Sekuntikin on liikaa -projektin loppurapska

Välivuosi ja uutta metodologiaa

Teimme talvella tiukkaa pohdintaa 24h tapahtuman suhteen, yritämmekö kisapaikkaa Espanjan Aralarin ERC:hen vai osallistummeko kotimaan SM Retki Rogainingiin Somerolla. Jotenkin päätös lipui kotimaan kisaan ja että otamme tänä vuonna tapahtuman ilman tiukkaa valmistautumisohjelmaa. Toki halusimme tehostaa rutinoitunutta roksukonseptiamme jollain uudella mausteella ja päädyimme henkisen puolen kehittämiseen. Tiimipsyykkaukseen otettiin käyttöön viime talven PirHin sählyvuorolla harjoiteltu sinänsä yksinkertainen kolmen hoon menetelmä. Menetelmään kuuluu HEI-HEI-HEI huuto jämäkin käsitehostein ilman hymyn häivää kasvoilla. Metodin mukaan kolmella hoolla ammennetaan tiimispirittiä, kasvatetaan itseluottamusta ja ennen kaikkea käännetään moodia. Käsitehostein lujitetaan keskinäistä luottamusta ja vakavalla ilmeellä varmistetaan että fokus säilyy. Lopullinen käytäntö ja pokan pito rutinoitiin roksun alusviikolla Pirkkalan hölkän toimitsijatehtävien lomassa. Iso kiitos tästä metodologiasta ja sen kenttäjalkautuksesta kuuluu S Kyrwickselle! Tiimi suosittelee metodia muihinkin joukkuelajeihin kuin sählyyn ja 24h roksuihin.

Tulos

Wikipedia tietää, mitä rogaining on. Sen mukaan mm. rastien löytämisen riemu on tärkeämpää kuin voittopalkinnot. Ensimmäinen rasti oli kisakeskuksen moponäyttely, jossa Peris piipahti ennen klo 9 karttojen jakoa. Siellä oli vanha Trumppa ja monen moisia Soliferejä sekä muita mopedeita. Näyttelyn yksi uljaimmista mopoista oli kuitenkin timmissä kiillossa oleva Miele -merkkinen kulkuneuvo. Mielestä tuli otettua kuvakin, mutta kun paikalla ei ollut inendenttiä keneltä kysyä julkaisulupaa, niin sen ihastelu jätetään kunkin lukijain moponäyttelyssä käynnin varaan. Täydellistä lähtöriemua ei himmentänyt kuin vierestä puuttunut ryijy.

Vimppa-tiimi sai viime viikonlopun Someron 24H SM-rogainingissa palkinnoksi lähtöriemun lisäksi sekä SM-mitalit että varsinaisten rastien löytämisen riemua. Jälkimmäinen purkautuikin muutamalla rastilla reippaana HEI-HEI-HEI! –yhteishihkaisuna. Oli siinä muilla tiimeillä varmaan ihmettelemistä, kun kaksi koohkaa psyykkaa toisiaan totinen ilme naamalla.

24MV pronssia

Kuva: Vimpat lehdistötiedotustilaisuus, Tammela metsäopisto

Tiimimme ylsi lähtökohtiin nähden hyvään suoritukseen. Blogia seuraavat ovat ehkä saaneet hieman vaisun kuvan treeniaktiivisuudesta, mikä on aivan oikea kuva. Treenaaminen on ollut vähemmän intensiivistä vuoden takaiseen kisaan valmistautumiseen verrattuna ja varsinkin yhteistreenit ovat olleet vähissä. Emme olleet mitenkään huolissamme yhteistreenien puutteesta, sillä tiimi on jo vuosien saatossa hitsautunut hyvin yhteen ja toisaalta henkiselle puolelle oli saatu uusi HHH -metodi. Fyysisellä puolella sen sijaan oli epävarmuutta puolin ja toisin ja myös tiimin lähipiirissä. Periksellä juoksutreenit ovat jääneet suhteellisen vähiin, mutta se on kompensoitu kovalla pyörätreenillä. Kapulla oli juoksutreenikertoja kohtalaisesti takana, mutta ylipitkät juoksut puuttuivat kokonaan.

Wikipedian mukaan parhaat ehtivät taivaltaa 24H –kisan aikana noin 130 km. Wikipedian sanamuoto viittaa kuljettuun matkaan, ei siis reitin pituuteen rastivälein, mikä tuloksista löytyy. Tiimin oman virallisen matkamittauksen mukaan kuljettiin 113,76km. GPS-tallenninta ei käytetty, vaan matka on mitattu vanhanaikaisesti Silvan karttamittarilla. Koska reittimme sisälsi paljon polkuja ja koska eräitä harvoja rastinhakupyörimisiä ei huomioitu, mittaustulos aliarvioi jonkin verran kuljettua matkaa. Someron maastoista oli jo tuntumaa edelliseltä kesältä. Kisainfon maastokuvaus lupasi selvästi parempaa, mitä viime kesänä koimme, mutta ei se siltä tuntunut.

Reittisuunnitelma

Reitin suunnittelu tehtiin viime vuonna opitulla suurten linjojen menetelmällä. Nyt oli ehkä uutuutena selkeämpi poissulkeva menetelmä ja vuoden takaisesta Someron yöroksusta opittu rohkeampi katsotaan maastotyyppi paikanpäällä ajattelu, joka tarkoitti kattavaa lisä- ja poistettavien rastien skaalattavuutta runkoreitille. Peris sai maalissa vinkin Someron Esan toimitsijalta välimatkataulukon merkkaamiseen. Tähän asti tavoite-etenemä ja aikataulu on ollut kartan kääntöpuolella kympin välein tai erillisellä lapulla. Suunnitelma kannattaa luonnollisesti merkitä tussilla kartan "välimatka" rastien viereen. Ei tarvitse enää käännellä ja aukoa pussilakanan kokoista lärpäkettä, jos haluaa tarkastaa aikataulun ja matkasuunnitelman tilannetta.

Kisastrategia

Roksun täysmatkalla pitää olla selkeä sapluuna fyysisen voimankäytön optimoimiseksi. Jos jotain opimme Hailuodon 24 debyytistä niin se on alkuvauhdin asettaminen. On suorastaan pakko tunnustaa, että pientä hymynkaretta oli suupielissä, kun osa tiimeistä lähti liikkeelle takkiaukitaktiikalla alta vintsan vauhtia.Sillä samalla taktiikalla, jota sovelsimme Hailuodossa. Meillä piti ylämäet kävellen taktiikka alusta lähes loppuun asti. Lopussa juostiin joitakin ylämäkiä, kun haluttiin tappaa lopun pitkän maalisiirtymän tylsyyttä ja jaljapohjakipua turrutustaktiikalla. Tuon ansiosta mitään pahempaa fyysisen kunnon katkeamista ei tullut. Toinen iso strateginen linjauksemme on tauottomuus. Yhtään varsinaista taukoa ei matkalla pidetä ja ainoat selkeät rastileimausta ja kartan lukua pidemmät pysähdykset tulevat, jos repusta pitää kaivaa lamppua tai sadetakkia sekä juomapullojen täytössä ja samalla eväiden siirtelyssä repun sisältä käsien ulottuvillla oleviin taskuihin. Noin pitkällä matkalla pidemmän tauon jälkeen on liikkeelle lähteminen tosi vaikeaa ja palautumista ei kuitenkaan tunnu tulevan. Fyysinen palautuminen suoritetaan kävelemällä ja henkinen suunnistamalla.

Kohtaamisia

Reissun hämmentävin kohtaaminen oli koira. Juuri ennen tapahtumaa levisi somessa klippi, jossa koira alkoi seuraamaan juoksijaa useamman päivän ultratapahtumassa. Saavuimme illalla rastille, jossa yksi tiimi oli vastassa varsin ystävällisen koiran kanssa joka oli alkanut heitä seuraamaan. Se ei ollut kuitenkaan someklipin koira. Koiralla oli panta, mutta ei tunnistetta. Rastilta lähtiessämme koira halusi juosta meidän mukana jonkun matkaa ja päätimme viedä sen seuraavaan reittimme varrella olevaan taloon tai mökkiin. No sellainen tuli nopeasti vastaan, mutta ketään ei näyttänyt olevan kotona ja hetken päästä koira jättäytyi meistä. Siinä vaiheessa ajattelimme, että se oli sittenkin perillä omasta sijainnistaan ja tiesi ettei kannata mennä pidemmälle. Parin rastin jälkeen oli tullut pimeää ja pysähdyimme virittämään lamput ja irtsut. Samassa paikalle saapui toimitsijajoukko autolla. Heille oli ilmoitettu ilmeisesti eksyneestä koirasta, jota oltiin tuomassa autolle. Eli se oli varmaankin todennut meidän tiimin jutut tylsiksi ja jäänyt odottamaan mukavampaa porukkaa, Hieno asia, että koiraa ei jätetty yksin pimeään yöhön. Toivotttavasti koti on löytynyt.

Periksen kommentit:

• Hyvän hesselikevätkunnon päälle rakennettu yhden viikkojuoksun taktiikka pitkänä polkusuoritteena toimi sittenkin. Lisäksi muutama pyörälenkin päälle silpaistu 15-20min juoksu oli hyvä jalkojen hermotuksen parantaja. Ei tuolla harjoittelulla kovaa juosta mutta pitkään ja hartaasti. 
• Ehdoton ja tärkein fyysinen pääharjoitus tänä vuonna oli jo klassikoksi muodostunut vuosittainen Birgitta Challenge. Tällä kertaa se ajoitettiin parhaalla mahdollisella tavalla eli kaksi viikkoa ennen h-hetkeä. Tiimin yhteinen pääharjoitus oli jälleen kerran Martin Wappumatinea - tällä kertaa kuunneltiin molemmat setit. Hyvissä harjoitukissa oppii aina jotain uutta. Tällä kertaa opin paluumatkalla Jousessa oikean tavan solmia kravatti eli kapea roipe ei saa tulla leveän alapuolelle. 
• Kapun suunnistustaito ja ennen kaikkea varmuus paranevat vuosi vuodelta. Yhtään isompaa pummia ei tullut ja lähestyminen rastille oli jämäkkää kartan haasteista huolimatta. 
• Tiimispiritti toimii meillä väsyneenäkin kuin junan vessa - 24h reissuja ei muuten tiiminä klaarattaisi 
• Jalkapohjien suhteen pitää keksiä jotain. Molemmat jalkapohjat olivat rakoilla jo puolivälissä reissua. Viimeinen viisi tuntia oli taistelua kipujen voittamisesta, mutta tällä kertaa Saariselän kokemuksesta rikkaana päätin, että reittiä ei niiden takia ihan hevillä oikaista. Määritimme gurumme kanssa Mielenryijylle "ryijyjen ryijyn" roksun alusviikolla. Ammensin siitä voimaa pahimmissa kiputiloissa, kun usko meinasi loppua ja kipu ottaa yliotteen. 
• Jalkapohjiin liittyen epäilen, että Saariselällä ja nyt Somerolla käytössä ollut sama Speedcross tossupari ei ole samasta kokonumerosta huolimatta samankokoinen kuin kolmet aiemmat tai sitten jalkateräni ovat kasvaneet. Nyt on joka tapauksessa aika uusia kisatossut ja seuraavat Speedcrossit pitää valita sovittamalla useita saman kokonumeron pareja. Onneksi on vielä kivijalkakauppoja, joista ostaa kengät! 
• Eväitä oli edelleen turhan paljon mukana. Sen sijaan nestettä kului paljon ja klooritabletit olivat tarpeen, kun hyödynsimme järvivettä. Suolapähkinät oli hyvä uutuus vaksun tilalla. Kasvisvaksua en osannut kaivata. 
• Otimme muutaman pitkän loikan jokien ylityksissä. Opin kertaharjoittelulla tuottavuusloikan tarkoittavan sitä, että kun pitää kartasta kiinni loikatessa niin joen ylitykseen riittää kolmen loikan sijaan yksi loikka. Eli karttaa ei tarvitse hakea toiselta puolelta uudelleen vaan sen voi ottaa jo ekalla ylitysloikalla mukaan. Tällöin säästää kaksi loikkaa.

Kapun kommentit:

• Peris on taistelija! Jalkapohjaongelma on jo tiedetty, mutta kun näin vielä kuvan siitä, olen vakuuttunut, että ei ole ollut helppoa. Erittäin vahvaa sitoutumista tiimin tekemiseen. Toivottavasti paranevat kunnolla.
• Itselläni ei ollut isoja ongelmia fysiikan suhteen. Alkupuolella oikeassa päkiässä oli hieman kipuja, mutta se meni ohi. Aamuyöstä tuli se vuorokausirytmiin kuuluva väsymys, joka oli aikamoinen. Se meni kuitenkin ohi kun päivä alkoi valkenemaan. Toinen väsymys minulle tuli aivan loppuvaiheissa aamulla 8-10 välillä. Oli todella hyvä, että Periksellä oli siinä aiheessa virtaa pitää huoli siitä, että otetaan juoksupätkiä. Kiire ei tuolloin enää ollut, mutta vaihtelu virkistää!
• Uusi kenkämalli toimi hienosti (Salomon Speedcross Pro). Iltin pehmustusta pitää kuitenkin miettiä, sillä jos nauhat vetää kireälle, ne painavat hieman jänteisiin,koska iltti on aika ohut
• Uusi Salomonin liivimallinen reppu toimi tosi hyvin. Olkaremmien kiristykseen pitää vielä miettiä jokin viritys. On hyvä, että ne ovat säädettävissä lennosta repun kuormituksen myötä, mutta hihnat vaikuttavat luistavan hieman.
• Seuraavaan kaksneloseen otan vähemmän evästä (nyt oli n. 3200 kcal edestä ja 600 kcal edestä jäi käyttämättä)
• Otan kyypakkauksen reppuun (kirvelevä ampiaisen pisto polvitaipeessa herätti tähän)
• Harkitsen puoliväliin jalkaterähuoltoa eli rasvausta ja sukkien vaihtoa.

Toivottavasti saadaan Tampereen yöroksu vielä tämän vuoden suorituksiin. Tiimi haluaa kiittää välivuoden projektia uskollisesti seuranneita, tukeneita ja kannustaneita fanejamme. Meillä on hyvät ainekset ja lähtökohdat rakentaa tulevaa kautta!

Kapu ja Peris