maanantai 6. heinäkuuta 2015

Loma alkoi - 7 viikkoa

Viime viikko meni teemalla toipumista maalausurakasta ja orientoitumista takaisin varsinaiseen rogsuharjoitteluun. Maanantaina ja tiistaina en saanut iltaisin mitään edes treeninomaista aktiviteettia aikaiseksi. Keskiviikkona otin jumittavasta niskastani kiinni ja kävin juoksemassa Sorkkiksen 16km lenkin. Lenkin, jossa aikoinaan juoksin perusVEKSIt ja monesti valmennuspäällikkö Talkvistin kanssa. Esitin aina, että meno on rentoa vaikka joka kerta se oli loppuun kuristavaa kun en halunnut antaa periksi. Tällä kertaa ohjelmassa oli rauhallinen PK ja niinhän se vauhdin puolesta olikin - sykkeiden ei. Matkaa tuli 15,88ja vauhti oli 5.15min/ km ja avg syke 159.

Torstai meni työiltamissa, mutta perjantaina ampaisin ensin nuorempi tytär kyydissä konehesselillä asioille ja sen jälkeen nopealle 7km lätkyttelylle. Lenkki oli lyhyt, koska kotona odotti kylmä kuohuviini ja loman aloitussemremoniat. Kapu muuten hoiti saamani informaation perusteella oman lomanaloitusseremoniansa viimeisen päälle tyylillä - top secret!

Lauantaina oli vuorossa pitkä ja paikkana Lamminpään polut. Matkassa olivat mukana PJH ja Gallardo. Keli teki lenkistä varsinkin lopusta varsin haastavan. Nestettä haihtui aika tavalla ja vesitornilta Lamminpään majalle alkoi ilmeisesti suu olemaan sen verran kuiva, että jutut olivat aika vähissä. Saatiin kuitenkin 33km ja 3½h lenkki kasaan. Samalla tuli hieno taidekulttuurillinen elämys mukaan, kun kävimme juoksemassa puuvuoren ympäri.

Sunnuntaina olin ajatellut alunperin Pinsiön lenkkiä pyörällä. Aamulla oli jalat sen verran kipeät, että ei tarvinnut mennä j aniveliä säästääkseni ei oikein kevyt polkuhölköttelykään tuntunut sopivalta. Päätin sitten lähteä ajamaan perus Säijän eessuntaas palautteluhesselöinnin. Alkumatkasta Leukun mäen jälkeen saavutin edellä menevän Focus -hesselin ja huikkasin perusmorjestukset. Samassa huomasin, että tuossa kaverissa on jotain tuttua. Hahmo oli ilmetty ranskalainen Focuksella ajava Jean-Christophe Peraud, mutta hänhän on ajamassa Tour deFrancea. Käännyin katsomaan uudestaan, kun en uskonut silmiäni ja siinähän hesselöikin Ranskan kulttuurin sydänystävä aito koikkarilainen PJH. Ei myöntänyt olevansa Top Secret touhuissa ja polkulenkillä oli myös kieltänyt käyvänsä tanssikurssia, joten arvoitus on lähes ratkaistu. Kaveri iskee rogsussa! Niin ääniväristen polkulenkillä havainnoi omia iltiskokemuksiaan samoissa maastoissa.

Ehtoosta suuntasin viikon seuraavaan kulttuuripläjäykseen eli Kirkkareille Aitooseen tai nykyisellään kait kuuluu sanoa Pälkäneelle. Nuorempi tyttö halusi lähteä Sannia ja Haloo Helsinkiä kuuntelemaan. Minä taasen Suomen parasta.


Kyllä oli loistava setti! Ja mikä hienointa, kun käy tällä iällä keikoilla, niin muistaa kaikki tapahtumat. Ehdin vielä kuuntelemaan lopun Haloon keikasta, joka soitti illan viimeisenä. Kotiin pääsimme vähän ennen aamu kolmea. Ja mikä on tuplahienointa tällä ikää? No, kun tulee elävän musiikin tapahtumasta kotiin aamu kolmelta, ei seuraavana aamuna otsaa tao rumpusoolo ja ei ole myöskään rapelia. Asiaa saattoi edesauttaa se tosiasia, että olimme autolla ja/ tai mukana oli perillinen.

Alkaneen viikon pääharkan pitäisi olla huomenna tiistaina. Silloin olisi tarkoitus kairata Pyynikin mäissä hesseliä vähän pidemmästi eli 200km. Saa nähdä, minkälainen keli osuu. Sateeseen ei oikein nappaa lähteä ja toisaalta kuumassa ei jaksa. Ts. voi olla, että noin pitkästi ei jaksa mutta henkisiä rajoaja olisi joka tapauksessa tarkoitus haastaa.

Loppuun vielä pohdintaa, kun Imaamikin välillä pohtii kirjoituksissaan asioita, kuten esimerkiksi viimeksi estejuoksijan kulkemaa matkaa.

Harjoittamastani henkisenpuolen osastosta eli Mielenryijystä (lausutaan muuten Miilenryijy) on jäänyt kirjoitussarja aloittamatta. Tässä pieni wikipedia ja sivistyssanakirja-avusteinen käsitteiden avaus:

Mieli: Mieli ymmärretään yksilön sisäisenä, henkisenä olemuksena, jossa ajatukset, tunteet ja tietoisuus ilmenevät ja kohdistuvat johonkin.

Ryijy: Ryijy on pitkänukkainen villainen peite, jota nykyisin pidetään lähinnä seinällä koristeena. Sana ryijy tulee muinaisskandinaavisista sanoista "ry" tai "ru", jotka tarkoittavat takkuista ja karkeaa.

Näistä yllämainituista olen johtanut oman mielenharjoitusmenetelmän, jossa mielen edustaa nimenomaan ajatuksen kohdistamista oleelliseen. Ryijy taasen edustaa konkreettista eli oleellista. Koristehan monesti jää muistiin sinänsä harmittomana mutta positiivisena ilmentymänä. Kun oleellinen on kaivettu muistista mieleen ja lukittu ajatuksissa, niin sitten keskitytään sen miettimiseen. Se ei saa kuitenkaan aina olla mielessä!

Fingerporissa on taasen hieman omanlainen selitys mielelle ja toisaalta Suomipopin aamulypsyssä olen kuullut Jaajon käyttävän ryijystä omaa tulkintaa! Niihin en kuitenkaan viittaa omassa menetelmässäni, vaikka niin on ilmeisesti joku alkuosan lausuntasäännön erehdyttämänä joskus tulkinnut. Menetelmään toki kuuluu pienimuotoinen joskus jopa muiden harhauttamiseksi tapahtuva asioilla leikittely. Palataan niihin myöhemmin.


Peris





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti