Että pitikin sattua juuri nyt viikkoa ennen Jukolaa tuollainenkin kämmeltäminen! Ihan tyhmyyttäni tupiloin lähes kaiken Pohtolan kuntovitosella. Miksi ihmeessä sitä ei edes ymmärrä, että jos ei rasti löydy ja oma paikkakaan ei ole selvillä, olisi mentävä sinne, missä saa itsensä varmasti kartalle. Mutta kun ei! Joitakin perusasioita on vieläkin opeteltava.
Kyllähän nämä Jukola-joukkuetoverit jo vihjailivatkin tapahtumapaikalla etukäteen, että voisi mennä pitkään. Mutta että yhtä rastia etsiessä n 40 min ja ei ollut edes ainut pahan luokan pummailu! Mihin se vähäkin osaaminen on kadonnut! Ilmeisesti onnistuin lähtemään hieman vikasuuntaan tien mutkasta tuolle pisimpään etsimälleni rastille ja maasto muka vastasi tarpeeksi karttaa. Ilmeisesti vain juoksin muuta ajatellen niin, että jäi pätkä maastoa rekisteröimättä ja sitten muka kartta passasi. Haahuilin ympäriinsä, enkä vain saanut mitenkään kartasta kiinni sen jälkeen kun nousin mielestäni selvästi oikeaan paikkaan kalliomäelle. Se tie olisi ollut 600-700 m:n päässä takana eli muka liian kaukana, että olisi lähtenyt hakemaan paikannuksen sieltä asti.
Nöyrästi kävin kuitenkin loputkin rastit hakemassa ja kirjautin tuloksen ihan omalla nimellä enkä esim. taiteilijanimelläni Urpo "Upi" Juurakko, joka silloin tällöin seikkailee mm. Nokirasteilla kaverinsa Paavo "Pate" Näreikön kanssa. Häpeä on vain kestettävä. Mutta kun kaikki rastit pitää hakea Jukolassakin, vaikka menis kuinka aikaa.
Nyt on ihan pakko käydä vielä jokin iltarastikerta ensi viikolla, että saisi edes jotain rippeitä keräiltyä itseluottamuksesta. Viime torstaina meni jo ihan kohtalaisesti, ja sellainen olisi parempi olla pohjalla kun Jukolaan lähtee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti