sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Järviset opettaa

Taas on yksi viikko takana ja viisi treeniä. Hesseliä tuli kolmesti ja juoksentelua kahdesti. Aloitin maanantaina yhden WRC tavoitteen saavuttamisen maanantaina. Näissä hommissa tavoitteet on hyvä pitää konkreettisina ja mitattavina. Tavoite ei ole helppo, mutta täysin saavutettavissa, jos vaan sitä riittävästi haluan. Saavuttaminen tarkoittaa n. 12 viikon miinuskaloriharjoittelua, -11kg ja se ei ole helppoa. Tulee monta kanttausta matkan varrelle, kuten esimerkiksi tänään. Olen pitkin talvea yrittänyt kaiken maailman hölynpöly yrityksiä, joissa pidetään kohtuus mukana. Ei toimi - minulla. Ei ole koskaan ennenkään toiminut välimallit missään. Se on joko tai. Olen siis aloittanut hoikistelun. En halua, että Kapu hyppii Saariselällä jänisloikkaa joka mäen päällä ja huutelee että tulisin jo. En halua, että asetetusta matkan pituudesta pitää karsia kunnon takia. Haluan seistä arvokisojen startissa selkä niin suorana kuin se tällä kyttyrällä onnistuu.

Uskon, että kaikessa tekemisessä pitää olla sopivasti nöyryyttä, jotta joskus voi saada kovuutta. Minulla on muutamia j(J)ärvisiä, jotka ovat opettaneet nöyryyttä tai sitten sopivasti kovuutta tai jotain ihan muuta. Luettelen tässä muutaman j:n perusteineen:

1. The järvinen = sunnuntain pitkä lenkki kiertäen Pyhäjärven lahden ympäri. Tänään viimeksi sain kokea mitä nöyryys on. Jätin eilisen parituntisen traineroinnin päälle pienen energiavajeen päälle. Aamulla ilman aamupalaa matkaan. Viiden kilsan jälkeen kuvio oli selvä, kun näkökentässä alkoi hämärtää. Ei tule olemaan helppoa. Eikä ollut, vaikka sain PJH:lta urkkajuomaa. Viimeiset kolme kilometriä olivat kovat. Meinasin kaatua kävellessä. Otin kuitenkin jokaisen askeleen nautinnolla ja muistelin viime vuoden Hailuodon viimeistä kymppiä. Ei ollut eka ja tuskin vika kerta, kun järvinen on laittanut nöyräksi. Uskon, että elokuussa kroppa kiittää.

2. K. Järvinen = levyraadin vakijäsen. Kaikki oman ikäpolven suomalaiset varmaan muistavat tuon Pohjois-Pirkkalasta lähtöisin olevan musa-analyyttorin, jonka tinkimättömien lausuntojen takia koko levyraatiohjelmaa moni ylipäätään seurasi. Syy oli ainakin omalla kohtaa siinä, että kaikki ne bändit ja biisit joista tykkäsin, saivat häneltä huonoja numeroita ja tyrmääviä lausuntoja. Siinä oli jotain kiehtovaa. Toisaalta odotin sitä hetkeä, kun mustavalkoisesta monotoosasta kajahtaa niin huippu biisi, että Klasu heltyy ja antaa jollekin kympin. Tapahtui kait kerran! Vanha ohjelma ja sen auktoriteetti tulivat mieleeni, kun ajattelin ensi viikon päätreeniä. Tulevalla viikolla on nimittäin roksutiimin tiimispiritti-ilta. Maailmankaikkeuden parhaalla rock -bändillä on keskiviikkona come back keikka ja olemme paikalla. Tässä Klasun arvio: Nuori rakkaus Mitä tästä J:stä olen oppinut. No sen, että täydellistä suoritusta ei ole olemassakaan.

3. Järvinen *2 = ensimmäiset kilpasukseni.
 Pyysin lukiossa vanhemmiltani kilpasuksia, kun halusin muuttua käyräselkäisestä laihasta Commodoren pelaajasta urheilijaksi. Sain serkun vanhat kilpasukset, kapeasiteiset Järviset. Menestystä ei tullut, mutta kilometrejä ja viimeisten sijojen tuomaa nöyryyttä sitäkin enemmän! Ja myöhemmin lisää suksiakin. mikä tärkeintä asenne liikkumiseen ja sen tuoman hyvänolon kaipuuseen.

