Järviset opettaa

Taas on yksi viikko takana ja viisi treeniä. Hesseliä tuli kolmesti ja juoksentelua kahdesti. Aloitin maanantaina yhden WRC tavoitteen saavuttamisen maanantaina. Näissä hommissa tavoitteet on hyvä pitää konkreettisina ja mitattavina. Tavoite ei ole helppo, mutta täysin saavutettavissa, jos vaan sitä riittävästi haluan. Saavuttaminen tarkoittaa n. 12 viikon miinuskaloriharjoittelua, -11kg ja se ei ole helppoa. Tulee monta kanttausta matkan varrelle, kuten esimerkiksi tänään. Olen pitkin talvea yrittänyt kaiken maailman hölynpöly yrityksiä, joissa pidetään kohtuus mukana. Ei toimi - minulla. Ei ole koskaan ennenkään toiminut välimallit missään. Se on joko tai. Olen siis aloittanut hoikistelun. En halua, että Kapu hyppii Saariselällä jänisloikkaa joka mäen päällä ja huutelee että tulisin jo. En halua, että asetetusta matkan pituudesta pitää karsia kunnon takia. Haluan seistä arvokisojen startissa selkä niin suorana kuin se tällä kyttyrällä onnistuu.

Uskon, että kaikessa tekemisessä pitää olla sopivasti nöyryyttä, jotta joskus voi saada kovuutta. Minulla on muutamia j(J)ärvisiä, jotka ovat opettaneet nöyryyttä tai sitten sopivasti kovuutta tai jotain ihan muuta. Luettelen tässä muutaman j:n perusteineen:

1. The järvinen = sunnuntain pitkä lenkki kiertäen Pyhäjärven lahden ympäri. Tänään viimeksi sain kokea mitä nöyryys on. Jätin eilisen parituntisen traineroinnin päälle pienen energiavajeen päälle. Aamulla ilman aamupalaa matkaan. Viiden kilsan jälkeen kuvio oli selvä, kun näkökentässä alkoi hämärtää. Ei tule olemaan helppoa. Eikä ollut, vaikka sain PJH:lta urkkajuomaa. Viimeiset kolme kilometriä olivat kovat. Meinasin kaatua kävellessä. Otin kuitenkin jokaisen askeleen nautinnolla ja muistelin viime vuoden Hailuodon viimeistä kymppiä. Ei ollut eka ja tuskin vika kerta, kun järvinen on laittanut nöyräksi. Uskon, että elokuussa kroppa kiittää.

2. K. Järvinen = levyraadin vakijäsen. Kaikki oman ikäpolven suomalaiset varmaan muistavat tuon Pohjois-Pirkkalasta lähtöisin olevan musa-analyyttorin, jonka tinkimättömien lausuntojen takia koko levyraatiohjelmaa moni ylipäätään seurasi. Syy oli ainakin omalla kohtaa siinä, että kaikki ne bändit ja biisit joista tykkäsin, saivat häneltä huonoja numeroita ja tyrmääviä lausuntoja. Siinä oli jotain kiehtovaa. Toisaalta odotin sitä hetkeä, kun mustavalkoisesta monotoosasta kajahtaa niin huippu biisi, että Klasu heltyy ja antaa jollekin kympin. Tapahtui kait kerran! Vanha ohjelma ja sen auktoriteetti tulivat mieleeni, kun ajattelin ensi viikon päätreeniä. Tulevalla viikolla on nimittäin roksutiimin tiimispiritti-ilta. Maailmankaikkeuden parhaalla rock -bändillä on keskiviikkona come back keikka ja olemme paikalla. Tässä Klasun arvio: Nuori rakkaus Mitä tästä J:stä olen oppinut. No sen, että täydellistä suoritusta ei ole olemassakaan.

3. Järvinen *2 = ensimmäiset kilpasukseni.
 Pyysin lukiossa vanhemmiltani kilpasuksia, kun halusin muuttua käyräselkäisestä laihasta Commodoren pelaajasta urheilijaksi. Sain serkun vanhat kilpasukset, kapeasiteiset Järviset. Menestystä ei tullut, mutta kilometrejä ja viimeisten sijojen tuomaa nöyryyttä sitäkin enemmän! Ja myöhemmin lisää suksiakin. mikä tärkeintä asenne liikkumiseen ja sen tuoman hyvänolon kaipuuseen.

4. H. Järvinen = maanpinnalle palauttaja. Hesselöinnissä olen tehojen kanssa tätä J:tä kaukana perässä. Asetelma on suorastaan Trabant vs. Ferrari. Aloiteltiin talvella juoksutreenit yhdessä. Ajattelin, että vanhoilla pohjilla voin edes tässä piekseä. Mitä vielä, pari lenkkiä ja olin kaukana perässä jälleen Trabant vs. Ferrari asetelmassa. Sitten ajattelin, että kun ei kerran taidoilla niin sitten rahalla! Monen monituisen Sitruunan jälkeen pääsin vihdoinkin +40 vuotiaana aidon baijerilaisen auton haltijaksi. Haave se ei sentään ole sen kummemmin ollut. Joka tapauksessa piti olla tehoa ja vääntöä, joka puolella vetävää rengasta, sitä ja tätä ominaisuutta. Ajattelin, että ainakin autojutuissa voitan melkein 20 vuotta nuoremman kaverin mennen tullen. No Henkka tuli auton saatuani lenkille ja totesi tunnin juoksun jälkeen että mulla on muuten ollut tollanen, mutta kuusi sylinterisenä eli tehokkaampana silloin 18 vuotiaana, kun sain kortin. Eikä ollut edes kummoinen kulkija. Oppi: asiat saavutetaan nöyrällä työllä ei leijumisella!

Ensi viikolla on pääsiäinen ja tiedossa mukavaa treeniaikaa. The järvistä kaavailtiin tämän päivän lenkillä juostavaksi lauantaina, kun Teivo on maanantaina. Sitä ennen kuitenkin tiistain wattiraasto ja keskiviikon tiimispiritti.