Kulunut viikko vierähti hiihtolomaillessa Rukalla. Perhelomailun ohessa suoritin yhtä roksutiimin keskinäisen kilvoittelun tärkeätä osa-aluetta, nimittäin tasapainon harjoittamista. Välineenä oli lumilauta. Olen toistaiseksi voittanut kaikissa roksuissa keskinäiset kaatumiskisat. Tosin vastus ei ole tuossa lajissa kova. Asiaa havainnollistaa kaarisaha, joka kulkee kapulla nykyään repussa mukana polkulenkeillä. Hän sahailee kaikki kannot ja juurakot joihin kompastuu. Tiettävästi Pirkkalan nälkälaakson lähipoluilla ei ole viime kesän jälkeen kannon kantoa jäljellä ja polkuja tasoittaa nätti retkisahan puru. Varsinaisissa tapahtumissa saha ei ole ollut kuitenkaan mukana.
Koko viikon liikuntasuoritteet tapahtuivat pelkästään lumilaudalla yhdessä lasten kanssa. Otimme vähän opetustakin viikon mittaan, jotta lajin temppuiluosaston aloittaminen sujuisi juoheammin kuin omin päin päätä hakkaamalla rinteen pinteen. Itselläni oli intoa alkuviikosta enemmän kuin ymmärrystä saati taitoa. Puolessa välissä viikkoa sitten tärähti ja ihan kunnolla. En ole koskaan aiemmin kaatunut millään välineellä laskettelurinteessä yhtä pahasti, vaikka olen niitä alas tullut Stigalla, maastopyörällä, suksilla, laskettelusuksilla, lumilaudalla ja nuorena jopa bootsit jalassa... Onneksi nykyään on kypärä päässä. Tulin rinnettä alas niin kovaa kuin omilla taidoillani pääsen ja arvioin oman ja tyttäreni laskulinjan jotenkin pieleen. Laudat kopsahtivat yhteen ja lensin takaraivolleni rinteeseen. Onneksi tytölle ei käynyt kuinkaan vaikka kaatuikin samassa rytäkässä. Keskiviikko meni tuon aamun tokan laskun jälkeen lepäillessä. Vieläkin on pää hellänä ja niskat jäykät. Siitä oli sitten kaatojen jälkeen nätti ponnistaa kohti ränniä. Pysyi ainakin jalat tukevasti maan pinnalla omien taitojen suhteen. Hieno reissu oli ja mikä hienointa teimme koko perheen kanssa ulkoilua yhdessä ja söimme samaan aikaan.Sekin on nykyään arjen kiireissä harvinaista herkkua. Eli vietimme kuuluisaa laatuaikaa.
Tälle viikolle tuli yksi juoksumekintäkin. Kävin aamulla pienellä tunnin hölkällä ja samalla morjenstamassa Vintsaajia, jotka jatkoivat omaa järvistään kun kanttasin reitiltä kotia kohden. Saattaa olla, että käyn ehtoosta vielä toisen, jos niska ei tästä pahene.
Viikon musiikillinen huippu oli eilisen UMK kilpailun lopputulos. Yksi suosikkibändini eli Pertti Kurikan Nimipäivät pääsee edustamaan Suomea Euroviisuihin. Normaalisti en ko. tapahtumasta innostu, mutta jos kerran punk bändi pääsee lauteille niin pakkohan sitä on seurata!
Koko viikon liikuntasuoritteet tapahtuivat pelkästään lumilaudalla yhdessä lasten kanssa. Otimme vähän opetustakin viikon mittaan, jotta lajin temppuiluosaston aloittaminen sujuisi juoheammin kuin omin päin päätä hakkaamalla rinteen pinteen. Itselläni oli intoa alkuviikosta enemmän kuin ymmärrystä saati taitoa. Puolessa välissä viikkoa sitten tärähti ja ihan kunnolla. En ole koskaan aiemmin kaatunut millään välineellä laskettelurinteessä yhtä pahasti, vaikka olen niitä alas tullut Stigalla, maastopyörällä, suksilla, laskettelusuksilla, lumilaudalla ja nuorena jopa bootsit jalassa... Onneksi nykyään on kypärä päässä. Tulin rinnettä alas niin kovaa kuin omilla taidoillani pääsen ja arvioin oman ja tyttäreni laskulinjan jotenkin pieleen. Laudat kopsahtivat yhteen ja lensin takaraivolleni rinteeseen. Onneksi tytölle ei käynyt kuinkaan vaikka kaatuikin samassa rytäkässä. Keskiviikko meni tuon aamun tokan laskun jälkeen lepäillessä. Vieläkin on pää hellänä ja niskat jäykät. Siitä oli sitten kaatojen jälkeen nätti ponnistaa kohti ränniä. Pysyi ainakin jalat tukevasti maan pinnalla omien taitojen suhteen. Hieno reissu oli ja mikä hienointa teimme koko perheen kanssa ulkoilua yhdessä ja söimme samaan aikaan.Sekin on nykyään arjen kiireissä harvinaista herkkua. Eli vietimme kuuluisaa laatuaikaa.
Tälle viikolle tuli yksi juoksumekintäkin. Kävin aamulla pienellä tunnin hölkällä ja samalla morjenstamassa Vintsaajia, jotka jatkoivat omaa järvistään kun kanttasin reitiltä kotia kohden. Saattaa olla, että käyn ehtoosta vielä toisen, jos niska ei tästä pahene.
Viikon musiikillinen huippu oli eilisen UMK kilpailun lopputulos. Yksi suosikkibändini eli Pertti Kurikan Nimipäivät pääsee edustamaan Suomea Euroviisuihin. Normaalisti en ko. tapahtumasta innostu, mutta jos kerran punk bändi pääsee lauteille niin pakkohan sitä on seurata!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti