Rosendahl Bike Day taisi saada alkunsa jo pari vuotta sitten, kun porukkaa kokoontui ekan kerran ajamaan Rosendahl gp reitille 100km lenkin. Kanuunoiden EsaS heitti tuolloin ajatuksen ilmoille 200km ajosta ja lähestyi toteamalla, että sinähän tykkäät heittäytyä mukaan vähän hullumpiin juttuihuin. Silloin totesin 100km lenkin jälkeen, että ei koskaan enää. Talvella Esa lähestyi taas asialla ja nyt sille oli omalta kohtaa tilaus. 100km veivaamisesta oli riittävästi aikaa ja toisaalta tämän kauden päätavoite kaipaa henkisen kantin treenautusta ja uskoisin tämän palvelevan Sasriselän maastojen nousuissakin.
Päivä konkretisoitui, kun aloimme Kapun kanssa tekemään kuuluisaa exceliä viimeisten tärkeiden viikkojen harkoista. Otin Esaan yhteyttä ja kysyin, onko tapahtumaa ja heitin toiveen päivästä. 7.7. sopi excelin suunnitelmaan ja siitä ehtisi palautuakin vielä viimeisiin pitkiin tossutreeneihin. Esa pisti tapahtuman fillarifoorumille ja JPS oli kuitannut samantien tulevansa ajamaan. Kasassa oli ainakin kolme hullua. Itsellä oli vielä maalausprojektin aikataulu tuossa vaiheessa pienenä riskinä, mutta se saatiin alta pois suunnitellussa ajankohdassa eli homma oli lukittu. Lisäksi Pate lupasi tulla ajamaan satkun.
Startissa paikalla oli jonkun verran Esan ja JPS:n lisäksi muita Kanuunoita ajamassa eri pituisia lenkkejä sekä Pate ja Antti. Tapahtuma ja -paikka (reilu 3,3km kierros) on siitä hyvä, että ajoihin voi liittyä ja poistua omaan tahtiin ja kaikki voivat ajaa omaa tahtia välillä porukassa välillä yksin. PLR ajeli mukana ja viitsi tulla vielä kannustamaan sekä valokuvaamaan vesisateeseen yöllä maaliin pääsyämme. Paikalla oli vielä kannustusjoukkoja joko alussa tai keskellä tapahtumaa: Kapu alussa kuvailemassa, Vähämieliset kokonaisuudessaan puolivälin tienoilla, PJH, gallardo, vaimo, tytär jne. Oli aivan huikea tunne, kun asia ylipäätään kiinnosti muita ei hesselöintiin niin vihkiytyneitä. Isot kiitokset kannustuksesta! Arnen kanssa sanailtiin vielä etukäteen ryijypuolen jutuista ja purettiin jälkitunnelmat. Tuo suoritus oli nimenomaan henkisen puolen hommia enemmän kuin fyysisien rajojen saavuttamista.
Itse matkasta on vähän vaikea kirjoittaa, kun yritin mennä koko ajan hetkessä ja poissulkea ulkoiset häiriötekijät, kuten jäätävän ärsyttävä vesisade yöllä ja sitä kautta surkea näkyvyys Ruusiksen alamäessä. Tai joka kierroksella pahemmin väsyvät jalat ja järjellä ajateltuna koko homman kyseenalaistaminen jne. Hain koko ajan hyviä ja onnistuneita tuntemuksia muista tapahtumista, joissa nimenomaan henkinen kantti on koesteltu ja jotenkin selvitetty. Kävin läpi pitkää Pirkkaa keväältä, viime vuoden Routea, jossa viikko pitkän rogsun jälkeen oli fyysinen olo aika kurja sekä viime vuoden Hailuodon hienoja onnistumisen hetkiä sateisessa ja pimeässä yössä.
Lukuina lenkki tarkoitti luultavasti 58 kertaa reitti ympäri ja garminin faktoilla: 201km, avg 25,4 kmh, NP 228, syke 137, kadenssi 71 ja ajoaika 7:56h. Puolivälissä munkkikahvitauko ja lisäksi pari nopeaa vedenheittostoppia.
Iso kiitos idean isälle eli Esalle, joka ajoi kanssani loppuun asti, vaikka joutui välissä hakemaan toisen pyörän itselleen vaihdevaierin katkeamisen takia.
Pyöräpäivän jälkeen oli aikaa ottaa happea keskiviikko ja kävimme Kapun kanssa kevyellä hölkällä. Torstaina suuntasin kohti Alicantea ja sieltä autolla Valenciaa. Olihan hieno kaupunki- ja rantaloman yhdistämiskohde. Vietimme viikon helteisen loman Espanjassa ja samalla hain tiimispirittiin vielä viimeisiä mausteita käymällä Alicanten eteläpuolella Guardamaressa, jossa Kapu on asustellut ja leireillyt. Peräsmiehenä minun pitää tietää mistä kuntoa on haettu, niin osaa Saariselällä asettua :-). Varsinainen harjoittelu jäi helteissä vähemmälle ja oli lähinnä aamuisin nopea 6-10km kirraava stintti. Jos lähtö lipsahti yli ysin oli lämmöt jo +30:ssä. Kivaa oli ja nyt aletaan iskemään askelta kohdalleen kotoisilla metsäpoluilla. Ja tietysti viikko ilman konehesseliä tarkoittaa muutamaa ekstralenkkiä Trumpalla, mutta se setti ei vaan rogsua auta ei.
Selästä palanut Peris
Päivä konkretisoitui, kun aloimme Kapun kanssa tekemään kuuluisaa exceliä viimeisten tärkeiden viikkojen harkoista. Otin Esaan yhteyttä ja kysyin, onko tapahtumaa ja heitin toiveen päivästä. 7.7. sopi excelin suunnitelmaan ja siitä ehtisi palautuakin vielä viimeisiin pitkiin tossutreeneihin. Esa pisti tapahtuman fillarifoorumille ja JPS oli kuitannut samantien tulevansa ajamaan. Kasassa oli ainakin kolme hullua. Itsellä oli vielä maalausprojektin aikataulu tuossa vaiheessa pienenä riskinä, mutta se saatiin alta pois suunnitellussa ajankohdassa eli homma oli lukittu. Lisäksi Pate lupasi tulla ajamaan satkun.
Startissa paikalla oli jonkun verran Esan ja JPS:n lisäksi muita Kanuunoita ajamassa eri pituisia lenkkejä sekä Pate ja Antti. Tapahtuma ja -paikka (reilu 3,3km kierros) on siitä hyvä, että ajoihin voi liittyä ja poistua omaan tahtiin ja kaikki voivat ajaa omaa tahtia välillä porukassa välillä yksin. PLR ajeli mukana ja viitsi tulla vielä kannustamaan sekä valokuvaamaan vesisateeseen yöllä maaliin pääsyämme. Paikalla oli vielä kannustusjoukkoja joko alussa tai keskellä tapahtumaa: Kapu alussa kuvailemassa, Vähämieliset kokonaisuudessaan puolivälin tienoilla, PJH, gallardo, vaimo, tytär jne. Oli aivan huikea tunne, kun asia ylipäätään kiinnosti muita ei hesselöintiin niin vihkiytyneitä. Isot kiitokset kannustuksesta! Arnen kanssa sanailtiin vielä etukäteen ryijypuolen jutuista ja purettiin jälkitunnelmat. Tuo suoritus oli nimenomaan henkisen puolen hommia enemmän kuin fyysisien rajojen saavuttamista.
Itse matkasta on vähän vaikea kirjoittaa, kun yritin mennä koko ajan hetkessä ja poissulkea ulkoiset häiriötekijät, kuten jäätävän ärsyttävä vesisade yöllä ja sitä kautta surkea näkyvyys Ruusiksen alamäessä. Tai joka kierroksella pahemmin väsyvät jalat ja järjellä ajateltuna koko homman kyseenalaistaminen jne. Hain koko ajan hyviä ja onnistuneita tuntemuksia muista tapahtumista, joissa nimenomaan henkinen kantti on koesteltu ja jotenkin selvitetty. Kävin läpi pitkää Pirkkaa keväältä, viime vuoden Routea, jossa viikko pitkän rogsun jälkeen oli fyysinen olo aika kurja sekä viime vuoden Hailuodon hienoja onnistumisen hetkiä sateisessa ja pimeässä yössä.
Lukuina lenkki tarkoitti luultavasti 58 kertaa reitti ympäri ja garminin faktoilla: 201km, avg 25,4 kmh, NP 228, syke 137, kadenssi 71 ja ajoaika 7:56h. Puolivälissä munkkikahvitauko ja lisäksi pari nopeaa vedenheittostoppia.
Iso kiitos idean isälle eli Esalle, joka ajoi kanssani loppuun asti, vaikka joutui välissä hakemaan toisen pyörän itselleen vaihdevaierin katkeamisen takia.
Pyöräpäivän jälkeen oli aikaa ottaa happea keskiviikko ja kävimme Kapun kanssa kevyellä hölkällä. Torstaina suuntasin kohti Alicantea ja sieltä autolla Valenciaa. Olihan hieno kaupunki- ja rantaloman yhdistämiskohde. Vietimme viikon helteisen loman Espanjassa ja samalla hain tiimispirittiin vielä viimeisiä mausteita käymällä Alicanten eteläpuolella Guardamaressa, jossa Kapu on asustellut ja leireillyt. Peräsmiehenä minun pitää tietää mistä kuntoa on haettu, niin osaa Saariselällä asettua :-). Varsinainen harjoittelu jäi helteissä vähemmälle ja oli lähinnä aamuisin nopea 6-10km kirraava stintti. Jos lähtö lipsahti yli ysin oli lämmöt jo +30:ssä. Kivaa oli ja nyt aletaan iskemään askelta kohdalleen kotoisilla metsäpoluilla. Ja tietysti viikko ilman konehesseliä tarkoittaa muutamaa ekstralenkkiä Trumpalla, mutta se setti ei vaan rogsua auta ei.
 |
| Guardamar - jätskikiska |
 |
| Valencian lämpöä |
Selästä palanut Peris
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti