Proffan ulkoilutuksen juhlaedition

Yksi tärkeä harjoitus kuluneen talven ja kevään aikana on ollut proffan iltaulkoilutuslenkki kerran viikossa. Ja samalla on luonnollisesti tullut hoidettua oma ulkoilutus. Molemmille, kun tuntuu löytyvän arkena aikaslotit lenkkeilyyn aika myöhään illasta, niin olemme saaneet hyvän rutiinin kerran viikkoon lenkille lähtöön. Ja jo pelkkä liikkeelle pakottava voima on sopimus lenkistä, koska muuten sohvan vetovoima olisi houkuttavampi kellon lähennellessä ilta ysiä ja ulkona tulee räntää tai vettä taivaalta, kuten eilen oli.

Eilisestä muodostui juhlaedition lenkki, koska toteutus tehtiin hivenen poikkeavalla sapluunalla. Proffa antoi päivällä tulikomennot aikataulusta ja lenkin lähtökoodeista. Hieroglyyfeistä en saanut selvää kun siinä oli ät merkkiä ja risuaitaa sekä ties mitä muuta uneen viittaavaa. Ilmeisesti nykykommunikoinnin mukaista ylimystön twiittailukieltä. Ymmärsin kuitenkin, että prof hakee minut seiskapaikkaisella Transitillaan ja kuljettaa meidät lähtöpaikkaan, josta juoksemme Pirkkalaan. Pirkkalaan oli siinä twiittauksen omaisessa viestissä Plaan. Transit tuli ajallaan, minä en ollut valmis. Pikku häslingin jälkeen matka alkoi. Linja-autossa minulle selvisi, että prof ulkoilutus alkaa lenkin kannalta kaikkein pyhimmästä eli proffan työhuoneesta ja uni viittasi päiväunien sijaan herran työmaahan. Oli se juhlava hetki, kun konepajamies pääsi akateemiseen ytimeen. Huonekin oli itsessään isompi kuin meillä oli aikanaan Härmälän tehtaan koneistamohalli. Oli tussitaulut, laajakulmateeveet ja neukkaripöydät. Tällaisia taikoja (8min kohdasta eteenpäin) noissa isoissa lukaaleissa ilmeisesti puuhaillaan :-).  Siitä me sitten starttasimme kohti Plaata ja hyvä lenkki taas kerran pienellä arvokkuusmausteella. Toki poikkeavaa ja juhlallista tämä oli vain Perikselle.

Hyvää Wappua sankalle lukijakunnallemme!

Tilanne: -8,2kg

Vahvassa myötälaitaisessa!

Odottelu tiivistyy, tuuli yltyy, sen suunta täsmentyy ja bofoortit nousevat! Sillä tiimin neljäs virallinen pääharkka lähestyy!

Valmistautuminen on käynnissä, vaikka Kapulla maratonin jälkeen vielä laulun sanojen mukaan "tuntuukin tutulta". Pohkeita pakottaa ja reidet huutelevat hoosiannaa, mutta niitähän ei matineassa tarvita. Etappiin on kuitenkin kiva valmistautua, kun on yrittänyt, eikä ole tällä kertaa tyrinyt.

Monenlaista etenemistapaa on tiimissä viime aikoina otettu siis käyttöön, joko uudelleen tai täysin uutena, mutta pääasia on, että etiäppä  mennään nöyrällä asenteella sekä elämää opiskellen. Roksutiimi siis jyrää kohti WRC2015:tä vahvasti tunteella!

Halutessaan sankka fanijoukkomme voi liittyä seuraamme yo-talon Wappu-matineassa. Wappuna.

Pukeutuminen aina sään mukaan, toivoo Kapu

Calkiem dobry wiek 55!

Polski reporter Tomasz Majiewski zgłaszane z Warszawy (Puolan reportterimme TM raportoi Varsovasta):

Maraton Warszawski dziś drizzly deszczowa pogoda. Zwyciężył prawy etiopski biegacz. 3-godzinny limitu dowody widmo stymulatora powyżej linii mety wkradł również Vimppojen Rogain drużyny Kapitan Kapu.

"Całkiem dobry wiek 55" były pierwsze komentarze zmęczony, ale szczęśliwy weterana. Celem Kapu ustanowił trzy godziny różnicy między tym progiem i to jest prawda. Czas brutto był 2:59:07.

T: Jak podróż iść?
K: W kalkulatorze z góry, to znaczy, że początek był potykając obciążenia zapas ze względu na centralną część rzędu chodził trzochę łatwiej, a na końcu nogi prawie na końcu. Tekstylia Towarzystwo tętno i średni wskaźnik, który pozostał opuszczony. A nie w drugiej.

T: Jakie było to wydarzenie?
K: Mam dać wielkie dzięki organizatorom! To dobrze zorganizowana impreza nie doświadczyłem wcześniej, mimo, że został uruchomiony ponad 30 maratonów. Jedynym minusem było to, że gdy farba była dostępna tylko w piwo bezalkoholowe.
Na szczęście byłem przygotowany na to z góry.

T: A potem, co jest następnym celem?
K: Jeśli można jeść pizzę i bok dużego piwa.
T: Nie jest źle! Nie smakowało mi.

T: Czy chcesz powiedzieć coś o ogólnym czytelnycy?
K: Czy trudno...

Zglaszane Tomasz

Jytkyttelyä ja seiskasarjaa (edit: Kapun mara)

Aikaisemmissa päivityksissä on tullut selville, että minun ja Kapun valmistautuminen kohti huipennusta poikkeaa toisistaan jonkin verran ja oikeastaan aika paljon. Kapu on parhaillaan Warsowassa tamppaamassa maratonia ja mulla on peukut pystyssä, että voimme tulevan lauantain pääharjoitus IV:ssä pistää parastamme. Olemme menossa Martin konserttiin ja siellä pitää laulaa mukana: "Tein sen mihin näillä lahjoilla pystyin, tein sen en yhtään enempää..." Tuohan on lähes virallinen kisabiisimme, ainakin varteenotettava ehdokas. Onhan Kapu sitä joskus pysähtynyt autostaan soittamaan, kun olen omaa maraviimeistelyharkkaa jyystänyt menemään.

Edit: Kapu on tullut Polskeissa maaliin ja niin hän vaan pisteli tavoitteeseen eli alta 3h. Aika on 2:59:07. Kova veto. ONNITTELUT!

Mutta niistä eroista. Minä olen harjoittanut mielenryijyä ja jättänyt tällä viikolla lenkit vähemmälle, ainakin fysiikkaa kehittävät. Meillä nimittäin aloitettiin jytkyttämään viime sunnuntain vaalipäivänä. Ehei en ole pappatunturipuheenjohtajapuolueen miehiä ja en jytkytellyt persujen tahdissa vaalivalvojaisissa. Meillä jytkytetään konevoimalla. Aloitin viime sunnuntaina uuden harrastuksen perinteisin manööverein. Ensin vehkeiden hankinta ja vasta sitten kokeilu. Olen nyt viikon saldona ajanut uutta hankintaa ja samalla ylipäätään moottoripyörää kolme kertaa. Hienoa on ja nätisti pörisee, kun laitoksessa on putket vaihdettu perussingereistä jytkyttäviin. Virallinen vastaus kysymykseen, miksi hankin? No koska nyt saan kulkea nahkahousuissa!

Tänään kierreltiin PJH:n kanssa leppoisasti järvinen ja eilen kävin hesselöimässä Pinsiön. Meni koko reissu isolla eturiaskalla. Perjantaina Lyylin kanssa vitonen hölkkää ja muuta ei tällä viikolla jytkyttämisen lisäksi kertynyt. Mutta on tämä juoksentelu jotenkin kivempaa, kun olen päässyt painon kanssa seiskasarjaan! Eka välitavoite saavutettu. Toki miinuskaloritreenaus on edelleen tiukkaa, mutta vatsaa ei tarvitse enää sentään kinesioteipata joka lenkille.

Ensi viikolla on siis agendalla yksi pääharkka lisää eli Martin Wappumatinea. Ja harjoituksen siitä tekee se, että reissu tehdään polkupyörillä meno-paluu. Tiedossa on ainakin yksi treeni hesselöintiä yhdessä kohti yhteistä määränpäätä! Ja tuolla on perinteisesti kuitattu seuraavankin päivän treenit.

Valmista on

Kapun välitavoitekisan kisasivut sanovat: DO STARTU ZOSTAŁO: 01DNI:13GODZIN:42MINUT:16.

Nyt ei ole juuri muuta jäljellä kuin kisapaikalle siirtyminen, numeron nouto ja suoritus. Matkalukemiseksi on mm. suunnistuskarttoja eli tekeillä on liukuva siirtyminen seuraavan välitavoitteen, Juokolan suuntaan. Rivomäki siintää jo silmissä.

Viimeinen viikko on sujunut ihan hyvin. Maanantaina ns, tyhjennyslenkki 15km, 4:13/km. Eilen torstaina kolme tonnia tuulessa (4:02->3:50). Nämä menivät ihan niin kuin pitikin maran tavoitevauhdin alle, ilman puristamista ja sopivan maltillisella sykkeellä. Muina päivinä tein vain kevyet 30-40 min juoksentelut.

Riisi, pasta ja maltodekstriini -jauhe eivät maistu enään yhtään.

Irvisteli Kapu

Herkistelyä

Treenimielessä on nyt Varsovan maratonia varten tehty mikä tehty. Pari tärkeää treeniä jäi puuttumaan viimeisten viikkojen valmistavista treeneistä ja jokunen treeni on tullut tehtyä löysästi. Toistaiseksi on kuitenkin tärkein tavoite pitänyt eli että olen pysynyt terveenä (kop kop). Sehän on selvää, etten olisi voinut muutenkaan tehdä maratonille valmistavaa kautta entisaikojen tehoilla, sillä mittarissa on jo kuitenkin kohtalainen lukema.

Kuluneella viikolla rimpuilin vielä kolme kertaa kevyen juoksentelun lisäksi. Maanantaina kävin iltarasteilla Sarankulmassa, missä oli tarjolla korttelisuunnistusta 1:4000 –kartalla. Pisin rata n. 6 km meni kohtalaisesti, vaikka pari reitinvalintaa olisi voinut olla parempiakin. Garmin –keskari 4:38/km. AL:n Moro –liitteen tulospalsta näytti kuitenkin nololta, kun olin listalla viimeinen! Siitä olin tyytyväinen, että otin 6/10-rastin oikein. Rastimääreen mukaan rasti oli nimittäin pensasaidan kulman sisäpuolella, joten sinne piti oikeasti kiertää. Kaikki joita rastilla näin, leimasivat kuitenkin rastia aidan läpi. Maalissa tapaamani PirHiläinen iskä (JS) oli kuitenkin opastanut jälkikasvuaan toimimaan oikein tuolla rastilla, mistä sain todistuksen myös eräältä muulta opastetuksi tulleelta. Eli omalla otoksellani suunnistussääntöjen & -etiikan noudattamisessa pisteet Pirkkala-Muut 2 – 0!

Keskiviikkona juoksin viimeisen varsinaisen kovemman treenin, TV 15km keskarilla 4:09/km. Normaalisti olen tehnyt vielä viimeisen pitkiksen tällä kohdalla eli noin 10 päivää ennen maratonia.

Parin huilipäivän jälkeen kävin tänään Viialan ympärijuoksun, koska keli vaikutti ennusteen mukaan ihan mukavalta ja halutti ulkoilla. Tämä hölkkä oli uusi tuttavuus. Keli oli lopulta aika kolea. Virallisesti mitattu 10 km reitti kierteli kyläpahasta ympäri ja oli vaihteleva, ei mitenkään nopea, asfalttia, soraa ja mutkia. Aikaa kului jopa 39.15, mikä oli lievä pettymys. Edes hieman alle 39 min ajalla saisi Race Predictorin antamaan alle 3 tunnin ennusteen kaikilla laskukaavoilla. Nyt pitää vain uskoa lähinnä Age grading –sarakkeen arvioon (2:59:10) ja edelleen siihen, että aikaisemmin olen pystynyt maratonilla ennusteet päihittämään. Lähdin Viialan kympille liian reippaasti ja vauhti oli hyytyvä. Jos olisi järkeä, olisi tämäkin kisa mennyt hieman paremmin, mutta kun ei oo.

Ensi viikon ohjelmassa on maanantaina vähähiilaripäivä ja illalla lopunkin hiilarienergian poltto pois noin 15 km reippaalla juoksulla. Tiistaista tai keskiviikosta perjantaihin pitäisi tunkea n. 600 gr/vrk hiilaria ääntä kohti. Lauantaina normiruokailut helposti sulavilla eväillä ja sunnuntaina viivalle ja toivottavasti edelleen terveenä sekä palautuneena, herkistyneenä ja kykenevänä selättämään ennusteet.

"Mielenryijystä" uusia postauksia malttamattomana muun Some-maailman kanssa odotellen, Kapu

Veksi ja mielenryijy

Viikon saldoiksi kertyi kuusi harjoitusta viitenä päivänä plus koiran ulkoilutukset.

Olen päässyt WRC:n harjoitussapluunassa seuraavalle tasolle. Tein lauantaina ensimmäisen varsinaisen veksin eli minimissään 1h rentoa VK juoksua ja monesti loppuun kirraavana niin kuin tälläkin kertaa. Tunne oli varsin mukava, vaikka energiavaje tekikin pientä sivufibaa näkökenttään ja lyijyä jalkoihin. Veksin jälkeen otin happea ja muutaman kävelyaskeleen. Juuri siinä kohtaa tuli Viimeisten pirkkalaisten hesselijaoston kantavaksi jäseneksi siirtynyt R the Kymppirikki Kiinteistökeisari vastaan maantiepyörällä. Olemus oli kuin pidemmänkin linjan ketjunpyörittäjillä. Väline pukee! Kyllä kaverin näkeminen kuninkuuslajin parissa piristi mieltä kummasti. Sain loppuverraani ihan erilaista voimaa noista henkisistä flavonoideista.

Sunnuntaina jyynittiin järvinen mukavan rauhallisella vauhdilla ja suht isolla Vintsaajaporukalla. Vakivintsa PJH oli päättänyt selvästikin haltuunottaa tämän kevään juoksumuodin ja oli pukeutunut 'helsinkiläisen juoksusortsit sukkahousujen päälle' -tyylin mukaisesti. Voisipa sanoa, että kaveri suorastaan liihotti sortseillaan ja paksupohjaisilla aamutossu-ultrasämpylä lenkkareillaan viimeisimmän juoksumuotiaallon harjalla. Kiristelin inasen nimikkokiveltäni kotiin ja keskariksi tuli 5.19min/km. Merkillepantavaa oli koko matkan gärmääniuskollisten valitus laitteidensa sykkeenmittauksen toimimattomuudesta. Kenellä se näyttää tasaista viivaa ja kenellä ei viivaa olleenkaan. Sitten on vielä sellaisia versioita, jotka kolmannen takuupannan jälkeen näyttävät yhtään mitään sydäntoimintaan viittaavia lukemia. Riittää muuten Mustimäen tinapojilla hommia, kun opettelevat akkujen juottamisen lisäksi kolvaamaan sykepantojen ja rannekojeiden väliin sähköjohtoja.

Muut viikon pari arki-illan aktiviteettia olivat kevyitä hölköttelyjä ja koko viikon saalis oli täysin hesselivapaata (lukuunottamatta jäsen R:n kohtaamista) harjoittelua. Varsinaista rogaining spesifistä harjoittelua tein Kapua mukaillen silmäilyharjoituksina. Kapuhan tuijottelee nykyään ehtoisin karttoja 20 sekuntia kerrallaan, ei yli eikä ali tuon määritetyn ajan ja alkaa sitten käyrästötranssissa piirtelemään oleellisia viivoja ja muotoja tyhjille papereille. Varmaan välillä innoissaan pöytien pintoihin ja pöytäliinoillekin. Kehittää kuulemma hahmottamaan suuria linjoja. Minä taasen sovellan tuota harjoitusta toisin päin, koska peräsmiehenä rogaining -vastuulleni kuuluu erilaiset tähystysasiat. Eli katselen ensin niitä viivoja ja muotoja kaikessa rauhassa kiireettä nautiskellen, jonka jälkeen suljen silmät ja annan mielikuvituksen vilistää 20 sekuntia takaisin kohti tähystyskohdetta eli rastia tahi muuta tärkeätä metsässä olevaa jutskaa. Esimerkiksi vaikka Tiaiset (Paridae), joka on varpuslintujen lahkoon kuuluva runsaslukuinen lintuheimo. Ei ole kovin helppoa tätä kirjoittamalla kuvailla saatika toteuttaa itse harjoitetta, mutta on se kuitenkin hyödyllinen ja antoisa harjoitus. Enemmän sellainen meditaatiojuttu. Liittyy itse kehittämääni metodiin, jota kutsun nimellä mielenryijy. Ajattelin valoittaa tätä henkistä harjoittelumuotoani lyhyenä kirjoitussarjana tulevissa postauksissani.

Maanantai on minulla virallinen mittauspäivä ja kolmen viikon saldo on -3,9.

Tällaisia harjoitteli Peris viime viikolla.

Roksutiimi varustautuu

Nimittäin nyt loppuu tihrustaminen!

Olemme tiimissä kärsineet rogaining-karttojen merkintöjen pienuudesta jo vuosia. Emme vain ole myöntäneet itsellemme, että kun tiimi kisailee jo MV -sarjassa (Men Veteran), haittaa se näköäkin. Tosiasiassa kun rogaining -kartta tehdään usein pienentämällä peruskarttamateriaalista, menevät jotkin karttamerkit niin pieniksi, ettei niitä tahdo äärioloissa (=kisailija pirteänä hyvässä päivänvalossa, kannon päässä istuen ja metvurstileipää mussuttaen) nähdä.

Nyt ainakin Kapu näkee! Kävin tänään hilpaisemassa iltarasteilla Härmälässä ja ostin samalla suunnistusvälinekauppiaalta Silvan kompassiin "integroitavan" suurennuslasin. Kallis, mutta pätevän tuntuinen apuväline.

Shoppaili Kapu

Roksutiimi onnittelee!

Roksutiimi onnittelee kestävyysjuoksun ja järjenjuoksun erikoisseuraa RC Eemeliä uudesta Karhu-viestiennätyksestä! Periaatteessahan olimme mukana ennätyksen teossa, sillä RC Eemelin ja Vimppojen roksutiimin kesken oli voimassa ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimus, mikäli Eemeleille olisi tullut jäsenkatoa. On hyvä, että eemeleitä oli riittävästi!

Paikkomaan ei siis tarvinnut lähteä, joten tiimi nautiskeli tänään tutulla järvisreitillä todella hienosta kevätkelistä. Peris malttoi säästellä koko kierroksen huomiseksi, mutta Kapu veteli viimeisen ns. kiihtyvän pitkän, siis koko kiekan 29km. Alussa juoksenneltiin n 4:50/km tahdilla ja lopussa 4:19/km. Ei olisi haitannut, vaikka olisi jaksanut vähän kireämminkin, mutta ei nyt.

Muuta mainittavaa viikon varrelta osaltani on keskiviikon ikävä 12*4min vedot 1minmin hölkkä-juoksupalautuksella. Kuten tarkoitus olikin, treeni ei ollut mukavuusalueella liikkumista. Kun vedot yrittää tehdä optimaalisella vauhdilla, niin se on aika raskas treeni. Ajattelin jälkipuoliskolla aidosti, että tätä ei tarvitse tehdä enää koskaan! Olen tullut siihen tulokseen, että tuo treeni on tarpeettoman kova siihen reseptiin, jota olen ajatellut noudattaa mahdollisille maratoneille jatkossa eli juoksennella liikaa riskeeraamatta ja kohtalaisesti.

Maanantaina illalla kävimme Teivo Cupin verryttelynä ensimmäisen 10 km maastolenkin. Salomonin Speedcross Clima Shield vaikutti hyvältä kengältä, sillä sukat eivät kastuneet kylmästä kevätvedestä. Maastossa pitää alkaa nyt juoksentelemaan ja myös kartan kanssa. Maratonin jälkeen oma seuraava välitavoite on nimittäin Jukolan viesti. Vimppojen joukkueen ilmoittautuminen on jo tehty sekä varattu telttapaikka Rivomäen juurelta Paimiosta. Suunnistusharjoitteita on tarkoitus tehdä muillakin tavoilla kuin kartan kanssa juosten. Tsaarin vinkistä yritän mm. kuivaharjoitteluna opetella nopeaa kartanlukua ja reitinsuunnittelua. Eli aina 20 sek rastivälin tutkimista kartalta, kartta sivuun ja muistista piirtäen itselle rastivälin reitti ja ”kartta” oleellisine maastomerkkeineen.

Peris on suunnitellut myös hyvin samantyyppistä treeniä omalle vastuualueelleen, mutta suunnistuskarttaa siinä ei käytetä.

Näppäili Kapu

Välikisa painaa päälle...

Allekirjoittaneen välitavoitekisa lähestyy hurjaa vauhtia. Oma vauhti ei sen sijaan ole hurjaa. Juuri muuta ei ole enää tehtävissä kuin spekuloida matkavauhdilla ja tuloksella. Terveenäkin pitäisi yrittää pysyä. Haaveena on ollut tälle eväälle 3 tunnin alitus maratonilla. Edellisestä onkin jo vuosia.

Valmistavat treenit eivät ole menneet ihan niin kuin olisin halunnut. Vielä on jäljellä muutama ns. kova treeni jäljellä. On 12*4min/1min, pitkä kiihtyvä 29 km ja tv-kova esim 15km.

Kaivelin hieman netistä nykyisiä ennustelaskureita, joilla voi yrittää arvailla tuloksiaan jonkin tunnetun kisamatkan tuloksen avulla. Käytin tuon Race predictorin syötteeksi eilistä Teivo Cupin tulosta. Juoksu ei ollut eilen yhtään sujuvan tuntuista, mutta olo voi olla ihan sama maratonpäivänä, joten näillä ja tiukille mennään.

Kun ei treenillä enää ole tehtävissä juuri mitään, täytyy vain luottaa omaan omituiseen juoksijatyyppiini. Sellaiseen jolla treeni ei paranna vauhtia vaan ainoastaan pidentää matkaa, jolla samaa perusvauhtia jaksaa pitää.



Spekuloi Kapu

Palkintoja Teivosta

Pääsiäisestä kehittyi intensiivinen kokonaisuus ylittäen omat ennakko-odotukset harjoitteiden suhteen. Tuli oikein urheilijamainen fiilis pitkästä aikaa. Treenejä kertyi neljään päivään kuusi, joka on nykyisellään ollut harvinaista herkkua tai kaiken kiireen keskellä mahdotonta. Tulipa kokeiltua ekan kerran yhdistelmää su Järvinen ja ma Teivo. Järvinen oli maltillinen, joten Teivo meni tuntemusten puolesta yllättävän nätisti. Kulku ja aika nyt olivat mitä olivat, mutta rypistelyä kummiskin. Kävin vielä Teivon jälkeen Sappeessa pari tuntia lautailemassa tyttöjeni kanssa ja siihen perään Kapun kanssa avaamassa polkukauden runsaan tunnin palauttavalla siivulla. Aika intensiivinen päivä. La oli myös kahden session päivä.

Kahden viikon nälkäkuurin tuloksena olen -2,3 kilon verran ylväämmässä asennossa WRC -viivalla. Kurnivaa kurimusta ja kanttaavaa harjoittelua on siis vielä jatkettavana aika monen kilon verran.

Tänään tuli Teivossa tämän kauden osalta yksi asia päätökseen ennen varsinaista alkamistaan. Oikein varsinainen palkintojen palkinto: JaHa jätti perheineen suunnitellun pohjoisen reissun väliin, tuli paikalle ja teki sen, mikä oli kaverin nykyisellä kulkupolitiikalla väistämätöntä, nimittäin pisteli minun kuusi vuotta sitten juokseman enkan alle. Nyt on sitten lupaukseni täyttämisen paikka eli pyörälisenssi jää tältä kaudelta lunastamatta ja hölkkäkisat tulevat tilalle ohjelmistoon. On se hyvä, että ehdin sentään tilaamaan seuran uudet ajovetimet oikein kaksin kappalein tälle kaudelle. No saanpahan juosta hölkkätapahtumat oikein vaippahousuissa. Isot ja ansaitut onnittelut kaikesta huolimatta Suoramajärviselle! Hieno osoitus, kuinka tossu kulkee vielä iälläkin ja ilmeisen järkevällä sapluunalla nöyrästi harjoitellen. Jos (tosin ei tule tapahtumaan) minä taas pistelen Jahan enkan alle ensi vuonna, lunastaa hän pyörälisenssin kaudelle 2016, ostaa maantiepyörän ja orientoituu hesselin elämään.

Numerolappua palauttaessani sain yllätyksekseni kuvan mukaisen palkinnon.

En muistanut, että osallistuin kauden kaikkiin osakilpailuihin esiteivo mukaanlukien. Kaikki osallistumiset menivät tasaisen varmalla taistelulla välillä alittaen ja välillä päällyttäen 20min. Kapulla luki tänään paidassa: Ei se tästä... Mulla voisi lukea: Ei se tästäkään... Hienoa kuitenkin, että stayerit jaksaa tuota cuppia järjestää!

Alkaneen viikon arki-illat ovat taas vähän haastavia harjoittelun kannalta, mutta eiköhän se tästä - viimeistään sitten viikonloppuna.

Raportoi Peris

Uutisia vai sanomaa

Tällä viikolla oli vuorossa pääharjoitus nro 3 matkalla kohti WRC:tä. Harjoituksen teemana oli 'tiimispiritin rakentaminen'. Kokoonnuimme aprillipäivänä todistamaan pitkään odotettua Jonesien paluukeikkaa. Paikka oli Helsingin Tavastia ja tunnelma oli kyllä kohdillaan ja loistava oli JJS:n setti. Tosin Eero Joneksen poissaolo vaikutti soittolistaan ja muutamia biisejä E:n tulkitsemana jäin kaipailemaan. Se ei kuitenkaan hienoa comebackia himmentänyt! Kapulla on vähän pidemmästikin historiaa  bändista, kun taas Peris on saanut Jones -faniherätyksen -80 luvun puolivälissä. Monia JJS:n keikkoja olen kiertänyt, vinyylejä kuluttanut ja onpa yksi Jupiter logolla koristeltu t-paitakin tullut kulutettua puhki.

Harjoitus alkoi päivällä saamallamme musiikkitervehdyksellä: valmennuspäällikkömme Talkvistin Arne lähetti ylivoimaisesti kauneimman koskaan kuulemani sovituksen kappaleesta Helppo elämä. Valkku säesti tytärtään akustisella skitalla. Esitys oli taltioitu samana päivänä. Kuuntelin sen moneen kertaan hyvällä fiiliksellä ja mieleen nousi hienoja muistoja takavuosilta! Ennen Tavastiaa lämmittelimme yhteisellä juoksulenkillä, josta Kapu jo edellisessä postauksessa kertoili. Alle muutama hiilaripitoinen palautusjuoma, joskin Kapu tyytyi 100 päivän teemoissaan nolla versioon, ja keskittyminen saattoi alkaa. Vai saattoiko? No ei. Tulin lukeneeksi päivittäiseen rutiiniin kuuluen muutaman blogin ja silmiini osui PJH:n aprillit. Kuin tilauksesta sain ikuistaa valokuvalla, että kaikesta epäilystä huolimatta AC/DC oli mukana, nimittäin Kari Jonesin paidan rinnuksissa.

Tavastialla aprillipäivänä 2015

Ainakin Periksen näkökulmasta tiimispirittitreeni toimi ja tästä on hyvä jatkaa entistä vankempana tiiminä kohti päätavoitetta! PJH:n toivon tubettavan tyttökamaa ja kun Jonesit on hallussa, niin tästä voi laajentaa musaelämyksiä Inkvisitioon ja uutisten lukemiseen. Aivan huikea teos huikeasta miehestä!

Treenimielessä viikosta kehkeytyi hyvä. Sain aikaiseksi kuutena peräkkäisenä päivänä seitsemän harkkaa ja erityisesti sitä aiemmin peräänkuuluttamaani volyymia. Lisäksi sain tällä viikolla Kapulta mustavalkoisen muotokuvan pyörän selässä ja valmennuspäälliköltä hevosille tarkoitettua inkiväärijauhetta. Tästä on hyvä jatkaa. Huomenna taitaa Suoramajärvinen pitää Teivossa huolen, että tämän kauden vakavampi hesselöinti jää tätä kuvaa varten tehtyyn treeniin.

Hesslöintiä Werstaan spinning -studiolla 31.3.2015. Malli ja MUAH Peris. Kuva: Kapu

Kertauksena tiimin tähänasti suorittamat pääharkat:

I Poron kohtaaminen, Pirkkalan Haikassa (Lyyli imitoi poroa)

II Rastin vinkkaaminen karvalakille, Pirkkahalli (Karvalakki ei ollut aito neuvostoliittolainen)

III Tiimispirittiä ilman spriitä (Ei ollut teinityttöjen meininkiä - Hönönenkin kävi lavalla)

Raportoi Peris, Juliet Jonesin Sydän fani forever

Raporttia odotellessa...

Raportti roksutiimin tiimispirittitreenistä Hesassa Tavastialla on valmistumassa. Sitä odotellessa lyhyitä huomioita viikon varrelta.

Hesan reissu oli sekä kulttuuripitoinen että myös kulttuurishokki. En ole tajunnutkaan, kuinka maalaisia sitä ollaan täällä meillä päin. Tosin jo Kampintorin eduskuntavaalifeissaajat vihjasivat siihen suuntaan. Sivuuttelin heitä sujuvasti sanomalla, että olen eri vaalipiiristä. RKP:n kaveri totesi siihen että "Ai siis Uudeltamaalta". Korjasin, että Pirkanmaalta, johon kaveri "Ai niin kaukaa!" Se varsinainen shokki oli kun Periksen kanssa kävimme keskiviikon alkuillasta kevyellä juoksulenkillä rantoja pitkin Hietsun uimarannan suuntaan. Yksi jos toinenkin juokseva mieshenkilö tuli vastaan jaloissaan trikoot ja niiden päällä isot löysät shortsit. Me maalaiset emme ole ymmärtäneet, että niinhän siellä pitää pukeutua!

Oma viikko on ollut kevyttä juoksentelua. Järvinen juostiin perjantaina. Itselleni se oli viikonlopun ainut järvinen, mutta juuri nyt siellä on osa vintsaajista jo ainakin toisella järvisellä tälle viikonlopulle. Oma keskari oli noin 4:45/km. Järvisellä sattui Hatanpäällä pieni episodi, jossa pikkukoira varmaan säikähti. Omistaja näki, että tulemme joukolla reippaasti takaa, mutta kuitenkin antoi koiran ryntäillä ja se sotkeutui jalkoihini. Ei onneksi käynyt koiralle mitenkään. Siitä ilahtuneena yritän liittää tähän hallittua koiranulkoilutusta ruotsalainen mestariohjaaja Roy Anderssonin malliin (klippi näkyy täällä).

Tiimisprittiraporttia odotellen Kapu