Olen tässä pienellä riskillä jo ennen tällä viikolla varmistunutta kisapaikkaa aloitellut juoksupainotteista harjoittelua. Jos paikkaa ei olisi saatu, olisi tuo ollut ihan turhaa ja pois hesselöintiin käytettävästä ajasta. Hesseliä en ole juoksun takia juuri nimeksikään jyyninyt Werstaalla saatika ulkoiluttanut cycloa. Pirkkahallissa on muutama vetokärsimys tullut tehtyä lähinnä vuorovetona, mutta taso on ollut aika kaukana viime talven tehoista. Pelottaa jo tässä vaiheessa kautta, kun ensi kesänä on suunnitelmissa kuitenkin kierrellä hesselikisoja kesäkuun puoliväliin asti ja silti pitäisi painottaa juoksuharjoittelua. Sen sijaan olen Artsin mahdollisia tuomitsevia kommentteja peläten aloittanut laihiksen, jotta ei käy kuin jollekin toiselle blogaajalle. Ihan vaan sen takia, kun olemme matkalla kohti arvokisoja ja allekirjoittaneen tila on liikapainoinen monellakin tapaa mitattuna: painoindeksi näyttää lihavaa kunnes saan jo pudotettujen kilojen lisäksi 6kg pois, housujen napit eivät mene kiinni, maantiepyörän polkeminen alaotteelta on mahdotonta kun vaakaputki on mahan tiellä, ajotakin vetska piti vaihtaa vahvempaan kun vanha petti, lapset huomauttelee jne. Ja mikä pahinta, vintsan vauhti ei sunnuntain pitkällä luonaa, vielä.
Toinen asia, mitä olen jo etupeltoon riskillä aloittanut, on yksi oleellisimpia asioita matkalla kohti Saariselkää - ja se on juoksupainotteisen harjoittelun lisäksi juoksun harjoittelun opettelu eli harjoittelun harjoittelu. Miten juostaan vetoja, miten juostaan palauttavaa, miten juostaan järvinen jne. Lista on pitkä. Kapun hoidellessa meidän tiimissä sieniasiat ja hän onkin muuten kahlannut talven mittaan ansiokkaasti rasteja juoksuharjoittelun ohessa, minun ohjelmassa on ollut kerran viikossa tonnit ja pääsääntöisesti yksi pitkä lenkki viikossa ja Teivo Cupit kerran kuussa. Tuskaa on, ei kulje, ei pure. Pientä kehitystä jokaisella tonnikerralla on sentään ollut, mutta se ei ole saavutus kun lähtötaso on mitä on. Treenien päälle on enemmänkin tullut nostalgiaosastoa takavuosilta kuin itsetuntoa hiveleviä tulosparannuksia.
Tänä viikonloppuna tein sitten pari hesselitreeniä. Jääkaljamien takia eiliselle suunniteltu vanha kunnon veksi eli pitkä rento VK siirtyi sisätiloihin Werstaalle hesselöinniksi, kun koirakaan ei meinannut pysyä pystyssä ulkona. Toteutuksena oli loppuun asti nouseva tehoharjoitus, kun Senseikin on aina tehnyt niitä. Jalat olivat kyllä ihan nuudelia treenin jälkeen ja pyörän alle oli tullut tulva valuneesta hiestä. Yllätyksekseni treeni kulki reisien tuskasta huolimatta varsin hyvin syksyn ja talven ajomääriin nähden. Painoin lapin kymmenen minuutin välein ja viimeinen neljäs meni päälle 290 keskiteholla ja loppuminuutit olivat arviolta 340 watin luokkaa. Tapahtumaa avitti vanha kunnon ja come backiään tekevän JJS:n veisuu Werstaan uusituista ämyreistä. Tänään ajoin sitten Pirkkahallin hesselivuorolla 2*20min vedot. Jalat olivat valmiiksi aika väsyt eiliseltä, mutta niin vaan sain molemmissa vedoissa ylitettyä 300 watin keskarit. Kuvittelin sen olevan tässä kohtaa ja näillä hesselöinneillä sulan mahdottomuuden. Treeni on siis purrut. En vaan ymmärrä tätä kuviota enää ollenkaan, miten ihmeessä juoksupainotteinen räpistely puree pyöräilyyn. Onkohan wattimittarini rikki, ainakin olen sen kalibroinut ennen jokaista harkkaa...
Näin tuumaili Peris
Toinen asia, mitä olen jo etupeltoon riskillä aloittanut, on yksi oleellisimpia asioita matkalla kohti Saariselkää - ja se on juoksupainotteisen harjoittelun lisäksi juoksun harjoittelun opettelu eli harjoittelun harjoittelu. Miten juostaan vetoja, miten juostaan palauttavaa, miten juostaan järvinen jne. Lista on pitkä. Kapun hoidellessa meidän tiimissä sieniasiat ja hän onkin muuten kahlannut talven mittaan ansiokkaasti rasteja juoksuharjoittelun ohessa, minun ohjelmassa on ollut kerran viikossa tonnit ja pääsääntöisesti yksi pitkä lenkki viikossa ja Teivo Cupit kerran kuussa. Tuskaa on, ei kulje, ei pure. Pientä kehitystä jokaisella tonnikerralla on sentään ollut, mutta se ei ole saavutus kun lähtötaso on mitä on. Treenien päälle on enemmänkin tullut nostalgiaosastoa takavuosilta kuin itsetuntoa hiveleviä tulosparannuksia.
Tänä viikonloppuna tein sitten pari hesselitreeniä. Jääkaljamien takia eiliselle suunniteltu vanha kunnon veksi eli pitkä rento VK siirtyi sisätiloihin Werstaalle hesselöinniksi, kun koirakaan ei meinannut pysyä pystyssä ulkona. Toteutuksena oli loppuun asti nouseva tehoharjoitus, kun Senseikin on aina tehnyt niitä. Jalat olivat kyllä ihan nuudelia treenin jälkeen ja pyörän alle oli tullut tulva valuneesta hiestä. Yllätyksekseni treeni kulki reisien tuskasta huolimatta varsin hyvin syksyn ja talven ajomääriin nähden. Painoin lapin kymmenen minuutin välein ja viimeinen neljäs meni päälle 290 keskiteholla ja loppuminuutit olivat arviolta 340 watin luokkaa. Tapahtumaa avitti vanha kunnon ja come backiään tekevän JJS:n veisuu Werstaan uusituista ämyreistä. Tänään ajoin sitten Pirkkahallin hesselivuorolla 2*20min vedot. Jalat olivat valmiiksi aika väsyt eiliseltä, mutta niin vaan sain molemmissa vedoissa ylitettyä 300 watin keskarit. Kuvittelin sen olevan tässä kohtaa ja näillä hesselöinneillä sulan mahdottomuuden. Treeni on siis purrut. En vaan ymmärrä tätä kuviota enää ollenkaan, miten ihmeessä juoksupainotteinen räpistely puree pyöräilyyn. Onkohan wattimittarini rikki, ainakin olen sen kalibroinut ennen jokaista harkkaa...
Näin tuumaili Peris
Oikeastaan Artsi ei kai meitä enää voi lannistaa, sillä arvokisapaikkahan meillä on jo, ei tarvi sellaisesta haaveilla. Enemmänkin pitäisin hyvänä tuota painonpudotushanketta siitä syystä, mistä Ringa R. oli eilen telkussa kommentoimassa, nimittäin kisa-asujen jatkuvasta pienenemisestä. Olisihan meidän tiimin Periskin hieman siivompi näky, jos kisa-asumuodissa käy niin, että sen kehitys ajaa meidätkin jo ensi kesäksi stringeihin! Mielikuva ei ole ylentävä. Se siitä.
VastaaPoistaMulla oli vaihteeksi juoksupainotteinen viikonloppu. Lauantaina kiersin Aakkulanharjun/Viialan talvirastit pitkällä reitillä ja kahdella virheellä. Oli jo hieman parempaa kuin Keski-Treen sprinttiviikon törmäilyt. Sunnuntaiaamuna keli oli yllättävän hyvä, joten kiersin Järvisen, kun nastoitta pääsi. Kierroksella oli mukana viisi ukkoa ja osan matkaa myös Tsaari! Tämäpä jäi Periksellä näkemättä.