Tunnetusti Jukolan veljeksiä oli seitsemän ja Vimppoja on yksi vähemmän. Kun vielä Peris oli tällä kerralla hieman varautunut ja myös estynyt osallistumaan, oli jo suhteellisen varhain tehty havainto, että tarvitsemme sivustatukea. Se järjestyi hienoimmalla tavalla, eli omasta klaanista Vimppa-Rouvien taholta. Kokoonpano fiksattiin jo hyvissä ajoin, mutta pidettiin salaisena niin pitkään kuin mahdollista.
Tavoitteina oli hyväksytty ja hyvä suoritus ja myös aamun yhteislähtö haluttiin välttää. Sijoituksen arvioitiin olevan 250-350.
Telttapaikalle kerryttiin jo ennen Venlojen lähtöä ja puolijoukkueteltta nousi rivakasti pystyyn. Venlojen viestiä ja etenkin Rouva-Raksan avausta seurailtiin sekä median välityksellä että kisakeskuksessa. Samalla itse kukin valmistautui leppoisasti yölliseen ja aamuiseen omaan osuuteensa. Koipia teippailtiin ja varusteita säädeltiin. Jopa leppoisa yhteiskuva saatiin otettua, kuvan otti joukkueen kahdeksas jäsen Rouva-Talkkari, joka toimi huollossa ja varmistuksena, jos olisi tullut viime hetken säätöä.
Oikea-aikainen lepäily on Jukolassa tärkeää. Itse onnistuin siinä kun vetäydyin makuupussiin kuulosuojaimet päässä jo noin tuntia ennen Jukola-starttia. Sain nukutuksi noin kahteen, jolloin luonto alkoi kutsua luonnon suureen WC:hen. Nukahdin vielä kerran aamuyön aikana, joten unta tuli ihan riittävästi, jopa ruhtinaallisesti, tilanne huomioon ottaen. Jukolaanhan ei tulla varsinaisesti nukkumaan.
Meidän viesti lähti hyvin liikkeelle. Eka osuuksilla yösuunnistushommissa olivat kovimmat ja kokeneimmat tykit Raksa, Puhis ja Tsaari. Raksa nosti sijan heti lähtöpaikalta 255 hieman yli sadan, Puhis kohenteli vielä jonkin verran ja Tsaari tuli vaihtoon jo alle sadan sijalla.
Neljännellä osuudella Talkkari veti osuutensa jäätävällä taidolla ja vahvalla henkisellä kantilla. Tässä olikin jo kysymys paljon enemmästä kuin vain yhdestä Jukola-osuudesta, sillä tässä toteutui kaikkien haave siitä, että saataisiin juosta Jukola yhdessä kaikkien suunnistus-Vimppojen voimin (Perishän vasta tekee uteliaana matkaa tuohon suunnistus-Vimppa -statukseen). Talkkarin etukäteispuheiden perusteella en ainakaan minä arvannut, miten kovan vedon hän pystyy tekemään.
Vitosella Rouva-Tsaari nautiskeli jo hieman parantuneesta ilmankosteudesta ja välillä ruuhkattomastakin kesäaamusta, ja toi viestin varmasti vaihtoon. Uusin Jukola-juoksija oli omaksunut hyvin homman keskeisen idean, varman viestinkuljetuksen.
Kutosella Rouva-Raksa veti todella kovaa, vaikka pohjilla oli jo edellisen päivän Venlat. Olimme hieman jäljessä aikataulusta R-R:n lähtiessä ja näytti, että yhteislähtökin saattaa häämöttää. Mutta niin vain R-R kuroi aikataulun kiinni ja ylikin!
Pääsin ankkurina siis lähtemään muutaman minuutin turvin yhteislähdön noin 1400 ankkurin jaloista ennen kun vaihto suljettiin. Tämä tavoite oli siis täyttynyt. Tiesin, että pitää mennä huolellisesti, sillä tähän asti ehjä viesti piti tuoda maaliin, eikä osuusaika ollut niinkään tärkeää. Pieni henkinen painolastikin oli kertynyt valmistavien suunnistusrupeamien huonosta sujumisesta (aiemmin raportti mm. otsikolla ”Katastrofaalinen suunnistus Teiskossa!). Tässä hommassa olisi hyvä, jos itseluottamus ja osaaminen kohtaisivat sopivalla tasolla. Yksi isompi kömmähdys tuli kun en tunnistanut n. 20m:n päästä ohittamaani rastia rastimääreen kuvauksen mukaiseksi ja kun en käynyt varmuuden vuoksi rastin koodia tarkistamassa. Meni aika pitkäksi ja peruuttelusta kertyi n 6 min lisäaikaa.
Kun en yhteislähtöön joutunut, sai aika paljon suunnistaa ihan itse ja yksin. Niinpä pari pidempää rastiväliä tuli toteutettua hieman heikommilla ”reitinvalinnoilla”. Yhteislähdössä homman luonne olisi ollut erilainen. Olisihan sitä polkujuoksustakin jo ollut kokemusta, mutta hyvä näin, suunnistustapahtumahan kuitenkin oli kyseessä.
Eipä olekaan ennen jänskättänyt EMIT-tarkistus niin paljon kuin nyt. Olin tietysti olevinani varma, että kaikki oikeat rastit on haettuna, mutta kuitenkin vastuu ja ylimääräinen lataus painoivat. Lisäksi yöllä oli ollut episodi, jossa Tsaari oli joutunut selvittelemään leimauksiaan varmistuskortin kanssa, kun yksi leimasin oli ollut pimeänä. Leimat olivat kunnossa, mutta kuulemma monella muulla oli ollut varmistuskortti hukassa ja hylsyesitys päällä. Oman osuuden leimat olivat kunnossa ja sijoitus varmistui aikanaan 322:een kun yhteislähtöäkin oli saatu maaliin tarpeeksi. Yhteislähdössä oli ketteriä ankkureita ja niitä lappoi koko joukko oman osuusaikani ohi.
Kettus-Tero (Kalevan Rasti) oli minua n. 55 minuuttia nopeampi samalla reitillä. Tämäkin on kivaa Jukolassa, saa juosta kilpaa mm. moninkertaisen maailmanmestarin kanssa ihan samassa kisassa.
Joukkueen tavoitteet täyttyivät. Otimme runsaasti pieniä askelia ihmiskunnan kannalta, mutta valtavan suuria askelia Vimppa-klaanille!
Kiitokset ihan oikeasti Perikselle myötäelämisestä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti