maanantai 13. huhtikuuta 2015

Veksi ja mielenryijy

Viikon saldoiksi kertyi kuusi harjoitusta viitenä päivänä plus koiran ulkoilutukset.

Olen päässyt WRC:n harjoitussapluunassa seuraavalle tasolle. Tein lauantaina ensimmäisen varsinaisen veksin eli minimissään 1h rentoa VK juoksua ja monesti loppuun kirraavana niin kuin tälläkin kertaa. Tunne oli varsin mukava, vaikka energiavaje tekikin pientä sivufibaa näkökenttään ja lyijyä jalkoihin. Veksin jälkeen otin happea ja muutaman kävelyaskeleen. Juuri siinä kohtaa tuli Viimeisten pirkkalaisten hesselijaoston kantavaksi jäseneksi siirtynyt R the Kymppirikki Kiinteistökeisari vastaan maantiepyörällä. Olemus oli kuin pidemmänkin linjan ketjunpyörittäjillä. Väline pukee! Kyllä kaverin näkeminen kuninkuuslajin parissa piristi mieltä kummasti. Sain loppuverraani ihan erilaista voimaa noista henkisistä flavonoideista.

Sunnuntaina jyynittiin järvinen mukavan rauhallisella vauhdilla ja suht isolla Vintsaajaporukalla. Vakivintsa PJH oli päättänyt selvästikin haltuunottaa tämän kevään juoksumuodin ja oli pukeutunut 'helsinkiläisen juoksusortsit sukkahousujen päälle' -tyylin mukaisesti. Voisipa sanoa, että kaveri suorastaan liihotti sortseillaan ja paksupohjaisilla aamutossu-ultrasämpylä lenkkareillaan viimeisimmän juoksumuotiaallon harjalla. Kiristelin inasen nimikkokiveltäni kotiin ja keskariksi tuli 5.19min/km. Merkillepantavaa oli koko matkan gärmääniuskollisten valitus laitteidensa sykkeenmittauksen toimimattomuudesta. Kenellä se näyttää tasaista viivaa ja kenellä ei viivaa olleenkaan. Sitten on vielä sellaisia versioita, jotka kolmannen takuupannan jälkeen näyttävät yhtään mitään sydäntoimintaan viittaavia lukemia. Riittää muuten Mustimäen tinapojilla hommia, kun opettelevat akkujen juottamisen lisäksi kolvaamaan sykepantojen ja rannekojeiden väliin sähköjohtoja.

Muut viikon pari arki-illan aktiviteettia olivat kevyitä hölköttelyjä ja koko viikon saalis oli täysin hesselivapaata (lukuunottamatta jäsen R:n kohtaamista) harjoittelua. Varsinaista rogaining spesifistä harjoittelua tein Kapua mukaillen silmäilyharjoituksina. Kapuhan tuijottelee nykyään ehtoisin karttoja 20 sekuntia kerrallaan, ei yli eikä ali tuon määritetyn ajan ja alkaa sitten käyrästötranssissa piirtelemään oleellisia viivoja ja muotoja tyhjille papereille. Varmaan välillä innoissaan pöytien pintoihin ja pöytäliinoillekin. Kehittää kuulemma hahmottamaan suuria linjoja. Minä taasen sovellan tuota harjoitusta toisin päin, koska peräsmiehenä rogaining -vastuulleni kuuluu erilaiset tähystysasiat. Eli katselen ensin niitä viivoja ja muotoja kaikessa rauhassa kiireettä nautiskellen, jonka jälkeen suljen silmät ja annan mielikuvituksen vilistää 20 sekuntia takaisin kohti tähystyskohdetta eli rastia tahi muuta tärkeätä metsässä olevaa jutskaa. Esimerkiksi vaikka Tiaiset (Paridae), joka on varpuslintujen lahkoon kuuluva runsaslukuinen lintuheimo. Ei ole kovin helppoa tätä kirjoittamalla kuvailla saatika toteuttaa itse harjoitetta, mutta on se kuitenkin hyödyllinen ja antoisa harjoitus. Enemmän sellainen meditaatiojuttu. Liittyy itse kehittämääni metodiin, jota kutsun nimellä mielenryijy. Ajattelin valoittaa tätä henkistä harjoittelumuotoani lyhyenä kirjoitussarjana tulevissa postauksissani.

Maanantai on minulla virallinen mittauspäivä ja kolmen viikon saldo on -3,9.

Tällaisia harjoitteli Peris viime viikolla.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti