torstai 30. heinäkuuta 2015

Tunnelma ja ödeema tiivistyy - 3 viikkoa

Starttiin on kolme viikkoa ja pari päivää aikaa. Tunnelma alkaa tiivistymään ja samalla myös säärissä vellovat ödeemat tai mitä sitten ovatkaan. Nyt pitää mennä tarkalla tunnustelulla seuraavat pari viikkoa. Viimeinen viikko onkin pelkkää odottelua ja tankkausta, kun lähtövauhtien ollessa jo kohdillaan varsinaista herkistelyä ei kaivata yhtään lisää. Kivut eivät toistaiseksi ole haitanneet menoa muuta kuin asettamalla pientä pelotetta. Tiistaina maltoin kuunnella kaverini Säär Ödeeman varoittavaa sointia ja jätin pitkän väliin. Päätin siirtää pitkän seuraavalle päivälle veksiksi. Kävin kuitenkin koiran kanssa pienen 35min kumilangan kiristelylenkin ja siinä sai todeta samalla että ei jaloissa ihan pelkkää luukalvon kipuilua ollut. Aika väsyt olivat jalkain lihakset Birren jäljiltä, mikä oli kylläkin oletettavaa.

Eilen juoksin aamusta paukusta kiihtyvän veksin vintsan päälykäisestä neltsaan vauhdeilla matkana 14km - 1.04,37 ja verryt päälle. Ehtoosta käytiin Kapun kanssa vielä reilu tunti palauttavalla polkuhölkällä. Kapu johdatti meidät tutustumaan Kurikan vuoren huikeisiin maisemiin, jonka olemassaolo on jäänyt itseltä tähän asti huomaamatta, vaikka se tuossa aika hoodeilla kaasulinjan kupeessa sijaitsee. Palauttava toimi hyvin paitsi, että Säär Ödeema on kyllä tämän aamun veisannut parastaan tähän astisen projektin aikana. Minulla on takavuosilta plakkarissa pari rasitusmurtumaa juurikin säärien alueelta ja olen oppinut oireet tunnistamaan - aina myöhässä. Säär - Tappi kisa on 2-0. Millään ei viitsisi alkaa hesselillä tekemään korvaavia, kun vihdoinkin ja piiiitkästä aikaa juoksu on alkanut oikeasti tuntumaan mukavalta. Nyt mennään joka tapauksessa päivä kerrallaan ja sinällään kipu ei ole asettunut yhteen selvään pisteeseen eli homma on toistaiseksi gripissä eli tiimislangilla voi todeta "Säte OK".

Excelissä olisi jäljellä vielä muutama tärkeä harjoitus mm. ensi sunnuntain pitkä polkulenkki, pari veksiä 16km ja 18-20km sekä Someron 8h yöroksu. Eli pari pitkää ja pari kovempaa. Muuten tilketoimintaa eli tuntuman ylläpitoa sekalaisina lenkkeinä. Yksi lyhyempi, kuten esim vintsa-kymppä täysiä kiehtoisi kokeilla ja on italicilla excelissä, mutta ylipäätään kaikki seuraavat harkat riippuvat kisasta S.Ö. kanssa. Saariselän startissa tilanne on 2-1 ja sen maalissa aivan sama onko 2-2 vai 3-1, kunhan menee kunnialla suunnitelman mukaan ja yksi levy buranaa riittää.

Tässä vielä tunnelmapala yhdestä kesälomaretkikohteesta, jossa poikkeisin konehesselillä tiistaina. Eli rasti ruutuun joka kesäiselle pizzareissulle. Paikassa on aivan huikea tunnelma varsinkin aurinkoisena päivänä ja tietysti hyvää pizzaa.
Pizzeria Makasiini, Vesilahti
Näin tunnelmoi Peris

  

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Ravinteita

Kapu kirjoitteli eilisestä Birgitta Challengesta rapskaa. Näin päivä lenkin jälkeen vielä tuntuu jaloissa ja erityisesti jalkaterissä, kun ne tuli lyötyä monta kertaa kivien reunaan. Nilkkateippaus oli tällä kertaa ei pelkästään hyvää sisäänajoa Saariselälle vaan todelliseen tarpeeseen liukkailla kivillä ja juurilla. Kyllä toimi ja hain tänään pari rullaa Leuko Plastia lisää Sienestäjän kaupasta. Eilinen oli hyvä reissu ja tärkeä valmistautumistreeni. Kiitokset mukana olleille ja Imaamille juottopisteiden hoitamisesta. Edelleen voin ilolla todeta, että aiempi harjoittelu on purrut! Yhtään satasen viikkoa ei ole kasassa, mutta laatu on ollut sitäkin parempaa ja kuitenkin palautumiset on tullut otettua tosissaan. Viime viikolta kertyi parhaat jalkakilsat eli 99km.

Ravintopuoli tuli viime vuonna hoidettua Hailuodossa turhan runsaalla evästyksellä ja taisi puolet tulla reissulta takaisin niin kuin 8h roksuissakin on tupannut käymään. Viime vuonna piti kirjata ylös, kuinka paljon mitäkin tuotetta kului. Vaan ei tullut laiskuuttani ja saamattomuuttani kirjattua. Nyt olen tehnyt suunnitelmaa ja yrittänyt laskeskella määriä. Kaikki mukaan kelpuutettavat tuotteet ovat etukäteen käytännössä koeponnistettuja ja hyvä niin. Ajattelin nimittäin ottaa sipsejä reissulle mukaan suolan takia ja kokeilinkin niitä sitten eilisellä lenkillä. Ei toiminut sitten alkuunkaan. Ensin mahaa kipristeli ja sen jälkeen tuli huono olo. Onneksi homma oikeni urkkajuomalla ja mielenryijyllä. Sipsejä siis ei tule mukaan Saariselälle! Toinen uutuus olivat ABC salmiakkiaakkoset ja ne toimivat. Someron yöroksussa pitää tehdä vielä määräkokeilu ja jiirata sen mukaan lopullinen setti kohdalleen. Tässä tämän hetkistä suunnitelmaa ravinnoista, joka saattaa vielä säätyä hyvinkin paljon ja alaspäin.

Tiimin ehdoton ravintonyrkki on Rainbow:n vakomakkara eli Salami Snack. Sitä on ollut monella reissulla mukana ja on toiminut hyvin. Somerolle toki otan vähän varaekstraa mukaan, mutta ym taulukon satsilla pitäisi selvitä ja jos kaikki ei mene, niin Saariselän osuutta voinee pienentää.

Huomiselle olisi super triplan kolmas pitkä suunnitteilla, mutta sen voi lyödä lukkoon vasta aamulla kun näkee jalkojen kunnon. Nyt on sen verran epämääräisiä kipuja pitkin poikin, että tämä päivä menee koiran ulkoilutuspuuhissa.

Haikan ravintonurkasta kynäili Peris

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Birgitta Challenge neljän vesselin voimin

Tämän päivän treenireitti on jo klassikko, jonka kuvailijaksi sopisi mainiosti kirjailija ja YLE:n Tour de France –kommentaattori Jukka Pakkanen. Kuvailussa esiintyisivät mm. sanat klassikko, myyttinen ja legendaarinen. Mutta miksi vaivata JP:tä kun PJH on jo kuvannut tämän klassikon blogissaan. Tietoa reitistä löytyy myös Lempäälän Matkailun sivuilta. Meille rastien etsijöille ja löytäjille tuollainen ”pelkkä” maastojuoksu tuntikausia voisi olla tylsää ilman reitillä olevia kivoja info –tauluja, joiden avulla voi tutustua mm. Yoldia –meren saareen ja Lempäälän soihin! PJH oli ottanut huomioon tällaisenkin viriketarpeen ja esitteli näistä joitakin kuin ainakin kokenut matkaopas.

Kiitokset tosiaan tapahtuman järjestäjätaholle eli PJH:lle! Tapahtumahan on pikkaisen undergound ja hyvä olikin, ettei isommin mainostettu. Viimeistään aamulla sään nähdessään suuri yleisö olis varmaankin rynnännyt lähtöpaikalle ja ongelma olisi ollut sama kuin Suolijärven kaljakellunnassa: kuka vastaa vahingon sattuessa? Mutta hyvä näin. Juomatäydennykset olivat paikallaan ja navigointi lähes virheetöntä. Bonuksena päästiin tutustumaan MS:n uuteen innovaatioon, kännykkäkelmuun! Näytti toimivan. Sisäpiirin vinkkinä kerrottakoon, että kannattaa käydä kiireesti hamstraamassa kaupoista ElmuKelmua ainakin omiin tarpeisiin riittävästi. Kohta niiden hinta noussee pilviin kun MS ostaa valmistajat ja brändää uuden tuotteensa. Aikanaan pirkanmaalainen juoksijalegenda Eläin jo kehitti pitkälle Elmun käytön keskivartalon rasvanpolttotuotteena, mutta ilmeisesti Eläin ei saanut tuotteistettua ideaansa.

Olosuhteet tällä kerralla hieman vaativat. Sade tai tuuli ei juuri haittaa meidän touhuja, mutta se liukkaus! Etenkin alkupään pitkospuut olivat kammottavan liukkaita ja vain Gallardo vältti liukastelun, koska oli fiksuna miehenä hoksannut laittaa nastakengät. PJH veti pitkoksilla lipatkin ja hieman huono on omatuntoni, kun nimenomaisesti itse neuvoin pistämään jalkaan Speedcrossit. Nastakengät kävivät itselläkin kyllä mielessä, mutta jos pitää mennä 6h, niin minulta ei löydy sellaisia, joissa jalka viihtyisi. Taannoin lupasin välttää riskikäyttäytymistä ennen Saariselän kisaa, mutta tämä reissu meni kyllä siihen kategoriaan ilman nastoja juostuna. Birgitan reitillä on kohtalaisesti aika vaativaa polkua ja niitä sateella liukkaita pitkospuita. Lempäälän päässä ehkä jokin kattohuopafirma on sponsoroinut reittiä ja pitkospuilla on kattohuopaa liukuesteinä, toimii hyvin!

Muuten varustus oli lähes ok ja eväskin riitti. Urkkajuomatabletteja juomapussiin, pari Maximin patukkaa, pari PowerBarin geeliä ja v-makkara, yksi geeli jäi. Turhana painolastina oli S-merkkinen GPS POD. Tallennusväli oli minuutti, mutta ero maalissa kavereiden gps-matkaan oli noin 8km! Ei miellytä.

Itselleni reissu oli suhteellisen raskas. Heti alussa opin sekä pitkospuilla että kivien päällä varoskelemaan, mikä kuluttaa sekin energiaa verrattuna rentoon liitoon kivien, kantojen ja juurakoiden yli. Tämän tästä jouduin vetämään kiinni porukan ja välillä odottelivatkin. Sen sijaan Periksen kunto vaikuttaa olevan aika mainio, on treeni purrut ja hesselöinnin kehittämä kestävyyskunto alkaa jalostua juoksukunnoksi juoksutreenin myötä. Lopussa Peris otti vielä kovan kirin kelloa vastaan ja oli siinä kuitannut pari polkujuoksijaakin. Itsekin tulin perille muutaman minuutin kuluttua, mutta alle 6h. Mutta kyllä loppu oli raskas! Noissa maastoissa kun väsyy, hidastuu meno rajusti. Polut ovat lopussakin aika ”teknisiä”.

Monet oli kutsutut tämän päivän Birgitta -reissulle, useat ihan ymmärrettävästi skippasivat heti, mutta ehkä muutamat miettivät hetken lähtöä. Alla Ennen – Jälkeen –kuvapari osoittaa, että ei se niin paha ole. Kuvilla on eroa noin 6 tuntia ja 45,83km. Kuvissa esiintyvät tämänkertainen porukka eli PJH, Peris, Gallardo ja Meikä.

Ennen:


Jälkeen:



Omat viikon liikunnat ovat olleet tiistain Kesäilta noin 24km, 3 kertaa työmatkat noin 45km ja tämä Birgitta. Yhteensä noin 115km. Lisäksi lihaskuntoharjoitteena oli lievää kehon hytkyttelyä ja käsien yhteen hakkaamista Hämyvestareilla Julien Jonesin keikalla perjantai-iltana.

Raportoi Kapu

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Kesäilloista

Takana on yksi kuuluisan excelimme pääharkoista eli toissailtainen Kesäillan Rogaining 2015 Jämin seudulla. Tapahtumasta on tullut meille perinne, olimme kolmatta kertaa mukana. Maasto on ihanteellinen ja kartta enemmän perinteiseen sienestykseen kuin varsinainen rogaining hyttysjätöstäplämerkkikartta. Tapahtuma toimii hyvänä 3h veksinä ja samalla saa nautiskella roksutunnelmasta. Reittisuunnitelmassa käytettiin Tsaarin meille viime vuonna opettamaa "suuret linjat" metodiikkaa. Istuimme pilkkijakkaroilla ja vedimme kartan yli oikealla kädellä suuren kaaren ja reitti oli siinä. Koko talvi on harjoiteltu stereofonista oikean käden kaaren heilautusta ja nyt oli aika koestaa menetelmä käytännössä. Hyvin toimi. Molemmilla oli vielä jakkaroissa asiaan kuuluvasti oluttölkit. Tosin suoritusta hivenen himmensi se, että minä olin kuskina I kaljalla liikkeellä. Oluet oli varattu ja nautittiin vasta palautumiseen, mutta se että ne olivat jakkaroissa jo mukana suunnittelua tehdessä eivätkä esim. auton perässä, lisäsi reitin suunnitteluvarmuutta. Tätä suuret linjaa metodiikkaa ei voi soveltaa Saariselällä, kun reitti on oikeassa roksumittasuhteessa hyttysjätösmerkistö kartalla, mutta soveltuu erinomaisesti tällaiseen lyhyempään ja tarkempaan karttatyöskentelyyn.

Suuret linjat synkassa
Reittisuunnitteluamme kävivät ikuistamassa Moguli ja Jaha, jotka tekivät oman debyyttiroksunsa samaisessa tapahtumassa 2h sarjassa. Suoritus oli oikein mallikas ja kaverit vaikuttivat ihan innostuneilta maalialueella. Onnittelut todella loistavasta ensivedosta! Hienoa, jos saadaan uusia tiimejä lajiin ja vieläpä Vintsaajista. Samalla he tekivät jotain sellaista mitä meidän tiimi ei ole ainakaan toistaiseksi kyennyt suorittamaan, nimittäin osallistuminen alta 3h mittaiseen rogainingiin. Tämä otettakoon vain pienenä kuittina, kun olen luullut että ikämiehistä vain pirhiläiset ovat niin nopeilla soluilla varustettuja, että kykenevät noihin pikamatkoihin, jollainen toki 3h tapahtumakin on.

Itse suorituksessa oli alku perinteisen kova ja sain taas todeta mielessäni kolmen ekan rastin osalta, että alkuvauhti on todellakin saavutettu Saariselälle - ei yhtään kovempaa. Syke oli samantien veksillä. Toisaalta sain myös todeta mielessäni, että minkähän takia kannan karttaa mukana, kun ko vauhdissa en pysty näkemään edes rastin numeroa saatika mitään karttamerkkiä. No kolmannen jälkeen, letkat hajaantuivat, vauhti tasaantui ja sain alkaa omat täysimittaiset peräsmies tehtävät eli kartalta reitin seuraamisen ja lippujen tähystyksen. Kapu hoitaa ja hoiti jälleen kerran sienestyspuolen aivan jäätävän hyvin. Reitin suunnittelussa on jälkiviisaus paras viisausopin laji: "Kaikista paras ja imelin viisauven laji on jälkiviisaus, sillä alalla saahaan eniten aikaan. Siinä on tapaus mennyttä aikakautta, mutta se kuvitellaan esiintulevaksi ja sakilla setvitään, miten olisi paras käyttäytyä." (Havukka-ahon ajattelija, Veikko Huovinen). Tätä viisausopin lajia olen vuosikaudet ihmetellyt aina, kun Viimeiset pirkkalaiset kokoontuvat. Silloin käydään kaikki viimeisimmät sienestykset läpi ja lakanoita levitellään sekä sakilla hämmästellään milloin mistäkin olisi pitänyt hajota tai olla koukkaamatta jne. Oma selvitymiskeino noissa tilanteissa on ollut Konsta Pylkkänen ja mielenryiji. Nykyään teen tuota samaa lakanoiden hämmästelyä ihan itse. Kumma laji ja koukuttava vielä suorituksen jälkeenkin. Oliskohan se koko jutun ydintä, koskaan ei voi saavuttaa täydellistä?

Yksi suorasti oli jälkiviisasteluna iso pisteiden menettäjä tämän kertaisella reissulla. Ylitimme reilut 500m suota ja se vei aikaa aivan tuhottomasti, jonka seurauksena jouduimme jättämään pari iso pisteistä rastia väliin. Toki haimme vastaavasti pari muuta tilalle, mutta pienemmillä pisteillä. Suotarvonnan, joka oli alkupuolella, jälkeen pääsimme Jämijärven hyväkulkuisille kankaille ja pääsimme luukuttamaan ihan kunnolla. Omalta kohdalta tällä kertaa kulkupolitiikka oli parasta kautta roksuaikain ja lopussa ei tullut minkäänlaista väsyä. Oli oikeastaan hienoa kiihdyttää hupenevaa aikaa vastaan ja loppuun kiihdyttäen. Treeni on purrut!

Guru teki minulle nilkkoihin Saariselkää silmälläpitäen koeteippauksen. Homma toimi molempien jalkojen osalta kuin VR:n sinisen vaunun veski. Ei mitään hiertymää  ja uskalsin juosta paljon rohkeammin maastossa, kun lättäjalkanilkat eivät muljuneet. Yritän vielä ennen Birgitta Challengea saada teippausvastaanoton Arnelta, jotta saisin vähän pidemmästä ajasta ja epätasaisemmasta maastosta käytännön kokemusta teippien kanssa.

Hieno ilta taas kerran ja kannatti lähteä!

Keskiviikko ja torstai menivät lepäillessä. Torstaina tiimi kokoontui kesäiltaan pienimuotoisen Saariselän matkan suunnitteluun. Samalla tuli muisteltua, mitenkäs muuten kuin Alkon ansiosta, sitä miten Kapun kanssa olemme tutustuneet toisiimme. Kerroin omasta Alkoon liittyvästä hajautusostokäyttäymisestäni. Varsinkin kesälomalla vierailen punaisesssa niin taajaan, että minun on pakko käydä useammassa eri myymälässä. Muuten tulen liian tuttavalliseksi myyjien silmissä. Siinä sitten Kapu muisti, että onhan niitä asiakkaitakin, jotka alkavat Alkon jonossa tuttavalliseksi. Olin 2000 luvun alkupuolella Alkossa hakemassa punaviiniä, kun kassajonossa seisoi edessä kaveri juoksutamineissa ja juoksureppu selässä. Dobsomin juoksutakin selässä luki Berlin marathon ja olin jo heittää saksalaisuuden takia pyyhkeen kehään, enkä rohkenisi häiritä guntherkulttuurin selkeätä ystävää. Mielenkiintoni reppua kohtaan kuitenkin voitti saksalaisuuden ja rohkaisin mieleni. Pyysin nöyrästi anteeksi häiriötä ja kysyin mielipidettä repusta. Se oli sellainen Deuterin reppu, jota Juoksijalehden verkkokaupasta saisi tilattua. Kaveri esitteli repun ja kehui, että pystyy juoksemaan vaivatta kotiin kaksi punkkupulloa repussa. Kerroin asiasta silloin Arnelle ja tuntomerkkien perusteella hän tunnisti heti kaverin. Siitä alkoi yhteinen matka kohti roksua. Tosin silloin tuskin kumpikaan kuvitteli haahuilevansa tuntikausia metsässä joidenkin rastipisteiden perässä. Se oli asfaltti päivän sana siihen aikaan! Eri vaiheiden jälkeen tekeminen on suuntautunut roksuun ja Deuterit selässä taidettiin eka reissu mennä läpi. Minä jatkoin vielä monta sen jälkeenkin Deuterilla. Nyt on muuten loistavaksi osoittautunut Camelbak Ultra 10 kulussa mukana. Ja olenhan käynyt Berliinissä sittemmin maratoninkin ja samaisella reissulla tykästynyt kaupunkiin ja sen rennon välittömään tunnelmaan sekä ajan saksalaisia autoja nykyään!

Parin lepopäivän ja edellisen supertriplan jälkeen käynnistän tänään toisen vastaavan. Tänään olisi vuorossa pitkä kävelylenkki maastossa ja päälle kymppi juoksua. Sunnuntaina 47K Birgitta Challenge ja ensi viikon tiistaina joku pitkä polkulenkki. Lauantaina asfalttiherkistely n 10km kiihtyvä.

Tänään illalla on Hämyvestarit ja musiikillinen supertripla eli omalta osalta kolmas JJS keikka tänä vuonna. Nyt on käymässä niin, että Puntalan pääharjoitus muuntuu Hämeenkyröön. Lauantaina olisi taasen Hämyslavalla, Tottijärvellä esiintymässä yksi pitkän linjan idoleistani. Vaimoni on yrittänyt ylipuhua minua monta vuotta kotilavalle Haikkaan sunnuntaitansseihin. Olen luvannut lähteä ainoastaan yhden artistin ollessa paikalla. En niinkään tässä kohtaa fanita ensisijaisesti hänen esittämää musiikkiaan kuin sitä tapaa ja heittäytymistä jolla kaveri on paneutunut omaan musagenreensä ja kuningas Elvikseen! Tämänpäiväinen ilmoitus Aamulehdessä eli yhdistelmänä Hämyslava ja Jorma saivat minut jo melkein heltymään lavatansseihin, mutta eiköhän me Haikassa vielä nähdä. Jormaa en ole fanituksestani huolimatta koskaan livenä kuullut ja nähnyt. Se on yksi virtuaalisen sadan kohdan listani riveistä. Henkka ja Kulkurit olen joskus häissä nähnyt. Oli loistava ainakin hääbändinä!


Näihin kuviin ja tunnelmiin sekä polkuja kohti Peris

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Kesis lyhyesti

Tiimin tulos Kesäillassa 3h sarjassa: Sijoitus 8./36, pisteitä 1902 ja hyvä suoritus itsellemme.

Pidempää rapsaa tulossa...

Toteutunut reitti:

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Super tripla

Vielä on viisi viikkoa aikaa saada kunto viriteltyä huippuunsa. Teemana on tässä kohtaa pidemmästi ja enemmästi. Perjantaina alkoi kolmen pitkän treenin sarja Hakkarin 40km lenkillä. Säären luukalvoa vähän vihloi loppumatkasta ja lauantaista tuli sen seurauksena konehesselipäivä. Sunnuntaina oli vuorossa Pirkan hölkän reitin 33km hölkkäily Kapun ja PJH:n kanssa, kuten Kapun rapsassa olikin. Lenkkiin sisältyi mielenkiintoinen pätkä, kun pääsimme ohittamaan neljästä maastohesselistä kolme. Kun kerran oli sauma, oli se käytettävä juhlavin huuteluin tiellä olevista pyöräilijöistä. Tuollaista kohtaloa en itselle toivo maastohesselöinnissä, mutta onhan minutkin joskus maantielenkillä hybridi ohittanut. Olin joku vuosi sitten aivan montussa ja ajelin palauttavaa lenkkiä Säijässä, kun hybridi hiissasi ohi. Pienen sarvipään noustessa esiin olin jo kiihdyttämässä, kunnes annoin mielenryijylle tilaa ja päästin hybridin menemään. Mielessäni koin lopulta tyytyväisyyttä, kun arvelin kaverin saavan siitä voimaa omiin hesselilenkkeihin ja paljon puheenaihetta kisavehkeillä ajaneen wanna be kilpahesselin kepittämisestä. Ajattelikohan tuokin porukka samoin? Edellä kerrottu muisto ohipäästämisestä nousi mieleen tätä kirjoitellessa, kun guru kävi äsken opettamassa nilkkojen teippaamista ja samalla puhuttiin hetki syvällisempiä.

Kapu antoi komennon ottaa Arnelta konsultaatiota nilkkateippaukseen Pirkan lenkillä, kun huomasi nilkkani lievän taittumisen pienen kivenmurenan kohtaamisessa. En kertonut, että se taittui lenkillä jo kerran aiemmin. Niinpä tottelin käskyä, soitin gurulle ja sovittiin teippausajankohta. Kävin huohottajalta hakemassa eilen teippiä. Juurikin sitä legendaarista, jota proffa käyttää kaiken mahdollisen korjaamiseen ja kiinnittämiseen. Teippi on ilmeisesti sienestäjien jesaria ja paras sovellus, mihin yhden sienestysperheen muuten tiedän Leukoplastia käyttävän, on WC paperi. Pirkkalan hölkässä sillä yhtenä vuonna teipattiin melkein kaikki mahdollinen lähtökarsinan grepitystä lukuunottamatta ja vissiin telttakeppien väliin siitä ei tehty katosta...

Tänään sitten tehtiin Saariselkää varten koe- ja opetusteippaus, joka pääsee tosi toimiin kolmannessa pitkässä eli tänään Jämillä 3h kesäillan roksussa. Samalla tulee kasaan kolmas pitkä tossulla viiden päivän sisään. Nyt nilkat teipattuna iltaa odotellessa on olo edes vähän niin kuin olisin sienestäjä. Niin vähän kuitenkin että kenenkään oikean sienestäjän ei kannata tästä pahoittaa mieltään! Pillkijakkara selkään, jalitsusukat päälle, ritilähousut jalkaan, jordekompassi peukkuun ja homma on rock.

Arne, teipattu nilkka ja avustaja

Sunnuntaina on sitten vuorossa loppuun tanssiaskelin kirraava 47K Birgitta Challenge Imaamin johdolla. Tämän päivän ja sunnuntain välissä on Hämysvestarit ja joku kovempi juoksulenkki. Muuten täytynee säästellä luukalvoja ja heittää sekaan kevyttä hesseliä. Menen kuitenkin maantielle, ettei kukaan pääse juoksemaan poluilla ohi! Siinä ei auttaisi tällä kertaa ryijyt eikä poppanat!


Nilkkakarvat ajeltuna Peris

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Pirkan hölkkä -Extreme Challenge Special Trail Tour

Perjantain Hakkari –lenkin palautteluna oli eilen tunnin verran metsäjuoksentelua kypsiä mustikoita maistellen, niitäkin jo löytyy.

Illalla kävin nautiskelemassa Porin Jazzin uudesta ”tunnelmasta”. Kyseessä oli must-juttu, sillä saamattomuuttani en ole kertaakaan päätynyt Kuuban ja Ray Cooderin lahjan maailmalle, Buena Vista Social Clubin, keikalle. Kyse oli jäähyväiskeikasta, joten nyt oli viimeinen mahdollisuus. Hommasin liput jo äitienpäivälahjaksi puoliskolle, joten nyt ei heikko sääennustekaan pysäyttänyt.


BVSC oli ymmärrettävästi jo hieman jotain muuta kuin ennen, niin monta alkuperäistä soittelee jo pilvien päällä. Omara Portuondo, 85 v, jaksoi kuitenkin vielä lavalle. Kyse ei nyt ollut niinkään huikeasta musiikillisesta elämyksestä vaan aidosti jäähyväisistä ja vanhojen kuubalais-starojen kunnioittamisesta, Chuco Valdes, Ibrahim Ferrer, Compay Segundo…! Heitä voin kuunnella levyiltä, mutta jazzeista jään kaipaamaan vanhaa aitoa pick-nick-meininkiä ennen nykyistä Ei Omia Juomia -linjausta, vaikka en ole Kirjurin ruohikoita eläissäni paljoa kuluttanutkaan. "Ennen oli kunnollista", kuten ylikomissario Rauno Repomies aikanaan lauleskeli. En laita linkkiä, koska pätkässä mainitaan myös huumet.

Tänään sunnuntaina lähdin melkein pystymetsästä Periksen ja PJH:n järjestämälle Pirkan Hölkälle. Kiitos P-P –kaksikolle logistiikan järjestämisestä! Eivät jalat ihan tuoreet tänään olleet, mutta jotenkin niillä läpi nylkyttelin.

Reissun ehdoton tähtihetki oli se, kun tovin aikaisemmin meidät soratiellä ohittanut neljän maasto-hesselin joukko löytyi samalta polulta meidän edestä. Kovasti pojat sotkivat poljinta, mutta ei voinut mitään, pakko meidän oli huudella, että VASEMMALTA OHI! Kolme näistä joutui antautumaan, mutta olisittepa nähneet sen, joka pääsi karkuun! Kaveri tajusi tilanteen ja käytti vapaan baanan täysimittaisesti hyväkseen. Meille kuitenkin 3-1. Peris kommentoinee sitä, mitä maastopyöräilijälle merkitsee se, että juoksijat vetävät kengällä edelle.

Juomarepussa oli nyt kokeilla Isostarin napeista sekoitettua juomaa. Juoma toimi ihan hyvin, mutta nyt juomapussi on sisältä nätin keltainen. Ne väriaineet urheilujuomissa eivät ole kovin hyvä idea.

Ikivanhalla Garminillani matkaa kertyi 32,74km, missä on n 150m:n ero PJH:n uutuuttaan hohtavan Garminin matkaan. Suunnon GPS Track PODilla 1 min tallennusvälillä matkaa kertyi 31,25km. G:n akku näytti runsaan kolmen tunnin lenkin jälkeen 0% lataustilaa, vaikka 100:lla lähdettiin. Taannoinen uuden akun kolvaaminen ei siis tuottanut ihan haluttua tulosta. Uutena laitteen akku kesti jopa n. 8 tuntia varsinaisessa käytössä. Suunnon PODissa oli positiivista, että akun varaustilaa oli jäljellä 94%. Riittäisi 1min tallennuksella oikein hyvin 24h roksuun.

Hyvä viikko takana, juoksua kertyi 131km, jossa pari pitkistä, pari puolipitkistä ja lyhyemmät sekä poikkeuksellisesti vain 1 lenkki/pv.

Loppuviikkoa osaltaan kertaili Kapu