VIIMEISET PIRKKALAISET rogaining -joukkueen projektisivustot. Sivuille taltioidaan tunnelmia, asiaa ja asianviertä matkalla kohti rogaining -kilpailuja.
tiistai 30. toukokuuta 2017
Kohti elokuista Raznan kansallispuistoa
Kisa
Kevät loppuu ja kesä alkaa. Projektimme on jo potkaistu käyntiin ja kisaan on aikaa runsaat 2,5 kuukautta.
Ilmoittauduimme itse kisaan ajoissa, mutta vieläkin ehtii mukaan. Nyt 30.5. listoilla on 962 kilpailijaa 448 tiiminä. Tuhat osallistujaa lienee raja. Vajaa puolet on latvialaisia, paljon on myös venäläisiä ja virolaisia. Suomalaisia on 43. Tiimimme on sopiva sekoitus "kokemusta" ja "nuoruuden intoa", sillä allekirjoittanut on nestori suomlaisten joukossa ja Peris nuorekasta keskikastia. Mukana on useita aiemmista kisoistamme tuttuja tiiminimiä mm. Lupus Extreme, Team Iida Finland, Paha Rasti, mutta myös "Suomen maajoukkue". Oma sarjamme on MV eli veteraanimiehet (miehet yli 45 vuotta)
Maa ja seutu
Kilpailualue sijaitsee n. 300 km Rigasta itään. Pskovin oblasti Venäjän puolella on pelottavan lähellä huomioiden sen häviävän pienen mahdollisuuden, että käy samat kuin aikoinaan Someron yö-rogainingissa. Tosin jos rajan seudulle eksyykin, sen ylittäminen ei onnistune vahingossa ilman että siihen kiinnitetään rajavirkamiesten taholta erityistä huomiota, joskin hienovaraisesti.
Lennot Rigaan olemme jo ostaneet, myös majoituksia on varattu läheltä kisapaikkaa ja kulkukonstit Latvian sisäistä liikennöintiä varten on suunniteltu.
Kisamaasto
Kisamaasto sijaitsee Raznan kansallispuistossa. Alue on kumpuilevaa ja järvistä seutua, jossa maaston korkeus vaihtelee 160 ja 289 m:n välillä mpy. Jyrkkäkin rinteitä maastokuvauksen mukaan löytyy ja maasto on esittelyn mukaan teknisesti ja fyysisesti haastavaa. Sinisiä järviä on kymmenittäin, havumetsää hyvällä juostavalla pohjalla ja huonommalla pohjalla, eri ikäisen metsänkäytön mosaikisoimaa (mikähän olisi oikea muoto?) metsää, avohakkuuta, niittyjä, kyliä. Ja sitten on "puolikehittynyt verkosto" alueellisia, paikallisia ja metsäteitä. Majavakin on lyönyt leimansa alavampiin maastonosiin.
Fauna ja Floora
Siinä missä jouduimme varautumaan poron kohtaamiseen ensimmäisessä MM-rogainissamme 2015 (kuva oikealla), nyt pitäisi valmistautua kohtaamaan villisika ja punkki. Jälkimmäistä varten on rokotteita ja karkotteita, mutta entäs villisika, miten se kohdataan? Tähän tiimi joutuu paneutumaan. Toki kisainfon mukaan maastossa voi tavata myös ketun, hirven, rusakon ja tietysti majavan. Karmean kuuloinen yksityiskohta ovat majavien ansoittamat padot, patoa ylittävän uhkana vedessä voi olla teräviä puunrunkoja pystyssä. Ja vielä pitäisi opetella tunnistamaan ja varomaan Sosnowsky's hogweed -nimistä kasvia. Kartoitustyötäkin pitäisi opetella sen verran, että osataan piirtää kartalle kuollut villisika ja ilmoittaa se järjestäjille, sillä afrikkalaisen sikakuumeen leviämisen ehkäisy on kaikkien vastuulla.
Sää
Sää on kisaseudulla yleensä lämmintä elokuussa, mutta sää voi vaihtua äkillisesti ukkosmyrskyyn. Öisin ei ole kylmää. Nämä kaikki olosuhteet ovat jo tuttuja, joten sään puolesta ei pitäisi olla suuria haasteita.
Kestävällä pohjalla
Vaikuttaa siis siltä, että tiimillä on poikkeuksellisen runsaasti valmistautumishaasteita alkavalle treenikesälle sen lisäksi, että fyysisen kisakunnon saavuttamisessakin on vielä työsarkaa. Ja vaatiihan henkinen valmistautuminenkin vielä panostamista, vaikka jokavuotisen Martin Vappu-matinea -pääharkan myötä kesäiset roksuprojetimme ovat aina henkisesti "Kestävällä pohjalla".
Jo eläköityneen työtoverini slogani oli "Maali itselles aseta ja sitä päin täysillä laseta". Nyt meillä on jo maali, enää tarvitsee lasettaa täysillä sitä päin!
sunnuntai 28. toukokuuta 2017
2017 projekti "Latvia WRC pitkästä tavarasta" on käynnistetty perinteisillä ja uusilla seremonioilla
Tiimi piti tiukkaa palaveria alkuvuodesta ja mietti, mikä olisi sopiva tavoite kaudelle 2017. Tavoite haarukoitui lopulta nopeasti Latvian WRC:ksi ja projektin nimi "Latvia WRC pitkästä tavarasta" saatiin suhteellisen nopeiden WhatsApp -viestittelyjen jälkeen lyötyä lukkoon. Nimen taustoihin palaamme projektin edetessä.
Projektin virallinen kick off pidettiin pääsiäisenä avec tilaisuuden merkeissä ja missäs muualla kuin vanhassa kunnon tamperelaisessa Tillikassa, josta lähtikin sitten seuraava asia vireille. Tässä pieni taustoitus itse asiaan. Viime vuonna SM retki rogainingin menestyksekkäissä mitalin häikäisemissä maalihuuruissa järjestimme lehdistötilaisuuden. No eihän siellä ollut ketään paikalla lukuunottamatta toimitsijaa, jonka pyysimme ottamaan valokuvat omalla kännykällämme. Tästä suivaantuneena päätimme avata 2017 todellisella ammattijulkaisulla. Sellaisella oikean ammattitoimittajan tekemällä jutulla. Onhan meillä PJH running sponsorikin nykyään, niin miksei voi olla oikeata tiedotuspäällikköäkin vaalimassa julkikuvaamme ja brändiarvoamme! Tillikassa tuo idea sitten sai konkretiaa. Yhteinen juoksukaverimme, hän kun on oikea toimittaja ja järjesti takavuosina ikimuistoiset viiskymppiset samaisessa ravintolassa! Päätimme siis lähestyä IsoHoota värvätäksemme hänet tiimimme uudeksi tiedotuspäälliköksi. Varsinainen rekrytointitilaisuus pidettiin projektin varsinaisen harjoituskauden avauksen yhteydessä eli Martin Wappumatinean kotimatkalla Härmälän Vieterissä. Kutsuimme IsoHoon paikalle ja saimme kaverimme taivuteltua tähän uuteen tehtävään. Tuossa kauden avaavassa pääharkassa meillä on perinteisesti myös näkemyspuolen luottopakkimme mukana ja niin oli tänäkin vuonna. Olihan hauska reissu ja niin tuli 2017 projekti startatuksi käyntiin. Opimme matineassa Martilta, mitä tarkoittaa jos Liikaa Kikkailin. Nyt on kikkailtu ja on aika siirtyä tekoihin eli pikku hiljaa kohti polkuja, karttoja ja mielenryijyä!
Annoimme tiedotuspäälliköllemme muutaman meille tärkeän teeman ja pyysimme häntä tekemään jutun ja haastattelemaan edustamamme yhdistyksen Viimeiset pirkkalaiset ry puheentohtaja Hannu Saarijärveä. Juttu on suoraan lyhtentämättömänä luettavissa tästä linkistä: Puheenjohtaja on puhunut - WRC 2017 lähenee.
Tästä on hyvä jatkaa ja aloittaa pitkästä tavarasta kasaamaan onnistunutta arvokisaa!
Projektin virallinen kick off pidettiin pääsiäisenä avec tilaisuuden merkeissä ja missäs muualla kuin vanhassa kunnon tamperelaisessa Tillikassa, josta lähtikin sitten seuraava asia vireille. Tässä pieni taustoitus itse asiaan. Viime vuonna SM retki rogainingin menestyksekkäissä mitalin häikäisemissä maalihuuruissa järjestimme lehdistötilaisuuden. No eihän siellä ollut ketään paikalla lukuunottamatta toimitsijaa, jonka pyysimme ottamaan valokuvat omalla kännykällämme. Tästä suivaantuneena päätimme avata 2017 todellisella ammattijulkaisulla. Sellaisella oikean ammattitoimittajan tekemällä jutulla. Onhan meillä PJH running sponsorikin nykyään, niin miksei voi olla oikeata tiedotuspäällikköäkin vaalimassa julkikuvaamme ja brändiarvoamme! Tillikassa tuo idea sitten sai konkretiaa. Yhteinen juoksukaverimme, hän kun on oikea toimittaja ja järjesti takavuosina ikimuistoiset viiskymppiset samaisessa ravintolassa! Päätimme siis lähestyä IsoHoota värvätäksemme hänet tiimimme uudeksi tiedotuspäälliköksi. Varsinainen rekrytointitilaisuus pidettiin projektin varsinaisen harjoituskauden avauksen yhteydessä eli Martin Wappumatinean kotimatkalla Härmälän Vieterissä. Kutsuimme IsoHoon paikalle ja saimme kaverimme taivuteltua tähän uuteen tehtävään. Tuossa kauden avaavassa pääharkassa meillä on perinteisesti myös näkemyspuolen luottopakkimme mukana ja niin oli tänäkin vuonna. Olihan hauska reissu ja niin tuli 2017 projekti startatuksi käyntiin. Opimme matineassa Martilta, mitä tarkoittaa jos Liikaa Kikkailin. Nyt on kikkailtu ja on aika siirtyä tekoihin eli pikku hiljaa kohti polkuja, karttoja ja mielenryijyä!
Annoimme tiedotuspäälliköllemme muutaman meille tärkeän teeman ja pyysimme häntä tekemään jutun ja haastattelemaan edustamamme yhdistyksen Viimeiset pirkkalaiset ry puheentohtaja Hannu Saarijärveä. Juttu on suoraan lyhtentämättömänä luettavissa tästä linkistä: Puheenjohtaja on puhunut - WRC 2017 lähenee.
Tästä on hyvä jatkaa ja aloittaa pitkästä tavarasta kasaamaan onnistunutta arvokisaa!
Puheenjohtaja on puhunut – WRC 2017 lähenee
Teksti: Hannu Kaskinen
Viimeisten pirkkalaisten rogaining-jaoston kauden 2017 päätavoite – 24 tunnin WRC eli MM-rogaining Latviassa 18.–19. elokuuta – saa täyden tuen koko yhdistykseltä.
- Yhdistyksemme seuraa ilolla rogaining-jaoston edesottamuksia, sillä ne toteuttavat hyvin toiminta-ajatustamme, puheenjohtaja Hannu Saarijärvi kannustaa. Hän on johtanut yhdistystä sen perustamisesta alkaen, tänä vuonna täyttyy jo kymmenen vuotta.
Ruumis ja sielu
Vimppojen perustehtävä on vaalia pirkkalalaista kestävyysurheilua. Kuten Saarijärvi sanoo, kestävyysurheiluahan 24 tunnin rogaining aivan varmasti on. Rogaining on suunnistusta, jossa kerätään eriarvoisilta rasteilta mahdollisimman paljon pisteitä, säädetyssä ajassa
Vuorokauden rogaining täyttää uljaasti myös yhdistyksen toisen päätehtävän eli jäsentensä henkisen hyvinvoinnin tukemisen.
- Rogaining on henkistä varaventtiilitoimintaa kyseisille herroille, ja välillisesti myös meille muille, Saarijärvi pohtii.
Yksityishenkilönä Saarijärvi arvostaa sitä, että molemmat seuran rogaining-urheilijat menevät reippaasti epämukavuusalueilleen. Puheenjohtaja arvelee, että varsinkin Tappi heittäytyy urakassaan syvälle.
Rogaining-kaksikon onnistumista siivittää toimiva työnjako. Rogainingissä Veterano on Kapu, Tappi on Perämies eli Peris. Kuten Saarijärvi yleistää, jonkun täytyy tietää, minne mennään, ja toisen pitää huolehtia juttujen tasosta.
- Rogaining siis symboloi hienosti koko elämää, Saarijärvi filosofoi.
Odotusten johtaminen
Saarijärvi painottaa odotusten johtamista. Hän jäsentää, että yleensäkin on hyvä muistaa, kuinka ylisuuret odotukset ovat keskeisiä tyytymättömyyden lähteitä. Näin odotusten johtaminen kytkeytyy urheilun ja siten rogainingin tavoitteiden määrittelyyn.
Akateemiselta tuntuvan pyörittelyn jälkeen Saarijärvi sanoo, että rogaining-odotusten johtaminen kilpistyy siihen, mitä muut odottavat Vimpat-kaksikolta.
Saarijärvi ylistää, kuinka tuntee rogaining-kaksikkoa kohtaan vuosi vuodelta kasvavaa kunnioitusta – jos se nyt yhä voi kasvaa. Veterano ja Tappi ovat näet säännöllisesti yltäneet parempaan kuin heiltä on odotettu.
- Jo siitä kaksnelosesta suoriutuminen… miten niitä väsymyksen oireita ja tuntemuksia pystyy matkalla käsittelemään, Saarijärvi eläytyy.
Vaikka Tapin kestävyysurheilu nykyisin perustuu pääosin apuvälineiden käyttöön, ja rogaining-kilpailuja on myös polkupyöräilijöille, Saarijärvi näkee rogainingin sielunmaiseman nimenomaan jalkaisin tallattavaksi.
Pitkästä tavarasta
Pitkästä tavarasta on Vimppojen rogaining-parin iskulause 2017. Hannu Saarijärvi päättelee, että kohti kauden päätavoitetta siivittävä iskulause puristaa kaksikon itsetuntemuksen ydinmehun.
- Kaksikko tietää, että pitkä matka pitää rakentaa pitkällä ajalla nollasta sataan itse. Helppoja avaimet käteen -ratkaisuja ei ole.
Saarijärvi itse tutustui viime kesänä jopa kahdesti rogaining-maailmaan: Jämillä Kesäillan Rogaining sujui Vimpat-joukkueessa ja Nokialla RaN-Rogaining Veteranon kanssa.
Vaatimaton Vimpat-puheenjohtaja tosin sanoo molempien rogainingien olleen mikkihiirijuttuja, vain kolmen tunnin kestoisia. Niitä ei siis lasketa rogaining-ytimeen kuuluviksi.
- Sain kuitenkin lajista häivähdykset. Ne olivat jopa ihan parhaita kestävyysurheilukokemuksiani viime vuosilta.
maanantai 14. marraskuuta 2016
Isomelkutin, ufo ja köpötys
Perjantaina oli vuorossa jo perinteikäs ja III kahdeksan tunnin mittainen Tampereen Yö-Rogaining -koetos. Valmistautuminen ei ollut parasta A-ryhmää ainakaan Periksen osalta. Alla oli vajaan viikon takainen sunnuntaina juostu New Yorkin maraton, joka piti ottaa alunperin rennosti. Rentous jäi ja jalat olivat jo valmiiksi tyhjääkin tyhjemmät. Roksun lähtökohdat olivat siis haastavat ja sitä lisäsi vielä lähtöhetken reilu kympin pakkanen. Jotta raportista ei tulisi tylsä voivottelutarina, niin alla on kirjattuna lähinnä hailaitseja ja tiimin uusia jekkuja. Olihan tämä kuitenkin tiimille enemmän välipala hienossa kotikulmilla suoritettavassa tapahtumassa kuin turhan tiukasti valmisteltava puristus. Ja todettakoon jo nyt, että taas kerran saimme aikaiseksi hienon reissun, josta muistoja riittää.
Suunniteltavaan reitin pituuteen tuli selvä sapluuna, kun yhden marraskuisen Kanuuna -spinningin jälkilöylyissä Periksellä tuli NYC maraton ja YÖ-roksu superkaksarista puhetta. Joku kysyi paljonko roksussa tulisi matkaa. Vastaus: viime vuonna tuli n 50km. Rogainingin itseoikeutettu suurvisiiri ja ratametsuri J.Kaaja totesi lauteilla matkan kuultuaan, että 60km taivalluksella voisi jo tapahtumassa sijoittuakin. Tiimi otti toteamuksesta vaarin ja päätti lähteä 60km sapluunalla liikkeelle. Olihan tiimin viime vuotinen kolmas sija syytä kirkastaa, kun se kerran ratametsurin suusta näin oli neuvottu jos ei suorastaan käskytetty.
Reitin suunnittelua oltiin hiottu elokuisen retki roksun jäljiltä. Päätimme lanseerata tapahtumassa käyttöön ensimmäistä kertaa oman tuotteistamamme Isomelkutin-reittiavustinohjelmiston. Skeptikot älkäät huolestiko, emme missään nimessä ole sortuneet kiellettyihin menetelmiin ja tällä ohjelmalla ei siis viitata ATK -ohjelmistoihin. Isomelkutin on enemmänkin virtuaalinen ohjelmisto ja siinä tarvittavat fyysiset apuvälineet ovat sallittuja: nartsa, tussi, nupit ja käsillä melkutettavat isot kaaret. Muutoin ohjelmisto pyörii tiimin päissä. Termin arvuuttelua on koesteltu ennen lanseerausta ja ehdokkaita ovat olleet mm: seinäkellon heiluri, kirkon kello, vene, mela, nosturi ja kone. Oikeasti nimi tulee Someron retkiroksusta, jossa kartalle oli merkattu Iso-Melkutin -järvi. Viimeisten pirkkalaisten jäsenellä on termin käyttöönottoon tietämättään merkittävä osuus, jonka paljastamme yhdistyksen vuosigaalassa jos sielläkään. Onhan jokaisella yhdistyksemme jäsenellä sivupersoona, jonka seikkailuista puhumme roksuillamme, mutta emme koskaan niiden ulkopuolella saatika jäsenille itselleen. Lähinnä parhaat palat ovat tulleet aamuöiden väsyneinä hetkinä. Joka tapauksessa Isomelkuttimella tehtiin suurvisiirin heitosta johtuen n 60km reitti, jolla olisi muuten tullut ihan kelpo pisteet. Missään nimessä suunnitelmaala ei haluta jossitella, koska reittisuunnitelma ja suunnitelman toteutus yhdessä vasta johtavat tuloksiin. Joka tapauksessa Isomelkutin reittisuunnitteluohjelmistomme on nyt testattu livenä ja todettu toimivaksi!
Kun sitten vihdoinkin pääsimme illan pimeyteen liikkeelle, oli n. 15 minuutin hölköttelyn jälkeen selvää että Periksen ansiosta reissusta tulee lähinnä köpöttelyä ja sen takia erilainen kokemus kuin aiemmin. Alkuhikoilun jälkeen ja pääosin kävelyyn siirtymisen jälkeen iski kylmyys. Onneksi pakkanen lauhtui yöllä ja ei tarvinnut köpötellä maitojunassa maaliin. Sekin kävi mielissä, kun alkuyöstä oli oikeasti kylmää ja asuvalinta enempi juoksuun säädetty.
Pakkaskeli teki juomisen mahdottomaksi, koska vesi jäätyi pulloihin ja pussiin eikä jääkulma neste muutenkaan ihan kauheasti houkutellut. Puolen välin eli neljän tunnin jälkeen poikkesimme Pizzpalan huoltopisteelle ja siellä saimme ufon tarjoamat kaakaot. Nimittäin juomat oli maksettu ja ainakaan Perikselle ei selvinnyt kuka ne maksoi mutta maksettu ne oli. Lämmin kaakao piristi ja kroppa sai nestettä. Sen oli pakko olla ufon keittämääkin, koska muutoin ei nestettä yön aikana juurikaan nautittu - jäätymisen takia. Kuitenkin molemmat tiimin jäsenet joutuivat puhnuttamaan yhteensä viisi kertaa ja joka kerta runsaasti. Se on enemmän kuin yhdelläkään 24h roksulla ja niissä on nestettä juotu kunnolla. No ainakin aineenvaihdunta toimi, kiitos ufon!
Rastit löytyivät kaikki ihan suorilla suuntimilla ja Kapu osoitti taas, kuinka homma hoidetaan. Tällä kertaa Peris joutui ajoittain fokusoimaan ihan tosissaan Mielenryijyyn reisikipujen takia. Reilu puolen välin taivalluksen jälkeen oli aika säätää reitti uudelleen ja tehdä uusi suunnitelma lennosta. Se onnistui hyvin, koska köpöttelemällä pääsimme uuden reitin läpi ja maalissa luppoa ei jäänyt kuitenkaan kuin viisi minuuttia. Köpöttelemällä koko kuljetuksi matkaksi kertyi jälkimittauksen perusteella 47,85km ja sijoitus oli 19./ 93. Tiimin uusi ennätys 90% kävelemällä ja 10% juoksua muistuttavalla laahustuksella edeten. Hävisimme mm. Yövilkka -tiimille vaivaisella 2 pisteellä, mutta toisaalta voitimme mm. Huristelevat Pyörät -tiimin 15 pisteellä!
Tapahtuma oli taas kerran loistavasti järjestetty ja kartta oli hyvä. Yksi kritisoitava asia kuitenkin jäi tiimiä kalvamaan. Se on GPS leimaus. Ihmettelimme, kun osa tiimeistä pyöri rastien lähettyvillä ja häipyivät sitten vähin äänin ilman leimausta, vaikka rastia ei ihan tarkkaan ottaen haettu. Jossain vaiheessa asia selvisi eli jos käytti gepsileimausta riitti aika kaukaakin tehty leimaus ja luotettavan lähteen perusteella rastia saattoi myös "haeskella" gepsin avulla. Onhan tuo hiukan kyseenalaista lajissa, jossa kuitenkin wikipediankin mukaan rastin löytämisen riemu on voittopalkintoja tärkeämpää. Esimerkiksi Lentävänniemessä haeskelimme tovin rastia, jonka määrite oli "Niemen eteläpuolella nuotiopaikan lähellä mänty". Gps -leimauksella olisi jäänyt kokonaan näkemättä, että rasti olikin niemen pohjoispuolella koivussa. Toivottavasti tuollainen leimaustapa ei ilmesty ainakaan virallisiin tapahtumiin. Ehdottomasti pitää olla leimaustekniikka, joka vaatii rastin löytämisen ja fyysisen kontaktin eli rastin näkemisen (esim. QR) tai ropeloinnin (EMIT, SI, NFC). Tätä sopii pellepelottomien pohtia, ettei hieno laji muutu Pokemon Go -tyyppiseksi virtuaalihörhöilyksi.
