittiä, kasvatetaan itseluottamusta ja ennen kaikkea käännetään moodia. Käsitehostein lujitetaan keskinäistä luottamusta ja vakavalla ilmeellä varmistetaan että fokus säilyy. Lopullinen käytäntö ja pokan pito rutinoitiin roksun alusviikolla Pirkkalan hölkän toimitsijatehtävien lomassa. Iso kiitos tästä metodologiasta ja sen kenttäjalkautuksesta kuuluu S Kyrwickselle! Tiimi suosittelee metodia muihinkin joukkuelajeihin kuin sählyyn ja 24h roksuihin.

Tulos

Wikipedia tietää, mitä rogaining on. Sen mukaan mm. rastien löytämisen riemu on tärkeämpää kuin voittopalkinnot. Ensimmäinen rasti oli kisakeskuksen moponäyttely, jossa Peris piipahti ennen klo 9 karttojen jakoa. Siellä oli vanha Trumppa ja monen moisia Soliferejä sekä muita mopedeita. Näyttelyn yksi uljaimmista mopoista oli kuitenkin timmissä kiillossa oleva Miele -merkkinen kulkuneuvo. Mielestä tuli otettua kuvakin, mutta kun paikalla ei ollut inendenttiä keneltä kysyä julkaisulupaa, niin sen ihastelu jätetään kunkin lukijain moponäyttelyssä käynnin varaan. Täydellistä lähtöriemua ei himmentänyt kuin vierestä puuttunut ryijy.

Vimppa-tiimi sai viime viikonlopun Someron 24H SM-rogainingissa palkinnoksi lähtöriemun lisäksi sekä SM-mitalit että varsinaisten rastien löytämisen riemua. Jälkimmäinen purkautuikin muutamalla rastilla reippaana HEI-HEI-HEI! –yhteishihkaisuna. Oli siinä muilla tiimeillä varmaan ihmettelemistä, kun kaksi koohkaa psyykkaa toisiaan totinen ilme naamalla.

24MV pronssia

Kuva: Vimpat lehdistötiedotustilaisuus, Tammela metsäopisto

Tiimimme ylsi lähtökohtiin nähden hyvään suoritukseen. Blogia seuraavat ovat ehkä saaneet hieman vaisun kuvan treeniaktiivisuudesta, mikä on aivan oikea kuva. Treenaaminen on ollut vähemmän intensiivistä vuoden takaiseen kisaan valmistautumiseen verrattuna ja varsinkin yhteistreenit ovat olleet vähissä. Emme olleet mitenkään huolissamme yhteistreenien puutteesta, sillä tiimi on jo vuosien saatossa hitsautunut hyvin yhteen ja toisaalta henkiselle puolelle oli saatu uusi HHH -metodi. Fyysisellä puolella sen sijaan oli epävarmuutta puolin ja toisin ja myös tiimin lähipiirissä. Periksellä juoksutreenit ovat jääneet suhteellisen vähiin, mutta se on kompensoitu kovalla pyörätreenillä. Kapulla oli juoksutreenikertoja kohtalaisesti takana, mutta ylipitkät juoksut puuttuivat kokonaan.

Wikipedian mukaan parhaat ehtivät taivaltaa 24H –kisan aikana noin 130 km. Wikipedian sanamuoto viittaa kuljettuun matkaan, ei siis reitin pituuteen rastivälein, mikä tuloksista löytyy. Tiimin oman virallisen matkamittauksen mukaan kuljettiin 113,76km. GPS-tallenninta ei käytetty, vaan matka on mitattu vanhanaikaisesti Silvan karttamittarilla. Koska reittimme sisälsi paljon polkuja ja koska eräitä harvoja rastinhakupyörimisiä ei huomioitu, mittaustulos aliarvioi jonkin verran kuljettua matkaa. Someron maastoista oli jo tuntumaa edelliseltä kesältä. Kisainfon maastokuvaus lupasi selvästi parempaa, mitä viime kesänä koimme, mutta ei se siltä tuntunut.

Reittisuunnitelma

Reitin suunnittelu tehtiin viime vuonna opitulla suurten linjojen menetelmällä. Nyt oli ehkä uutuutena selkeämpi poissulkeva menetelmä ja vuoden takaisesta Someron yöroksusta opittu rohkeampi katsotaan maastotyyppi paikanpäällä ajattelu, joka tarkoitti kattavaa lisä- ja poistettavien rastien skaalattavuutta runkoreitille. Peris sai maalissa vinkin Someron Esan toimitsijalta välimatkataulukon merkkaamiseen. Tähän asti tavoite-etenemä ja aikataulu on ollut kartan kääntöpuolella kympin välein tai erillisellä lapulla. Suunnitelma kannattaa luonnollisesti merkitä tussilla kartan "välimatka" rastien viereen. Ei tarvitse enää käännellä ja aukoa pussilakanan kokoista lärpäkettä, jos haluaa tarkastaa aikataulun ja matkasuunnitelman tilannetta.

