Uho II - väliraportti

Olen koko talven uhonnut Vintsaajien sunnuntaijärvisillä, että maaliskuun lopussa vikisee muut en minä. Kysessä on uho II, kun uho I liittyy Mattomiehen Teivoenkkaan. Tiesin etukäteen ennen tämän päivän järvistä, että Kapulla on perineinen maratoniin valmistava pitkä kiristyvä raasto ohjelmistossa. Ei siis leppoista palauttelua Teivon jälkeisenä päivänä. Oma harjoitusfilosofia, kun on aina vähän hetkessä elämistä niin ajattelinpa sitten kokeilla, että kuinka pitkään pystyn rentona tulemaan mukana ja niin että loppulenkki ei saa sakata. Järvisten loppuryömisessä olen tänä talvena kunnostautunut jo ihan rittävästi. En ole juurikaan kiinnostunut latailemaan kellosta fileitä ja analysoimaan kuinka vauhti ja syke sekä kaikenmaailman muut hapetusarvot käyttäytyvät peruslenkeillä. Tänään oli pakko katsoa.Tässä kuvaaja:

Olen mielessäni ajatellut, että vikinäraja eli uho II olisi järvinen alta 4.45min/km vauhtista ja tämän päivän otoksella asia on realistinen. Se taasen, mikä ei ole realistista, on asettamani vikinäraja. Vauhtia pitää saada lisää tai minä vikisen edelleen ja aikaa on ainoastaan pari viikkoa ja ehkä pienellä venytyksellä maaliskuun lopuksi lasken pääsiäisen. Saa nähdä, mutta olen joka tapauksessa tämän päivän vauhtiimi supertyytyväinen ja erityisesti siihen että vauhti ei sakannut pahasti - toki siis heivasin Pyynikillä raastoletkasta mutta sain pidettyä rytmin loppuun asti. Kuten Kapu eilen totesi, lähtönopeus on nyt rogsuun kalibroitu. Nyt tarvitaan lisää pituutta heti tai ainakin isommat treenivolyymit.