Kaikesta huolimatta kiitollisina jäämme hiomaan uusia menetelmiä ja suunnittelemaan ensi vuoden päätavoitetta, joka on vielä auki, mutta vahvoja kandidaatteja ovat joko Vuokatin SM tai Latvian MM roksu. Kun asia on naulattu, pidämme toki asiaan kuuluvasti lehdistötilaisuuden.
Sitä ennen, kuten legendaariset Monty Pythonit ovat osuvasti todenneet: "And now something completely different".
Raportoivat Vimpat
Suunniteltavaan reitin pituuteen tuli selvä sapluuna, kun yhden marraskuisen Kanuuna -spinningin jälkilöylyissä Periksellä tuli NYC maraton ja YÖ-roksu superkaksarista puhetta. Joku kysyi paljonko roksussa tulisi matkaa. Vastaus: viime vuonna tuli n 50km. Rogainingin itseoikeutettu suurvisiiri ja ratametsuri J.Kaaja totesi lauteilla matkan kuultuaan, että 60km taivalluksella voisi jo tapahtumassa sijoittuakin. Tiimi otti toteamuksesta vaarin ja päätti lähteä 60km sapluunalla liikkeelle. Olihan tiimin viime vuotinen kolmas sija syytä kirkastaa, kun se kerran ratametsurin suusta näin oli neuvottu jos ei suorastaan käskytetty.
![]() |
| Karttoja odotellessa |
Reitin suunnittelua oltiin hiottu elokuisen retki roksun jäljiltä. Päätimme lanseerata tapahtumassa käyttöön ensimmäistä kertaa oman tuotteistamamme Isomelkutin-reittiavustinohjelmiston. Skeptikot älkäät huolestiko, emme missään nimessä ole sortuneet kiellettyihin menetelmiin ja tällä ohjelmalla ei siis viitata ATK -ohjelmistoihin. Isomelkutin on enemmänkin virtuaalinen ohjelmisto ja siinä tarvittavat fyysiset apuvälineet ovat sallittuja: nartsa, tussi, nupit ja käsillä melkutettavat isot kaaret. Muutoin ohjelmisto pyörii tiimin päissä. Termin arvuuttelua on koesteltu ennen lanseerausta ja ehdokkaita ovat olleet mm: seinäkellon heiluri, kirkon kello, vene, mela, nosturi ja kone. Oikeasti nimi tulee Someron retkiroksusta, jossa kartalle oli merkattu Iso-Melkutin -järvi. Viimeisten pirkkalaisten jäsenellä on termin käyttöönottoon tietämättään merkittävä osuus, jonka paljastamme yhdistyksen vuosigaalassa jos sielläkään. Onhan jokaisella yhdistyksemme jäsenellä sivupersoona, jonka seikkailuista puhumme roksuillamme, mutta emme koskaan niiden ulkopuolella saatika jäsenille itselleen. Lähinnä parhaat palat ovat tulleet aamuöiden väsyneinä hetkinä. Joka tapauksessa Isomelkuttimella tehtiin suurvisiirin heitosta johtuen n 60km reitti, jolla olisi muuten tullut ihan kelpo pisteet. Missään nimessä suunnitelmaala ei haluta jossitella, koska reittisuunnitelma ja suunnitelman toteutus yhdessä vasta johtavat tuloksiin. Joka tapauksessa Isomelkutin reittisuunnitteluohjelmistomme on nyt testattu livenä ja todettu toimivaksi!
Kun sitten vihdoinkin pääsimme illan pimeyteen liikkeelle, oli n. 15 minuutin hölköttelyn jälkeen selvää että Periksen ansiosta reissusta tulee lähinnä köpöttelyä ja sen takia erilainen kokemus kuin aiemmin. Alkuhikoilun jälkeen ja pääosin kävelyyn siirtymisen jälkeen iski kylmyys. Onneksi pakkanen lauhtui yöllä ja ei tarvinnut köpötellä maitojunassa maaliin. Sekin kävi mielissä, kun alkuyöstä oli oikeasti kylmää ja asuvalinta enempi juoksuun säädetty.
Pakkaskeli teki juomisen mahdottomaksi, koska vesi jäätyi pulloihin ja pussiin eikä jääkulma neste muutenkaan ihan kauheasti houkutellut. Puolen välin eli neljän tunnin jälkeen poikkesimme Pizzpalan huoltopisteelle ja siellä saimme ufon tarjoamat kaakaot. Nimittäin juomat oli maksettu ja ainakaan Perikselle ei selvinnyt kuka ne maksoi mutta maksettu ne oli. Lämmin kaakao piristi ja kroppa sai nestettä. Sen oli pakko olla ufon keittämääkin, koska muutoin ei nestettä yön aikana juurikaan nautittu - jäätymisen takia. Kuitenkin molemmat tiimin jäsenet joutuivat puhnuttamaan yhteensä viisi kertaa ja joka kerta runsaasti. Se on enemmän kuin yhdelläkään 24h roksulla ja niissä on nestettä juotu kunnolla. No ainakin aineenvaihdunta toimi, kiitos ufon!
Rastit löytyivät kaikki ihan suorilla suuntimilla ja Kapu osoitti taas, kuinka homma hoidetaan. Tällä kertaa Peris joutui ajoittain fokusoimaan ihan tosissaan Mielenryijyyn reisikipujen takia. Reilu puolen välin taivalluksen jälkeen oli aika säätää reitti uudelleen ja tehdä uusi suunnitelma lennosta. Se onnistui hyvin, koska köpöttelemällä pääsimme uuden reitin läpi ja maalissa luppoa ei jäänyt kuitenkaan kuin viisi minuuttia. Köpöttelemällä koko kuljetuksi matkaksi kertyi jälkimittauksen perusteella 47,85km ja sijoitus oli 19./ 93. Tiimin uusi ennätys 90% kävelemällä ja 10% juoksua muistuttavalla laahustuksella edeten. Hävisimme mm. Yövilkka -tiimille vaivaisella 2 pisteellä, mutta toisaalta voitimme mm. Huristelevat Pyörät -tiimin 15 pisteellä!
Tapahtuma oli taas kerran loistavasti järjestetty ja kartta oli hyvä. Yksi kritisoitava asia kuitenkin jäi tiimiä kalvamaan. Se on GPS leimaus. Ihmettelimme, kun osa tiimeistä pyöri rastien lähettyvillä ja häipyivät sitten vähin äänin ilman leimausta, vaikka rastia ei ihan tarkkaan ottaen haettu. Jossain vaiheessa asia selvisi eli jos käytti gepsileimausta riitti aika kaukaakin tehty leimaus ja luotettavan lähteen perusteella rastia saattoi myös "haeskella" gepsin avulla. Onhan tuo hiukan kyseenalaista lajissa, jossa kuitenkin wikipediankin mukaan rastin löytämisen riemu on voittopalkintoja tärkeämpää. Esimerkiksi Lentävänniemessä haeskelimme tovin rastia, jonka määrite oli "Niemen eteläpuolella nuotiopaikan lähellä mänty". Gps -leimauksella olisi jäänyt kokonaan näkemättä, että rasti olikin niemen pohjoispuolella koivussa. Toivottavasti tuollainen leimaustapa ei ilmesty ainakaan virallisiin tapahtumiin. Ehdottomasti pitää olla leimaustekniikka, joka vaatii rastin löytämisen ja fyysisen kontaktin eli rastin näkemisen (esim. QR) tai ropeloinnin (EMIT, SI, NFC). Tätä sopii pellepelottomien pohtia, ettei hieno laji muutu Pokemon Go -tyyppiseksi virtuaalihörhöilyksi.
Kaikesta huolimatta kiitollisina jäämme hiomaan uusia menetelmiä ja suunnittelemaan ensi vuoden päätavoitetta, joka on vielä auki, mutta vahvoja kandidaatteja ovat joko Vuokatin SM tai Latvian MM roksu. Kun asia on naulattu, pidämme toki asiaan kuuluvasti lehdistötilaisuuden.
Sitä ennen, kuten legendaariset Monty Pythonit ovat osuvasti todenneet: "And now something completely different".
Raportoivat Vimpat
tiistai 9. elokuuta 2016
Sekuntikin on liikaa -projektin loppurapska
Välivuosi ja uutta metodologiaa
Teimme talvella tiukkaa pohdintaa 24h tapahtuman suhteen, yritämmekö kisapaikkaa Espanjan Aralarin ERC:hen vai osallistummeko kotimaan SM Retki Rogainingiin Somerolla. Jotenkin päätös lipui kotimaan kisaan ja että otamme tänä vuonna tapahtuman ilman tiukkaa valmistautumisohjelmaa. Toki halusimme tehostaa rutinoitunutta roksukonseptiamme jollain uudella mausteella ja päädyimme henkisen puolen kehittämiseen. Tiimipsyykkaukseen otettiin käyttöön viime talven PirHin sählyvuorolla harjoiteltu sinänsä yksinkertainen kolmen hoon menetelmä. Menetelmään kuuluu HEI-HEI-HEI huuto jämäkin käsitehostein ilman hymyn häivää kasvoilla. Metodin mukaan kolmella hoolla ammennetaan tiimispirittiä, kasvatetaan itseluottamusta ja ennen kaikkea käännetään moodia. Käsitehostein lujitetaan keskinäistä luottamusta ja vakavalla ilmeellä varmistetaan että fokus säilyy. Lopullinen käytäntö ja pokan pito rutinoitiin roksun alusviikolla Pirkkalan hölkän toimitsijatehtävien lomassa. Iso kiitos tästä metodologiasta ja sen kenttäjalkautuksesta kuuluu S Kyrwickselle! Tiimi suosittelee metodia muihinkin joukkuelajeihin kuin sählyyn ja 24h roksuihin.Tulos
Wikipedia tietää, mitä rogaining on. Sen mukaan mm. rastien löytämisen riemu on tärkeämpää kuin voittopalkinnot. Ensimmäinen rasti oli kisakeskuksen moponäyttely, jossa Peris piipahti ennen klo 9 karttojen jakoa. Siellä oli vanha Trumppa ja monen moisia Soliferejä sekä muita mopedeita. Näyttelyn yksi uljaimmista mopoista oli kuitenkin timmissä kiillossa oleva Miele -merkkinen kulkuneuvo. Mielestä tuli otettua kuvakin, mutta kun paikalla ei ollut inendenttiä keneltä kysyä julkaisulupaa, niin sen ihastelu jätetään kunkin lukijain moponäyttelyssä käynnin varaan. Täydellistä lähtöriemua ei himmentänyt kuin vierestä puuttunut ryijy.
Vimppa-tiimi sai viime viikonlopun Someron 24H SM-rogainingissa palkinnoksi lähtöriemun lisäksi sekä SM-mitalit että varsinaisten rastien löytämisen riemua. Jälkimmäinen purkautuikin muutamalla rastilla reippaana HEI-HEI-HEI! –yhteishihkaisuna. Oli siinä muilla tiimeillä varmaan ihmettelemistä, kun kaksi koohkaa psyykkaa toisiaan totinen ilme naamalla.
![]() |
| 24MV pronssia Kuva: Vimpat lehdistötiedotustilaisuus, Tammela metsäopisto |
Wikipedian mukaan parhaat ehtivät taivaltaa 24H –kisan aikana noin 130 km. Wikipedian sanamuoto viittaa kuljettuun matkaan, ei siis reitin pituuteen rastivälein, mikä tuloksista löytyy. Tiimin oman virallisen matkamittauksen mukaan kuljettiin 113,76km. GPS-tallenninta ei käytetty, vaan matka on mitattu vanhanaikaisesti Silvan karttamittarilla. Koska reittimme sisälsi paljon polkuja ja koska eräitä harvoja rastinhakupyörimisiä ei huomioitu, mittaustulos aliarvioi jonkin verran kuljettua matkaa. Someron maastoista oli jo tuntumaa edelliseltä kesältä. Kisainfon maastokuvaus lupasi selvästi parempaa, mitä viime kesänä koimme, mutta ei se siltä tuntunut.
Reittisuunnitelma
Reitin suunnittelu tehtiin viime vuonna opitulla suurten linjojen menetelmällä. Nyt oli ehkä uutuutena selkeämpi poissulkeva menetelmä ja vuoden takaisesta Someron yöroksusta opittu rohkeampi katsotaan maastotyyppi paikanpäällä ajattelu, joka tarkoitti kattavaa lisä- ja poistettavien rastien skaalattavuutta runkoreitille. Peris sai maalissa vinkin Someron Esan toimitsijalta välimatkataulukon merkkaamiseen. Tähän asti tavoite-etenemä ja aikataulu on ollut kartan kääntöpuolella kympin välein tai erillisellä lapulla. Suunnitelma kannattaa luonnollisesti merkitä tussilla kartan "välimatka" rastien viereen. Ei tarvitse enää käännellä ja aukoa pussilakanan kokoista lärpäkettä, jos haluaa tarkastaa aikataulun ja matkasuunnitelman tilannetta.Kisastrategia
Roksun täysmatkalla pitää olla selkeä sapluuna fyysisen voimankäytön optimoimiseksi. Jos jotain opimme Hailuodon 24 debyytistä niin se on alkuvauhdin asettaminen. On suorastaan pakko tunnustaa, että pientä hymynkaretta oli suupielissä, kun osa tiimeistä lähti liikkeelle takkiaukitaktiikalla alta vintsan vauhtia.Sillä samalla taktiikalla, jota sovelsimme Hailuodossa. Meillä piti ylämäet kävellen taktiikka alusta lähes loppuun asti. Lopussa juostiin joitakin ylämäkiä, kun haluttiin tappaa lopun pitkän maalisiirtymän tylsyyttä ja jaljapohjakipua turrutustaktiikalla. Tuon ansiosta mitään pahempaa fyysisen kunnon katkeamista ei tullut. Toinen iso strateginen linjauksemme on tauottomuus. Yhtään varsinaista taukoa ei matkalla pidetä ja ainoat selkeät rastileimausta ja kartan lukua pidemmät pysähdykset tulevat, jos repusta pitää kaivaa lamppua tai sadetakkia sekä juomapullojen täytössä ja samalla eväiden siirtelyssä repun sisältä käsien ulottuvillla oleviin taskuihin. Noin pitkällä matkalla pidemmän tauon jälkeen on liikkeelle lähteminen tosi vaikeaa ja palautumista ei kuitenkaan tunnu tulevan. Fyysinen palautuminen suoritetaan kävelemällä ja henkinen suunnistamalla.
Kohtaamisia
Reissun hämmentävin kohtaaminen oli koira. Juuri ennen tapahtumaa levisi somessa klippi, jossa koira alkoi seuraamaan juoksijaa useamman päivän ultratapahtumassa. Saavuimme illalla rastille, jossa yksi tiimi oli vastassa varsin ystävällisen koiran kanssa joka oli alkanut heitä seuraamaan. Se ei ollut kuitenkaan someklipin koira. Koiralla oli panta, mutta ei tunnistetta. Rastilta lähtiessämme koira halusi juosta meidän mukana jonkun matkaa ja päätimme viedä sen seuraavaan reittimme varrella olevaan taloon tai mökkiin. No sellainen tuli nopeasti vastaan, mutta ketään ei näyttänyt olevan kotona ja hetken päästä koira jättäytyi meistä. Siinä vaiheessa ajattelimme, että se oli sittenkin perillä omasta sijainnistaan ja tiesi ettei kannata mennä pidemmälle. Parin rastin jälkeen oli tullut pimeää ja pysähdyimme virittämään lamput ja irtsut. Samassa paikalle saapui toimitsijajoukko autolla. Heille oli ilmoitettu ilmeisesti eksyneestä koirasta, jota oltiin tuomassa autolle. Eli se oli varmaankin todennut meidän tiimin jutut tylsiksi ja jäänyt odottamaan mukavampaa porukkaa, Hieno asia, että koiraa ei jätetty yksin pimeään yöhön. Toivotttavasti koti on löytynyt.
Periksen kommentit:
- Hyvän hesselikevätkunnon päälle rakennettu yhden viikkojuoksun taktiikka pitkänä polkusuoritteena toimi sittenkin. Lisäksi muutama pyörälenkin päälle silpaistu 15-20min juoksu oli hyvä jalkojen hermotuksen parantaja. Ei tuolla harjoittelulla kovaa juosta mutta pitkään ja hartaasti.
- Ehdoton ja tärkein fyysinen pääharjoitus tänä vuonna oli jo klassikoksi muodostunut vuosittainen Birgitta Challenge. Tällä kertaa se ajoitettiin parhaalla mahdollisella tavalla eli kaksi viikkoa ennen h-hetkeä. Tiimin yhteinen pääharjoitus oli jälleen kerran Martin Wappumatinea - tällä kertaa kuunneltiin molemmat setit. Hyvissä harjoitukissa oppii aina jotain uutta. Tällä kertaa opin paluumatkalla Jousessa oikean tavan solmia kravatti eli kapea roipe ei saa tulla leveän alapuolelle.
- Kapun suunnistustaito ja ennen kaikkea varmuus paranevat vuosi vuodelta. Yhtään isompaa pummia ei tullut ja lähestyminen rastille oli jämäkkää kartan haasteista huolimatta.
- Tiimispiritti toimii meillä väsyneenäkin kuin junan vessa - 24h reissuja ei muuten tiiminä klaarattaisi
- Jalkapohjien suhteen pitää keksiä jotain. Molemmat jalkapohjat olivat rakoilla jo puolivälissä reissua. Viimeinen viisi tuntia oli taistelua kipujen voittamisesta, mutta tällä kertaa Saariselän kokemuksesta rikkaana päätin, että reittiä ei niiden takia ihan hevillä oikaista. Määritimme gurumme kanssa Mielenryijylle "ryijyjen ryijyn" roksun alusviikolla. Ammensin siitä voimaa pahimmissa kiputiloissa, kun usko meinasi loppua ja kipu ottaa yliotteen.
- Jalkapohjiin liittyen epäilen, että Saariselällä ja nyt Somerolla käytössä ollut sama Speedcross tossupari ei ole samasta kokonumerosta huolimatta samankokoinen kuin kolmet aiemmat tai sitten jalkateräni ovat kasvaneet. Nyt on joka tapauksessa aika uusia kisatossut ja seuraavat Speedcrossit pitää valita sovittamalla useita saman kokonumeron pareja. Onneksi on vielä kivijalkakauppoja, joista ostaa kengät!
- Eväitä oli edelleen turhan paljon mukana. Sen sijaan nestettä kului paljon ja klooritabletit olivat tarpeen, kun hyödynsimme järvivettä. Suolapähkinät oli hyvä uutuus vaksun tilalla. Kasvisvaksua en osannut kaivata.
- Otimme muutaman pitkän loikan jokien ylityksissä. Opin kertaharjoittelulla tuottavuusloikan tarkoittavan sitä, että kun pitää kartasta kiinni loikatessa niin joen ylitykseen riittää kolmen loikan sijaan yksi loikka. Eli karttaa ei tarvitse hakea toiselta puolelta uudelleen vaan sen voi ottaa jo ekalla ylitysloikalla mukaan. Tällöin säästää kaksi loikkaa.
Kapun kommentit:
- Peris on taistelija! Jalkapohjaongelma on jo tiedetty, mutta kun näin vielä kuvan siitä, olen vakuuttunut, että ei ole ollut helppoa. Erittäin vahvaa sitoutumista tiimin tekemiseen. Toivottavasti paranevat kunnolla.
- Itselläni ei ollut isoja ongelmia fysiikan suhteen. Alkupuolella oikeassa päkiässä oli hieman kipuja, mutta se meni ohi. Aamuyöstä tuli se vuorokausirytmiin kuuluva väsymys, joka oli aikamoinen. Se meni kuitenkin ohi kun päivä alkoi valkenemaan. Toinen väsymys minulle tuli aivan loppuvaiheissa aamulla 8-10 välillä. Oli todella hyvä, että Periksellä oli siinä aiheessa virtaa pitää huoli siitä, että otetaan juoksupätkiä. Kiire ei tuolloin enää ollut, mutta vaihtelu virkistää!
- Uusi kenkämalli toimi hienosti (Salomon Speedcross Pro). Iltin pehmustusta pitää kuitenkin miettiä, sillä jos nauhat vetää kireälle, ne painavat hieman jänteisiin,koska iltti on aika ohut
- Uusi Salomonin liivimallinen reppu toimi tosi hyvin. Olkaremmien kiristykseen pitää vielä miettiä jokin viritys. On hyvä, että ne ovat säädettävissä lennosta repun kuormituksen myötä, mutta hihnat vaikuttavat luistavan hieman.
- Seuraavaan kaksneloseen otan vähemmän evästä (nyt oli n. 3200 kcal edestä ja 600 kcal edestä jäi käyttämättä)
- Otan kyypakkauksen reppuun (kirvelevä ampiaisen pisto polvitaipeessa herätti tähän)
- Harkitsen puoliväliin jalkaterähuoltoa eli rasvausta ja sukkien vaihtoa.
Kapu ja Peris
perjantai 29. heinäkuuta 2016
Etelän leiriltä olosuhdekestävyyttä ilman kuulovauriota
Runsaan parin viikon etelän leiri on nyt takana. Kapun lämmönkestävyys on nyt varmasti kohtalainen, sillä Välimeren rannoilla kävi kesäisen lämmin henkäys. Nyt ei ainakaan minua haittaa, vaikka Somerolla olisi hellekelit. Ihan varsinaisesti ei kuitenkaan tullut hankkiuduttua lämpimään treenaamisen vuoksi, vaan siksi, että tulisi välillä tehtyä sellainen lomareissu, jolla kapteenska ei palalelisi. Tämä tavoite täyttyi. Jopa Kuubassa tämä on aiemmin epäonnistunut!
Urheilua
Pääsääntöisesti tuli juostua yksi lenkki pävässä, koska iltapäivällä ja illalla oli aivan liian lämmintä. Varjossa n. 30 astetta ja siihen terävä auringon paiste päälle UV-indeksillä n. 10-11. Toki sitäkin tuli kokeiltua, mutta ei siinä mitään järkeä ollut. Aamuisinkin lämpö nousi auringon nousun myötä nopeasti, joten aikaisin piti olla liikkeellä. Jos iltapäiviä olisi pystynyt käyttämään, olisi kilsojakin kertynyt upeasti. Nyt niitä tuli vain 186 km 15 päivälle. Viimeisellä parin kympin asfalttilenkillä ja sen jälkeen tuntui kuitenkin, että kyllä juoksukunto on hiukan kohentunut. Niinhän sen pitäisi mennäkin.
Suunnistustreenit jäivät tältä periodilta kokonaan pois, vaikka karttoja olisi tuolle seudulle useampiakin ja jopa kompassi tuli otettua mukaan.
En vain saanut aikaiseksi kun piti olla jo pelkkien juoksutreenien ajoittamisessa tarkkana.
Kulttuuria
Tämä roksutiimi ihmettelee ajoittain ajan ja iäisyyden asioita sekä ilmiöitä muutenkin kuin vain oman kuntonsa ja olotilansa kautta. Näinhän oikeilla hyvillä kestävyysurheilublogeilla tehdään. Nyt tuli liikuntakulttuurin lisäksi nautittua juhlakulttuurista oikein roppakaupalla, sillä leirikeskuksen sijaintikaupungissa juhlittiin 10 päivän ajan sikäläisittäin erittäin tärkeää Moros y Cristianos -Fiestaa. Tässä juhlassa kertaillaan maan historian niitä vaiheita jolloin kristitty kuningas joutui hoveineen vetäytymään maan pohjoiskolkkaan maurien (eli Morojen) tieltä. Sen ainoan valloittamattoman kolkan eli Asturiasin mainetta muuten puolustaa nykyisin F1 -kuski Fernando A., Oviedon oma poika, mutta hänen touhuillaan ei tietenkään ole mitään tekemistä urheilun kanssa. Eikä häntä tässä enempiä ihmetellä.
Tuo juhla on äärimmäisen meluisa ja useana päivänä kaupungilla marssivat maureja ja kristittyjä esittävät marssirivistöt. Niiden asustus ja varustus on värikästä, mielikuvituksellista ja näyttävää. Kunnon juhlimiseen tarvitaan ääntä, joten ruutia palaa.
Nuo kuvassa olevat tussarit ladataan pienen snapsilasin kokoisella mitallisella ruutia ja kun noilla jysäytellään kaduilla, paineaallotkin ovat sellaisia, että turistin shortsinlahkeet lepattaa ja silmämunat painuvat kalloon. Pysyvät kuulovauriot lienevät väistämättömiä ja kuulokojeet ovat varmaankin menestysartikkeli näiden bileiden jälkeen. Mutta tussarin haltijat vaikuttivat nauttivan jysäyttelystä. Minä myös, kun korvat olivat suojattuna.
Alla olevan herran kuva kuuluu tähän juttuun siksikin, että hän on tuon kaupungin juoksuseuran puheenjohtaja. Kuntoa tuohon tarvitaankin, sillä nuo asusteet ovat painavia ja lämpimiä ja juuri nuo rivistöjen kapteenit vetävät pitkin katuja kovan puolentoistatunnin koreografian +30 lämmössä.
Asut ovat monenkirjavia ja mielikuvituksellisia ja marssirivejä on aivan valtavasti.
Espanjalaiset todella osaavat juhlimisen!
Ja taas urheilua
Mutta takaisin roksu-ukkojen arkeen. Määräpuolta ei nyt voi enää tehdä, joten näillä mennään nyt Somerolle. Viimeistelyharjoituksiin tulee kuulumaan hieman suunnistusta sekä aina elokuun ensimmäisen keskiviikkona juostavan Pirkkalan hölkän järjestelyhommia. Me järjestäjät odotamme innolla sitä, että tämän blogin runsaslukuinen seuraajajoukkokin ryntää Pirkkalan lenkkibaanoille keskenään, muiden tahi vain itsensä kanssa kilvoittelemaan. Tervetuloa!
Leirilämmöstä ja juhlista nautiskeli sekä arkeen palasi Kapu
Urheilua
Pääsääntöisesti tuli juostua yksi lenkki pävässä, koska iltapäivällä ja illalla oli aivan liian lämmintä. Varjossa n. 30 astetta ja siihen terävä auringon paiste päälle UV-indeksillä n. 10-11. Toki sitäkin tuli kokeiltua, mutta ei siinä mitään järkeä ollut. Aamuisinkin lämpö nousi auringon nousun myötä nopeasti, joten aikaisin piti olla liikkeellä. Jos iltapäiviä olisi pystynyt käyttämään, olisi kilsojakin kertynyt upeasti. Nyt niitä tuli vain 186 km 15 päivälle. Viimeisellä parin kympin asfalttilenkillä ja sen jälkeen tuntui kuitenkin, että kyllä juoksukunto on hiukan kohentunut. Niinhän sen pitäisi mennäkin.
Suunnistustreenit jäivät tältä periodilta kokonaan pois, vaikka karttoja olisi tuolle seudulle useampiakin ja jopa kompassi tuli otettua mukaan.
En vain saanut aikaiseksi kun piti olla jo pelkkien juoksutreenien ajoittamisessa tarkkana.
Kulttuuria
Tämä roksutiimi ihmettelee ajoittain ajan ja iäisyyden asioita sekä ilmiöitä muutenkin kuin vain oman kuntonsa ja olotilansa kautta. Näinhän oikeilla hyvillä kestävyysurheilublogeilla tehdään. Nyt tuli liikuntakulttuurin lisäksi nautittua juhlakulttuurista oikein roppakaupalla, sillä leirikeskuksen sijaintikaupungissa juhlittiin 10 päivän ajan sikäläisittäin erittäin tärkeää Moros y Cristianos -Fiestaa. Tässä juhlassa kertaillaan maan historian niitä vaiheita jolloin kristitty kuningas joutui hoveineen vetäytymään maan pohjoiskolkkaan maurien (eli Morojen) tieltä. Sen ainoan valloittamattoman kolkan eli Asturiasin mainetta muuten puolustaa nykyisin F1 -kuski Fernando A., Oviedon oma poika, mutta hänen touhuillaan ei tietenkään ole mitään tekemistä urheilun kanssa. Eikä häntä tässä enempiä ihmetellä.
Tuo juhla on äärimmäisen meluisa ja useana päivänä kaupungilla marssivat maureja ja kristittyjä esittävät marssirivistöt. Niiden asustus ja varustus on värikästä, mielikuvituksellista ja näyttävää. Kunnon juhlimiseen tarvitaan ääntä, joten ruutia palaa.
Nuo kuvassa olevat tussarit ladataan pienen snapsilasin kokoisella mitallisella ruutia ja kun noilla jysäytellään kaduilla, paineaallotkin ovat sellaisia, että turistin shortsinlahkeet lepattaa ja silmämunat painuvat kalloon. Pysyvät kuulovauriot lienevät väistämättömiä ja kuulokojeet ovat varmaankin menestysartikkeli näiden bileiden jälkeen. Mutta tussarin haltijat vaikuttivat nauttivan jysäyttelystä. Minä myös, kun korvat olivat suojattuna.
Alla olevan herran kuva kuuluu tähän juttuun siksikin, että hän on tuon kaupungin juoksuseuran puheenjohtaja. Kuntoa tuohon tarvitaankin, sillä nuo asusteet ovat painavia ja lämpimiä ja juuri nuo rivistöjen kapteenit vetävät pitkin katuja kovan puolentoistatunnin koreografian +30 lämmössä.
Asut ovat monenkirjavia ja mielikuvituksellisia ja marssirivejä on aivan valtavasti.
Espanjalaiset todella osaavat juhlimisen!
Ja taas urheilua
Mutta takaisin roksu-ukkojen arkeen. Määräpuolta ei nyt voi enää tehdä, joten näillä mennään nyt Somerolle. Viimeistelyharjoituksiin tulee kuulumaan hieman suunnistusta sekä aina elokuun ensimmäisen keskiviikkona juostavan Pirkkalan hölkän järjestelyhommia. Me järjestäjät odotamme innolla sitä, että tämän blogin runsaslukuinen seuraajajoukkokin ryntää Pirkkalan lenkkibaanoille keskenään, muiden tahi vain itsensä kanssa kilvoittelemaan. Tervetuloa!
Leirilämmöstä ja juhlista nautiskeli sekä arkeen palasi Kapu
lauantai 23. heinäkuuta 2016
Birgitta Challenge 2016
Tänään juostiin jo perinteikäs Birgitta Challenge kolmannen kerran peräkkäin. Sääksjärven parkkipaikalle saapuessani sain huokaista helpotuksesta; vielä oli vapaata parkkitilaa. Imaami oli mainostanut omassa blogissaan tapahtumasta ja odotin uusia osallistujia ilmoittautumassa mukaan jonoksi asti. Prosentuaalisesti kuitenkin huikea nousu taas uusissa osallistujissa, kun Mjev oli saapunut uutena paikalle. Hienoa! Tästä tulee vielä tällä kehityksellä megatapahtuma viimeistään 2080 luvulla.
Matkaan startattiin klo 8 ja mukana olivat gallardo, Mjev ja PJH. Imaami oli taas hoitanut pari juomapistettä reitille ja kolmas hoitui perinteisesti Kuokkalan Nesteellä. Vauhtia lähdettiin pitämään aavistuksen maltillisemmin kuin vuosi sitten ja hyvä niin. Poluilla oli yllättävän liukkaita kiviä ja useammat lipat olivat lähellä. Yhtä liukastumista en sitten saanut kunnialla hoidettua vaan mätkähdin turvalleni. Vammat olivat lähinnä henkisiä ja turvonnut etusormi. Viikko takaperin kävi polkulenkillä samanlailla eli tämä on nyt vaan hyväksyttävä seuraus vähäisestä juoksentelusta ja polkujuoksusta. Kun jalka väsyy niin lankeemus tuntuu oleman väistämätöntä.
Kuokkalan Nesteelle sinnittelin gallardon ja Mjevin letkassa ja se sinnittely oli kääntynyt Lempäälän asfalttiosuudella todellakin väsyneeksi selviytymisyritykseksi. Ajattelin vielä siinä kohtaa, että tauko palauttaa ja matka jatkuu samalla sinnittelyllä. Ei palauttanut. Liikkeelle lähdön jälkeen oli homma ihan selvä ja huikkasin kavereille kilsan jälkeen, että menkää vaan tuun perästä. Olotilaa voisi kuvailla tummaksi tai oikeastaan sysimustaksi. Olin aivan nakit ja rytmi juosta polkuja oli täysin kadokissa. Harvemmin olen näin pahasti sipannut näissä polkujuoksenteluissa. Kaivoin ryijystä malttia ja päätin ottaa viiden tunnin kohdalla selkeästi kevyen jakson väliin. Kas kummaa n. 20 minuutin kevyempi jakso auttoi palautumaan ja sain taas hölköttelyrytmistä kiinni. Viimeisen tunnin tulin väsyneenä, mutta onnellisena hölkäten maaliin. Kokonaisuutena oli kyllä paljon kovempi reissu kuin etukäteen ajattelin. Matkaa kertyi tänä vuonna gepsiin 46,06km ja aikaa 6.18,59. Viime vuonna aika oli 5.52,39 ja 2014 vuonnakin alta 6h. Tulos ei ihan hirveästi habitusta hivele, mutta kuvasta voi aistia että tein sen mihin näillä lahjoilla tänään pystyin.
Hitaaseen kulkuun saattaa vaikuttaa vähäinen juoksumäärä tyylillä kerran viikossa pidentyvästi poluilla. Muuten olen pysynyt hesselöinnissä ja tällä viikolla konehesselöinnissä. Nekään määrät eivät Vättern projektin jälkeen päätä huimaa. Näillä pohjilla mennään kohti Someroa ja paljon ei ole enää tehtävissä. Pitää yrittää vähän terävämpää polkujuoksua vielä, että askel hioituisi taloudellisemmaksi ja ettei tarvitisi joka juurakosta ottaa vaakalentoa.
Raportin takana Peris
Matkaan startattiin klo 8 ja mukana olivat gallardo, Mjev ja PJH. Imaami oli taas hoitanut pari juomapistettä reitille ja kolmas hoitui perinteisesti Kuokkalan Nesteellä. Vauhtia lähdettiin pitämään aavistuksen maltillisemmin kuin vuosi sitten ja hyvä niin. Poluilla oli yllättävän liukkaita kiviä ja useammat lipat olivat lähellä. Yhtä liukastumista en sitten saanut kunnialla hoidettua vaan mätkähdin turvalleni. Vammat olivat lähinnä henkisiä ja turvonnut etusormi. Viikko takaperin kävi polkulenkillä samanlailla eli tämä on nyt vaan hyväksyttävä seuraus vähäisestä juoksentelusta ja polkujuoksusta. Kun jalka väsyy niin lankeemus tuntuu oleman väistämätöntä.
Kuokkalan Nesteelle sinnittelin gallardon ja Mjevin letkassa ja se sinnittely oli kääntynyt Lempäälän asfalttiosuudella todellakin väsyneeksi selviytymisyritykseksi. Ajattelin vielä siinä kohtaa, että tauko palauttaa ja matka jatkuu samalla sinnittelyllä. Ei palauttanut. Liikkeelle lähdön jälkeen oli homma ihan selvä ja huikkasin kavereille kilsan jälkeen, että menkää vaan tuun perästä. Olotilaa voisi kuvailla tummaksi tai oikeastaan sysimustaksi. Olin aivan nakit ja rytmi juosta polkuja oli täysin kadokissa. Harvemmin olen näin pahasti sipannut näissä polkujuoksenteluissa. Kaivoin ryijystä malttia ja päätin ottaa viiden tunnin kohdalla selkeästi kevyen jakson väliin. Kas kummaa n. 20 minuutin kevyempi jakso auttoi palautumaan ja sain taas hölköttelyrytmistä kiinni. Viimeisen tunnin tulin väsyneenä, mutta onnellisena hölkäten maaliin. Kokonaisuutena oli kyllä paljon kovempi reissu kuin etukäteen ajattelin. Matkaa kertyi tänä vuonna gepsiin 46,06km ja aikaa 6.18,59. Viime vuonna aika oli 5.52,39 ja 2014 vuonnakin alta 6h. Tulos ei ihan hirveästi habitusta hivele, mutta kuvasta voi aistia että tein sen mihin näillä lahjoilla tänään pystyin.
![]() |
| Väsyneen miehen väsynyt selfie |
Hitaaseen kulkuun saattaa vaikuttaa vähäinen juoksumäärä tyylillä kerran viikossa pidentyvästi poluilla. Muuten olen pysynyt hesselöinnissä ja tällä viikolla konehesselöinnissä. Nekään määrät eivät Vättern projektin jälkeen päätä huimaa. Näillä pohjilla mennään kohti Someroa ja paljon ei ole enää tehtävissä. Pitää yrittää vähän terävämpää polkujuoksua vielä, että askel hioituisi taloudellisemmaksi ja ettei tarvitisi joka juurakosta ottaa vaakalentoa.
Raportin takana Peris
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)