Kisastrategia

Roksun täysmatkalla pitää olla selkeä sapluuna fyysisen voimankäytön optimoimiseksi. Jos jotain opimme Hailuodon 24 debyytistä niin se on alkuvauhdin asettaminen. On suorastaan pakko tunnustaa, että pientä hymynkaretta oli suupielissä, kun osa tiimeistä lähti liikkeelle takkiaukitaktiikalla alta vintsan vauhtia.Sillä samalla taktiikalla, jota sovelsimme Hailuodossa. Meillä piti ylämäet kävellen taktiikka alusta lähes loppuun asti. Lopussa juostiin joitakin ylämäkiä, kun haluttiin tappaa lopun pitkän maalisiirtymän tylsyyttä ja jaljapohjakipua turrutustaktiikalla. Tuon ansiosta mitään pahempaa fyysisen kunnon katkeamista ei tullut. Toinen iso strateginen linjauksemme on tauottomuus. Yhtään varsinaista taukoa ei matkalla pidetä ja ainoat selkeät rastileimausta ja kartan lukua pidemmät pysähdykset tulevat, jos repusta pitää kaivaa lamppua tai sadetakkia sekä juomapullojen täytössä ja samalla eväiden siirtelyssä repun sisältä käsien ulottuvillla oleviin taskuihin. Noin pitkällä matkalla pidemmän tauon jälkeen on liikkeelle lähteminen tosi vaikeaa ja palautumista ei kuitenkaan tunnu tulevan. Fyysinen palautuminen suoritetaan kävelemällä ja henkinen suunnistamalla.

Kohtaamisia

Reissun hämmentävin kohtaaminen oli koira. Juuri ennen tapahtumaa levisi somessa klippi, jossa koira alkoi seuraamaan juoksijaa useamman päivän ultratapahtumassa. Saavuimme illalla rastille, jossa yksi tiimi oli vastassa varsin ystävällisen koiran kanssa joka oli alkanut heitä seuraamaan. Se ei ollut kuitenkaan someklipin koira. Koiralla oli panta, mutta ei tunnistetta. Rastilta lähtiessämme koira halusi juosta meidän mukana jonkun matkaa ja päätimme viedä sen seuraavaan reittimme varrella olevaan taloon tai mökkiin. No sellainen tuli nopeasti vastaan, mutta ketään ei näyttänyt olevan kotona ja hetken päästä koira jättäytyi meistä. Siinä vaiheessa ajattelimme, että se oli sittenkin perillä omasta sijainnistaan ja tiesi ettei kannata mennä pidemmälle. Parin rastin jälkeen oli tullut pimeää ja pysähdyimme virittämään lamput ja irtsut. Samassa paikalle saapui toimitsijajoukko autolla. Heille oli ilmoitettu ilmeisesti eksyneestä koirasta, jota oltiin tuomassa autolle. Eli se oli varmaankin todennut meidän tiimin jutut tylsiksi ja jäänyt odottamaan mukavampaa porukkaa, Hieno asia, että koiraa ei jätetty yksin pimeään yöhön. Toivotttavasti koti on löytynyt.

Periksen kommentit:

• Hyvän hesselikevätkunnon päälle rakennettu yhden viikkojuoksun taktiikka pitkänä polkusuoritteena toimi sittenkin. Lisäksi muutama pyörälenkin päälle silpaistu 15-20min juoksu oli hyvä jalkojen hermotuksen parantaja. Ei tuolla harjoittelulla kovaa juosta mutta pitkään ja hartaasti. 
• Ehdoton ja tärkein fyysinen pääharjoitus tänä vuonna oli jo klassikoksi muodostunut vuosittainen Birgitta Challenge. Tällä kertaa se ajoitettiin parhaalla mahdollisella tavalla eli kaksi viikkoa ennen h-hetkeä. Tiimin yhteinen pääharjoitus oli jälleen kerran Martin Wappumatinea - tällä kertaa kuunneltiin molemmat setit. Hyvissä harjoitukissa oppii aina jotain uutta. Tällä kertaa opin paluumatkalla Jousessa oikean tavan solmia kravatti eli kapea roipe ei saa tulla leveän alapuolelle. 
• Kapun suunnistustaito ja ennen kaikkea varmuus paranevat vuosi vuodelta. Yhtään isompaa pummia ei tullut ja lähestyminen rastille oli jämäkkää kartan haasteista huolimatta. 
• Tiimispiritti toimii meillä väsyneenäkin kuin junan vessa - 24h reissuja ei muuten tiiminä klaarattaisi 
• Jalkapohjien suhteen pitää keksiä jotain. Molemmat jalkapohjat olivat rakoilla jo puolivälissä reissua. Viimeinen viisi tuntia oli taistelua kipujen voittamisesta, mutta tällä kertaa Saariselän kokemuksesta rikkaana päätin, että reittiä ei niiden takia ihan hevillä oikaista. Määritimme gurumme kanssa Mielenryijylle "ryijyjen ryijyn" roksun alusviikolla. Ammensin siitä voimaa pahimmissa kiputiloissa, kun usko meinasi loppua ja kipu ottaa yliotteen. 
• Jalkapohjiin liittyen epäilen, että Saariselällä ja nyt Somerolla käytössä ollut sama Speedcross tossupari ei ole samasta kokonumerosta huolimatta samankokoinen kuin kolmet aiemmat tai sitten jalkateräni ovat kasvaneet. Nyt on joka tapauksessa aika uusia kisatossut ja seuraavat Speedcrossit pitää valita sovittamalla useita saman kokonumeron pareja. Onneksi on vielä kivijalkakauppoja, joista ostaa kengät! 
• Eväitä oli edelleen turhan paljon mukana. Sen sijaan nestettä kului paljon ja klooritabletit olivat tarpeen, kun hyödynsimme järvivettä. Suolapähkinät oli hyvä uutuus vaksun tilalla. Kasvisvaksua en osannut kaivata. 
• Otimme muutaman pitkän loikan jokien ylityksissä. Opin kertaharjoittelulla tuottavuusloikan tarkoittavan sitä, että kun pitää kartasta kiinni loikatessa niin joen ylitykseen riittää kolmen loikan sijaan yksi loikka. Eli karttaa ei tarvitse hakea toiselta puolelta uudelleen vaan sen voi ottaa jo ekalla ylitysloikalla mukaan. Tällöin säästää kaksi loikkaa.

Kapun kommentit:

• Peris on taistelija! Jalkapohjaongelma on jo tiedetty, mutta kun näin vielä kuvan siitä, olen vakuuttunut, että ei ole ollut helppoa. Erittäin vahvaa sitoutumista tiimin tekemiseen. Toivottavasti paranevat kunnolla.
• Itselläni ei ollut isoja ongelmia fysiikan suhteen. Alkupuolella oikeassa päkiässä oli hieman kipuja, mutta se meni ohi. Aamuyöstä tuli se vuorokausirytmiin kuuluva väsymys, joka oli aikamoinen. Se meni kuitenkin ohi kun päivä alkoi valkenemaan. Toinen väsymys minulle tuli aivan loppuvaiheissa aamulla 8-10 välillä. Oli todella hyvä, että Periksellä oli siinä aiheessa virtaa pitää huoli siitä, että otetaan juoksupätkiä. Kiire ei tuolloin enää ollut, mutta vaihtelu virkistää!
• Uusi kenkämalli toimi hienosti (Salomon Speedcross Pro). Iltin pehmustusta pitää kuitenkin miettiä, sillä jos nauhat vetää kireälle, ne painavat hieman jänteisiin,koska iltti on aika ohut
• Uusi Salomonin liivimallinen reppu toimi tosi hyvin. Olkaremmien kiristykseen pitää vielä miettiä jokin viritys. On hyvä, että ne ovat säädettävissä lennosta repun kuormituksen myötä, mutta hihnat vaikuttavat luistavan hieman.
• Seuraavaan kaksneloseen otan vähemmän evästä (nyt oli n. 3200 kcal edestä ja 600 kcal edestä jäi käyttämättä)
• Otan kyypakkauksen reppuun (kirvelevä ampiaisen pisto polvitaipeessa herätti tähän)
• Harkitsen puoliväliin jalkaterähuoltoa eli rasvausta ja sukkien vaihtoa.

Toivottavasti saadaan Tampereen yöroksu vielä tämän vuoden suorituksiin. Tiimi haluaa kiittää välivuoden projektia uskollisesti seuranneita, tukeneita ja kannustaneita fanejamme. Meillä on hyvät ainekset ja lähtökohdat rakentaa tulevaa kautta!

Kapu ja Peris

Etelän leiriltä olosuhdekestävyyttä ilman kuulovauriota

Runsaan parin viikon etelän leiri on nyt takana. Kapun lämmönkestävyys on nyt varmasti kohtalainen, sillä Välimeren rannoilla kävi kesäisen lämmin henkäys. Nyt ei ainakaan minua haittaa, vaikka Somerolla olisi hellekelit. Ihan varsinaisesti ei kuitenkaan tullut hankkiuduttua lämpimään treenaamisen vuoksi, vaan siksi, että tulisi välillä tehtyä sellainen lomareissu, jolla kapteenska ei palalelisi. Tämä tavoite täyttyi. Jopa Kuubassa tämä on aiemmin epäonnistunut!

Urheilua

Pääsääntöisesti tuli juostua yksi lenkki pävässä, koska iltapäivällä ja illalla oli aivan liian lämmintä. Varjossa n. 30 astetta ja siihen terävä auringon paiste päälle UV-indeksillä n. 10-11. Toki sitäkin tuli kokeiltua, mutta ei siinä mitään järkeä ollut. Aamuisinkin lämpö nousi auringon nousun myötä nopeasti, joten aikaisin piti olla liikkeellä. Jos iltapäiviä olisi pystynyt käyttämään, olisi kilsojakin kertynyt upeasti. Nyt niitä tuli vain 186 km 15 päivälle. Viimeisellä parin kympin asfalttilenkillä ja sen jälkeen tuntui kuitenkin, että kyllä juoksukunto on hiukan kohentunut. Niinhän sen pitäisi mennäkin.

Suunnistustreenit jäivät tältä periodilta kokonaan pois, vaikka karttoja olisi tuolle seudulle useampiakin ja jopa kompassi tuli otettua mukaan.
En vain saanut aikaiseksi kun piti olla jo pelkkien juoksutreenien ajoittamisessa tarkkana.

Kulttuuria

Tämä roksutiimi ihmettelee ajoittain ajan ja iäisyyden asioita sekä ilmiöitä muutenkin kuin vain oman kuntonsa ja olotilansa kautta. Näinhän oikeilla hyvillä kestävyysurheilublogeilla tehdään. Nyt tuli liikuntakulttuurin lisäksi nautittua juhlakulttuurista oikein roppakaupalla, sillä leirikeskuksen sijaintikaupungissa juhlittiin 10 päivän ajan sikäläisittäin erittäin tärkeää Moros y Cristianos -Fiestaa. Tässä juhlassa kertaillaan maan historian niitä vaiheita jolloin kristitty kuningas joutui hoveineen vetäytymään maan pohjoiskolkkaan maurien (eli Morojen) tieltä. Sen ainoan valloittamattoman kolkan eli Asturiasin mainetta muuten puolustaa nykyisin F1 -kuski Fernando A., Oviedon oma poika, mutta hänen touhuillaan ei tietenkään ole mitään tekemistä urheilun kanssa. Eikä häntä tässä enempiä ihmetellä.

Tuo juhla on äärimmäisen meluisa ja useana päivänä kaupungilla marssivat maureja ja kristittyjä esittävät marssirivistöt. Niiden asustus ja varustus on värikästä, mielikuvituksellista ja näyttävää. Kunnon juhlimiseen tarvitaan ääntä, joten ruutia palaa.

Nuo kuvassa olevat tussarit ladataan pienen snapsilasin kokoisella mitallisella ruutia ja kun noilla jysäytellään kaduilla, paineaallotkin ovat sellaisia, että turistin shortsinlahkeet lepattaa ja silmämunat painuvat kalloon. Pysyvät kuulovauriot lienevät väistämättömiä ja kuulokojeet ovat varmaankin menestysartikkeli näiden bileiden jälkeen. Mutta tussarin haltijat vaikuttivat nauttivan jysäyttelystä. Minä myös, kun korvat olivat suojattuna.

Alla olevan herran kuva kuuluu tähän juttuun siksikin, että hän on tuon kaupungin juoksuseuran puheenjohtaja. Kuntoa tuohon tarvitaankin, sillä nuo asusteet ovat painavia ja lämpimiä ja juuri nuo rivistöjen kapteenit vetävät pitkin katuja kovan puolentoistatunnin koreografian +30 lämmössä.

Asut ovat monenkirjavia ja mielikuvituksellisia ja marssirivejä on aivan valtavasti.

Espanjalaiset todella osaavat juhlimisen!


Ja taas urheilua

Mutta takaisin roksu-ukkojen arkeen. Määräpuolta ei nyt voi enää tehdä, joten näillä mennään nyt Somerolle. Viimeistelyharjoituksiin tulee kuulumaan hieman suunnistusta sekä aina elokuun ensimmäisen keskiviikkona juostavan Pirkkalan hölkän järjestelyhommia. Me järjestäjät odotamme innolla sitä, että tämän blogin runsaslukuinen seuraajajoukkokin ryntää Pirkkalan lenkkibaanoille keskenään, muiden tahi vain itsensä kanssa kilvoittelemaan. Tervetuloa!


Leirilämmöstä ja juhlista nautiskeli sekä arkeen palasi Kapu

Birgitta Challenge 2016

Tänään juostiin jo perinteikäs Birgitta Challenge kolmannen kerran peräkkäin. Sääksjärven parkkipaikalle saapuessani sain huokaista helpotuksesta; vielä oli vapaata parkkitilaa. Imaami oli mainostanut omassa blogissaan tapahtumasta ja odotin uusia osallistujia ilmoittautumassa mukaan jonoksi asti. Prosentuaalisesti kuitenkin huikea nousu taas uusissa osallistujissa, kun Mjev oli saapunut uutena paikalle. Hienoa! Tästä tulee vielä tällä kehityksellä megatapahtuma viimeistään 2080 luvulla.

Matkaan startattiin klo 8 ja mukana olivat gallardo, Mjev ja PJH. Imaami oli taas hoitanut pari juomapistettä reitille ja kolmas hoitui perinteisesti Kuokkalan Nesteellä. Vauhtia lähdettiin pitämään aavistuksen maltillisemmin kuin vuosi sitten ja hyvä niin. Poluilla oli yllättävän liukkaita kiviä ja useammat lipat olivat lähellä. Yhtä liukastumista en sitten saanut kunnialla hoidettua vaan mätkähdin turvalleni. Vammat olivat lähinnä henkisiä ja turvonnut etusormi. Viikko takaperin kävi polkulenkillä samanlailla eli tämä on nyt vaan hyväksyttävä seuraus vähäisestä juoksentelusta ja polkujuoksusta. Kun jalka väsyy niin lankeemus tuntuu oleman väistämätöntä.

Kuokkalan Nesteelle sinnittelin gallardon ja Mjevin letkassa ja se sinnittely oli kääntynyt Lempäälän asfalttiosuudella todellakin väsyneeksi selviytymisyritykseksi. Ajattelin vielä siinä kohtaa, että tauko palauttaa ja matka jatkuu samalla sinnittelyllä. Ei palauttanut. Liikkeelle lähdön jälkeen oli homma ihan selvä ja huikkasin kavereille kilsan jälkeen, että menkää vaan tuun perästä. Olotilaa voisi kuvailla tummaksi tai oikeastaan sysimustaksi. Olin aivan nakit ja rytmi juosta polkuja oli täysin kadokissa. Harvemmin olen näin pahasti sipannut näissä polkujuoksenteluissa. Kaivoin ryijystä malttia ja päätin ottaa viiden tunnin kohdalla selkeästi kevyen jakson väliin. Kas kummaa n. 20 minuutin kevyempi jakso auttoi palautumaan ja sain taas hölköttelyrytmistä kiinni. Viimeisen tunnin tulin väsyneenä, mutta onnellisena hölkäten maaliin. Kokonaisuutena oli kyllä paljon kovempi reissu kuin etukäteen ajattelin. Matkaa kertyi tänä vuonna gepsiin 46,06km ja aikaa 6.18,59. Viime vuonna aika oli 5.52,39 ja 2014 vuonnakin alta 6h. Tulos ei ihan hirveästi habitusta hivele, mutta kuvasta voi aistia että tein sen mihin näillä lahjoilla tänään pystyin.

Väsyneen miehen väsynyt selfie

Hitaaseen kulkuun saattaa vaikuttaa vähäinen juoksumäärä tyylillä kerran viikossa pidentyvästi poluilla. Muuten olen pysynyt hesselöinnissä ja tällä viikolla konehesselöinnissä. Nekään määrät eivät Vättern projektin jälkeen päätä huimaa. Näillä pohjilla mennään kohti Someroa ja paljon ei ole enää tehtävissä. Pitää yrittää vähän terävämpää polkujuoksua vielä, että askel hioituisi taloudellisemmaksi ja ettei tarvitisi joka juurakosta ottaa vaakalentoa.


Raportin takana Peris

Onnitteluja ja olosuhteita

Vimppojen kakkostiimi (Kesäillan rogainingissa Peris ja Kapu ovat 2- tiimi) onnittelee Vimppojen ykköstiimejä upeista suorituksista tiistain Kesiksessä! Siis 1- tiimiä upeasta ylivoimaisesta voitosta 3-tunnin sarjassa ja 2- tuntisen viidenneksi yltänyttä toista ykköstiimiä! Aivan mahtavaa. Me yhdistyksen kokeneemmat rogaining-sedät voimme siis keskittyä rauhassa vuoden päätavoitteeseen kun huipputiimit pitävät yhdistyksen lippua korkealla. Ja näinköhän nälkä kasvaisi syödessä ja nyt Kesiksessä startanneita nähtäisiin jatkossa pidemmissäkin kisoissa.

Sen sijaan, että me setämiehet pyristelisimme nyt pikamatkoilla ja hukkaisimme terävyyttä, koulimme kehojamme tulevaan 24-tuntiseen. Konstit vaihtelevat, mutta jalkoja yritetään lätkytellä eri alustoille. Allekirjoittaneella ne ovat olleet viimeisen viikon aikana määräjärjestyksessä asfaltti, sora, männikköpolkupinnoite, hiekka ja laattapinta. Jonkin verran olen yrittänyt koulia ihan varsinaisia jalkapohjia, siis paljasjalkakävelyä erilaisilla pinnoilla: viileää, kuumaa, karkeaa, pehmeää jne. Jalkapohjat ovat 24h:ssa aika kovilla, joten toivottavasti jotain känsittymistä saadaan aikaan. Somerolla jalkateräviritys tulee olemaan: runsaasti vaseliinia, Feelmaxin varvassukat ja suunnistussukat tiimivärein. Tämä komeus sitten päällystetään varsinaisilla kulkimilla eli Salomonin SpeedCross Pro.

Eri sääoloista on hyvä saada taas lisää kokemusta ja teemme voitavamme. Sateessa kamppeet toimivat eri lailla kuin helteessä ja kisakeli ei ole vielä tiedossa. Tosin se muuttui aika dramaattisesti aikoinaan Hailuodossakin, joten ennusteetkaan eivät ratkaise. Ääriolosuhteiden hakemisessa on hieman tekemistä, mutta yritetään. Tänään oli vuorossa 7km:n lämpölenkki.

Viime viikon määrä oli kilsoissa hieman alle 120km, mutta tätä tehdään nyt hieman hartaammin. Läheskään kaikki kilsat eivät ole vintsan kieppeillä, varsinkaan suunnistusvauhtina. Nyt on meneillään samanmoinen viikko.

Onnitteluja välitti Kapu

Peristelyä

Toka lomaviikko on käynnissä, Somero lähenee vauhdilla ja maastoaskelta on yritetty hioa niin tiiminä kuin myös omin päin. Sen verran on lonkassa ollut kremppaa, että hesselöinti on pääsääntöisesti täyttänyt viikkojen ohjelmat. Ensin omat lenkit ja päälle vielä Tour de France seurantaa. Maasto- ja juoksuaskelhionta on tullut tehtyä pitkinä maastosiivuina. Muutaman hesselöinnin päälle olen vetänyt nöyrästi lenkkarit jalkaan ja käynyt vartin hölkällä - ihan horroria. Persus raapii maata ja tossu nousee kuin tuhansien maratonien miehellä konsanaan. Somero tulee olemaan kuitenkin vähän niin kuin roksuvälipala ja siellä tehdään se mihin näillä lahjoilla ja pohjilla päästään. Sinänsä peruskunnon pitäisi riittää hyvinkin, mutta kestääkö jalat vuorokauden juoksukävelyä ja iskutusta, on arvoitus.

Pahin lonkkakipuilu meni ohi, kun oltiin rouvan kanssa juhlistamassa 20 vuotista aviotaivalta Barcelonassa ja jätin lenkit kokonaan tekemättä. Oli muuten hieno reissu! Henkistä antia ja samalla univelkatreeniä tuli harjoiteltua lisää viime sunnuntaina ja maanantaina, kun olin perinteisesti Kirkkareilla. Molempien päiviä seuraavina aamuina oli vuorossa kuitenkin pitkät siivut ensin hesselöintinä ja sitten Kapun kanssa reilu 4h Pirkkalan maastoissa tossulla. Kirkkareiden vedoista, jotka tuli nähtyä, Anssi oli kyllä kovin. On se taitava kaveri! Maanantain vaihtoehtona olisi ollut iltikset Pirkkalassa ja olin suunnitellut taiteilijasuoristusta Tapani Hessell nimellä, mutta Kirkkarit vei tällä kertaa voiton, Ja ymmärsin Kapun puheista, että eipä siellä kotikenttäetua paljon ollut. Eli hyvä näin.

Ihan pelkissä liikuntatoimissa ei ole tarvinnut lomailla ja voinkin ylpeänä esittää, kuinka olen tehnyt Werstaalla kaksi kuvan mukaista pöytää. Molemmat pitkästä tavarasta määrämittaan sahattuna ja valmiiksi rei'itettynä. Tosin lapset opettivat minulle, että pöydän kokoaminen ei ole sama asia kuin tekeminen. Petsasin molemmat ja kyllä nyt kelpaa laittaa kasvisnakit vadilla pöydälle odottamaan, kun hiiligrilli tekeytyy!

Someroa ennen lähenee Birgitta Challenge (juostaan la 23.7. kait?) jo liiankin uhkaavalla vauhdilla. Alkumatkasta on pakko roikkua imaamin perässä, kun Sääksjärven ristiin rastiin polut on vähän heikosti merkattu ja mulla ei ole mitään käryä, mikä niistä milloinkin pitää valita. Tämä viikko huipentuu muutamaan pitkään ja sunnuntaina olisi tarkoitus mennä tossulla 4½h. Tuleva arkiviikko olisi tarkoitus enempi konehesselöidä, jotta saan jalat varmasti palauteltua Birgittaa varten. Toki ei pidä unohtaa Kesäillan rogainingia, joka tulee olemaan Vimppatiimillä kovaa suoritusta ja itsevarmuus on sen verran kohdillaan, että on ihme jos ei tule voittoa.

Sellainen kummallisuus on tullut tässä huomattua jopa tuttujen vimppalaisten sienestäjien kanssa, että lajin perustermistö on yllättävän kateissa jopa monella pitkän linjan emit -leimaajalla. Karttamerkit ja pöheikköjutut ovat kyllä hallussa, mutta välinepuolen termeissä on monilla aukkoja. Ajattelin kerätä tänne blogiin termeistä selitykset kuvien kera. Asia on valmisteilla, mutta tässä muutama termi joita ilmeisesti pitää avata: nartsa, pilkkijakkara, jalitsut, ritsut, irtsut, suuret linjat, karvalakki, koukku, jortsu, sekuntiteline, vaksu, Kapun erikoinen eli isovaksu, eettinen vaksu... Sen sijaan termiä huohis en avaa näillä sivuilla, mutta sen moni toki tietää ilman avaamista.

Tällaista lomatunnelmaista välikerrontaa Perislandiasta

Haikanvuori ja roolipelit

Tänään olivat iltikset ns. kotimaastoissa. Uudelta ja ihmeelliseltä se maasto kuitenkin vaikutti ja on se vain yllättävän raskasta tuo pirkkalalainen kivinen maastopohja. En muista koska olisi iltisseiska tuntunut näin rankalta.

Eikä tullut lumilautahesseleiden termeillä "smoothia runia" tälläkään kertaa. Heti ekalle rastille harhauduin oikealle. Näyttäisi tuosta gps-jäljestä, että taas on suunnassa eteneminen ollut aluksi ok, mutta sitten siihen on tullut "jotain ylimääräistä liikettä" (Ketonen & Myllyrinne).

Kesäillan rogaining tuntuu puhuttavan sekä somessa että paikallisilla peruslenkeillä. Kaupungilla nimittäin kiertää huhua, että eräs tunnettu juoksublogin pitäjä olisi arvioinut olevansa Jämin kangasmaastossa ns. kovempi kuin eräs roksublogin pitäjä. No jaa. Jos näin olisikin, ei sillä olisi aivan niin suurta merkitystä esimerkiksi Kesäillan tulevaan tulosluetteloon. Nimittäin hyvä tiimi kun pystyy olemaan parempi kuin osiensa summa. Esimerkiksi jos tiimissä on kuntoeroja, tätä voidaan kompensoida roolituksella ja taktiikalla.

Kun Vimpat kisailivat taannoin Kesäillan rogainingissa kokoonpanolla 1.5, oli mukana myös Tsaari. Hänen roolinsa oli tuolloin vahva jo reitinsuunnittellusta lähtien. Legendaarinen reitinsuunnittelukädenheilautus "Isot linjat haltuun" syntyi tuolloin. Reitinsuunnittelu on oleellinen vaihe ja tuolloin siihen saatiin uusi tatsi. Myös maastotyöskentely oli tiimillä tuolloin erilaista kuin tavanomaisella 2-joukkueella (Peris ja Kapu). Kuljettu matka minimoitiin etenemällä suoria linjoja rastien välit.

Runsaan viikon päästä nähdään, miten uusi roolipelikuvio toimii!

Harhaili Kapu

Teemana maastoaskel

Someron kisaan on jotakuinkin kuukausi. Mitään ihmeitä ei treenimielessä ehdi tehdä, mutta eri osa-alueita yritetään kohennella. Tällä viikolla omana teemana on ollut maastoaskel.

Ensimmäinen treeni oli maanantainen seiskan rata Tenniskeskukselta iltiksillä. Kauppi on ollut minulle usein hankala paikka. Alueella on paljon sen kaliberin polkuja, että ne yleensä olisivat kartoilla, mutta Kaupissa ei aina. Mutta vaikka sen tietää, olettaa kuitenkin maaston ja kartan vastaavan toisiaan. Kannattaisi vain suunnistaa muilla maastokohteilla. Pummailua tuli aivan liian paljon.

Tiistaina oli ohjelmassa alle kympin verran maastojuoksua kotimaastoissa, mm. Haikanvuoren yli. Ensi maanantain iltikset ovatkin sitten juuri Haikanvuoren kartalla. Ainakaan viime vuonna paikalliset eivät näytä pystyneen hyödyntämään kotikenttäetua.

Keskiviikkona oli vuorossa Nokirastit ja "Ruoke, tuo itäisen Nokian aarnimetsien helmi", kuten Tsaari aluetta luonnehti. Kieltämättä maasto on hienoa ja kuvittelisin kartankin olevan ok. Maastossa eteneminen oli nyt hieman parempaa ja niinhän siinä meikäläiselle tuppaa käymään, että silloin välillä tulee kiirehdittyä suunnistuksen edelle. Iso moka tuli rastien 3-4 välillä, missä juoksin selkeästi vikasuuntaan kunnes tulin latupohjalle, jota ei ollut edes kartalla. Olin kartan ulkopuolella. Ymmärsin kyllä tilanteen aika pian ja lähdin nöyränä poikana valuskelemaan kohti rastia. Niin siinä taisi käydä, että olin jonkin aikaa muka menossa edellistä rastiväliä. Suunta oli siis väärä ja jonkin aikaa maasto ei isommasti riidellyt kartan kanssa. Tämä oli se pakollinen yksi iso kämmi, joka tuntuu tulevan joka ikinen kerta. Muuten tuli pieniä koukkuja parille rastille. Suunnassa pysyminen tuntui jotenkin hankalalta. Pitänee opetella taas.

Kesäillan rogainingissa on pääsääntöisesti esiintynyt Viimeiset pirkkalaiset 2, mutta kerran myös upgreidattu versio 1.5. Toistaiseksi Vimppa-konserni on saavuttanut Kesiksessä parhaimmillaan sijan 5. Nyt tähän tulee muutos, sillä tänä kesänä tuohon kisaan panostetaan! Kisaan on nimittäin taas lähdössä upgreidattu versio, jonka lopullinen kokoonpano ja versionumero selviää tuonnempana.

Maastoili Kapu

Kompassia lainataan

Roksuveteraanin kuuluu toimia myös hienon lajin lähettiläinä. Varmaankin mm. Vintsaajat -ryhmässä on niitä, jotka ovat aina salaa halunneet päästä kokeilemaan roksua.

Hieno mahdollisuus olisi Kesäillan Rogaining 19.7.2016. Maastot ovat hienoja juostavia Jämin kankaita ja polkuja ja rastipisteet ovat yleensä selkeitä. Suoritusaika on 2 tai 3 tuntia. Juoksuvoima on Kesiksessä valttia! Jämille kannattaa lähteä vaikka kilvoittelemaan Vimppa-tiimin kanssa. Aiemmasta informaatiosta poiketen Vimppat nimittäin ovat kisassa mukana ja tavoitteena on nyt voitto!

Tämä on siis haaste blogia seuraaville! Tarvittaessa lainaan kompassia, muuta lajivarustetta ei tarvitse.

Tänään ohjelmassa oli tiimin sunnuntaipitkis, 3,5 tuntia polkuja ja sorateitä. Välillä käveltiin pätkiä, jotta saisimme kehitettyä oikeata toimintamallia Someron kisaan. Eli juoksun ja reippaan kävelyn rytmittelyä. Ammejärven laavulla piti pysähtyä ihmettelemään, sillä koko paikka on nyt keskellä avohakkuuta. Birgitan reitti on kohta kokonaan yhtä avohakkuuvattupuskaa.

Haastoi ja raportoi Kapu

Tästä noustaan vaikka väkisin

Vättern-Jukola –viikonloppuun asti keskityimme siis kumpikin omiin juttuihimme. Peris availi jo omia tekemisiään ja hattua nostan sille antaumukselle, jolla hän on töitä tehnyt tavoitteensa eteen. Hirvittää suorastaan, mikäli Peris saa transponoitua pyöräkuntonsa tossuile. Yöroksussa oltiin jo niissä asemissa, että minulta meinasi veto loppua viimeisellä tunnilla, kun Peris vaan jaksoi.

Oma Jukolaa edeltävä treenailu keskittyi siihen, että suunnistus pysyisi Jukolassa varmasti edellä. Eli juoksutreenailu oli lähinnä nimellistä ja suunnistuspuolella koetin kisailla ja käydä iltarasteilla minkä ehdin. Kun pari viimeistä maastosuunnistusta meni omaan osaamiseen nähden kohtalaisesti, otin runsaan viikon tauon vain sillä ajatuksella, että lähes onnistuneista rupeamista säilyisi hyvä fiilis Jukolaankin.

Onnistuneita suunnistuksia ennen tuli kyllä kokeiltua taas lähes kaikki mahdolliset vahingot tai mokat tavanomaisten mega- ja peruspummien lisäksi. Esimerkiksi se tuli kokeiltua, että kun viimein tajuaa, että toinen suunnistaja joka on todella paljon hitaampi on koko ajan kuitenkin rasteilla ennen, niin ei silloinkaan kannattaisi pelkästä kohteliaisuudesta tarjota tälle toiselle leimauskapulaa ensin, jos itse ehtii yhdelle rastille edellä, sillä silloin voi oma leimaus unohtua … kokeiltu on ja ilman tulostahan siinä jää. Tai että kun kuusen oksa tarttuu silmälasien sankaan ja heittää lasit jonnekin, voi niitä joutua etsimään metsänpohjalta kontallaan yli 15 minuuttia niitä kuitenkaan itse löytämättä. Kiitokset sille Pyrsän suunnistajatytölle, joka auttoi suunnistajasetää toivottoman tuntuisessa tilanteessa!

Jukola meni sekä joukkueelta että itseltäni mukavasti. Itselläni suunnistus pysyi edellä. Jos kuntoa olisi ollut, olisi kyllä riittänyt hyvää vauhtiletkaa, kun sain viestin vietäväkseni noin sijalla 160. Niillä sijoituksilla riittää pitkään yöhön vauhdikasta sakkia. Osaltani kisan henki oli se, että kovavauhtisessa letkassa pystyin välillä lyhyitä pätkiä roikkumaan, mutta kun ei vauhti riitä etenkään metsässä ja kun pitää pysyä kartallakin, niistä joutui jättäytymään. Itse ja yksin siis sain suunnistaa aika paljon. Olosuhteet olivat kuulemma toiseksi pahimmat sitten vanhemman Kytäjän Jukolan. Kyllähän se yöhön lähtö suorastaan pelotti teltassa odotellessa kun sade piiskasi vuotavaa puolijoukkuetelttaa ja tuuli yritti repiä sitä mukaansa.

Jukola aiheutti sen verran stressiä huonokuntoiselle, että sairastelin flunssan sen päälle. Nyt alkaa olla keuhkot siivottuna ainakin tällä erää ja taas voin aloittaa juoksentelua. Tänään hölkkäilin työmatkat ja olihan raskasta. Pohjalla siis ollaan, mutta kuten armoitettu Martti laulaa: ”Tästä noustaan vaikka väkisin”.

Pieni aavistus on kuitenkin siitä, että Somerolla menestyksemme ei voine perustua vain armottoman kovaan fyysiseen kuntoon. Yksi prinsiippi meidän kannattanee tehdä tasaisesta ja jatkuvasta etenemisestä juoksun ja marssin sopivalla rytmityksellä. Ehkä emme nyt satsaa lähtönopeuteen.

Aavisteli Kapu

Sekuntikin on liikaa!

Pohjaa

Pitkän hiljaiselon jälkeen on aika käynnistää tiimin blogaus uudelleen. Uskollinen, mutta äärettömän pieni fanijoukko on blogipäivitysten perään välillä kysellyt. Hiljaiseloa ei ole treenirintamalla kuitenkaan vietetty vaan tiimi on jatkanut WRC:n jälkeen haavojen nuolemista (Peris luonnollisesti jalkapohjien haavojen), motivaatiota keräten yhdessä ja erikseen erinäisissä hienoissa tapahtumissa sekä harjoituksissa. Marraskuussa käytiin kilvoittelemassa Tampereen Yörogaining varsin hyvällä tuloksella. Kapu on hionut sienestyskuntoa pitkin vuotta läpi talvirastien ja lisenssistarttien. Tossua hän on hionut loppusuoran näyttävillä pohja-aikariipaisuilla kuin myös Viimeisten pirkkalaisten jukolajoukkueen jäsenenä pitkän yön nappisuorituksena. Itsevarmuudesta kertonee se, että homma tuli hoidettua jopa loppumatkasta tyhjällä akulla ilman valoa, vaikka keli oli yksi haastavimmista koskaan. Mukana kulki luonnollisesti vara-akku - turhaan. Periksellä on 2016 vuonna kolme projektia, joista rasti on tikattu Vättern hesselöinnin osalta onnistumisruutuun. Pohjakunto on kohdillaan intensiivisen pyöräilytreenin jälkeen, mutta se ei siirry itsestään tossulle vaan edessä on intensiivinen adaptaatiojakso. Sienestyksen osalta heinoin veto tuli tehtyä taiteilijanimellä Tapani Hessell. Sain olla todistamassa tiimin suunnistusvalmennuspäällikön huikeaa maastojuoksukuntoa iltarasteilla ja samalla leimaamassa oman taiteilijasuorituksen. Retkeen liittyi monella tapaa hienoa tunnelmaa ja nostalgiaa. En olisi uskonut, että vielä joskus pääsen Arnen kanssa painamaan tossulla urku auki omilla äärirajoilla. Siinä vedossa tiivistyi monta juttua ja muistoa niin taka- kuin lähivuosilta. Se veto toimikoon meille periksiantamattomuuden esikuvana!

Kick off

Mato on viritetty koukkuun ja ilmot on hoidettu 6.-7.8. Somerolla miteltävään Rogaining-SM 2016 tapahtumaan, joka on meille tiiminä tämän vuoden päätavoite. Tänään käynnistettiin tapahtumaan valmistautuminen eli pidettiin virallisesti rogaining 2016 projektin kick off. Projektin nimeksi muodostui "Sekuntikin on liikaa!" Kick off tilaisuus suoritettiin Pirkkalan metsissä kolmen tunnin/ 20km kevyenä vaellushenkisenä lenkkinä. Liikkeelle lähdimme roksuissa edustamamme yhdistyksen puheenjohtajan saattelemana. Projektin nimi oli helppo ja itsestäänselvä valinta, koska Kapu imuroi taas kerran kokeneiden huippusienestäjien toimista vaikutteita Jukolassa. Välineitä oli säädelty ennen starttia ja lamppua pujoteltu riuskan hauiksen ympärille. Maallikko toki ihmettelisi asiaa, kun yleensä sienestäjäin lyhdyt loistavat otsalla. Kyseessä olikin ollut varalamppu ja opin mukaan vara- tahi muiden varmuusvälineiden käyttöönottoon sekuntikin on liikaa. Olemme tehneet kaikki tuollaiset toimet tähän asti ottamalla varavehkeet kaikessa rauhassa repusta. Enää ei. Tästä sekuntien säästämisestä meitä muistuttakoon jokaisessa tulevassa harjoituksessa projektimme nimi!

Somero

Kävimme tutustumassa 2015 Someron maastoihin WRC kenraalina. Totesin tuossa ei ihan niin putkeen menneessä kisassa, että tällä tiimillä tehtiin kaksi Someron reissua samalla kertaa - eka ja vika. Kapu kokeneempana ja viisaampana totesi, että ei kannata kahta reissua vielä lukita, kun täällä pidetään varmaan lähivuosina Retki-Rogaining :-). Onneksi ei lukittu ja matka jatkuu. Tänä vuonna meidän pitää luottaa yhteispelin osalta vanhaan saumattomaan ja jo rutiiniksi muodostuneeseen tekemiseen. Kesä näyttää menevän sen verran tekemisien suhteen ristiin, että yhteistreenejä ei ihan hirveesti ehditä tekemään. Väliin jäävät kesäillan roksut ja muut hienot tapahtumat. Seuraava varsinainen kovempi treeni ja oikeastaan tossukunnon mittaus tapahtuu Imaamin ja tarkemmin ilemeisesti tulevan Amerikan-Suomen Imaamin johdolla juostavassa Birgitta Challengessa 23. tai 24.7. Nyt on kova paine hioa menetettyä juoksu- ja erityisesti maastojuoksuaskelta. Reissu tulee olemaan joka tapauksessa kova, mutta tapreellinen ajatellen Someron ryteikköjä.

Näissä kuvissa ja tunnelmissa tiimi valmistautuu Somerolle. Olkoon mottomme tällä matkalla: "Sekuntikin on liikaa!"


Tunnelmat ja taustat kirjaili tällä kertaa Peris