Tänään kirmattiin jo perinteiseksi muodostunut IV Birgitta Challenge - 46,2km Birgitan Polku ympäri Sääksjärven parkkipaikan kisakeskuksen asfaltin reunasta myötäpäivään lähtien ja saapuen. Tästä on kehkeytynyt hieno perinne ja X BC juhlavuonna jokaiselle kerralle osallistuneille luovutetaan punaiset rintanumerot ja ne jäädytetään Vintsaajien johtokunnan kokoushuoneen kattoon.
Oma osallistuminen askarrutti etukäteen, kun alla oli perjantai-lauantaiyöltä 8h SYR +50km ja jalat eivät olleet ihan freesit vielä eilen illalla eikä oikeastaan tänä aamunakaan. Odotettavissa oli siis muutakin salamointia kuin taivaalla. Matkaan lähtivät peruskävijät eli luonnollisesti PJH tapahtuman isänä ja huoltovastaavana sekä gallardo perinteisesti vauhdinpitäjänä. Oma etukäteisajatus reissusta oli kunnon mielenryijytys ja vauhdin puolesta enemmän vaellustyyppinen kuin edes LTH. LTH:na sitä sitten kuitenkin lähdettiin suorittamaan eli selkeät nousut reipasta käyntiä ja muutoin juosten. Keli oli ihan hyvä ehkä hivenen kostea, mutta ei missään nimessä liian kuuma ja mikä parasta ei satanut eli polut eivät olleet ihan uberliukkaita. Tosin loppupätkä Hakkarista Sääksjärvelle oli melkoista sutimista. Pikkuhiljaa matkan edetessä huomasin, että ei tämä meno taida kuitenkaan kokonaan sakata. Pelkäsin Lempäälän horror-pätkää, jossa tampataan ensin hiekkatietä pitkä siivu ja otetaan jaloista mehut pois. Sen jälkeen nautiskellaan päälle tyhjillä jaloilla asfalttia aika tovi. Jotain ihmeellistä tapahtui, kun siinä hiekkapätkällä vielä pelleilin pakarajuoksulla. Yleensähän noissa on käynyt kuin Koistisen kikkailuille. Nyt vaan sain jotenkin rytmistä kiinni ja juoksu tuolla pätkällä tuntui koko ajan helpommalta, suorastaan juoksulta. Jos joku seurasi sitä sivusta, saattaa suutuntuma olla hivenen löysähkö tuon juoksuväitteen suhteen.
Hakkarin jälkeen meille tuli porukkaan hajonta. Gallardon ranteessa oli varsinainen ihmevärkki. Se oli jonkin sortin ennustaja, joka kertoi, että olimme Kuokkalan Nesteeltä lähtiessämme 8min edellä viime vuotista reissua. Viime vuonna kärki eli gallardo alitti 6h - minä en (2016 toistaiseksi saavutuksena huonoin aikani ikinä 6.18,59 - oli tumma loppu). Ennustajan loitseet jotenkin epäilyttivät, kun mitään varsinaista riuhtomista saatika kirmausta matkalla emme juurikaan olleet harjoittaneet. Siinä sitten haluttiin varmistella kutosen alitusta ja ensin kiristettiin gallardon kanssa pari napsua. Polkupätkän alussa vajaa 10km maalista gallardo kiristi vielä lisää toiset pari napsua. Minä kiristin siinä vaiheessa enää repun nyörejä ja aloitin kuuluisat kuuden tunnin alitustaistelut. Mielenryijystä oli haettava fokusta ja keskityttävä jokaiseen murkulaan ja juurakkeeseen. Niitähän tuolla reitillä riittää. Parit lipat olivat tosi lähellä ja viimeiset kolmannet n. viisi metriä ennen maalia. Siiskukkulalta laskeuduin alas melkoisella liu'ulla. Jotenkin sain pidettyä itseni pystyssä ja matka saattoi jatkua, mutta entistä tarkemmalla kivien ylityksillä.
Pari kilsaa ennen Ammejärveä alkoi usko vahvistua kutosen alituksesta. Loppu tulikin sitten ihan hurmoksella ja kello näytti kisakeskuksen maaliviivalla 5.55,24. Reissu meni kyllä kaikin puolin hyvin ja mitään isompia ongelmia ei ollut missään vaiheessa. Alusta-asti harjoitettu LTH näytti taas kyntensä. Nyt on Latviaa ajatellen kaikki pidemmät siivut tehty ja tästä alkaa terävöitysjakso. Eli lyhyemmästi, mutta aavistuksen kovemmasti. Yksi varsinainen pääharjoitus meillä on vielä tiiminä ennen h-hetkeä. Se on Inkvisition konsertti Tampereen Telakalla, jossa suppilo marinoidaan viimeiseen terävyyteen. Siinä harkassa pitkät juomat suppiloidaan pitkiin mukeihin ja lyhyet terävästi pienempiin. Kyllä tässä kunnon suhteen ihan hyvällä janalla ollaan.
Tällainen elämyspäivä oli tänään Periksellä
Oma osallistuminen askarrutti etukäteen, kun alla oli perjantai-lauantaiyöltä 8h SYR +50km ja jalat eivät olleet ihan freesit vielä eilen illalla eikä oikeastaan tänä aamunakaan. Odotettavissa oli siis muutakin salamointia kuin taivaalla. Matkaan lähtivät peruskävijät eli luonnollisesti PJH tapahtuman isänä ja huoltovastaavana sekä gallardo perinteisesti vauhdinpitäjänä. Oma etukäteisajatus reissusta oli kunnon mielenryijytys ja vauhdin puolesta enemmän vaellustyyppinen kuin edes LTH. LTH:na sitä sitten kuitenkin lähdettiin suorittamaan eli selkeät nousut reipasta käyntiä ja muutoin juosten. Keli oli ihan hyvä ehkä hivenen kostea, mutta ei missään nimessä liian kuuma ja mikä parasta ei satanut eli polut eivät olleet ihan uberliukkaita. Tosin loppupätkä Hakkarista Sääksjärvelle oli melkoista sutimista. Pikkuhiljaa matkan edetessä huomasin, että ei tämä meno taida kuitenkaan kokonaan sakata. Pelkäsin Lempäälän horror-pätkää, jossa tampataan ensin hiekkatietä pitkä siivu ja otetaan jaloista mehut pois. Sen jälkeen nautiskellaan päälle tyhjillä jaloilla asfalttia aika tovi. Jotain ihmeellistä tapahtui, kun siinä hiekkapätkällä vielä pelleilin pakarajuoksulla. Yleensähän noissa on käynyt kuin Koistisen kikkailuille. Nyt vaan sain jotenkin rytmistä kiinni ja juoksu tuolla pätkällä tuntui koko ajan helpommalta, suorastaan juoksulta. Jos joku seurasi sitä sivusta, saattaa suutuntuma olla hivenen löysähkö tuon juoksuväitteen suhteen.
Hakkarin jälkeen meille tuli porukkaan hajonta. Gallardon ranteessa oli varsinainen ihmevärkki. Se oli jonkin sortin ennustaja, joka kertoi, että olimme Kuokkalan Nesteeltä lähtiessämme 8min edellä viime vuotista reissua. Viime vuonna kärki eli gallardo alitti 6h - minä en (2016 toistaiseksi saavutuksena huonoin aikani ikinä 6.18,59 - oli tumma loppu). Ennustajan loitseet jotenkin epäilyttivät, kun mitään varsinaista riuhtomista saatika kirmausta matkalla emme juurikaan olleet harjoittaneet. Siinä sitten haluttiin varmistella kutosen alitusta ja ensin kiristettiin gallardon kanssa pari napsua. Polkupätkän alussa vajaa 10km maalista gallardo kiristi vielä lisää toiset pari napsua. Minä kiristin siinä vaiheessa enää repun nyörejä ja aloitin kuuluisat kuuden tunnin alitustaistelut. Mielenryijystä oli haettava fokusta ja keskityttävä jokaiseen murkulaan ja juurakkeeseen. Niitähän tuolla reitillä riittää. Parit lipat olivat tosi lähellä ja viimeiset kolmannet n. viisi metriä ennen maalia. Siiskukkulalta laskeuduin alas melkoisella liu'ulla. Jotenkin sain pidettyä itseni pystyssä ja matka saattoi jatkua, mutta entistä tarkemmalla kivien ylityksillä.
Pari kilsaa ennen Ammejärveä alkoi usko vahvistua kutosen alituksesta. Loppu tulikin sitten ihan hurmoksella ja kello näytti kisakeskuksen maaliviivalla 5.55,24. Reissu meni kyllä kaikin puolin hyvin ja mitään isompia ongelmia ei ollut missään vaiheessa. Alusta-asti harjoitettu LTH näytti taas kyntensä. Nyt on Latviaa ajatellen kaikki pidemmät siivut tehty ja tästä alkaa terävöitysjakso. Eli lyhyemmästi, mutta aavistuksen kovemmasti. Yksi varsinainen pääharjoitus meillä on vielä tiiminä ennen h-hetkeä. Se on Inkvisition konsertti Tampereen Telakalla, jossa suppilo marinoidaan viimeiseen terävyyteen. Siinä harkassa pitkät juomat suppiloidaan pitkiin mukeihin ja lyhyet terävästi pienempiin. Kyllä tässä kunnon suhteen ihan hyvällä janalla ollaan.
Tällainen elämyspäivä oli tänään Periksellä
Kova setti Periksellä! Kyllä WRC:ssä on sitkeys- ja sinniosasto hyvissä kantimissa kun Peris tsemppaa meikäläistä aamuyön tunteina. Itse säästyin SYR-Birgitta -rypästelyltä koska työnantaja edellytti jo läsnäoloa työpaikalla. Hyvää tuo Birgitta varmaan olisi tehnyt minullekin.
VastaaPoista