Etelän leiriltä olosuhdekestävyyttä ilman kuulovauriota

Runsaan parin viikon etelän leiri on nyt takana. Kapun lämmönkestävyys on nyt varmasti kohtalainen, sillä Välimeren rannoilla kävi kesäisen lämmin henkäys. Nyt ei ainakaan minua haittaa, vaikka Somerolla olisi hellekelit. Ihan varsinaisesti ei kuitenkaan tullut hankkiuduttua lämpimään treenaamisen vuoksi, vaan siksi, että tulisi välillä tehtyä sellainen lomareissu, jolla kapteenska ei palalelisi. Tämä tavoite täyttyi. Jopa Kuubassa tämä on aiemmin epäonnistunut!

Urheilua

Pääsääntöisesti tuli juostua yksi lenkki pävässä, koska iltapäivällä ja illalla oli aivan liian lämmintä. Varjossa n. 30 astetta ja siihen terävä auringon paiste päälle UV-indeksillä n. 10-11. Toki sitäkin tuli kokeiltua, mutta ei siinä mitään järkeä ollut. Aamuisinkin lämpö nousi auringon nousun myötä nopeasti, joten aikaisin piti olla liikkeellä. Jos iltapäiviä olisi pystynyt käyttämään, olisi kilsojakin kertynyt upeasti. Nyt niitä tuli vain 186 km 15 päivälle. Viimeisellä parin kympin asfalttilenkillä ja sen jälkeen tuntui kuitenkin, että kyllä juoksukunto on hiukan kohentunut. Niinhän sen pitäisi mennäkin.

Suunnistustreenit jäivät tältä periodilta kokonaan pois, vaikka karttoja olisi tuolle seudulle useampiakin ja jopa kompassi tuli otettua mukaan.
En vain saanut aikaiseksi kun piti olla jo pelkkien juoksutreenien ajoittamisessa tarkkana.

Kulttuuria

Tämä roksutiimi ihmettelee ajoittain ajan ja iäisyyden asioita sekä ilmiöitä muutenkin kuin vain oman kuntonsa ja olotilansa kautta. Näinhän oikeilla hyvillä kestävyysurheilublogeilla tehdään. Nyt tuli liikuntakulttuurin lisäksi nautittua juhlakulttuurista oikein roppakaupalla, sillä leirikeskuksen sijaintikaupungissa juhlittiin 10 päivän ajan sikäläisittäin erittäin tärkeää Moros y Cristianos -Fiestaa. Tässä juhlassa kertaillaan maan historian niitä vaiheita jolloin kristitty kuningas joutui hoveineen vetäytymään maan pohjoiskolkkaan maurien (eli Morojen) tieltä. Sen ainoan valloittamattoman kolkan eli Asturiasin mainetta muuten puolustaa nykyisin F1 -kuski Fernando A., Oviedon oma poika, mutta hänen touhuillaan ei tietenkään ole mitään tekemistä urheilun kanssa. Eikä häntä tässä enempiä ihmetellä.

Tuo juhla on äärimmäisen meluisa ja useana päivänä kaupungilla marssivat maureja ja kristittyjä esittävät marssirivistöt. Niiden asustus ja varustus on värikästä, mielikuvituksellista ja näyttävää. Kunnon juhlimiseen tarvitaan ääntä, joten ruutia palaa.

Nuo kuvassa olevat tussarit ladataan pienen snapsilasin kokoisella mitallisella ruutia ja kun noilla jysäytellään kaduilla, paineaallotkin ovat sellaisia, että turistin shortsinlahkeet lepattaa ja silmämunat painuvat kalloon. Pysyvät kuulovauriot lienevät väistämättömiä ja kuulokojeet ovat varmaankin menestysartikkeli näiden bileiden jälkeen. Mutta tussarin haltijat vaikuttivat nauttivan jysäyttelystä. Minä myös, kun korvat olivat suojattuna.

Alla olevan herran kuva kuuluu tähän juttuun siksikin, että hän on tuon kaupungin juoksuseuran puheenjohtaja. Kuntoa tuohon tarvitaankin, sillä nuo asusteet ovat painavia ja lämpimiä ja juuri nuo rivistöjen kapteenit vetävät pitkin katuja kovan puolentoistatunnin koreografian +30 lämmössä.

Asut ovat monenkirjavia ja mielikuvituksellisia ja marssirivejä on aivan valtavasti.

Espanjalaiset todella osaavat juhlimisen!


Ja taas urheilua

Mutta takaisin roksu-ukkojen arkeen. Määräpuolta ei nyt voi enää tehdä, joten näillä mennään nyt Somerolle. Viimeistelyharjoituksiin tulee kuulumaan hieman suunnistusta sekä aina elokuun ensimmäisen keskiviikkona juostavan Pirkkalan hölkän järjestelyhommia. Me järjestäjät odotamme innolla sitä, että tämän blogin runsaslukuinen seuraajajoukkokin ryntää Pirkkalan lenkkibaanoille keskenään, muiden tahi vain itsensä kanssa kilvoittelemaan. Tervetuloa!


Leirilämmöstä ja juhlista nautiskeli sekä arkeen palasi Kapu

Birgitta Challenge 2016

Tänään juostiin jo perinteikäs Birgitta Challenge kolmannen kerran peräkkäin. Sääksjärven parkkipaikalle saapuessani sain huokaista helpotuksesta; vielä oli vapaata parkkitilaa. Imaami oli mainostanut omassa blogissaan tapahtumasta ja odotin uusia osallistujia ilmoittautumassa mukaan jonoksi asti. Prosentuaalisesti kuitenkin huikea nousu taas uusissa osallistujissa, kun Mjev oli saapunut uutena paikalle. Hienoa! Tästä tulee vielä tällä kehityksellä megatapahtuma viimeistään 2080 luvulla.

Matkaan startattiin klo 8 ja mukana olivat gallardo, Mjev ja PJH. Imaami oli taas hoitanut pari juomapistettä reitille ja kolmas hoitui perinteisesti Kuokkalan Nesteellä. Vauhtia lähdettiin pitämään aavistuksen maltillisemmin kuin vuosi sitten ja hyvä niin. Poluilla oli yllättävän liukkaita kiviä ja useammat lipat olivat lähellä. Yhtä liukastumista en sitten saanut kunnialla hoidettua vaan mätkähdin turvalleni. Vammat olivat lähinnä henkisiä ja turvonnut etusormi. Viikko takaperin kävi polkulenkillä samanlailla eli tämä on nyt vaan hyväksyttävä seuraus vähäisestä juoksentelusta ja polkujuoksusta. Kun jalka väsyy niin lankeemus tuntuu oleman väistämätöntä.

Kuokkalan Nesteelle sinnittelin gallardon ja Mjevin letkassa ja se sinnittely oli kääntynyt Lempäälän asfalttiosuudella todellakin väsyneeksi selviytymisyritykseksi. Ajattelin vielä siinä kohtaa, että tauko palauttaa ja matka jatkuu samalla sinnittelyllä. Ei palauttanut. Liikkeelle lähdön jälkeen oli homma ihan selvä ja huikkasin kavereille kilsan jälkeen, että menkää vaan tuun perästä. Olotilaa voisi kuvailla tummaksi tai oikeastaan sysimustaksi. Olin aivan nakit ja rytmi juosta polkuja oli täysin kadokissa. Harvemmin olen näin pahasti sipannut näissä polkujuoksenteluissa. Kaivoin ryijystä malttia ja päätin ottaa viiden tunnin kohdalla selkeästi kevyen jakson väliin. Kas kummaa n. 20 minuutin kevyempi jakso auttoi palautumaan ja sain taas hölköttelyrytmistä kiinni. Viimeisen tunnin tulin väsyneenä, mutta onnellisena hölkäten maaliin. Kokonaisuutena oli kyllä paljon kovempi reissu kuin etukäteen ajattelin. Matkaa kertyi tänä vuonna gepsiin 46,06km ja aikaa 6.18,59. Viime vuonna aika oli 5.52,39 ja 2014 vuonnakin alta 6h. Tulos ei ihan hirveästi habitusta hivele, mutta kuvasta voi aistia että tein sen mihin näillä lahjoilla tänään pystyin.

Väsyneen miehen väsynyt selfie

Hitaaseen kulkuun saattaa vaikuttaa vähäinen juoksumäärä tyylillä kerran viikossa pidentyvästi poluilla. Muuten olen pysynyt hesselöinnissä ja tällä viikolla konehesselöinnissä. Nekään määrät eivät Vättern projektin jälkeen päätä huimaa. Näillä pohjilla mennään kohti Someroa ja paljon ei ole enää tehtävissä. Pitää yrittää vähän terävämpää polkujuoksua vielä, että askel hioituisi taloudellisemmaksi ja ettei tarvitisi joka juurakosta ottaa vaakalentoa.


Raportin takana Peris

Onnitteluja ja olosuhteita

Vimppojen kakkostiimi (Kesäillan rogainingissa Peris ja Kapu ovat 2- tiimi) onnittelee Vimppojen ykköstiimejä upeista suorituksista tiistain Kesiksessä! Siis 1- tiimiä upeasta ylivoimaisesta voitosta 3-tunnin sarjassa ja 2- tuntisen viidenneksi yltänyttä toista ykköstiimiä! Aivan mahtavaa. Me yhdistyksen kokeneemmat rogaining-sedät voimme siis keskittyä rauhassa vuoden päätavoitteeseen kun huipputiimit pitävät yhdistyksen lippua korkealla. Ja näinköhän nälkä kasvaisi syödessä ja nyt Kesiksessä startanneita nähtäisiin jatkossa pidemmissäkin kisoissa.

Sen sijaan, että me setämiehet pyristelisimme nyt pikamatkoilla ja hukkaisimme terävyyttä, koulimme kehojamme tulevaan 24-tuntiseen. Konstit vaihtelevat, mutta jalkoja yritetään lätkytellä eri alustoille. Allekirjoittaneella ne ovat olleet viimeisen viikon aikana määräjärjestyksessä asfaltti, sora, männikköpolkupinnoite, hiekka ja laattapinta. Jonkin verran olen yrittänyt koulia ihan varsinaisia jalkapohjia, siis paljasjalkakävelyä erilaisilla pinnoilla: viileää, kuumaa, karkeaa, pehmeää jne. Jalkapohjat ovat 24h:ssa aika kovilla, joten toivottavasti jotain känsittymistä saadaan aikaan. Somerolla jalkateräviritys tulee olemaan: runsaasti vaseliinia, Feelmaxin varvassukat ja suunnistussukat tiimivärein. Tämä komeus sitten päällystetään varsinaisilla kulkimilla eli Salomonin SpeedCross Pro.

Eri sääoloista on hyvä saada taas lisää kokemusta ja teemme voitavamme. Sateessa kamppeet toimivat eri lailla kuin helteessä ja kisakeli ei ole vielä tiedossa. Tosin se muuttui aika dramaattisesti aikoinaan Hailuodossakin, joten ennusteetkaan eivät ratkaise. Ääriolosuhteiden hakemisessa on hieman tekemistä, mutta yritetään. Tänään oli vuorossa 7km:n lämpölenkki.

Viime viikon määrä oli kilsoissa hieman alle 120km, mutta tätä tehdään nyt hieman hartaammin. Läheskään kaikki kilsat eivät ole vintsan kieppeillä, varsinkaan suunnistusvauhtina. Nyt on meneillään samanmoinen viikko.

Onnitteluja välitti Kapu

Peristelyä

Toka lomaviikko on käynnissä, Somero lähenee vauhdilla ja maastoaskelta on yritetty hioa niin tiiminä kuin myös omin päin. Sen verran on lonkassa ollut kremppaa, että hesselöinti on pääsääntöisesti täyttänyt viikkojen ohjelmat. Ensin omat lenkit ja päälle vielä Tour de France seurantaa. Maasto- ja juoksuaskelhionta on tullut tehtyä pitkinä maastosiivuina. Muutaman hesselöinnin päälle olen vetänyt nöyrästi lenkkarit jalkaan ja käynyt vartin hölkällä - ihan horroria. Persus raapii maata ja tossu nousee kuin tuhansien maratonien miehellä konsanaan. Somero tulee olemaan kuitenkin vähän niin kuin roksuvälipala ja siellä tehdään se mihin näillä lahjoilla ja pohjilla päästään. Sinänsä peruskunnon pitäisi riittää hyvinkin, mutta kestääkö jalat vuorokauden juoksukävelyä ja iskutusta, on arvoitus.

Pahin lonkkakipuilu meni ohi, kun oltiin rouvan kanssa juhlistamassa 20 vuotista aviotaivalta Barcelonassa ja jätin lenkit kokonaan tekemättä. Oli muuten hieno reissu! Henkistä antia ja samalla univelkatreeniä tuli harjoiteltua lisää viime sunnuntaina ja maanantaina, kun olin perinteisesti Kirkkareilla. Molempien päiviä seuraavina aamuina oli vuorossa kuitenkin pitkät siivut ensin hesselöintinä ja sitten Kapun kanssa reilu 4h Pirkkalan maastoissa tossulla. Kirkkareiden vedoista, jotka tuli nähtyä, Anssi oli kyllä kovin. On se taitava kaveri! Maanantain vaihtoehtona olisi ollut iltikset Pirkkalassa ja olin suunnitellut taiteilijasuoristusta Tapani Hessell nimellä, mutta Kirkkarit vei tällä kertaa voiton, Ja ymmärsin Kapun puheista, että eipä siellä kotikenttäetua paljon ollut. Eli hyvä näin.

Ihan pelkissä liikuntatoimissa ei ole tarvinnut lomailla ja voinkin ylpeänä esittää, kuinka olen tehnyt Werstaalla kaksi kuvan mukaista pöytää. Molemmat pitkästä tavarasta määrämittaan sahattuna ja valmiiksi rei'itettynä. Tosin lapset opettivat minulle, että pöydän kokoaminen ei ole sama asia kuin tekeminen. Petsasin molemmat ja kyllä nyt kelpaa laittaa kasvisnakit vadilla pöydälle odottamaan, kun hiiligrilli tekeytyy!

Someroa ennen lähenee Birgitta Challenge (juostaan la 23.7. kait?) jo liiankin uhkaavalla vauhdilla. Alkumatkasta on pakko roikkua imaamin perässä, kun Sääksjärven ristiin rastiin polut on vähän heikosti merkattu ja mulla ei ole mitään käryä, mikä niistä milloinkin pitää valita. Tämä viikko huipentuu muutamaan pitkään ja sunnuntaina olisi tarkoitus mennä tossulla 4½h. Tuleva arkiviikko olisi tarkoitus enempi konehesselöidä, jotta saan jalat varmasti palauteltua Birgittaa varten. Toki ei pidä unohtaa Kesäillan rogainingia, joka tulee olemaan Vimppatiimillä kovaa suoritusta ja itsevarmuus on sen verran kohdillaan, että on ihme jos ei tule voittoa.

Sellainen kummallisuus on tullut tässä huomattua jopa tuttujen vimppalaisten sienestäjien kanssa, että lajin perustermistö on yllättävän kateissa jopa monella pitkän linjan emit -leimaajalla. Karttamerkit ja pöheikköjutut ovat kyllä hallussa, mutta välinepuolen termeissä on monilla aukkoja. Ajattelin kerätä tänne blogiin termeistä selitykset kuvien kera. Asia on valmisteilla, mutta tässä muutama termi joita ilmeisesti pitää avata: nartsa, pilkkijakkara, jalitsut, ritsut, irtsut, suuret linjat, karvalakki, koukku, jortsu, sekuntiteline, vaksu, Kapun erikoinen eli isovaksu, eettinen vaksu... Sen sijaan termiä huohis en avaa näillä sivuilla, mutta sen moni toki tietää ilman avaamista.

Tällaista lomatunnelmaista välikerrontaa Perislandiasta

Haikanvuori ja roolipelit

Tänään olivat iltikset ns. kotimaastoissa. Uudelta ja ihmeelliseltä se maasto kuitenkin vaikutti ja on se vain yllättävän raskasta tuo pirkkalalainen kivinen maastopohja. En muista koska olisi iltisseiska tuntunut näin rankalta.

Eikä tullut lumilautahesseleiden termeillä "smoothia runia" tälläkään kertaa. Heti ekalle rastille harhauduin oikealle. Näyttäisi tuosta gps-jäljestä, että taas on suunnassa eteneminen ollut aluksi ok, mutta sitten siihen on tullut "jotain ylimääräistä liikettä" (Ketonen & Myllyrinne).

Kesäillan rogaining tuntuu puhuttavan sekä somessa että paikallisilla peruslenkeillä. Kaupungilla nimittäin kiertää huhua, että eräs tunnettu juoksublogin pitäjä olisi arvioinut olevansa Jämin kangasmaastossa ns. kovempi kuin eräs roksublogin pitäjä. No jaa. Jos näin olisikin, ei sillä olisi aivan niin suurta merkitystä esimerkiksi Kesäillan tulevaan tulosluetteloon. Nimittäin hyvä tiimi kun pystyy olemaan parempi kuin osiensa summa. Esimerkiksi jos tiimissä on kuntoeroja, tätä voidaan kompensoida roolituksella ja taktiikalla.

Kun Vimpat kisailivat taannoin Kesäillan rogainingissa kokoonpanolla 1.5, oli mukana myös Tsaari. Hänen roolinsa oli tuolloin vahva jo reitinsuunnittellusta lähtien. Legendaarinen reitinsuunnittelukädenheilautus "Isot linjat haltuun" syntyi tuolloin. Reitinsuunnittelu on oleellinen vaihe ja tuolloin siihen saatiin uusi tatsi. Myös maastotyöskentely oli tiimillä tuolloin erilaista kuin tavanomaisella 2-joukkueella (Peris ja Kapu). Kuljettu matka minimoitiin etenemällä suoria linjoja rastien välit.

