WRC2015-projektimme loppuraportti

Valmistautuminen

Projekti potkaistiin käyntiin vuodenvaihteessa 2014/2015. Monenlaista treeniä on tehty yhdessä ja yksin ja paljon jäi tekemättäkin.

Joka tapauksessa kisapäivänä olimme valmiina osallistumaan, suhteellisen terveinä ja kohtalaisessa kunnossa. Sekin on jo saavutus, sillä kahden jäsenen tiimissä on kohtalainen todennäköisyys sillekin, että jokin kohta pettää eikä edes starttiin päästä. Tästäkin meillä on kokemuksia. Kesän aikana on ollut joitakin episodeja ja viimeinen aivan kisaviikolta. Sekin mahdollisuus tuli mieleen näiden yhteydessä, ettei osallistuminen ole mitenkään varmaa.

Mutta nyt pääsimme mukaan, starttasimme ja teimme sen reissun. Ehkä emme kuitenkaan ihan sitä, mihin näillä lahjoilla pystymme. Joka tapauksessa projektin tavoite täyttyi! Monenlaisia muistoja jäi ja konkreettiseksi sellaiseksi kätevä puinen haarukka-veitsi -yhdistelmä!

Kisapäivän aamutoimet

Periksen kisapäivän aamutoimia vauhditti sama kaava kuin koko viikkoa ma-ti yöstä lähtien. Perjantaina ehtoosta ehdin juuri ja juuri respasta majoituksen vessaan ja samaa rataa mentiin aamusta. Pakkailin reppuun nöyränä wc-paperia ja siinä vaiheessa usko tulevan koetuksen kunnialliseen suorittamiseen oli oikeastaan ainoan kerran koko projektin aikana tosissaan koetuksella. Tässä kohtaa piti kaivella mielenryijystä muutama mieltä ja ajatuksia rauhoittava kiintopiste. Positiivisesti ajatellen pakki oli tyhjä.

Strategiat, reitin suunnittelu ja toteutus

Olimme katselleet maastoa etukäteen kartoilta ja se vaikutti jakaantuvan etelän suo- ja siihen liittyvään alueeseen, tunturialueeseen ja länsiosan loivempiin kangasmaihin. Oli hieman ajatusta ottaa ikävin ensin eli suoalue ja mennä yöksi tunturialueelle ja lopuksi helpohkot mäntykangasmaat. Maailmanmestaruus näyttää tulleen tällä strategialla, ks. myös maailmanmestari Muukkosen raportti.

Hetken aikaa karttaa katseltuamme päädyimme kuitenkin strategiaan, jossa ensin haetaan länsireunan mäntykankailta hyvät pisteet mukaan ja sen jälkeen pohjoisen kautta tunturialueelle yösuunnistamaan. Sieltä oli tarkoitus mennä itäreunalle Suomujoen ympäristöön, missä oli hyvin rasteja molemmin puolin jokea ja sitten eteläkautta taas hieman loivempia maastoja takaisin menemättä varsinaiselle isolle suoalueelle.

Reitti suunniteltu - tiimi valmiina lähtöön

Lännen mäntykangasosuus menikin hyvin ja pointseja kertyi mukavasti noin puoleenväliin mennessä.

Periksen pakkiongelmat ja erityisesti vatsan pistely ja alkava kramppaaminen väistyivät pikkuhiljaa ensimmäisen kolmen tunnin aikana. Jaloissa oli voimat kuitenkin tallella ja viikon mahavaivat eivät oikeastaan tuntuneet pahemmin haittaavan menoa. Mieli oli kaikin puolin positiivisen laitoksen osastoilla. Pimeän koittaessa alkoi kuitenkin jalkapohjat muuttumaan kipeiksi ja rakot molemmissa päkiöissä jumputtivat bassojytkeen omaista vankkaa soundia. Tilanne paheni vähitellen ja otin kengät pois putsatakseni mahdolliset roskat pois. Roskia kengissä ei juurikaan ollut, mutta sukka oli sitäkin jämäkämmin ottanut varpaaseen ja päkiöihin kiinni. Tulevat jatkoherkut alkoivat olemaan aika selvät. Jossain 14h paikkeilla oli pakko parahtaa Kapulle, että Periksen juoksut on juostu ja jatko menee kävelyksi. Joka askel oli tehnyt kipeää jo pidemmän aikaa. Hain ryijystä kiitollista mieltä onnistuneesta alusta, hienosta kelistä ja koko huikeasta projektista. Katselin poroja ja mietin kuinka kauniita tai komeita ne ovatkaan metsässä juostessaan - ihan kuin meidän Lyyli! Tämä kuulostaa aika hempeilyltä, mutta kyllä siinä oli hempeys kaukana vaikkakin itku jossain kohtaa aika lähellä. Yritin unohtaa jäljellä olevan ajan ja matkan. Jollain tavalla pystyin siirtämään keskeyttämisen pelkoa pois mielestä. Selvää oli, että matkassa joudumme antamaan periksi.

Tunturialueelle tultuamme jouduimme sitten lyhentämään suunnitelmaa selvästi ilmaantuneiden ongelmien vuoksi. Karkean mittauksen mukaan teimme kokonaismatkaa 107km (suorin rastivälein n. 84km) kun alkuperäinen suunnitelma oli noin 130km (suorin rastivälein 103km).

Emme toki olleet ainuita, joiden piti tehdä myönnytyksiä maastossa. Kun haimme vielä viimeiseksi Kiilopään rinteeltä rastin, matkasimme yhdessä erään tiimin kanssa, joilla oli samanlainen kaksijakoinen reissu jalkavaivojen vuoksi.

Tuosta Kiilopään huiputtamisesta Perikselle kuuluu kyllä Taistelijan malja. Heitin (Kapu) vitsinä eteläpuolella alempana rastilla, jolta oli jo sovittu oikaistavaksi maaliin, että entäs jos kuitenkin käydään tuolla ylhäällä. Periksen ensikommentti oli jäätävä "ime jopoas", mutta hetken mietittyään tuumasi, että ei se siitä kiinni ole. Niinpä kävimme 20 pisteen rastin sijaan loppuun raskaan 90 pisteen rastin ja samalla heitimme kivenmurikat Kiilopään päällä olevaan kekoon. Hieno silaus hieman alavireiseen aamuun!

Suunnitelma (keltainen) ja toteutunut (lyhennetty osuus oranssilla) kartalla.

Suunnistuksesta

Suunnistuksessa ei ollut isompia ongelmia ja pääosin rastit löytyivät hyvin. Jonkin verran pyrimme kunnioittamaan korkeuskäyriä ja helpottamaan etenemistä myös ottamalla polkureittejä - joissakin kohdin ehkä tarpeettomastikin. Tunturiosuudella yöllä hieman jopa yllätti se, miten vähän suurista maastomuodoista sai apuja. Taivaankajoa vasten näkyi kyllä tuntureiden silhuetteja, mutta ei pystynyt mitenkään arvioimaan suhteellisia etäisyyksiä eri huipuille

Muutamaa rastia lähestyttäessä näyttää suunnistus hieman puoltaneen oikealle. Parilla rastilla tuli huomattua, että jos aina tsekkaisi myös rastimääreet etukäteen, olisi rastin löytyminenkin helpompaa. Pahakurun alapäässä olevalle rastille tulimme pimeässä alakautta, vaikka yläkautta olisi ollut parempi. Jotenkin vain polut olivat tässä vaiheessa hieman sekaisin ja kuljimme rastille yksinkertaisesti Pahakuru -turistiviittoja käyttäen. Rasti 51 oli meille hankala. Tulimme pitkän tunturin ylityksen jälkeen rinteessä olevalle purolle sivulta jälkikäteen katsoen hieman rastin alapuolelle. Lähdimmekin etsimään rastia yläpuolelta, mutta puron alku nättikin olevan kahdessa lähteessä. Yläpuolella oli vain penkka, joten lähdimme alas. Rastia ei löytynyt ja taas ylös, nyt penkan yläpuolelle, missä kuiva uoma jatkuikin ja rasti löytyi sieltä. Olipas hyvä hämäys! Kun rasti oli löytynyt, lähestyivät yhden tiimin lamput alhaalta päin. Vähän jopa harmitti, että näinkö merkattiin hankala rasti "kilpailijoille". GPS-seurannasta pystyi toteamaan jälkikäteen, että maailmanmestarithan sieltä olivatkin tulossa, joten eiköhän rasti olisi löytynyt ilman meitäkin.

Rastia 71 haimme myös jonkin aikaa, koska suunta rastille oli oikein, mutta matkan arviointi petti ja jäimme etsimään sitä liian aikaisin. Ehkä askel oli jo hieman lyhentynyt. Aiemmin askelparimittauskin toimi paremmin. Hetken pyörittyämme kävimme hakemassa vaaran päältä suunnan ja saimme rastin kiinni.

Kapun varuste- ja muut huomiot

*Salomonin SpeedCrossit toimivat jalassa jälleen hyvin ja niihin luotan jatkossakin. Jalkojen kanssa ei ollut ongelmia. Nilkoissa oli kevyt tukiteippaus, varpaissa runsaat vaseliinit ja ohuet Feelmaxin varvassukat ja suunnistussukat niiden päällä. Tällä konseptilla jatkan. Someron yö-roksusta päälle jäänyt oikean reiden "puujalkamaisuus" tuntui reissun alussa, mutta se parani muutaman tunnin matkan jälkeen.

*Yöllä oli hieman viileää ja tuntureilla kävi tuuli, eikä pitkähihainen paitakaan olisi ollut pahitteeksi. Pakollinen varuste tuulitakki olikin tarpeen. Ohuet kevyet irtohihat kannattaa hommata, paksummat onkin jo.

*Eväspuoli toimi hyvin. Mukana oli 6 PowerBarin patukkaa eri makuja (jäi 1), 5*50g PowerBarin Isoactive- juomajauhetta annospusseissa (jäi 2), 4 minisalamia eli vaksua (jäi 2), 2 Dexal –geeliä ja 2*50g SourCream ruissipsejä (nämä olivat piristävää vaihtelua!). Jos oltaisiin menty alkuperäisellä suunnitelmalla, olisivat kaikki kuluneet, mutta olisivat myös riittäneet.

*Eväiden sijoittelu ja juomatäydentäminen pitäisi optimoida, jotta eteneminen olisi jouhevampaa.

*Pari annosta vaseliinia muoviin olisi hyvä varata. Eräisiin paikkoihin olisi hyvä lisätä jo ennen kun kirvely alkaa.

*Reppuun hieman pienempi ja nopeammin täytettävä juomapussi alkuperäisen pussin tilalle

*Jokin pieni taskuviritys repun etupuolelle energiapatukoille.

Periksen varuste- ja muut huomiot

*Tossuista sama kommentti kuin Kapulla: Salomonin SpeedCrossit toimivat jalassa jälleen hyvin ja niihin luotan jatkossakin. Jalkojen kanssa oli ongelmia. Minulla oli kesällä muutamaan kertaan harjoiteltu Leucoplast tukiteippaus, mutta se ei nyt vaan toiminut. Tuloksena pahat hiertymät päkiöihin ja molempien jalkaterien paha kipeytyminen nivelistä.

*Hesselöintiin alunperin hankitut nano flex irtsut olivat taas korvaamattomat yön kylmetessä kuin myös Lidukan merinovillainen aluspaita.

*Ravintosuunnitelma oli suhteellisen hyvä ja kaikki nauttimani ravinto toimi hyvin. Alla toteuma.

Geeli pitää varata jakossakin mukaan, vaikka jäikin tällä kertaa käyttämättä.

*Camelbakin reppu toimi taas loistavasti. Pulloissa juoman kantaminen kannatti ja täydennyksen sain tehtyä jokien ylityksissä kätevästi. Pidin toisessa pullossa urkkaa ja toisessa vettä.

*Lisävoiteen suhteen olen samoilla linjoilla Kapun kanssa. Eli salvaa reppuun mukaan, ettei ripuloidun viikon päälle tarvitisi saada vielä piikkilankaefektiä hanurin seudulle. Muut alueet pysyivät aika hyvinä pelkällä alkusalvauksella

*Kapunkin kannattaisi siirtyä maastossa pulloihin. Kotona voi sitten läträtä pussitettujen juomien kanssa

*Alkuillasta olisi kannattanut viritellä ensin kevyempi otsis kartanlukua helpottamaan. Nyt mentiin aika pimeeseen ennen kuin sytytettiin Kiinan ihmeet

*Koko projektin isoin juttu oli henkisen kantin kehittäminen - mielenryijy. Henkisellä puolella mielestäni onnistuin hyvin ja iso kiitos kuuluu tiimin Gurulle monista jaetuista hetkistä ja kirjeenvaihdosta asiain suhteen. Vanha viisaus "kun antaa hyvässä ja pyyteettömässä hengessä itsestään pois, saa hyvää monin kerroin takaisin" tuli taas monessakin asiassa toteen tämän projektin aikana. Tämä tuskin aukeaa ulkopuolisille, mutta kirjaan sen tähän itseäni varten ylös, vaikka en valitettavasti mikään laupias samarialainen olekaan...

*Yksi jatkokehitys tulee olemaan sammuneen emitin uudistaminen ensi kesää varten. Tulen kastamaan sen Tapani Hessel taiteilijanimelle. Joku saattaa nimestä arvata, missä yhteydessä sen käyttöä harjoittelen. Seuraedustus noissa yhteyksissä on PirTU.

Yhteistä kehittämistä

*Suunnassa kulkemista ja kuljetun matkan arviointia pitää edelleen parantaa. Vanha levykompassini osoittautui hieman epävarmaksi kun on tottunut peukalokompassin nopeaan neulaan (Kapu). Parempi levykompassi isolla suurennuslasilla olisi paikallaan.

*Vaikka roksussa rastipisteet ovat selvempiä kuin tavallisessa suunnistuksessa, pitää vain jaksaa katsoa jokainen rastimääre etukäteen.

*Karttapussi jäi teippaamatta kiinni. Se pitää tehdä, sillä jos olisi kaatunut joen ylityksessä, olisi kartta pian aika huonossa kunnossa. Maailmanmestareille kävi karttavahinko, mutta selvisivät siitä.

*Pysähdykset kannattaa minimoida, koska niillä ei ole merkitystä lepäämisen kannalta ja liikkeelle lähteminen on kuitenkin vaivalloisempaa heti kun pidempään pysähtyy.

Entä seuraavaksi

Nälkää jäi. Tällä kertaa ei kunto ollut esteenä suorittamiselle ja loppuhorroria ei tullut lihaksiston tai muun väsyn takia. Homma toimi meillä nyt varsin hyvin. Maltoimme ottaa alusta asti sopivasti juoksua ja kävelyä ja voimia oli hyvin jäljellä toista puolikasta varten.

Ilman muuta on selvää, että hyvää 24H kisaa jahdataan edelleen. Koska sitten seuraavan kerran MM-kisaan, jää nähtäväksi. Ensi kesänä tuskin mennään Australiaan, mutta 2017 Latvia voisi olla jo mahdollinen. Ehkä tässä välissä kisaillaan ”vain SM-tasolla” tai ehkä Pohjois-Espanjan Aralarissa EM-kisat elokuussa 2016... Sijoitukset eivät kuitenkaan tule olemaan se ihan tärkein asia vaan hyvä oma suoritus.

Syksyn aikana ilmeisesti käydään tiiminä Kankaanpään Mini-rogaining 5H ja Tampereen yörogaining 8H.

Kapulla on loppuvuoden aikana tähtäimessä ainakin Jämin suunnistusmaraton ja todellä hyvä katujuoksukisa Espanjassa Guardamarissa. Järjestävän seuran sivut.

Periksellä on kiikarissa jotain pientä hubaa roksujen välissä. Tuplajärvinen tulee olemaan seuraava pidempi treeni ja tarkoitus olisi vetäistä se pari viikkoa WRC:n jälkeen. Ja riippuen miltä se tuntuu, on seuraava huba sitten aika lähellä tai ehkä vasta vuoden päässä. Se olisi yksi pitkän linjan haave omalta virtuaaliselta loppuelämän aikana tehtävien 100 kohdan juttujen listaltani.

WRC2015 projekti on ohi ja nämä sivut jäävät nyt elämään hiljaisempaa eloa. Joitain satunnaisia päivityksiä saattaa ilmaantua ainakin dokumentointitarkoituksissa seuraavia projekteja varten. Sivujen rakennetta tullaan uudistamaan, jos Peris saa Mattomieheltä konsultaatiota välilehtien tekemiseen.

Kiitokset kaikille touhujamme seuranneille, harjoituksissa mukana kulkeneille (myös henkisissä), puukkoja matkalla heittäneille ja kannustuksia jakaneille!

Nöyrän kiitollisina rakkaudesta hienoon lajiin loppuraportoivat Kapu ja Peris

Tavoite saavutettu!

Tiimi saapui maaliin ajassa 22:25;13. Sijoitus oli kokonaiskisassa 124./374. ja omassa MV (Men veteran 40+) sarjassa 39./92. Pisteitä kertyi 1890.

Aivan optimaalista suoritusta emme saaneet kokoon, mutta maaliin tultiin tyytyväisinä ja hyvävoimaisina. Projektin tavoite oli osallistua rogainingin maailmanmestaruuskilpailuun Saariselällä 2015, mikä täyttyi täydellisesti!

Varsinainen kisaraportti ja projektin analyysi on tekeillä ja julkaistaan lähipäivinä.

Pikaraportoi Kapu

Kisakylä saavutettu

Tiimi on saapunut kisakylään. Kuten kuvasta näkyy, toistaiseksi reissu on ollut suksee. Ilmoittautuminen on tehty ja kisamateriaali saatu. Telttakylä Kiilopää -keskuksen vierellä kasvaa hyvää vauhtia. Kävin istuttamassa meidänkin tiimille teltan, vaikka hotelleissa yövymmekin. Teltta-alue on reitinsuunnittelualuetta ja on hyvä olla siellä oma paikka suunnittelulle ja suoja pilkkijakkaroille.

Iloinen yllätys oli, että ilmoitustaululla olimme niiden parinkymmenen tiimin listalla, joille aiemmin kärkisijoittuneiden lisäksi annetaan gps-lähetin mukaan! Ehkä PJH:llakin on osuutta asiaan, mutta kyllä kilpailun johtaja paljasti jutellessamme, että joku Maimonen oli lähestynyt ehdotuksella varustaa tiimimme tuolla laitteella. Mediavaikuttaja!

Jakelimme keskenämme materiaalin ja täytimme lomakkeet. Hieman kynä pysähtyi siinä kohdin, kun piti allekirjoituksella vakuuttaa, että olemme "fyysisesti ja mentaalisesti" kunnossa.

Ensi yön jos nukkuisi vielä hyvin, niin mikäpä olisi maastoon lähtiessä. Homma käynnistyy huomenna aamulla klo 9 karttojen jaolla ja heti siitä reitin suunnittelulla. Tänään vielä lyhyesti pohdittiin strategiaa. Miten päin aluetta olisi hyvä kiertää, mihin aikaan soilla, mihin aikaan tuntureilla ja milloin loivapiirteissemmillä läntisillä vaaramailla. Näillä keleillä olosuhteet vaihtelevat paljon eri osissa kisa-aluetta ja kisan edetessä vireystila ja muu jaksaminen muuttuu myös. Ehkä etelään, itään, pohjoiseen, länteen ja sieltä katsotaan speksit lopputunteja varten.

Kapu

Logistiikkaa

Suuri hetki lähestyy, ja jos suunnitelma pitää paikkaansa niin minulle fyysisesti kovin suoritus ikinä. Yllättävän levollisin mielin olen kuitenkin. Se saattaa johtua ehjästä valmistautumisesta. Pääharjoituksia olemme tiiminä tehneet lukuisia ja alla muutama sekä niistä oppimamme:

- Laavun veljekset ja karhun väistö -> opimme, että hyvä ruoka ja ulkoilma mukavalla porukalla toimii

- Poron kohtaaminen -> opimme, että poro voi olla joskus innokas kohtaaja

- Karvalakille rastin vinkkaus -> opimme, että karvalakki ei rastia löydä vaikka kuinka vinkkaa

- Wappumatinea Martin tahdissa -> opimme, että paikallisoppaat ovat aina meitä parempia

- Juliet Jonesin Sydän Tavastia come back ja Hämyvestarit -> opimme, että harjoittelulla tiimityö paranee

- Kesäillan roksu -> opimme, että suolle ei aina kannata mennä

- Birgitta Challenge -> opimme, että sateen liukastama polku hidastaa kulkua

- Someron SYR -> opimme, että satakuuskolmonen on aivan yhdentekevä rasti ja sen hakeminen ei voisi vähempää kiinnostaa

- Monta järvistä ja polkulenksua -> opimme, että edes imaami ei ilmesty jokaiselle vintsaajien pitkikselle

Se mitä olen joutunut opettelamaan tällä viikolla, on calmina oleminen. Jotta tapahtuma olisi tapahtuman arvoinen ja mielenryijylle olisi käyttöä jo valmistautumisessa, niin totta kai pientä ylläriä pitää saada viime hetkelle. Alkuviikosta oli pientä logistista haastetta ehtiä joka lähtöön, mutta vanhalla kampylobakteerikokemuksella ehdin kaikkiin annettuihin mahdollisuuksiin ja ei tullut housuihin. Eilinen alkuehtoo meni ensin mainostehtävissä vahvistetun vintsaajien kanssa, kun IsoHoo teki lehdistötiedotetta ja Kapu napsi kuvia koukkupolvien SM maantiebuffia varten: Vuorekseen 30.8. klo 13! Olo oli jo pelkkään mainoskuvan lähtöasentoon virityksessä melko vetämätön ja loppuilta menikin sitten ikävien lihas- ja nivelkipujen kourissa kuin myös vatsan kouristuksissa. Nukuin 12 tuntia viime yönä buranan turruttamana ja tänään on ollut jo napsun parempaa, eikä ole ollut nopeita lähtöjä. Huomenna voi varmaan alkaa jo tankkauksen eli homma on jo lähes takaisin hallinnassa. Hyvä että oireet tulivat ma-ti yönä eikä esimerkiksi ensi yönä! Nyt pitää elää hetkessä jos koskaan.

Seuraava logistinen operaatio tapahtuu huomenna, kun matka kohti Saariselkää alkaa. Mukaan pakataan fanikerho eli vaimo, nuorempi perillinen ja koira. Tämä ilta on mennyt pakkaillessa ja varmistellessa, että kaikki oleellinen tulee varmasti mukaan. Eväiden suhteen en halua ottaa mitään riskiä ja lähdin vielä viime hetkellä hankkimaan vakomakkaroille katkeamattoman kylmäkuljetuskojeen. Roksueväät on nyt pakattu alkuperäisen määräsuunnitelman mukaan, mutta saattaa olla että pientä downshiftausta tulee tehtyä vielä paikan päällä.

Odottavalla ja kiitollisella fiiliksellä Peris

Tauhkaa

Tänään on pakkausilta, koska lähden pohjoiseen jo hyvissä ajoin. Monenlaista "tauhkaa" lähtee mukaan, koska varaudun eri yöpymismuotoihin matkalla, sopivan ravinnon saamiseen juuri oikeisiin aikoihin sekä kisaan, kyläilyyn ja turismiin.

Kisareppu painaa kaikkine varusteineen (mm. sääntöjen mukainen pakollinen varustus, varavalo jne.) nyt n. 2600g, mistä puuttuu maksimissaan n. 0,5l erä sekoitettua urheilujuomaa juomapussissa. Toistaiseksi suunnittelemieni eväiden paino on tuosta n. 820 g, jonka on määrä huveta tasaisesti kisan aikana. Aivan kaikki siitä ei ole edes repussa lähtiessäkään, vaan osa on "käsivarastossa", mm. suunnitushousujen taskussa.

Eilinen oli juoksun suhteen nollapäivä. Tänäänkin kävin vain n. 40 min kevyen juoksentelun. Ennen sitä hoidettiin Vintsaajat+ -porukalla Iso-H:lle yhteislähtökuvaa tulevia koukkupolvien SM-maantiejuoksujen buffausta varten. Komeimmat poseerasivat, Iso-H latoi kuvia ja minä vähän vielä varmistelin.

Saman session alussa alkoi hieman huolestuttamaan PJH:n suoranainen saamattomuus saattaa tiimimme viihdearvo yleiseen tarjontaan. Nyt hän vasta esitteli kolmea eri mahdollisuutta gps-seurannaksi, eikä ollut edes ymmärtänyt, että mikään muu ei ole mahdollista, kuin lahjoa tai muuten saada järjestäjät ymmärtämään, että heidän pitää lykätä meille gps-seurantapalikka. Tämän hän esitti vain yhtenä vaihtoehtona, mutta vaikutti kyllä panostaneen enemmän ajatusta joko lähes kelvottomaksi rikotun kännytkän tai koirien gps-pannan asentamiseksi tiimiimme. Ehkä me kerran talvella jo kuljetimme niitä yhdellä lekillä, kun PJH kävi vain järvisen lähtöpaikalla salamyhkäisesti lykkäämässä pari nyssykkää meille repuun kiinnitettäväksi ja haki ne kiireesti pois heti lenkin jälkeen.

Ehdottomasti kieltäydymme kahdesta jälkimmäisestä, sillä ne ovat sääntöjen vastaisia tai niiden kiertämistä!

Tauhkaa keräillen, Kapu

Urkki, olen fyysisesti ja aineellisesti lähes valmis

Projekti on edennyt oikeastaan paremmin kuin osasin koskaan etukäteen edes toivoa. Jaloissa on ollut pitkin matkaa pientä kremppaa, mutta kuitenkin niin pientä että sitä ei edes kannata tähän liiemmin yhteenvetona kirjailla. Voin todeta, että ainakin nyt kaikkien pää- ja sivuharkkojen jälkeen kroppa on kutakuinkin ehjä ja silti, tätä viikkoa lukuunottamatta, olen tehnyt kaikki suunnitellut harjoitukset ja kaikki suunnitellut tossulla. Yksi treeni, mikä on tullut jossain tekstissä uhottua, on tupla järvinen. Sitä ei tullut toteutettua, mutta sen tilalla on ollut polkurymistelyjä ihan riittävästi. Tuleva viikko menee lähinnä tavaroita kasaillessa ja henkistä virettä hakien. Odotusarvo reissusta on korkealla ja fiilis kohdillaan!

Viimeinen harjoitussetti tuli kasaan eilen ja tänään. Tämä oli aikaisemmasta suunnitelmasta poikkeava, mutta muutos ainakin juuri nyt sääriä kuulostellen tuntui järkevältä. Himmailin alkuviikon 14km lenkin jälkeen koko loppu arkiviikon ja säästin pari pidempää treeniä viikonloppuun. Syynä oli oikeasta säärestä siirtynyt kipuilu vasempaan sääreen ja lisäksi oireet olivat kuin hammassäryssä, joten otin asian ekstravaroivaisesti.

Eilen kävimme Ahvenen ja AvoJärvisen kanssa hesselöimässä Ellivuoren lenkin. En ole hesselöinyt sitten heinäkuun Pyynikin 200km ajon ja täytyy kyllä sanoa, että oli kova reissu. Matkaa tuli 130km ja keskari n 30km/h, mutta kotia lähestyessä reidet olivat tyystin tyhjät. Harjoituksen tarkoitus oli tyhjentää kroppaa sunnuntain lenkkiä varten, mutta ihan noin pahaa kanttausta en ollut toivonut. Lenkki oli kuitenkin hyvässä porukassa mukava. Poikkesimme tuolle reitille perinteisiin kuuluen Kiskokabinetilla tsufeella. Olin jo pitkään hekumoinut mielessäni jököannjovisleivästä. Kahveepaussit ovat yksi iso asia, mitä pitkillä juoksulenkeillä jää paitsi. Pääsin kahvilan lasivitriinin taakse ja järkytys oli aivan valtava, kun siellä komeili ainoastaan jököleipiä lohen keran. Parahdin ääneen, että eikö teillä tosiaan ole jököanjovisleipiä tänään. Iloinen nuori naishenkilö totesi, että kyllähän minä sinulle sellaisen teen jos oikeasti haluat. Ja niin sain ihan viimeisen päälle hyvän leivän ja huippuluokan palvelukokemuksen! Kiitokset! Käyn vielä syksystä konehesselillä tsufeella fiilistelemässä tuota kokemaa.

Tänään hölkättiin järvinen 26,4km Kapun ja Gallardon kanssa, kuten Kapun raportissa jo olikin. Kiitokset Gallardolle viimeisen tärkeämmän treenin seurasta! Lenkki meni todella kevyesti läpi, toki vauhti oli rauhallista vintsan päällytystä, mutta eilinen jalkojen tyhjennys ei menoa alkua lukuunottamatta haitannut. Voin siis omalta kohtaa todeta, että kroppa on Urkin puistoon valmis. Tai yksi asia ei ole valmis, eikä tule edes aloitetuksi ennen reissua. Nimittäin olkapäähän on pidempään jo pitänyt tikata kuva ja aihe liittyy Urkkiin. Ajatus on pistellä tai tarkemmin pistellytyttää vasempaan olkapäähän Urkin kasvokuva punaisilla silmälasinsangoilla. Alle tulee teksti kaunolla 'Ydinaseeton Pohjola'. Moni lähempää asiaa kuunnellut kuvittelee, että tämä on vain osa ikuista suun pieksentääni. Ei ole. Se tulee! Se on täysin poliittinen kannanotto, mutta kuvan sanomaa voi kukin tulkita ja ihmetellä. Olisi ollut hieno toteuttaa se ennen roksua johtuen tuosta suorituspaikasta, mutta en sitä nyt vaan ole saanut aikaiseksi.

Varustepuolella alkaa kaikki olemaan viimeistä piirtoa myöden kunnossa. Hain tänään kaksi puuttuvaa ja tärkeää elementtiä. Sääskiverkko -25% alennuksella äksäksällästä ja urheilukello, jossa ei ole matkanmittausominaisuutta eikä korkeusmittaria. Niitä ei saa sääntöjen mukaan kellossa olla ja minun kaikissa lukuisissa Suunnoissa on vähintään jompi kumpi. Nyt on sekin asia taputeltu ja mistäs muualta sellainen perussporttikello löytyy kuin Lidukasta.

Tulevan viikon treenit tulevat olemaan enemmän henkisen puolen harjoitteita. Sellaista mielenryijyosaston juttua. Gurun kanssa olen näitä ajatuksia vaihdellut. Tässä mielestäni yksi viisaus, jonka ymmärtäminen on helppoa, mutta todellinen sisäistäminen monesti niin vaikeaa. Kuva on työpisteeni sermistä, johon tuon tällä viikolla laitoin. Toivottavasti tulevan 24h matkan jälkeen olen edes pienen kananaskeleen verran tavoittanut tuosta jotain. Tuskin olen, mutta aina voi yrittää. Ja kirjoitettakoon tähän vielä, että en ole buddhalainen enkä seuraa intialaisia guruja, mutta noissa on paljon opiksi otettavaa kuitenkin omaan henkilökohtaiseen suhtautumiseen.

Pekka Aalto on kova äijä!

Peris

Treenit tehty

Tänään juoksimme viimeisen varsinaisen treenin, joka oli perinteinen järvinen ja itselläni Nälkälaaksosta käsin 29km. Porukassa olivat Peris ja Gallardo. Itsesuojeluvaisto juoksutti mahdollisimman paljon piennarta ja muuta ei-asfalttia. Oikea reisilihas vielä hieman muistutteli viikon takaisesta treenistä. Siinä on ollut puujalkamainen tuntemus, mutta se on menossa ohi. Myös Periksellä vaikuttaisi olevan paikat kunnossa, joten fysiikan puolesta näyttää tällä hetkellä hyvältä.

Viikolta kertyi 96 km ja koko alkuvuoden kilometrit ovat 2596 km. Viikkokeskari on ollut noin 79 km. Näillä pohjilla siis lähden Saariselälle. Yksittäisiäkään isoja viikkokilsoja ei ole ollut, mutta ei toisaalta nollaviikkojakaan rasitusvammojen puututtua. Kevään maraton-projektin jälkeen juokseminen on ollut enemmänkin aerobista ja jalkojen kestävyyttä kehittävää. Mukana on ollut iso annos varovaisuutta. Etenkin heinäkuun alun pohje-episodi säikäytti ja kovempi puristus Saariselkä-treenistä jäi pois. Tärkeintä on päästä osallistumaan ja saada hyvä suoritus. Juoksukuntohan ei ole lainkaan ainut oleellinen tekijä tässä lajissa. Sehän on käynyt selväksi jo aiemmista raporteista.

Nyt viikonlopun aikana on jo pitänyt kokoilla kamppeita, sillä alan itse hankkiutua pohjoiseen jo muutamaa päivää aikaisemmin orientoitumaan ilmapiiriin. Ehkä siinä on tilaisuus myös hieman porrastetusti totuttautua pohjoisen eliömaailmaan. Jos ei viikolla käy kylmät kelit, niin maastossa tulee ympärillä olemaan tonneittain paarmoja, mäkäräisiä ja sääskiä. Sääennuste näyttää tässä mielessä huonolta, mutta muuten hyvältä.

Kisaan on ilmoittautunut 847 osallistujaa ja 404 tiimiä. Meidän sarjassamme eli MV (Men Veteran) on 72 tiimiä, toiseksi eniten kun miesten yleisessä on 87 tiimiä. Kansallisuuksia on noin 20, eniten suomalaisia, venäläisiä, virolaisia. Eksoottisimpia Uusi Seelanti, Andorra, Japani. Norjasta yksi ainut osallistuja, mikä on yllättävää. Eiköhän kisakeskuksessa ole värikästä ja monikulttuurista, mutta tietysti kisassa kaikki menee sääntökirjan mukaan. Hailuodossa (SM -kilpailu) oli eräällä tiimillä täysi kompuutteriavusteinen reitinoptimointimenetelmä julkisesti käytössä. Mutta me suvaitsevaistohan emme siihen tietenkään puuttuneet. Ihmettelimme vain keskenämme, että miksi pitää julkisesti halveerata lajin etikettiä.

PJH yllätti eilen juoksemalla Zugspitzen vuorelle. Mitään huhua tällaisesta tempauksesta ei ollut ilmoilla. Tempauksena tuo ei varsinaisesti yllättänyt, sillä 100-listalta tuollainen löytyy nro:lla 98. Retriittimatkasta ei ollut kyse, sillä webbikamerassakin siellä ylhäällä n. 2900 m:n korkeudessa kuhisi väkeä. PJH tarjoili tempauksen seurattavaksi LocaToWeb-palvelusta, kiitos siitä. Viihdearvo tosin jäi vähäiseksi johdonmukaisen kulkujäljen johdosta. Onnittelut Nälkälaaksosta sinne huipulle! Toivottavasti vuorelta löytyy suunta, siis muu kuin alaspäin.

Kapu

Viihdearvontuoton aallonharjausta

Tiimimme valmistautuminen kohti WRC Rogainingia käy kiihkeimmillään. Ajattelin kirjata muutaman viimeaikaisen tiimimme kaupallisen tahi muun merkittävän läpimurron kaiken mediamyllytyksen keskeltä. Tämä kaikki hengen nostattamiseksi lukuisan fanijoukkomme keskuudessa.

Ensimmäinen merkittävä tukipanos saatiin tiimille, kun Viimeiset pirkkalaiset ry, jonka edustajina laija harrastamme, päätti tukea matkaamme. Tukipaketti on yhdistyksen sponsorointi kulujemme osittaiseen kattamiseen. Tukisumma määräytyi yhdistyksen vuosipunnituksessa kirjattujen tiimijäsenien kilojen mukaan. Kapu saa siis vähän pienemmän yhdistystuen kuin Peris ja Peris saa vieläpä hivenen korotetun osuuden, koska vuosipunnituksen aikaan paino osoitti hiukan vauraampia lukuja kuin nyt starttihetken ollessa käsillä. Voisinpa tähän tiivistää, että kerrankin kestävyyskarkeloissa viihteellä saavutettu ylipaino tuotti ylivoimaa.

Seuraava merkittävä läpimurto tapahtui eilen, kun Koikkarin imaami eli PJH ilmoitti pyytämättä eli pyyteettömästi ryhtyvänsä tiimimme sponsoriksi. Tämä lienee korkean viihdearvomme tulosta. Heti perään samassa yhteydessä lisäläpimurto, koska imaami lupasi vieläpä ehdottaa Wihan kilometrit -organisaatiolle, että lähtisivät sposoroimaan kilvoitteluamme. Aivan huikeaa!

Kaikilla suurilla toimijoilla ja varsinkin viihdetoimijoilla on nykyään mentaalivalmentajat eli coachit. Meidänkin tiimille on ollut alusta asti selvää, että tiimillä pitää olla guru (Arne Talkvist oto). Edustamamme yhdistyksen puheenjohtaja eli Puhis näkee jo niin paljon painajaismaisia unia tästä projektista, että niiden selittely vaatii gurumme tulkintaa. Sen mukaan olemme perillä jo ennen starttia eli viihdearvo sen kuin lisääntyy!

Nyt ovat käsillä viimeiset harkat, lopullinen tiimi-identiteetin hiominen ja sen jälkeen jalat kohti kattoa sekä odottelemaan kaikkien potentiaalisten sponsoroiden yhteydenottoja. Kaikesta pöhinästä huolimatta emme ole hommaamassa tiimille general manageria.

Tässä vielä muutama tärkeä elementti tiimi-identiteetin luonnissa: vakomakkarat, lukulasit (narut löytyy tarvittaessa), jalitsut, leuko ja pilkkijakkara.

Mediahurmioitunut Peris

14 km palauttelua

Tänään illan kähmyssä juostiin Periksen kanssa 14 km palauttelulenkki kuntorata-Keskisentie-Nälkälaakso -reitillä. Hölkkäreitti näytti olevan edelleen kohtalaisessa kunnossa.

Koikkarin imaami PJH odottelee jo innolla Saariselän gps-seurantaa. Järjestäjillä on 100 gps-palikkaa käytettävissä ja viimeisten tietojen mukaan ne jaetaan siten, että aiemmin menestyneille menee osa ja osa järjestäjien omien valintojen mukaan. Toivotaan, että järjestäjät ovat ajan hermolla ja ymmärtävät tiimimme viihdearvon. Imaamikin pääsisi toistamiseen hihittelemään Koikkarin takkahuoneen kisastudiossaan.

Ilmoittautuminen Saariselälle on nyt suljettu ja osallistujia taitaa olla 800-900. Kilpailualueen rajaus on julkaistu ja nyt pitäisi yrittää hieman orientoitua maastoon vanhan retkeilykartan ja kansalaisen karttapaikan avulla.

Tälle viikolle on omassa excelissä kirjattuna noin satanen. Se koostuisi työmatkajuoksusta ja iltalenkeistä sekä lauantain tai sunnuntain normaalista pitkiksestä.

Pikaraportoi Kapu

SYR - Someron yö-rogaining -harjoitus

Niin vain kävi, että Someron reissu päätyi alavireisesti "Aamuöiseen sateeseen". Tämänkertainen suoritus oli epäonnistunut. Koko joukossa päädyimme sijalle 17/35. Onneksi kyse on tapahtumasivujenkin mukaan harjoituksesta. Näin se meni:

Kisapaikalle saavuimme ajoissa ja tunnelma siellä oli leppoisa. Mainittakoon jo tässä vaiheessa, että järjestelyt olivat hyvät.

Reitin suunnittelu kävi helposti. Löysimme nopeasti luontevan ja sopivan mittaisen reitin, jolta pisteitäkin kertyisi mukavasti. Kuvassa Team Takkiauki noin 10 min ennen lähtöä.

Heti lähdön jälkeen huomasimme, että kohtuullinen osa kanssaharjoittelijoista oli päätynyt samaan aloitusreittiin. Niinpä alussa mentiin useamman rastin verran eri letkoissa samoja luontevia reittejä. Hiljalleen porukat hajosivat eri suuntiin ja päästiin vetämään ihan omaa rataa. Valitsimme varmoja reittejä ja rastien löytymisessä ei ollut ongelmia. Kapu hoiteli hämärtyvästä illasta huolimatta suunnistusosastoa mallikkaasti ja jälleen kerran piti huolen lähtövauhdista. Sen puoleen ei edelläänkään ole huolia Saariselkää ajatellen. Vauhti tulee riittämään ihan varmasti!

Neljännentoista rastin jälkeen alkoi tapahtua. Kapun kartassa olleen oman virheellisen merkinnän vuoksi lähdettiin vetelemään reitin toisen juomapaikan suuntaan ja samalla koillisessa olevaa rastia kohti tiereitillä. Peris ei tähän reagoinut heti riittävän napakasti ja tuumattiin sitten, että haetaan se kun ollaan jo sinne menossa. Sen rastin sijasta oli ollut tarkoitus ottaa syvässä notkelmassa tiheikössä ojien haarassa oleva rasti varmalla tie-polkureittivalinnalla länsipuolelta. Ylimääräisen rastin vuoksi tätä lähestyttiinkin pohjoisesta. Kun tulimme notkelmaan ojan varteen, Kapu oletti sijaintimme noin 100 m väärin. Tästä alkoi sekoilu, joka kesti kauan. Kun vielä oja mutkitteli voimakkaasti, pyöri karttakin kädessä miten sattui ja kun noustiin notkelmasta pois ja mikään ei täsmännyt, alkoi jo huolettaa, että lipsahdettiinko kartan ulkopuolelle. Oltiin aika hukassa. Loppujen lopuksi pyörittiin pimeässä ryteikössä suht pienellä alalla ja löysimme takaisin paikoille, josta alunperin lähdimme notkelmaan. Muuta porukkaa tuli vastaan, mikä varmisti sijaintimme, ja otimme heistä peesin vähäksi aikaa ja viimein se rasti löytyi ryteikön keskeltä. Ei oltu käyty lähelläkään, vaan sekoiltu notkelman alkuosassa löytämättä välitarkistuspisteenä ollutta toista ojaristeystä. Aikataulu sakkasi täysin tämän sekoilun vuoksi. Kapu ottaa piikkiinsä tuon blackoutin, pitäisi vain olla skarppina koko ajan, muuten se sijainnin taju katoaa ja eksyminen on helppoa ja nopeaa.

Lähdettiin jatkamaan ja pari seuraavaa rastia löytyi kohtalaisesti. Näiden jälkeen piti jo karsia suunnitelmaa kovalla kädellä jotta ehdittäisiin ajoissa maaliin. Päätimme hakea vielä rastin 128, mutta sen yritykseen meni viimeinenkin tsemppi. Rasti oli kartan mukaan leveällä hakkuuaukealla olevan mäen päällä. Lähdimme tieltä hieman epävarmalla paikannuksella, mutta valkopohjaiseksi merkitty metsä olikin lähes pahinta rytöä, mitä on nähty. Mielestämme menimme tarpeeksi pitkästi suunnalla, mutta mitään hakkuuaukkoa ei löytynyt. Tuumattiin, että pitäkää rastinne, palattiin tielle ja lähdettiin jolkkimaan pois.

Järjestäjät korostivat vielä ennen lähtöä infossaan kartan "suuntaa-antavuutta". Niin tosiaan oli, kartalla oli mm. merkittynä vihreällä tiheikköjä, mutta ihan maalin lähellä hauskuutti erityisesti eräs laajahko tummalla vihreällä merkitty "tiheikkö" tien vieressä, alueella oli hyvin harvassa nuoria mäntyjä ja tasainen heinikkopohja. Näkyvyys oli läpi koko laajan "tiheikön". Toisaalta oli se rastin 128 tienoilla ollut "normaalikulkuinen metsä" eli infernaalinen ryteikkö, jota ei oltu merkitty tiheiköksi. Mutta olihan tästä pullautuskartan suuntaa-antavuudesta varoitettu.

Erityismaininnan ansaitsee se, että Peris otti kautta aikain ensimmäiset lipat roksutouhussa. Kapulle se on jokakertaista, tällä kerralla jäsentenvälinen tulos oli 1-3.

Aamuyöstä, kun jolkottelimme alavireessä tietä pitkin pois maastosta, sateli harvakseltaan vettä. Loppumatkasta Peris muisti oman roolinsa tiimissä ja alkoi hakemaan Jopen Kaikkonen hahmon avulla tähystyksellisiä ajatusvirkistyksiä tiimin muuten hiljenneeseen etenemiseen. Tällä kertaa Pirkkalan hölkän jälkimainingeissa teemana oli 'pimenevässä hetkessä eläen keinotekoisia maastossa vastaantulevia puskureita haroen'. Teema kuuluu Mielenryijyn patikointiprinsiipit listaan (Periksen huom.). Lisäksi Peris tiivisteli ajatuksia toteamalla, että tuli roksutiimille tällä kokoonpanolla kaksi suoritusta Someron yöroksua samalla kerralla, eli ensimmäinen ja viimeinen. Mutta vannomatta paras (Kapun huom.). Järjestelyt olivat ihan parhaimmasta päästä, mutta maasto ei oikein kummankaan mieleen ja kartta tulikin jo arvosteltua. Kiitollisena saimme todeta, että Raaseporin hankalana pidetty roksudebyyttimaasto muuttui saman tien aika kelvolliseksi metsäpohjatyypiksi.

Vaikka suoritus epäonistui suunnistuksellisesti, saimme tästä harjoituksesta kuitenkin paljon sitä, mitä haettiin: teippauksen ja muun jalkojen suojauksen testaus, varustuksen ja eväiden viimeiset säädöt, yösuunnistusharjoitusta ja pitkähkö aerobinen suoritus. Plussa puolelle menee myös arvontapalkinto, joka oli tietysti Rauli "Badding" Somerjoen elämäkertakirja!

Aamulla kävimme vielä kunnioittamassa Someron keskustaa S-marketin parkkiksella. Autossa soi Nyrkkitappelu -niminen punk-bändi, Peris vetäisi istuimen vaakatasoon ja samalla hetkellä kun heitti pitkälleen, alkoi kuorsaus. Kerrankin Kapu ei pannut toisen kuorsausta pahakseen, sillä noin 10 minuutin kuluttua meillä oli virkeä kuski.

Epäonnistuneesta suorituksesta huolimatta, Vimppojen moton mukaisesti: (Voitoista ja) tappioista huolimatta palaa urheiden pirkkalaisten sydämissä loputon taisteluntahto! Projekti Saariselkä WRC - olemme henkisesti ja fyysisesti valmiina lähtöön.

Vakuuttavat Kapu ja Peris

Ensi yönä Somerolla

Pirkkalan hölkkä saatiin hoidettua ilmeisesti kunnialla läpi. Kiitos siitä etenkin Hölkkäkalsleri Hannulle ja PirHi:n Jokelle, jotka laittoivat taas ramppaa kalkattamaan! Tapahtuman uutisointia löytyy kisan sivuilta. Uskoisin, että osallistujatkin olivat keskimäärin tyytyväisiä ja JaHakin sai makkaransa! Hienosti veteli luomujuoksua (vs. mattojuoksu).

Kulunut viikko on ollut oman juoksemisen osalta lähes pelkkää lepiä. Pari 7-8km lenkkiä olen juossut reippaasti. Viime sunnuntaina oli aika väsynyt olo, joten ehkä palauttelu on ollut hyväksi. Tänään olisi kiva lähteä reissuun tuoreemmilla jaloilla.

Kamppeet on kasattu. Eväät kokoiltu (3 PowerBar –patukkaa, 1 PB geeli kofeiinilla, 1 Maxim-geeli, pari Rainbow-vaksua ja PowerBarin Isoactive-jauhoa 1,5 litran settiin). Nilkat ja alasääret ajeltu, ettei LeukoPlast vie karvatuppejakin. Akut (2) ladattu, lamppujen tarve lienee useita tunteja. Viime yönä nukuttuna yli 10 tuntia kunnollista unta.

Vielä hyvät päikkärit alkuiltapäivästä (tänään lomapäivä, mutta onnistunee kuitenkin), metvurstileipien teko reitinsuunnitteuvaihetta varten ja loppuiltapäivästä matka Raulin B. S:n kotiseuduille. Toivottavasti ei kuitenkaan Aamuöiseen sateeseen. Tavoitteena on muuta kuin kaunis, mutta traaginen tarina. Sääennustekin näyttäisi suosivan.


Aiheesta toiseen herkisteli Raulin kanssa samasyntymäpäiväinen Kapu (eri vuodelta kylläkin)

Someron ja hölkän odottelua

Meneillään oleva viikko on tiimillä toisaalta kiireinen, mutta kuitenkin pitäisi ottaa rauhallisesti. Perjantaina klo 22 starttaamme Somerolla 8 tunnin yö-rogainingiin. Somero on meille viimeinen kovempi treeni ennen varsinaista eforttia. Someron jälkeen alkaa herkistely, varusteiden trimmaus ja muu henkis-fyysinen valmistautuminen Saariselän WRC:lle.

Lamput ja akut on testattu, mutta on kuitenkin ensimmäinen kerta tälle kesälle, kun mennään metsään pimeällä. Sää vaikuttaisi ennusteen mukaan olevan lämpimähkö, mutta kostea.Maastot ja suunnistustehtävät tulevat Somerolla olemaan ”hieman” haastavammat kuin Kesäillassa Jämillä. Somerolla on ilmoittautumisjärjestyksessä gps-seuranta 50:lle tiimille, mutta etukäteen ei ole tietoa, kannammeko me värkkiä mukana. Se saattaisikin olla viihdyttävää seurattavaa reaaliaikaisena, joten lauantaina lienee muitakin väsyneitä.

Viime sunnuntainen ”pitkä” oli todella väsynyttä raahustelua tyhjillä jaloilla, vaikka loppupuolella itselläni vähän helpottikin. Ääneen lausuttiin siinä sekin arvelu, että voisiko Birgitta vaikuttaa vieläkin. Nimittäin molemmilla oli samanlaiset tuntemukset tyhjistä reisilihaksista. Sunnuntain jälkeen olen juossut jo yhden lyhyehkön lenkin, mutta aika hyvällä vireellä eli toivoa on. Viikon aikana pitäisi vielä hankkiutua oikein virkeään kuntoon, että jaksaa yön yli. Ihmeellisiä treenejä ei enää tällä viikolla tehdä. Tänään tiistaina teen jotain hieman reippaampaa juoksua, mutta matkaltaan maltillisesti.

Kiirettä alkuviikkoon tekee Pirkkalan hölkkä, jota kasaillaan taas Vimppojen puolelta antaumuksella. Ylimääräistä hommaa on teettänyt ja teettää edelleen reitin fiksaus. Yritetään kuitenkin saada aikaan reitinkin puolesta taas hyvä tapahtuma. Infoa myös naamakirjassa.

Someroa ja runsasta 300 hölkkäosanottajaa odottaen Kapu

Hölkkäreitin fiksiä

Ensi keskiviikkona on Pirkkalassa urheilujuhlan tuntua, sillä Vimpat ja PirHi järjestävät tuolloin Pirkkalan hölkän. Lehdistöstä (Tamperelainen) saattaisi saada käsityksen, että runsasta kolmeasataa osallistujaa odottavana järjestäjänä olisi muitakin tahoja, mutta näin ei ole.

Kulunut kesä on ollut sateinen. Kun on käynyt niin, että eräs sähköverkkofirma on saanut luvan kaivaa kaapelinsa Pirkkalan kuntoradan alle, eikä ole saanut hoidettua hommaa kuntoon maaston märkyyden vuoksi, on kuntorata ollut heikohkossa kunnossa. Eilen reitillä kävi koneurakoitsija tasoittelemassa isoimpia, mutta märkyys oli heidänkin haittana. Tänään kävimme Vimppa-voimin lapio-, kottikärry- ja haravapelillä tasoittelemassa. Osa piti vielä jättää kuivumaan. Reittiä fiksaillaan vielä parin päivän kuluttua ja yritämme saada sen jonkinlaiseen kuntoon talkoovoimin (vastuu reitin kunnosta on ihan toisten tahojen).

Omat kuluneen viikon treenit:
Ma Lepo
Ti Työmatkojen juoksu 16km
Ke Polkulenkki Periksen kans 13km
To Työmatkojen juoksu 15km
Pe GPS -jäljen juoksu eräille poluille Pirkkalan Lenkkikarttaa varten
La Kevyt 13km Periksen ja Saksasta kotiutuneen Hesseli-Henkan kanssa. Kevyttä oli Henkallakin.
Su Raskas 24km Lamminpäässä. Molempien roksu-ukkojen jalat olivat liian väsynet suunniteltuun 33km lenkkiin. Pinsiön suuri taideteos Puuvuorikaan ei tällä kerralla aiheuttanut isompaa taidekokemusta, vaikka useimmiten se on elähdyttänyt. On hyvä huilia ennen SYR:iä eli Someron Yö-rogainingia vajaan viikon päästä ja saada fyyse sekä psyyke vireeseen.

Viikko 93km ja mukavasti mustikkaa pakkaseen.

Mustikkasaaliita muisteli Kapu