Suuri hetki lähestyy, ja jos suunnitelma pitää paikkaansa niin minulle fyysisesti kovin suoritus ikinä. Yllättävän levollisin mielin olen kuitenkin. Se saattaa johtua ehjästä valmistautumisesta. Pääharjoituksia olemme tiiminä tehneet lukuisia ja alla muutama sekä niistä oppimamme:
- Laavun veljekset ja karhun väistö -> opimme, että hyvä ruoka ja ulkoilma mukavalla porukalla toimii
- Poron kohtaaminen -> opimme, että poro voi olla joskus innokas kohtaaja
- Karvalakille rastin vinkkaus -> opimme, että karvalakki ei rastia löydä vaikka kuinka vinkkaa
- Wappumatinea Martin tahdissa -> opimme, että paikallisoppaat ovat aina meitä parempia
- Juliet Jonesin Sydän Tavastia come back ja Hämyvestarit -> opimme, että harjoittelulla tiimityö paranee
- Kesäillan roksu -> opimme, että suolle ei aina kannata mennä
- Birgitta Challenge -> opimme, että sateen liukastama polku hidastaa kulkua
- Someron SYR -> opimme, että satakuuskolmonen on aivan yhdentekevä rasti ja sen hakeminen ei voisi vähempää kiinnostaa
- Monta järvistä ja polkulenksua -> opimme, että edes imaami ei ilmesty jokaiselle vintsaajien pitkikselle
Se mitä olen joutunut opettelamaan tällä viikolla, on calmina oleminen. Jotta tapahtuma olisi tapahtuman arvoinen ja mielenryijylle olisi käyttöä jo valmistautumisessa, niin totta kai pientä ylläriä pitää saada viime hetkelle. Alkuviikosta oli pientä logistista haastetta ehtiä joka lähtöön, mutta vanhalla kampylobakteerikokemuksella ehdin kaikkiin annettuihin mahdollisuuksiin ja ei tullut housuihin. Eilinen alkuehtoo meni ensin mainostehtävissä vahvistetun vintsaajien kanssa, kun IsoHoo teki lehdistötiedotetta ja Kapu napsi kuvia koukkupolvien SM maantiebuffia varten: Vuorekseen 30.8. klo 13! Olo oli jo pelkkään mainoskuvan lähtöasentoon virityksessä melko vetämätön ja loppuilta menikin sitten ikävien lihas- ja nivelkipujen kourissa kuin myös vatsan kouristuksissa. Nukuin 12 tuntia viime yönä buranan turruttamana ja tänään on ollut jo napsun parempaa, eikä ole ollut nopeita lähtöjä. Huomenna voi varmaan alkaa jo tankkauksen eli homma on jo lähes takaisin hallinnassa. Hyvä että oireet tulivat ma-ti yönä eikä esimerkiksi ensi yönä! Nyt pitää elää hetkessä jos koskaan.
Seuraava logistinen operaatio tapahtuu huomenna, kun matka kohti Saariselkää alkaa. Mukaan pakataan fanikerho eli vaimo, nuorempi perillinen ja koira. Tämä ilta on mennyt pakkaillessa ja varmistellessa, että kaikki oleellinen tulee varmasti mukaan. Eväiden suhteen en halua ottaa mitään riskiä ja lähdin vielä viime hetkellä hankkimaan vakomakkaroille katkeamattoman kylmäkuljetuskojeen. Roksueväät on nyt pakattu alkuperäisen määräsuunnitelman mukaan, mutta saattaa olla että pientä downshiftausta tulee tehtyä vielä paikan päällä.
Odottavalla ja kiitollisella fiiliksellä Peris
- Laavun veljekset ja karhun väistö -> opimme, että hyvä ruoka ja ulkoilma mukavalla porukalla toimii
- Poron kohtaaminen -> opimme, että poro voi olla joskus innokas kohtaaja
- Karvalakille rastin vinkkaus -> opimme, että karvalakki ei rastia löydä vaikka kuinka vinkkaa
- Wappumatinea Martin tahdissa -> opimme, että paikallisoppaat ovat aina meitä parempia
- Juliet Jonesin Sydän Tavastia come back ja Hämyvestarit -> opimme, että harjoittelulla tiimityö paranee
- Kesäillan roksu -> opimme, että suolle ei aina kannata mennä
- Birgitta Challenge -> opimme, että sateen liukastama polku hidastaa kulkua
- Someron SYR -> opimme, että satakuuskolmonen on aivan yhdentekevä rasti ja sen hakeminen ei voisi vähempää kiinnostaa
- Monta järvistä ja polkulenksua -> opimme, että edes imaami ei ilmesty jokaiselle vintsaajien pitkikselle
Se mitä olen joutunut opettelamaan tällä viikolla, on calmina oleminen. Jotta tapahtuma olisi tapahtuman arvoinen ja mielenryijylle olisi käyttöä jo valmistautumisessa, niin totta kai pientä ylläriä pitää saada viime hetkelle. Alkuviikosta oli pientä logistista haastetta ehtiä joka lähtöön, mutta vanhalla kampylobakteerikokemuksella ehdin kaikkiin annettuihin mahdollisuuksiin ja ei tullut housuihin. Eilinen alkuehtoo meni ensin mainostehtävissä vahvistetun vintsaajien kanssa, kun IsoHoo teki lehdistötiedotetta ja Kapu napsi kuvia koukkupolvien SM maantiebuffia varten: Vuorekseen 30.8. klo 13! Olo oli jo pelkkään mainoskuvan lähtöasentoon virityksessä melko vetämätön ja loppuilta menikin sitten ikävien lihas- ja nivelkipujen kourissa kuin myös vatsan kouristuksissa. Nukuin 12 tuntia viime yönä buranan turruttamana ja tänään on ollut jo napsun parempaa, eikä ole ollut nopeita lähtöjä. Huomenna voi varmaan alkaa jo tankkauksen eli homma on jo lähes takaisin hallinnassa. Hyvä että oireet tulivat ma-ti yönä eikä esimerkiksi ensi yönä! Nyt pitää elää hetkessä jos koskaan.
Seuraava logistinen operaatio tapahtuu huomenna, kun matka kohti Saariselkää alkaa. Mukaan pakataan fanikerho eli vaimo, nuorempi perillinen ja koira. Tämä ilta on mennyt pakkaillessa ja varmistellessa, että kaikki oleellinen tulee varmasti mukaan. Eväiden suhteen en halua ottaa mitään riskiä ja lähdin vielä viime hetkellä hankkimaan vakomakkaroille katkeamattoman kylmäkuljetuskojeen. Roksueväät on nyt pakattu alkuperäisen määräsuunnitelman mukaan, mutta saattaa olla että pientä downshiftausta tulee tehtyä vielä paikan päällä.
Odottavalla ja kiitollisella fiiliksellä Peris
Koko rapsa, mutta etenkin loppu lämmittää mieltä. Sen verran samoilla aalloilla tiimi nimittäin kelluu, että juuri samanlaiset kylmäketjuvarmistimet olemme näemmä vaksuille hommanneet! Itse kävin ma-iltana. On osoittautunut riittävän toimivaksi.
VastaaPoista