torstai 2. heinäkuuta 2015

Pientä kremppaa

[EDIT 4.7.: Nyt näyttää siltä, että pääsin säikähdyksellä tästä episodista. Eilen juoksentelin n. 15km hieman alle kutosta ja tänään aamulla 12km 5:30/km. Ei ongelmia]

Toivottavasti pientä.

Viime viikolla himmailin hieman vasemman pohkeen kipeytymisen vuoksi. Viikonloppuna maastossa juoksu sujui hyvin ilman tuntemuksia. Niinpä maanantaina piti hyökätä Suolijärven iltarasteille. Heti alussa pohje jo kiristeli, mutta sitten kun astuin liian kärkipainotteisesti jollekin sammalen alla olevalle oksalle tai kivelle, sisäpohjetta venytettiinkin oikein kunnolla. Sattui aika lujaa. Se jäi heti aristamaan niin paljon, että jätin homman kesken toisen rastin jälkeen.

En tiedä, olisinko jatkanut tavallisessa tilanteessa, mutta ainakin nyt järki vei voiton (joskus tässä tiimissä tämäkin on mahdollista). Kun tämän vahingon annoin tapahtua, ei sitä pitänyt missään tapauksessa enää jatkaa. Pääkisaan kun on vain n. 8 viikkoa. Istahdin ojakivelle ja jäin viilentelemään jalkaa joksikin aikaa ja kinkuttelin pois.

Illalla ja tiistaina pohje olikin jo aika kipeä ja yritin sitä aina välillä viilennellä kylmäpakkauksella. Se vain on vaikeaa, kun ongelmakohta on sisemmässä pohjelihaksessa, eli siinä joka venyy vasta kun kunnolla koukistaa polvea ja jalkaterä. Viilentäminen on hankalaa, kun ulompi pohjelihas lötköttää siinä päällä. Tiistaina ajelin vielä autolla n. 450km, mikä ei lainkaan auttanut asiaa, mutta kävelin myös parin kilsan verran varovaisesti.

Eilen keskiviikkona kaivelin maastorassin varastosta ja tarkistin iskaripaineet. Kävin ajelemassa pari tuntia, eikä pohje siinä haitannut. Iltapäivällä kävin vielä metsässä, umpimetsässä ja poluilla n 1,5 tunnin reippaan kävelylenkin.

Joka tapauksessa päätin jättää tuollaisen riskikäyttäytymisen nyt toistaiseksi. Suunnistusmetsässä kun tapahtuu ja sattuu aina silloin tällöin.

Tänään torstaina kävin iltapäivällä nautiskelemassa kesän lämmöstä n 7km kävellen/kevyesti juosten. Pohkeessa ei tuntunut ongelmia ainakaann varovaisessa juoksussa. Jospa se tästä.

Tämän päivän kokemuksella toivoskelen jo, että pääsisin tästä episodista säikähdyksellä. Lauantain suurta suosiota saanut Vintsaajien Lamminpään polkulenkki jää lähtemättä minulta. Nyt on parempi tehdä omia lenkkejä. Lähipäivinä olisi aikomus kuntoilla ja polttaa kaloreita monimuotoisella ulkoilulla, mm. reippaalla maastokävelyllä (lyhyempi maastoversio Paavo Nurmen talviharjoituksesta, vaahtopääkävelystä). Juoksuaskelia tapailen tuntemusten mukaan, mutta riskejä vältellen. Peris saa tässä hieman tasoitusta ja voipi olla, että se en olekaan minä, joka tässä muutaman viikon sisällä kirmailee letkan kärjessä mäkiä ylös maastolenkeillä.

Positiivistahan tässä on se, että tulee harjoiteltua myös reipasta kävelyä, sillä Saariselän WRC:ssä sitäkin pitää ymmärtää tehdä alkupuoliskollakin sopivasti. Hailuodon kisassa kävelyosuudet painottuvat loppupuolelle, eikä varsinkaan viimeinen käveluosuus ollut lainkaan reipasta, mutta ei se tainnut olla tekniikasta kiinni.

Positiivisti Kapu


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti