SYR - Someron yö-rogaining -harjoitus

Niin vain kävi, että Someron reissu päätyi alavireisesti "Aamuöiseen sateeseen". Tämänkertainen suoritus oli epäonnistunut. Koko joukossa päädyimme sijalle 17/35. Onneksi kyse on tapahtumasivujenkin mukaan harjoituksesta. Näin se meni:

Kisapaikalle saavuimme ajoissa ja tunnelma siellä oli leppoisa. Mainittakoon jo tässä vaiheessa, että järjestelyt olivat hyvät.

Reitin suunnittelu kävi helposti. Löysimme nopeasti luontevan ja sopivan mittaisen reitin, jolta pisteitäkin kertyisi mukavasti. Kuvassa Team Takkiauki noin 10 min ennen lähtöä.

Heti lähdön jälkeen huomasimme, että kohtuullinen osa kanssaharjoittelijoista oli päätynyt samaan aloitusreittiin. Niinpä alussa mentiin useamman rastin verran eri letkoissa samoja luontevia reittejä. Hiljalleen porukat hajosivat eri suuntiin ja päästiin vetämään ihan omaa rataa. Valitsimme varmoja reittejä ja rastien löytymisessä ei ollut ongelmia. Kapu hoiteli hämärtyvästä illasta huolimatta suunnistusosastoa mallikkaasti ja jälleen kerran piti huolen lähtövauhdista. Sen puoleen ei edelläänkään ole huolia Saariselkää ajatellen. Vauhti tulee riittämään ihan varmasti!

Neljännentoista rastin jälkeen alkoi tapahtua. Kapun kartassa olleen oman virheellisen merkinnän vuoksi lähdettiin vetelemään reitin toisen juomapaikan suuntaan ja samalla koillisessa olevaa rastia kohti tiereitillä. Peris ei tähän reagoinut heti riittävän napakasti ja tuumattiin sitten, että haetaan se kun ollaan jo sinne menossa. Sen rastin sijasta oli ollut tarkoitus ottaa syvässä notkelmassa tiheikössä ojien haarassa oleva rasti varmalla tie-polkureittivalinnalla länsipuolelta. Ylimääräisen rastin vuoksi tätä lähestyttiinkin pohjoisesta. Kun tulimme notkelmaan ojan varteen, Kapu oletti sijaintimme noin 100 m väärin. Tästä alkoi sekoilu, joka kesti kauan. Kun vielä oja mutkitteli voimakkaasti, pyöri karttakin kädessä miten sattui ja kun noustiin notkelmasta pois ja mikään ei täsmännyt, alkoi jo huolettaa, että lipsahdettiinko kartan ulkopuolelle. Oltiin aika hukassa. Loppujen lopuksi pyörittiin pimeässä ryteikössä suht pienellä alalla ja löysimme takaisin paikoille, josta alunperin lähdimme notkelmaan. Muuta porukkaa tuli vastaan, mikä varmisti sijaintimme, ja otimme heistä peesin vähäksi aikaa ja viimein se rasti löytyi ryteikön keskeltä. Ei oltu käyty lähelläkään, vaan sekoiltu notkelman alkuosassa löytämättä välitarkistuspisteenä ollutta toista ojaristeystä. Aikataulu sakkasi täysin tämän sekoilun vuoksi. Kapu ottaa piikkiinsä tuon blackoutin, pitäisi vain olla skarppina koko ajan, muuten se sijainnin taju katoaa ja eksyminen on helppoa ja nopeaa.

Lähdettiin jatkamaan ja pari seuraavaa rastia löytyi kohtalaisesti. Näiden jälkeen piti jo karsia suunnitelmaa kovalla kädellä jotta ehdittäisiin ajoissa maaliin. Päätimme hakea vielä rastin 128, mutta sen yritykseen meni viimeinenkin tsemppi. Rasti oli kartan mukaan leveällä hakkuuaukealla olevan mäen päällä. Lähdimme tieltä hieman epävarmalla paikannuksella, mutta valkopohjaiseksi merkitty metsä olikin lähes pahinta rytöä, mitä on nähty. Mielestämme menimme tarpeeksi pitkästi suunnalla, mutta mitään hakkuuaukkoa ei löytynyt. Tuumattiin, että pitäkää rastinne, palattiin tielle ja lähdettiin jolkkimaan pois.

Järjestäjät korostivat vielä ennen lähtöä infossaan kartan "suuntaa-antavuutta". Niin tosiaan oli, kartalla oli mm. merkittynä vihreällä tiheikköjä, mutta ihan maalin lähellä hauskuutti erityisesti eräs laajahko tummalla vihreällä merkitty "tiheikkö" tien vieressä, alueella oli hyvin harvassa nuoria mäntyjä ja tasainen heinikkopohja. Näkyvyys oli läpi koko laajan "tiheikön". Toisaalta oli se rastin 128 tienoilla ollut "normaalikulkuinen metsä" eli infernaalinen ryteikkö, jota ei oltu merkitty tiheiköksi. Mutta olihan tästä pullautuskartan suuntaa-antavuudesta varoitettu.

Erityismaininnan ansaitsee se, että Peris otti kautta aikain ensimmäiset lipat roksutouhussa. Kapulle se on jokakertaista, tällä kerralla jäsentenvälinen tulos oli 1-3.

Aamuyöstä, kun jolkottelimme alavireessä tietä pitkin pois maastosta, sateli harvakseltaan vettä. Loppumatkasta Peris muisti oman roolinsa tiimissä ja alkoi hakemaan Jopen Kaikkonen hahmon avulla tähystyksellisiä ajatusvirkistyksiä tiimin muuten hiljenneeseen etenemiseen. Tällä kertaa Pirkkalan hölkän jälkimainingeissa teemana oli 'pimenevässä hetkessä eläen keinotekoisia maastossa vastaantulevia puskureita haroen'. Teema kuuluu Mielenryijyn patikointiprinsiipit listaan (Periksen huom.). Lisäksi Peris tiivisteli ajatuksia toteamalla, että tuli roksutiimille tällä kokoonpanolla kaksi suoritusta Someron yöroksua samalla kerralla, eli ensimmäinen ja viimeinen. Mutta vannomatta paras (Kapun huom.). Järjestelyt olivat ihan parhaimmasta päästä, mutta maasto ei oikein kummankaan mieleen ja kartta tulikin jo arvosteltua. Kiitollisena saimme todeta, että Raaseporin hankalana pidetty roksudebyyttimaasto muuttui saman tien aika kelvolliseksi metsäpohjatyypiksi.

Vaikka suoritus epäonistui suunnistuksellisesti, saimme tästä harjoituksesta kuitenkin paljon sitä, mitä haettiin: teippauksen ja muun jalkojen suojauksen testaus, varustuksen ja eväiden viimeiset säädöt, yösuunnistusharjoitusta ja pitkähkö aerobinen suoritus. Plussa puolelle menee myös arvontapalkinto, joka oli tietysti Rauli "Badding" Somerjoen elämäkertakirja!

Aamulla kävimme vielä kunnioittamassa Someron keskustaa S-marketin parkkiksella. Autossa soi Nyrkkitappelu -niminen punk-bändi, Peris vetäisi istuimen vaakatasoon ja samalla hetkellä kun heitti pitkälleen, alkoi kuorsaus. Kerrankin Kapu ei pannut toisen kuorsausta pahakseen, sillä noin 10 minuutin kuluttua meillä oli virkeä kuski.

Epäonnistuneesta suorituksesta huolimatta, Vimppojen moton mukaisesti: (Voitoista ja) tappioista huolimatta palaa urheiden pirkkalaisten sydämissä loputon taisteluntahto! Projekti Saariselkä WRC - olemme henkisesti ja fyysisesti valmiina lähtöön.

Vakuuttavat Kapu ja Peris