Runsaan viikon päästä nähdään, miten uusi roolipelikuvio toimii!

Harhaili Kapu

Teemana maastoaskel

Someron kisaan on jotakuinkin kuukausi. Mitään ihmeitä ei treenimielessä ehdi tehdä, mutta eri osa-alueita yritetään kohennella. Tällä viikolla omana teemana on ollut maastoaskel.

Ensimmäinen treeni oli maanantainen seiskan rata Tenniskeskukselta iltiksillä. Kauppi on ollut minulle usein hankala paikka. Alueella on paljon sen kaliberin polkuja, että ne yleensä olisivat kartoilla, mutta Kaupissa ei aina. Mutta vaikka sen tietää, olettaa kuitenkin maaston ja kartan vastaavan toisiaan. Kannattaisi vain suunnistaa muilla maastokohteilla. Pummailua tuli aivan liian paljon.

Tiistaina oli ohjelmassa alle kympin verran maastojuoksua kotimaastoissa, mm. Haikanvuoren yli. Ensi maanantain iltikset ovatkin sitten juuri Haikanvuoren kartalla. Ainakaan viime vuonna paikalliset eivät näytä pystyneen hyödyntämään kotikenttäetua.

Keskiviikkona oli vuorossa Nokirastit ja "Ruoke, tuo itäisen Nokian aarnimetsien helmi", kuten Tsaari aluetta luonnehti. Kieltämättä maasto on hienoa ja kuvittelisin kartankin olevan ok. Maastossa eteneminen oli nyt hieman parempaa ja niinhän siinä meikäläiselle tuppaa käymään, että silloin välillä tulee kiirehdittyä suunnistuksen edelle. Iso moka tuli rastien 3-4 välillä, missä juoksin selkeästi vikasuuntaan kunnes tulin latupohjalle, jota ei ollut edes kartalla. Olin kartan ulkopuolella. Ymmärsin kyllä tilanteen aika pian ja lähdin nöyränä poikana valuskelemaan kohti rastia. Niin siinä taisi käydä, että olin jonkin aikaa muka menossa edellistä rastiväliä. Suunta oli siis väärä ja jonkin aikaa maasto ei isommasti riidellyt kartan kanssa. Tämä oli se pakollinen yksi iso kämmi, joka tuntuu tulevan joka ikinen kerta. Muuten tuli pieniä koukkuja parille rastille. Suunnassa pysyminen tuntui jotenkin hankalalta. Pitänee opetella taas.

Kesäillan rogainingissa on pääsääntöisesti esiintynyt Viimeiset pirkkalaiset 2, mutta kerran myös upgreidattu versio 1.5. Toistaiseksi Vimppa-konserni on saavuttanut Kesiksessä parhaimmillaan sijan 5. Nyt tähän tulee muutos, sillä tänä kesänä tuohon kisaan panostetaan! Kisaan on nimittäin taas lähdössä upgreidattu versio, jonka lopullinen kokoonpano ja versionumero selviää tuonnempana.

Maastoili Kapu

Kompassia lainataan

Roksuveteraanin kuuluu toimia myös hienon lajin lähettiläinä. Varmaankin mm. Vintsaajat -ryhmässä on niitä, jotka ovat aina salaa halunneet päästä kokeilemaan roksua.

Hieno mahdollisuus olisi Kesäillan Rogaining 19.7.2016. Maastot ovat hienoja juostavia Jämin kankaita ja polkuja ja rastipisteet ovat yleensä selkeitä. Suoritusaika on 2 tai 3 tuntia. Juoksuvoima on Kesiksessä valttia! Jämille kannattaa lähteä vaikka kilvoittelemaan Vimppa-tiimin kanssa. Aiemmasta informaatiosta poiketen Vimppat nimittäin ovat kisassa mukana ja tavoitteena on nyt voitto!

Tämä on siis haaste blogia seuraaville! Tarvittaessa lainaan kompassia, muuta lajivarustetta ei tarvitse.

Tänään ohjelmassa oli tiimin sunnuntaipitkis, 3,5 tuntia polkuja ja sorateitä. Välillä käveltiin pätkiä, jotta saisimme kehitettyä oikeata toimintamallia Someron kisaan. Eli juoksun ja reippaan kävelyn rytmittelyä. Ammejärven laavulla piti pysähtyä ihmettelemään, sillä koko paikka on nyt keskellä avohakkuuta. Birgitan reitti on kohta kokonaan yhtä avohakkuuvattupuskaa.

Haastoi ja raportoi Kapu