Vielä on viisi viikkoa aikaa saada kunto viriteltyä huippuunsa. Teemana on tässä kohtaa pidemmästi ja enemmästi. Perjantaina alkoi kolmen pitkän treenin sarja Hakkarin 40km lenkillä. Säären luukalvoa vähän vihloi loppumatkasta ja lauantaista tuli sen seurauksena konehesselipäivä. Sunnuntaina oli vuorossa Pirkan hölkän reitin 33km hölkkäily Kapun ja PJH:n kanssa, kuten Kapun rapsassa olikin. Lenkkiin sisältyi mielenkiintoinen pätkä, kun pääsimme ohittamaan neljästä maastohesselistä kolme. Kun kerran oli sauma, oli se käytettävä juhlavin huuteluin tiellä olevista pyöräilijöistä. Tuollaista kohtaloa en itselle toivo maastohesselöinnissä, mutta onhan minutkin joskus maantielenkillä hybridi ohittanut. Olin joku vuosi sitten aivan montussa ja ajelin palauttavaa lenkkiä Säijässä, kun hybridi hiissasi ohi. Pienen sarvipään noustessa esiin olin jo kiihdyttämässä, kunnes annoin mielenryijylle tilaa ja päästin hybridin menemään. Mielessäni koin lopulta tyytyväisyyttä, kun arvelin kaverin saavan siitä voimaa omiin hesselilenkkeihin ja paljon puheenaihetta kisavehkeillä ajaneen wanna be kilpahesselin kepittämisestä. Ajattelikohan tuokin porukka samoin? Edellä kerrottu muisto ohipäästämisestä nousi mieleen tätä kirjoitellessa, kun guru kävi äsken opettamassa nilkkojen teippaamista ja samalla puhuttiin hetki syvällisempiä.
Kapu antoi komennon ottaa Arnelta konsultaatiota nilkkateippaukseen Pirkan lenkillä, kun huomasi nilkkani lievän taittumisen pienen kivenmurenan kohtaamisessa. En kertonut, että se taittui lenkillä jo kerran aiemmin. Niinpä tottelin käskyä, soitin gurulle ja sovittiin teippausajankohta. Kävin huohottajalta hakemassa eilen teippiä. Juurikin sitä legendaarista, jota proffa käyttää kaiken mahdollisen korjaamiseen ja kiinnittämiseen. Teippi on ilmeisesti sienestäjien jesaria ja paras sovellus, mihin yhden sienestysperheen muuten tiedän Leukoplastia käyttävän, on WC paperi. Pirkkalan hölkässä sillä yhtenä vuonna teipattiin melkein kaikki mahdollinen lähtökarsinan grepitystä lukuunottamatta ja vissiin telttakeppien väliin siitä ei tehty katosta...
Kapu antoi komennon ottaa Arnelta konsultaatiota nilkkateippaukseen Pirkan lenkillä, kun huomasi nilkkani lievän taittumisen pienen kivenmurenan kohtaamisessa. En kertonut, että se taittui lenkillä jo kerran aiemmin. Niinpä tottelin käskyä, soitin gurulle ja sovittiin teippausajankohta. Kävin huohottajalta hakemassa eilen teippiä. Juurikin sitä legendaarista, jota proffa käyttää kaiken mahdollisen korjaamiseen ja kiinnittämiseen. Teippi on ilmeisesti sienestäjien jesaria ja paras sovellus, mihin yhden sienestysperheen muuten tiedän Leukoplastia käyttävän, on WC paperi. Pirkkalan hölkässä sillä yhtenä vuonna teipattiin melkein kaikki mahdollinen lähtökarsinan grepitystä lukuunottamatta ja vissiin telttakeppien väliin siitä ei tehty katosta...
Tänään sitten tehtiin Saariselkää varten koe- ja opetusteippaus, joka pääsee tosi toimiin kolmannessa pitkässä eli tänään Jämillä 3h kesäillan roksussa. Samalla tulee kasaan kolmas pitkä tossulla viiden päivän sisään. Nyt nilkat teipattuna iltaa odotellessa on olo edes vähän niin kuin olisin sienestäjä. Niin vähän kuitenkin että kenenkään oikean sienestäjän ei kannata tästä pahoittaa mieltään! Pillkijakkara selkään, jalitsusukat päälle, ritilähousut jalkaan, jordekompassi peukkuun ja homma on rock.
 |
| Arne, teipattu nilkka ja avustaja |
Sunnuntaina on sitten vuorossa loppuun tanssiaskelin kirraava 47K Birgitta Challenge Imaamin johdolla. Tämän päivän ja sunnuntain välissä on Hämysvestarit ja joku kovempi juoksulenkki. Muuten täytynee säästellä luukalvoja ja heittää sekaan kevyttä hesseliä. Menen kuitenkin maantielle, ettei kukaan pääse juoksemaan poluilla ohi! Siinä ei auttaisi tällä kertaa ryijyt eikä poppanat!
Nilkkakarvat ajeltuna Peris
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti