Reitinsuunnittelussa oli tällä kerralla aavistuksen verran löysyyttä. Vasta jälkeenpäin tuli mieleen, ettemme varsinaisesti tehneet normaalia lohkoanalyysiä, vaan heilautimme suoraan suuret linjat ja jopa myötäpäiväiseen suuntaan kun ne alkuperäiseen tapaa heilautetaan vastapäivään. Toki sitten suppilo-ohjaus voi silloinkin muuttaa lopullisen reitin taas toisin päin eli myötäpäiväiseksi. Nyt kuitenkin vain heilautimme ja niinpä päädyimme kiekkaan, joka lähti kisakeskukselta Hervannasta muutaman pienipisteisen rastin kautta Pirkkalan suuntaan ja sieltä rantoja pitkin Pyynikille ja sitten mutkien kautta Kaukajärven kautta kipuaminen Hervantaan. Reitin suunnittelun rentoutta kuvannee se, että homma oli paketoitu suht äkkiä ja tsufeen hörppäilyn jälkeen otettiin vielä ennen starttia pikku nokoset.
Rastipisteet olivat helppoja, mutta siitä huolimatta onnistuimme sekoilemaan muutamassa paikassa. Esimerkiksi Karkunvuoren tunnelin päällä rasti oli helposti aidassa, mutta kuitenkin kaarroimme ohi ja teimme vielä isot mutkat (n. 14 min). Härmälässä taas jäi vahingossa yksi kahden pisteen rasti käymättä kun päätimme, ettemme tarvitse huoltoasemalta nestetäydennystä ja reitti muuttui samalla hieman. Muutenkin meillä oli haparointia alusta asti niin, että tuli ylimääräisiä metrejä ja turhaa aikaa kului siellä täällä. Koko suoritusta leimasi jonkinlainen huolimattomuus. Pirkkalassa sivuutimme tiimin gurun residenssin ja tuikimme vilkkuvilla otsalampuilla huuruista makuukammarin ikkunaa. Toivottavasti edes joku naapuri näki. Saimme lisää voimaa jatkaa ja ennen kaikkea lisuketta väsyttävän yön juttuihin. Härmälän suunnalla totesimme, ettei tänne jalkaporukoita juuri ole lähtenyt, sillä pyörät vain huristelivat ympärillä. Välillä tuntui, että paikallistuntemuksesta olisi etua, mutta sitten toisaalta mm. vanhan lentokonetehtaan kohdalla teimme turhaa mutkaa kun luotimme karttaan, jossa koko kenttä oli valkoisella, mutta maastossa se olikin aidalla ympäröityä purkutyömaata.
Matkan edetessä Voikkaa-teema vahvistui ja käyttöön otettiin jumppatuntimuisteloiden lisäksi mantra, joka on takavuosien yksi legendaarisimmista TV uutisten pääluottamusmieshaastatteluista. Lausunnon antoi Voikkaan edustaja, kun tehtaan alasajo ilmoitettiin: "Saattaa olla että riipasen kovan kännin tänään." Tuolla lauseella kuitattiin kaikki matkan sähläilyt, kun olimme siirtyneet lauantain puolelle. Matkalla emme riipaisseet yhtään juomatäydennystä ja koko 54km reissu tampattiin 1,5 litran nesteellä per jäsen. Kisan jälkeinen lauantaipäivä menikin sitten riipaistessa juomaa, kun oli kevyehkön nestemäärän jäljiltä koko ajan jano. Känniä tuskin riipaistiin edes ehtoolla, mutta kyllä yöroksun jälkeen aina aika pöljä olo on eli aika luomunakin on pöhnäinen olo!
Jälkianalyysin perusteella näytti siltä, että tossusarjassa kaikki meidän edellä olivat lähteneet Kaukajärven eteläpuolelta kiertäen. Tämänkertaisen reitinvalinta- ja suunnistussuorituksen jälkeen voisi seuraavan kerran tavoitteeksi asettaa vaikka sen, ettei sen kisan jälkeen hävettäisi kovin paljoa. Toisaalta Periksen osalta ei yhtään pidempää siivua olisi pystynyt tuon yön kuntotasolla tekemään tai toki marginaalia jäi ruhtinaalliset 28 sekuntia ja suunnitelma toteutettiin lukuunottamatta Härmälän vahinkoa sekä kahta juomarastia. Reissu menee kyllä väliVoikkaa osastolle, mutta olipa se silti taas kerran tekemisen arvoinen.
Tiimi asettelee ensi vuodelle monimuotoisia henkilökohtaisia tavoitteita, mutta tiiminä on tavoite mitä todennäköisemmin syyskuussa Jämin huikeissa maastoissa kilpailtava SM roksu. Sitä kohden pienin ja isoin välietapein. Täällä sitten lisää tarinaa, kun valmistelut etenevät.
Raportin riipasivat tänään Peris ja Kapu
Se oli jäätä, ei huurua.
VastaaPoista