4. H. Järvinen = maanpinnalle palauttaja. Hesselöinnissä olen tehojen kanssa tätä J:tä kaukana perässä. Asetelma on suorastaan Trabant vs. Ferrari. Aloiteltiin talvella juoksutreenit yhdessä. Ajattelin, että vanhoilla pohjilla voin edes tässä piekseä. Mitä vielä, pari lenkkiä ja olin kaukana perässä jälleen Trabant vs. Ferrari asetelmassa. Sitten ajattelin, että kun ei kerran taidoilla niin sitten rahalla! Monen monituisen Sitruunan jälkeen pääsin vihdoinkin +40 vuotiaana aidon baijerilaisen auton haltijaksi. Haave se ei sentään ole sen kummemmin ollut. Joka tapauksessa piti olla tehoa ja vääntöä, joka puolella vetävää rengasta, sitä ja tätä ominaisuutta. Ajattelin, että ainakin autojutuissa voitan melkein 20 vuotta nuoremman kaverin mennen tullen. No Henkka tuli auton saatuani lenkille ja totesi tunnin juoksun jälkeen että mulla on muuten ollut tollanen, mutta kuusi sylinterisenä eli tehokkaampana silloin 18 vuotiaana, kun sain kortin. Eikä ollut edes kummoinen kulkija. Oppi: asiat saavutetaan nöyrällä työllä ei leijumisella!

Ensi viikolla on pääsiäinen ja tiedossa mukavaa treeniaikaa. The järvistä kaavailtiin tämän päivän lenkillä juostavaksi lauantaina, kun Teivo on maanantaina. Sitä ennen kuitenkin tiistain wattiraasto ja keskiviikon tiimispiritti.




lauantai 28. maaliskuuta 2015

Tinasotilaat II

Kapun niksinurkka:

Jos Vanhan Garmin Forerunner 405CX:n akku on hiipunut, vaihda se. Akun voi tilata saksalaisesta verkkokaupasta ja se tulee kirjeessä muutamassa päivässä. Samalla voi tilata alle parin euron hinnalla sopivan ruuvarin, mutta aina se ei näemmä tule. Normaali T5-kärjellinen ruuvari sopii hommaan. Sitten kello auki, vanhan akun poisto ja uuden tinaaminen liitoskappaleeseen. Alla pari kuvaa, kuinka homma tapahtuu hienostuneiden työvälineiden avulla. Tässä työskennellään Vimppojen kerhohuoneistolla talkkarin toimiessa assistenttina.

Remontin jälkeen Garmin otti hyvin latauksen vastaan ja toimii. Todetaan nyt kuitenkin, että Garmin viritettiin uuteen käyttökuntoon juoksutreeniä varten ja toistaiseksi roksuun mennään S-merkkisellä kalustolla. Kyse on siten Asian vierestä -sarjan raportoinnista, mitä sitäkin on tälle palstalle luvattu.


Huoltoraportoi Kapu

torstai 26. maaliskuuta 2015

Kenkää tiimistä

Kellotaistelun käydessä kuumimmillaan tiimissä, olemme edes yhdessä tuotepuolen asiassa pystyneet kulkemaan sulassa sovussa. Kumpikin kävi tänään tahoillaan sovittamassa ja myös hankkimassa tarjouksesta Salomonin Speedcrossit. Nuo ovat toimineet pitkissä karkeloissa hyvin ja tuttua jalkaan sopivaa kenkää ei kannata arvokisoihin vaihtaa. Haen vielä huohottajankaupasta oikean sävyiset ja hyvin toimineeksi koetut yläraidalliset jalitsusukat, niin on alaosaston kalusto sisäänajoa vaille valmiina.


Ei hävitä kengällä tätä taistoa!


Tiimistä raportoi Peris


Kuvassa Kapun kulkimet (lisännyt Kapu).

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Tinasotilaat

Tältä viikolta voi kirjoitella kuluneen vuoden osalta ensimmäisen oikean viikkoraportin. Sain aikaiseksi huikeat viisi treeniä ja runsaat kuusi tuntia viikon aikana. Moista treenivolyymia ei ole hetkeen ehtinyt kokea. Ja kaiken tämän huikean volyymin päälle vielä koiran ulkoilutukset.

Tänään sain kuin sainkin vintsattua järvisen. Ennen Pispalan nousua annoin periksi ja päästin muut vintsaajat menemään. Vauhti oli jo valmiiksi kipeille jaloilleni liikaa. Oma pitkien lenkkien filosofia, varsinkin joskus hyvinä aikoina, on rento tunne ei niinkään kaiken maailman härpäkkeiden antamat lukemat sykkeistä ja vauhdeista. Sivuhuomautuksena todettakoon, että kapu varmaan parhaillaan tinailee nälkälaaksossa amerikkalaiseen rannejättiin uutta akkua, että voi analysoida harjoituksiaan paremmin. Minä taas luotan toimiviin laitteisiin ja pitäydyn edelleen Suunnon vehkeissä. Niitä riittää kapullekin lainattavaksi tuleviin roksuihin niin kuin on aiemminkin ollut tapana. Pattereita riittää joka marketissa ja vaihtaminen on helppoa. Joka tapauksessa Pispalasta jatkoin tunteella eli himmasin vauhtia. Kiusaus kuitenkin voitti siirtymisen tunteesta suorittamiseen näytössä komeilleiden käytetyn ajan ja kertyneiden kilometritien takia. Nimittäin Härmälässä campingin nousun päällä oli ruudulla näkyvissä tilanne, jonka mukaan olin päällyttämässä vintsaa. Ei auttanut kuin tehdä loppuun kirraava lenkki ja painaa koko lenkin keskari 4.58min/km vauhtiseksi. Lenkki tuli edellisen päivän hesselivedoista huolimatta yllättävän nätisti loppuun asti. Kotona oli mukava ottaa naisten ampumahiihdon ajan nokosia sohvalla ja sen jälkeen lähteä uudelleen ulos reilun puolentoistatunnin koiran ulkoilutukselle.

Viikon harkat:

Ma Lepo eli koiralenkki
Ti Hesselöinti: Sensein erikoinen eli 50min trainerilla koko ajan nousevalla teholla + 10min rullailut
Ke Markuksen kanssa Hesassa reilu tunnin hölköttely
To Proffan kanssa perinteinen torstain tunnin iltahölköttely
Pe Kymppirikki ilta työmaan vuosijuhlinnassa - tinausta muttei tinassa
La Hesslöinti: 9*5-1min vetoja maksimiteholla ja vedon mittaisella palautuksella, loppuun kevyt 15min rullailu - 1h yhteensä. Werstaan lattia tulvi hiestä.
Su Järvinen 26,2km 2.10h

Kuluneella viikolla havainnoitua oli: 400 wattia trainerilla on liikaa ja 350 wattiakin alkaa olemaan jäänne menneestä, järvisen vintsaus onnistuu +85 kiloisenakin suht helposti ja Järvinen kiertelee pinnaheijastinpyörällä autoliikkeitä etsien 7-sarjalaista. Ensi viikko näyttäisi töiden osalta Tampere painotteiselta ja tulossa on potentiaalinen toinen viiden treenin viikko peräkkäin. Ehkä se tästä alkaa luonaamaan.

Peris

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Suunto Quest ja Garmin

Roksuhommissa ei ole hyväksyttyä käyttää näytöllisiä gps-laitteita. Niinpä tuli taannoin hankittua Suunnon peruskello Quest ja erillinen GPS Track POD. Niitä pystyy käyttämään yhdessä tai erikseen ja PODille tallentuu reilusti pitkäkin roksu, jos säätää tallennustiheyden harvaksi.

En meinaa päästä sinuiksi varsinkaan kellon kanssa. Ilmeisesti käyttöliittymä on tilattu alihankintana samalta nyrkkipajalta kuin pjh:n juoksumaton käyttöliittymä. Olen mm. ihmetellyt keskarin laskentaa. Järvenkierrolla se hyppii 2-3 sekkaa kerralla. Garmin toimii tässäkin asiassa loogisesti.

Tällä viikolla kello alkoi näyttää pariston loppumista osoittavaa symbolia. Vaihdoin pariston ja symboli nökötti vain näytöllä. Ja vielä uudelleen ja sama tilanne. Ja katsoin jopa manuaalista ohjeen ja tein sen mukaan. Laitoin sitten kyselyn maahantuojan tukeen. Aikanaan tuli vastaus, että ei auta kuin lähettää huoltoon. Avasin kuitenkin vielä kerran kellon. Pariston vieressä on tappimainen "jousi", jota kehotetaan varomaan. Painoin sitä kuitenkin ja laitoin kellon taas kiinni. Symboli oli hävinnyt ja asia oli kunnossa! Onkohan siinä oikeasti kuittaus, jota edes maahantuojan tuki ei tiedä...

Toinen ongelma on GPS-podin tiedonsiirto. Tämä Asus Zenbook ei tunnista PODia tai päin vastoin. Ei ole koskaan tunnistanut. Tuki kehotti päivittämään ohjelman. Olin jo ennen tuesta kysymistä tietysti päivittänyt sen puolenmiljoonaakertaa.

Vanha Garmin 405CX otetaan nyt uudelleen käyttöön, Questin kanssa värkätessä sitä on ollut ikävä. Sen akku on ihan loppu, mutta tilasin Saksasta uuden ja tinailen sitä paikalleen muutaman päivän kuluttua kunhan se postilaatikkoon tupsahtaa.

Tänään aamulla oli juoksua 8km kevyttä töihin ja illalla verkat ja 10km 4:03 keskarilla. Huomenna vain kevyt kymppi ja sunnuntaina järvinen. Taas pitäisi yrittää noin kymmenen päivän jaksolla riittävästi väsyä, että oppii jaksamaan.

Päivitteli Kapu

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Keväthuolto

Tänään kävin Hemmingin Antilla huollossa. Syynä oli tuo oikea nilkka, josta olen vikissyt koko talven. Nilkassa on vanha vaiva, joka johtuu nyrjähdyksestä kauan sitten. Lauantain Teivo Cupin verkassa nilkka oli aika jäykkä, eikä oikeaa pronaatiota tapahtunut lainkaan. Kun vaihdoin kevyet kengät ja lähdettiin menemään, tuikki nilkkaan taas ikävästi.

Ajan varasin Antille jo 3 viikkoa sitten. Osaavalle kaverille on jonoa. Nilkassa oli lukitustila sääriluun ja telaluun välissä. Kun PJH lähti tuolle anatomia-linjalle luurankotansseineen ja muineen, niin lisäänpä minäkin havainnolistavan kuvan. Eli kuvassa nuolen osoittamassa paikassa oli ns fassettilukko.

Ei ollut ensimmäinen kerta tuo tuollainen lukitustila ja Antti on avannut sitä ennenkin. Kätevästi se kävi nytkin. Nyt tarvii toivoa, että nivelen palikat pysyisivät kohdillaan. Meikäläisen oikean jalan moninaiset rasitusammat lienevät osin tuon nilkan syytä, koska kun se ei lukitustilassa osaa oikeaa pronaatiota, virheasento vääntää koko koipea ylempää erilaisiin vinkkeleihin. Kun vääriä liikeitä toistaa riittävästi, niin alkaa sattumaan.


Huoltoraportin kirjasi Kapu

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Uho II - väliraportti

Olen koko talven uhonnut Vintsaajien sunnuntaijärvisillä, että maaliskuun lopussa vikisee muut en minä. Kysessä on uho II, kun uho I liittyy Mattomiehen Teivoenkkaan. Tiesin etukäteen ennen tämän päivän järvistä, että Kapulla on perineinen maratoniin valmistava pitkä kiristyvä raasto ohjelmistossa. Ei siis leppoista palauttelua Teivon jälkeisenä päivänä. Oma harjoitusfilosofia, kun on aina vähän hetkessä elämistä niin ajattelinpa sitten kokeilla, että kuinka pitkään pystyn rentona tulemaan mukana ja niin että loppulenkki ei saa sakata. Järvisten loppuryömisessä olen tänä talvena kunnostautunut jo ihan rittävästi. En ole juurikaan kiinnostunut latailemaan kellosta fileitä ja analysoimaan kuinka vauhti ja syke sekä kaikenmaailman muut hapetusarvot käyttäytyvät peruslenkeillä. Tänään oli pakko katsoa.Tässä kuvaaja:


Olen mielessäni ajatellut, että vikinäraja eli uho II olisi järvinen alta 4.45min/km vauhtista ja tämän päivän otoksella asia on realistinen. Se taasen, mikä ei ole realistista, on asettamani vikinäraja. Vauhtia pitää saada lisää tai minä vikisen edelleen ja aikaa on ainoastaan pari viikkoa ja ehkä pienellä venytyksellä maaliskuun lopuksi lasken pääsiäisen. Saa nähdä, mutta olen joka tapauksessa tämän päivän vauhtiimi supertyytyväinen ja erityisesti siihen että vauhti ei sakannut pahasti - toki siis heivasin Pyynikillä raastoletkasta mutta sain pidettyä rytmin loppuun asti. Kuten Kapu eilen totesi, lähtönopeus on nyt rogsuun kalibroitu. Nyt tarvitaan lisää pituutta heti tai ainakin isommat treenivolyymit.